Kyllästyin passaamaan perhettä, menin lakkoon
Perheessä mies ja kaksi teiniä. Havahduin siihen, että he odottavat itsestäänselvyytenä kaiken tulevan valmiina eteen, eikä mitään tarvitse tehdä itse. Teineille on kyllä opetettu kotityöt, mutta eivät näköjään viitsi tehdä niitä. Olen tehnyt pitkään ns. kaiken edes miettimättä sitä, nyt riittää. Aloitin lakon iltapäivällä, en tee enää yhtään mitään kenenkään muun hyväksi, tehkööt itse.
Ensimmäinen ilta: mies ihmettelee, eikö sauna olekaan lämmin. No ei ole, kun et lämmittänyt. Minähän sanoin, että hoitakaa kaikki itse.
Kommentit (8329)
Vierailija kirjoitti:
Varaudu siihen, että murrut ennen muita, kun et vaan kestä kodin sotkua. T. Toinen samassa tilanteessa
Vähän sama tilanne täällä oman mieheni kanssa. Jos en itse pyyhi keittiön pintoja yhteisten kokkailuhetkien jälkeen, hän ei sitä koskaan tee. Sanoo vain että meneehän ne likaiseksi seuraavalla kerralla taas. Itselleni puhtaus on osa ruokaa, enkä voi aloittaa ruuanvalmistusta ennen kuin kaikki on siistiä.
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni ns. vanhan liiton miehenä mutta kyillä minäkin osallistun jopa kotitöihin. Mutta kun vuoroni tulee tehdä aamupuurot vaimo ei päästä kauhan varteen, Tulee liian suolaista, sakeaa tai jotain muuta mikä ei käy. Ja jos puuron ja kahvin tekoa ei luota niin mitä luulette käyvän vaativamman ruuan valmistuksen. Ne normaalit sitten jää eli kinkku uuniin ja joulutähti kuusen laivaan. Niinpä 364 päivää levytän sohvalla. Olen minä kerran hänen vaatteensakin pessyt kaikki kaadoin kerralla koneeseen. Tytär ainakin ihastui ikihyväksi kun kaikki valkoiset oli pinkkejä. No vastaavasti en häntä päästä taloremontteihin, lumitöihin, puusouviin, sopimaan sähkösoppareita, autojen huolloista, korjauksista tai katsastuksista. Vanhemmalle kalustolle teen noi kaksi ensimmäistä itse. Samoin kuin sähkömiehenä vaikka sähkömoottorin käämimisen. Sekin onnistuu myös autoihin. Sitäkin tullut tehtyä päätöinä vuosia.
Tuo manipulointitaktiikka, mitä käytät vaimoosi, on nimeltään weaponized incompetence. Miljoonat miehet ympäri maailmaa käyttävät sitä, joten sille on oma termi. Henkinen väkivalta on toinen hyvä termi.
Vierailija kirjoitti:
Oon tässä mietiskellyt, että mikä tähän ongelmaan auttaisi noin niin kuin yleisellä tasolla. Tunnen monia miehiä, jotka eivät korvaansa lotkauta kotitöille, enkä millään jaksa uskoa, että ovat suhteen alusta asti olleet sellaisia. Mikä on se mekanismi, joka saa miehen jumittamaan sohvaan? Tietysti osasyy on hoitovapaa, joka edelleen on useimmiten äidin heiniä. Monen kohdalla epäsuotuisa kehitys lähtee siitä. Mitä muita syitä on ja mitä niille voi tehdä? Ennustajiakaan me naiset emme voi olla, ja ihmiset muuttuvat. Omat tyttäremme voimme opettaa olemaan tyytymättä puolivillaiseen toimintaan miehen taholta ja poikamme ottamaan vastuuta, mutta mitä muuta?
Silläkin on rajansa, mitä lapsilleen pystyy opettamaan. Maailmalla on selkeä viesti naisille: sinun kuuluu hoitaa koti ja lapset. Ja miehille se viesti on: sinun ei tarvitse. Voimme teeskennellä että tasa-arvo olisi totetutunut, mutta tilastot näyttävät kyllä mikä on totuus. Mutta me kieltäydymme näkemästä. Me kaikki.
Todistimme juuri miten mies mieluummin menettää kotinsa, vetää pitkän parisuhteen vessasta alas ja pilaa suhteen lapsiinsa kuin alistuu tekemään kotitöitä. Tuo on sen luokan päättäväisyyttä ja vakaumuksellisuutta, että pitäisi olla selvää että siihen ei pysty vaikuttamaan. Ei millään. Eikä tämä tosiaan ole ainut tälläinen tapaus.
Luulen että ensi askel on se että myönnämme totuuden. Miehet näkevät naiset alempiarvoisina. Näin se vain on. Ja se selittää niin monia asioita jotka häiritsevät, mutta emme oikein hahmota, miksi. Mutta tällä hetkellä suurin osa naisista ei suostu uskomaan tuota ikävää totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tässä mietiskellyt, että mikä tähän ongelmaan auttaisi noin niin kuin yleisellä tasolla. Tunnen monia miehiä, jotka eivät korvaansa lotkauta kotitöille, enkä millään jaksa uskoa, että ovat suhteen alusta asti olleet sellaisia. Mikä on se mekanismi, joka saa miehen jumittamaan sohvaan? Tietysti osasyy on hoitovapaa, joka edelleen on useimmiten äidin heiniä. Monen kohdalla epäsuotuisa kehitys lähtee siitä. Mitä muita syitä on ja mitä niille voi tehdä? Ennustajiakaan me naiset emme voi olla, ja ihmiset muuttuvat. Omat tyttäremme voimme opettaa olemaan tyytymättä puolivillaiseen toimintaan miehen taholta ja poikamme ottamaan vastuuta, mutta mitä muuta?
Silläkin on rajansa, mitä lapsilleen pystyy opettamaan. Maailmalla on selkeä viesti naisille: sinun kuuluu hoitaa koti ja lapset. Ja miehille se viesti on: sinun ei tarvitse. Voimme teeskennellä että tasa-arvo olis
Tuo on totta. Nostin ylempänä esille ensimmäisen äitiysloman alkamisen, mutta ei siinäkään ole kyse yksin naisen omasta asenteesta tai valinnasta. Se viiden viikon aikana muotoutuva uusi vastuunjako jää enemmän tai vähemmän pysyväksi, koska ihan koko ympäröivä maailma tukee sitä.
Suurin osa ihmisistä pitää esimerkiksi täysin järkevänä sitä, että kotona oleva vanhempi on vastuussa kotitöistä. Ei käy mielen vieressäkään, että se tarkoittaa samalla työssäkäyvän vapauttamista kotitöistä - miksi kummassa? Miksi työssäkäyvän vanhemman pitäisi saada piika valtion rahoilla? Miksi puolison kotiin jääminen tekee tiskikoneen tyhjennyksestä ylivoimaista ihmiselle, joka suoriutui siitä ihan hyvin kun molemmat kävivät töissä?
Jännästi kuitenkaan kukaan ei ole vapauttamassa äitiä kotivastuista, jos isä on kotona. Äidit kyllä voivat ja heidän tietenkin pitääkin olla lasten kanssa työpäivän jälkeen, vain isien pitää levätä. Äiti voi tulla kaupan kautta kotiin tai pestä illalla pyykkejä, isä jotenkin ei voi, koska silloin se äiti on laiska?!
Mistä puheen ollen, miehiä ei moitita laiskottelusta, miehet lepäävät ja se on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tässä mietiskellyt, että mikä tähän ongelmaan auttaisi noin niin kuin yleisellä tasolla. Tunnen monia miehiä, jotka eivät korvaansa lotkauta kotitöille, enkä millään jaksa uskoa, että ovat suhteen alusta asti olleet sellaisia. Mikä on se mekanismi, joka saa miehen jumittamaan sohvaan? Tietysti osasyy on hoitovapaa, joka edelleen on useimmiten äidin heiniä. Monen kohdalla epäsuotuisa kehitys lähtee siitä. Mitä muita syitä on ja mitä niille voi tehdä? Ennustajiakaan me naiset emme voi olla, ja ihmiset muuttuvat. Omat tyttäremme voimme opettaa olemaan tyytymättä puolivillaiseen toimintaan miehen taholta ja poikamme ottamaan vastuuta, mutta mitä muuta?
Silläkin on rajansa, mitä lapsilleen pystyy opettamaan. Maailmalla on selkeä viesti naisille: sinun kuuluu hoitaa koti ja lapset. Ja miehille se viesti on: sinun ei
Plus se mies ei enää tuo rahaa kotiin niinkuin ennen vaan naisen pitää maksaa 50/50 ja hoitaa myös lapsi ja koti.
1621, niinpä saisi multakin, vanhan liiton naiselta. Me tehdään lujasti hommia perheen ja kodin eteen, eikä katsella levyttäjää sohvalla 364 päivää. Sähkösopparin sopimiset ja katsastuksen varaamiset oli tuohonkin pakko kaivaa. Hävettäisi paukutella henkseleitä myös noilla, ei vain salaojilla.
Sähkösopimuksen netissä tekeminen on lastenlekkiä. Auton huollot voi teettää, ei niiden varjolla voi kotitöistä laistaa. Lumenluonnit voi rinnastaa imurointiin, onnistuvat kummaltakin sukupuolelta.
Ruuan laittoa voi opetella, ottaa neuvosta vaarin. Seuraavalla kerralla vähemmän suolaa ja hiutaleita niin ettei ole valittamista. Eikö yhden pyykkikoneellisen pilaaminen opettanut, että pyykit lajitellaan värien mukaan? Mitä ihmeen imbesillejä muka ovat miehet olevinaan, pelkkää kusetusta ja töistä laistamista.
Mitä jos naisetkin kieltäytyisivät loppuiäksi kaikesta mikä meni aluksi pieleen kun vasta opetteli? Eihän täällä kukaan tekisi siten mitään. Silkkaa älyllistä epärehellisyyttä.
Pistää vihaksi, ei todellakaan kannata miehen kanssa yhteen muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut mies. Lapset ovat minulla puolet ajasta, olisivatpa enemmän.
Kaikki osaa kaikkea ja tekee kaikkea. On puhtaita vaatteita ja ruokaa. Olen ottanut lapset mukaan tekemiseen jo ihan taaperosta lähtien. Aikuisella on toki vastuu opettaa ja käskeäkin välillä. Se ottaa aikaa ja vaivaa, mutta on lopulta hauskaa aikaa omien lasten kanssa ja seuraavan sukupolven kasvattamista aikuisuuteen.
Välillä on kiirettä ja kaikki ei ole tiptop. Silloin tehdään nopeita ruokia tai käytetään kaupan valmiita tuotteita tai käydään jossain syömässä.
Koti on nykyään rento paikka, jossa on hyvä ilmapiiri. Kukaan ei uhriudu ja kiukuttele.
Kun erosin aikanaan, niin elämä helpottui paljon. Hyvin paljon turhaa jäi pois. Ainainen rahapula myöskin hävisi, vaikka maksan nykyään yhden ihmisen tuloilla menot, joihin kahden ihmisen tulot eivät tahtoneet riittää. Liki kaikki miehet, jotka tunnen jakavat tämän saman kokemuksen.&nb
Viimenen lause viimeistään paljasti höpöhöpöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaudu siihen, että murrut ennen muita, kun et vaan kestä kodin sotkua. T. Toinen samassa tilanteessa
Vähän sama tilanne täällä oman mieheni kanssa. Jos en itse pyyhi keittiön pintoja yhteisten kokkailuhetkien jälkeen, hän ei sitä koskaan tee. Sanoo vain että meneehän ne likaiseksi seuraavalla kerralla taas. Itselleni puhtaus on osa ruokaa, enkä voi aloittaa ruuanvalmistusta ennen kuin kaikki on siistiä.
Me olemme kans käyneet miehen kanssa keskustelua siitä, missä vaiheessa ne murut pyyhitään🤔. Hän pyyhkii ne hetkeä ennen, kuin itse pintaa käyttää. Eikä meinannut ymmärtää, et ihan yhtä kova homma, mut pyyhkii ne heti jälkeensä. Ja ihan oikeasti jouduin selittää, et miksi! Välillä meinaa mennä usko tähän luomakunnan kuninkaaseen...
"Tuo manipulointitaktiikka, mitä käytät vaimoosi, on nimeltään weaponized incompetence. Miljoonat miehet ympäri maailmaa käyttävät sitä, joten sille on oma termi. Henkinen väkivalta on toinen hyvä termi."
Ja sit nää jätkät luulevat olevansa tosi ovelia ja tosi miehiä. Ja hirveen yllättyneitä, kun se nainen ei sit jaksakkaan sitä älypäätä enää katsella...
Minä tein avioliitossani lähes kaikki kotityöt. Se oli todella raskasta, kun extrana oli kaksi erityistarpeista lasta. Mies kylläkin vietti aikaa lasten kanssa ja ihan mielellään, mikä on tietysti hyvä asia, mutta silläkin on nurjat puolensa. Useimmiten se oli mies, joka lähti ulos lasten kanssa ja mä jäin siivoamaan, pesemään pyykkiä ja laittamaan ruokaa tms.. Jos mä olin poissa kotoa, niin siellä ei tapahtunut mitään. Nyt kun lapset ovat teinejä, niin nuorempi syyllistää mua siitä: "Et ollut ikinä meidän kanssa missään." No, en ollut, kun en jaksanut. Mulla ei ollut aikaa ja jos mä olisin senkin tehnyt, niin olisi lanttu leikannut kiinni. Olin tyytyväinen, kun sain edes siivota rauhassa. Ajatelkaa miten vähään tyydyin.
Lisähuomautuksena sitten se, että kotona lapset pitivät mua kuitenkin ensisijaisena vanhempana mitä tuli mihinkään tarpeeseen, mä olin se, joka tarkisti läksyt, tsemppasi kaikessa. Opetin nuoremman lukemaan ja molemmat polkupyöräilemään ja luistelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tässä mietiskellyt, että mikä tähän ongelmaan auttaisi noin niin kuin yleisellä tasolla. Tunnen monia miehiä, jotka eivät korvaansa lotkauta kotitöille, enkä millään jaksa uskoa, että ovat suhteen alusta asti olleet sellaisia. Mikä on se mekanismi, joka saa miehen jumittamaan sohvaan? Tietysti osasyy on hoitovapaa, joka edelleen on useimmiten äidin heiniä. Monen kohdalla epäsuotuisa kehitys lähtee siitä. Mitä muita syitä on ja mitä niille voi tehdä? Ennustajiakaan me naiset emme voi olla, ja ihmiset muuttuvat. Omat tyttäremme voimme opettaa olemaan tyytymättä puolivillaiseen toimintaan miehen taholta ja poikamme ottamaan vastuuta, mutta mitä muuta?
Silläkin on rajansa, mitä lapsilleen pystyy opettamaan. Maailmalla on selkeä viesti naisille: sinun kuuluu hoitaa koti ja lapset. Ja miehille se viesti on: sinun ei tarvitse. Voimme teeskennellä että tasa-arvo olis
Ja sit herää kysymys, mitä tälle on tehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
No vastaavasti en häntä päästä taloremontteihin, lumitöihin, puusouviin, sopimaan sähkösoppareita, autojen huolloista, korjauksista tai katsastuksista.
Miten luulet yksin asuvien naisten selviävän noista? Yllätys: niistä selvitään, koska mihinkään noista ei tarvita penistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tässä mietiskellyt, että mikä tähän ongelmaan auttaisi noin niin kuin yleisellä tasolla. Tunnen monia miehiä, jotka eivät korvaansa lotkauta kotitöille, enkä millään jaksa uskoa, että ovat suhteen alusta asti olleet sellaisia. Mikä on se mekanismi, joka saa miehen jumittamaan sohvaan? Tietysti osasyy on hoitovapaa, joka edelleen on useimmiten äidin heiniä. Monen kohdalla epäsuotuisa kehitys lähtee siitä. Mitä muita syitä on ja mitä niille voi tehdä? Ennustajiakaan me naiset emme voi olla, ja ihmiset muuttuvat. Omat tyttäremme voimme opettaa olemaan tyytymättä puolivillaiseen toimintaan miehen taholta ja poikamme ottamaan vastuuta, mutta mitä muuta?
Silläkin on rajansa, mitä lapsilleen pystyy opettamaan. Maailmalla on selkeä viesti naisille: sinun kuuluu hoitaa koti ja lapset. Ja miehille se viesti on: sinun ei
Vaikea on sanoa, että mitä tälle voisi tehdä. Naisten pitäisi kieltäytyä tästä kuviosta, mutta miten, kun se ilmenee usein vasta lasten synnyttyä. Mun mielestä tässä olisi yhteiskunnallisen heräämisen paikka. Tämä on epäkohta ja vääryys.
Vierailija kirjoitti:
Sähkösopimuksen netissä tekeminen on lastenlekkiä. Auton huollot voi teettää, ei niiden varjolla voi kotitöistä laistaa. Lumenluonnit voi rinnastaa imurointiin, onnistuvat kummaltakin sukupuolelta.
Ruuan laittoa voi opetella, ottaa neuvosta vaarin. Seuraavalla kerralla vähemmän suolaa ja hiutaleita niin ettei ole valittamista. Eikö yhden pyykkikoneellisen pilaaminen opettanut, että pyykit lajitellaan värien mukaan? Mitä ihmeen imbesillejä muka ovat miehet olevinaan, pelkkää kusetusta ja töistä laistamista.
Mitä jos naisetkin kieltäytyisivät loppuiäksi kaikesta mikä meni aluksi pieleen kun vasta opetteli? Eihän täällä kukaan tekisi siten mitään. Silkkaa älyllistä epärehellisyyttä.
Pistää vihaksi, ei todellakaan kannata miehen kanssa yhteen muuttaa.
On toi kyllä helvetti kumma miten onnettomilla asioilla nää ukkelit jaksaa rehennellä. Minä hoidin jo lapsena (huom: tyttölapsena) "miesten töitä", kun asuin vielä kotona. Me lapset osallistuttiin lumenluontiin, nurmikonleikkuuseen, pihan hoitoon, puuntaimien istutukseen, auton pesuun, kalan perkuuseen ym ilman napinoita. Eikä ollu vaikeeta. Sen lisäksi handlattiin kotihommat, kuten pyykinpesu, ruuanlaitto, silitys, imurointi ja tiskaus. Kasvattakaa äijät nyt joku selkäranka, opetelkaa normaalit elämisen taidot ja jakakaa arjen vastuut oma-aloitteisesti kuin aikuiset ihmiset joita olette.
Vierailija kirjoitti:
"Tuo manipulointitaktiikka, mitä käytät vaimoosi, on nimeltään weaponized incompetence. Miljoonat miehet ympäri maailmaa käyttävät sitä, joten sille on oma termi. Henkinen väkivalta on toinen hyvä termi."
Ja sit nää jätkät luulevat olevansa tosi ovelia ja tosi miehiä. Ja hirveen yllättyneitä, kun se nainen ei sit jaksakkaan sitä älypäätä enää katsella...
Sit vingutaan "miks on niin paljon avioeroja, miks ei synny enempää lapsia...". No miksiköhän. Kuka nyt haluis vääntää loputtoman määrän lapsia jollekin mieslapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tässä mietiskellyt, että mikä tähän ongelmaan auttaisi noin niin kuin yleisellä tasolla. Tunnen monia miehiä, jotka eivät korvaansa lotkauta kotitöille, enkä millään jaksa uskoa, että ovat suhteen alusta asti olleet sellaisia. Mikä on se mekanismi, joka saa miehen jumittamaan sohvaan? Tietysti osasyy on hoitovapaa, joka edelleen on useimmiten äidin heiniä. Monen kohdalla epäsuotuisa kehitys lähtee siitä. Mitä muita syitä on ja mitä niille voi tehdä? Ennustajiakaan me naiset emme voi olla, ja ihmiset muuttuvat. Omat tyttäremme voimme opettaa olemaan tyytymättä puolivillaiseen toimintaan miehen taholta ja poikamme ottamaan vastuuta, mutta mitä muuta?
Silläkin on rajansa, mitä lapsilleen pystyy opettamaan. Maailmalla on selkeä viesti naisille: sinun kuuluu hoita
Ja voisimme alkaa selkeästi kertoa, kenen syy tämä on. Tämähän ei "ilmene" vaan tämä on jotain mitä miehet tekevät.
Tällainen mies saisi minulta kengän kuvan persauksilleen alta aikayksikön.