Kyllästyin passaamaan perhettä, menin lakkoon

Pahin virhe on alkaa passata. Minä oon opettanut aivan taaperosta asti omiani laittamaan omat astiat koneeseen, vaatteet pyykkikoriin eikä lattialle, lelut ja askartelut kerätään koriin ennen iltapalaa paitsi, jos on joku iso, rakentelua vaativa juttu, joka jatkuu vielä. Otin ne myös heti mukaan ruuanlaittoon. Nyt ne on 8 ja niille on ihan itsestäänselvyys, että omat jäljet siivotaan ja ne pilkkoo vaikka salaatin apuna. 

Vierailija kirjoitti:

Pahin virhe on alkaa passata. Minä oon opettanut aivan taaperosta asti omiani laittamaan omat astiat koneeseen, vaatteet pyykkikoriin eikä lattialle, lelut ja askartelut kerätään koriin ennen iltapalaa paitsi, jos on joku iso, rakentelua vaativa juttu, joka jatkuu vielä. Otin ne myös heti mukaan ruuanlaittoon. Nyt ne on 8 ja niille on ihan itsestäänselvyys, että omat jäljet siivotaan ja ne pilkkoo vaikka salaatin apuna. 

Mä luulen, että monet naiset hoitaa jotain omia traumojaan hoivaamalla isoja lapsia sekä miestään kuin pikkuvauvoja. 

Mulla mies laittaa kyllä ruokaa jos en itse ehdi. Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Ruoka on kyllä pöydässä, mutta kaikki jauhelihapaketit, tomaattimurskapurkit, maustepurkit, sipulinkuoret, spagettipussi, muruset, lävikkö, leikkuulauta, veitsi jne jne ovat pitkin keittiön työtasoja lojumassa. Jos tomaattimurskapurkki tyhjenee, mies ei "ehdi" sitä huuhdella ja laittaa kierrätykseen vaan siirtää sen roskiksen "yläpuolelle" tiskipöydälle. Jos astia on likainen, hän laittaa sen tasolle tiskikoneen päälle VAIKKA kone olisi tyhjä. Kaiken huippu oli kun hän oli kuorinut mandariinin, syönyt yhden lohkon ja todennut mauttomaksi, niin oli jättänyt sen kuorineen tiskipöydälle sen sijaan, että olisi laittanut biojätteisiin kun ei halunnutkaan syödä - koska "en ehtinyt laittaa biojätteisiin".  Jos minä laitan ruokaa, siivoan jälkiä siinä samalla ja tiedän, ettei jauhelihapaketin roskikseen laittaminen ole mikään juttu, mikä pitää "ehtiä". Samoin hän jättää lautasen syötyään omalle paikalleen ja jos on ollut maustepippuria ruoassa, hän jättää ne pöydälle. Minua on alkanut nämä jutut hiertää nyt kun lapsetkin on lähes aikuisia. Vessaa ei siivoa ikinä, ei vaihda lakanoita (olen seurannut milloin aikoo vaihtaa omansa, on nyt kohta 3kk nukkunut omillaan), jos ajelee parran niin lavuaari on täynnä karvoja... ARGH jos hän joskus pyyhkii pöydän ja keittiön tasot, hän jättää niille kuitenkin tahroja ja töhryjä ja jos hän vaikka kaataa kahvia tai mitä hyvänsä tiskialtaaseen niin ei hän huuhtele allasta vaan jättää kaiken kuivumaan altaaseen. 

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja lapset oppivat kyllä pesemään pyykit, kokkaamaan ym eivätkä ole enää vaimosta tai äidistä riippuvaisia kuten ennen. Sitten ihmetellään, kun mies lähteekin toisen matkaan, eikä lapsetkaan tule käymään.

Kyllä se kuule on toisin päin. Ne lapset, jotka on opetettu ystävällisesti, mutta jämptisti osallistumaan ja tavoille , huolehtivat vanhemmistaan aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ei naisen tehtävä ole passata perhettä. Kotityöt tehdään koko perheen voimin.

 

Periaatteessa samaa mieltä, mutta mites tehdään kun ihmisillä on eri käsitykset siitä, mikä on esim. sopiva tai riittävä siivoamisen taso ? Jos perheen äiti ainoana on sitä mieltä, että torppa täytyy hinkata tiptop-kuntoon mutta muille kevyempikin siivoustaso olisi ok, niin onko sekään oikein että yhden tahtotilan takia kaikki "kärsii"?

Aloita nyt vaikka sillä, että laitat likaiset astiat koneeseen, pyöräytät pyykkikoneen ja viikkaat pyykit kaappiin. Aamiaisleivän murusut voi pyyhkiä pöydältä ja sängyn pedata aamulla. Vaikka kuinka haluat uhriutua niin kyse nyt ei ole mistään suursiivouksesta vaan siitä, että korjaat omat jälkesi. Suurin osa naisista o

Käytätkö sinä vain likaisia astioita? Puetko päällesi vain likaisia vaatteita? Mikäli et, niin kyse ei ole siitä, etteikö sinua haittaisi astioiden/pyykkien jne. likaisuus.

Kyse on siitä, että olet tottunut saamaan palvelua ja sinulla on luultavasti lähtökohtaisesti vaikeuksia ymmärtää, miten ne puhtaat vaatteet, tiskit ym. kaappeihin ilmestyvät.

Sinua ei haittaa tiskien likaisuus, koska joku toinen aina lopulta ne pesee.

Vierailija kirjoitti:

Mulla mies laittaa kyllä ruokaa jos en itse ehdi. Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Ruoka on kyllä pöydässä, mutta kaikki jauhelihapaketit, tomaattimurskapurkit, maustepurkit, sipulinkuoret, spagettipussi, muruset, lävikkö, leikkuulauta, veitsi jne jne ovat pitkin keittiön työtasoja lojumassa. Jos tomaattimurskapurkki tyhjenee, mies ei "ehdi" sitä huuhdella ja laittaa kierrätykseen vaan siirtää sen roskiksen "yläpuolelle" tiskipöydälle. Jos astia on likainen, hän laittaa sen tasolle tiskikoneen päälle VAIKKA kone olisi tyhjä. Kaiken huippu oli kun hän oli kuorinut mandariinin, syönyt yhden lohkon ja todennut mauttomaksi, niin oli jättänyt sen kuorineen tiskipöydälle sen sijaan, että olisi laittanut biojätteisiin kun ei halunnutkaan syödä - koska "en ehtinyt laittaa biojätteisiin".  Jos minä laitan ruokaa, siivoan jälkiä siinä samalla ja tiedän, ettei jauhelihapaketin roskikseen laittaminen ole mikään juttu, mikä pitää "ehtiä".

Minäkään en ymmärrä tätä älytöntä kiirettä, että mitään ei ehdi. Meillä kaikki on aina "kesken", eikä mistään saisi sanoa. Noh, tulee olemaan kesken vielä huomenna ja ylihuomennakin ja purkit ja pussukat vaan kertyy, kun kiire on.

Vierailija kirjoitti:

Perus nainen. Ei osaa puhua vaan koittaa näyttää tekemättömyydellä. Anna kun arvaan. On yhteisiä töitä ja miesten töitä. Teet noin 50% vähemmän töitä/ansioita ja vaadit sanattomasti enemmän.

Opetelkaa naiset puhumaan. Luojan kiitos itse löysin viimein harvinaisuuden joka osaa muodostaa sanoja ja eikä harrasta mitään kummallisia testejä hiljaisuudessa. 

Homma toimii

Mistä päättelit, ettei hän ole puhunut? Mitä mielestäsi palveri tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Mun mies kokeili samaa, että hän maksaa kakken, joten minä en kunnioita häntä ja hän haluaa tasa-arvoisen parisuhteen. Totesin, että tuon lauseen jälkeen en kunnioita ja ehdotin eroa. nyt saa mies sitten miettiä, että miten saadaan kunnioitus hänen urotekoja kohtaan suuremmaksi ja mitä on tasa-arvoinen parisuhde hänelle. Kyselen tuossa kun seuraavan kerran näemme, että osaan varmasti käyttäytyä hänen mielestään hyvin tulevaisuudessa, jos suostun ehtoihin. 

 

Hänen mielestään minun pitäisi hoitaa osittain hänen kotisa ja täysin oma kotini. Hän kuitenkin nostaa ruokailun jälkeen astiat tiskialtaaseen ja ruoan laittaa jääkaappiin ja pesee omat pyykit ja maksaa KAIKEN. Mieheltä vain jäi muistamatta, että minä maksan hänen tupakat, maksan reissaamiset kotiemme välillä, maksan toisinaan ruoan, maksan ravintolaillallisia, maksan reissaamiset kun ollaan yhdessä, maksan ihan oman asuntoni kulut ja myös silloin kun hän on luo

Suosittelen, että lopetat kaiken ylimääräisen tekemisen ja maksamisen. Sitten voitte keskustella, että miten tästä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies kokeili samaa, että hän maksaa kakken, joten minä en kunnioita häntä ja hän haluaa tasa-arvoisen parisuhteen. Totesin, että tuon lauseen jälkeen en kunnioita ja ehdotin eroa. nyt saa mies sitten miettiä, että miten saadaan kunnioitus hänen urotekoja kohtaan suuremmaksi ja mitä on tasa-arvoinen parisuhde hänelle. Kyselen tuossa kun seuraavan kerran näemme, että osaan varmasti käyttäytyä hänen mielestään hyvin tulevaisuudessa, jos suostun ehtoihin. 

 

Hänen mielestään minun pitäisi hoitaa osittain hänen kotisa ja täysin oma kotini. Hän kuitenkin nostaa ruokailun jälkeen astiat tiskialtaaseen ja ruoan laittaa jääkaappiin ja pesee omat pyykit ja maksaa KAIKEN. Mieheltä vain jäi muistamatta, että minä maksan hänen tupakat, maksan reissaamiset kotiemme välillä, maksan toisinaan ruoan, maksan ravintolaillallisia, maksan reissaamiset kun ollaan yhdessä, maksan ihan oman asuntoni kulut ja myös silloin kun hän on luo

No hyi hemmetti. Miten ihmeessä tuollaista huonotapaista porsimoa viitsitkin katsella? Pistä vahinko kiertämään, eli ukko luiskaan. Minua aina hämmästyttää millaisia junttisikailijoita naiset viitsivätkin katsella. Olisit sata kertaa onnellisempi yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Aivan karmeaa että mies aloittaa vuoden mittaisen kiusaamiskampanjan, että saisi naisen alistettua takaisin palvelijaksi. Naiseen kohdistetaan vuoden ajan henkistä väkivaltaa omassa kodissaan, että hänet saataisiin ruotuun. Ja tasa-arvo muka on toteutunut..."

Ja tätä oli yläpeukutettu sillä, että näin se on, ihan normaalia. Vaimokin suhtautui asiaan niin, että ihan tavallista on, että mies aloittaa vuoden mittaisen henkisen väkivaltakampanjan, jos tätä pyytää pesemään pyykkiä. Ihan normaalia parisuhdearkea. Koettakaa vaan jaksaa reippaasti ja sisukkaasti, siskot!

Ovea noille "miehille" pitää näyttää.

Vaimo ei todellakaan suhtautunut asiaan "niin, että tavallista on". Kyse oli täysin henkisestä väkivallasta ja manipuloinnista.  Lopetin tarinani sarkasmiin, koska samaa henkistä väkivaltaa ja manipulointia Ap:n mies harrastaa parhaillaan. Ehkä yläpeu

Sori vaan, mutta en jaksaisi kyllä tuollaista suhdetta, jossa on käynnissä joku jatkuva valtataistelu. Jos lasket suojausta vähän, niin ukkosi iskee heti kynnet pitkällä hyväksikäyttämään sinua? Onko tuollainen elämä nyt mistään kotoisin. Jos mies rakastaisi aidosti, niin ei olisi päällimmäisenä mielessä vaimon muuttaminen omaksi piiakseen. Tosi ihana mussukkamies sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Tuttua nuoruudestani. Äitini usein pimahti ja ilmoitti raivokohtauksen saaneena lopettavansa passaamisen. Pari vuorokautta taisi olla pitkäkestoisin aika ilman kodinhoitoa.

Et ole vieläkään kehittänyt empatiaa itsessäsi?

Olen eri henkilö kuin ekan kommentin kirjoittanut. Mielestäni tuo oli ihan asiallinen kommentti ja varmasti hyvin totuudenmukainen. Sanon vaan, että pidä sitten varasi, että et itse sorru taas passaamiseen. Muutos ei välttämättä tapahdu hetkessä. Uskon, että erittäin vaikea tilanne, jos mies ei tee mitään.

Varmaan eri tilanne aikanaa meillä, mutta sanon kuitenkin. Äidilläni oli aikanaan tapana välillä kyllästyä kotitöihin ja turhaan passaamiseen. Joskus sai raivokohtauksen ja uhriutui. (En tarkoita että nyt olisi kyse turhasta uhriutumisesta.) Sitten kuitenkin sama (liiallinenkin) passaaminen jatkui seuraavana päivänä. Monesti passaaminen oli sellaista, mitä en olisi edes teininä halunnut. Enkä vieläkään ymmärrä miksi niitä lakanoita ja muita pyykkejä piti vimmatusti silittää tuntitolkulla. Ahdistaa nykyäänkin käydä kylässä vanhemmilla (n. kerran vuodessa), kun äiti on koko päivän keittiössä hääräämässä jotain. "Hieman" havaittavissa myös uhriutumista siitä, että näkee valtavasti vaivaa, eikä ehkä saa siitä toivomaansa arvostusta. Uhriutuminen ilmenee hänessä raivokohtauksina ja kiukutteluna, mitä tapahtuu kyläillessämme vaikka nähdään mahdollisimman harvoin. Ei kylläkään suoraan sano mistä kiukku johtuu. En tiedä miten häntä voisi tarpeeksi kiittää palvelusta mitä en halua. Tuntuu vaan kiusalliselta, kun ei millään tarvisi koko päivää olla keittiössä. Isäkin teki/tekee yhä kyllä melko tasapuolisesti kotitöitä ja ns. miesten töitä, mutta ei häärännyt niissä tuntitolkulla vaan teki vain välttämättömyydet.

Mielenkiintoinen keskustelu tämä. Itselläni on vastaavanlainen koulutusjakso menossa. Meidän 10 vuoden yhteiseloon on näitä mahtunut useampi, mutta niitä ei ole toteutettu lakkomaisesti. 

Lähtötilanne meillä oli tosiaan se, että nuori aikuinen mieheni pelasi pleikkaria ja rakastunut tyttönen teki ruoat ym. Miehen äiti oli sentään opettanut lapsensa siivoamaan, joten tästä ei ole järin tarvinnut jakoa tehdä, kaikesta muusta kylläkin. Se on kumma kun ainakin itse tunsin, että nuorelle miehelle parisuhde tarkoittaa lähinnä sitä, että nainen omistetaan siinä vierellä ja se sitten haluaisi hoitaa yhteiset asiat 😅

Ajan myötä ollaan opittu elämään yhdessä ja erityisesti keskustelemaan asioista, tunteista ja toiveista. Olemme miettineet miten arkiset hoituvat meidän kannalta järkevästi. (Esim. minä teen yleensä ruoat, koska mies on niin tuskaisan hidas ja tarjolla olisi vain spagettia ja jauhelihaa. Mies hoitelee nämä kuuluisat autonrenkaat, koska itselläni kestäisi kauemmin siinä enkä sitä paitsi jaksa fyysisesti niitä nostella. Nämä renkaat ei kuitenkaan ole suoraa verrattavissa ruoanlaittoon, kun vaihtaa tarvitsee vain kaksi kertaa vuodessa. Mutta idea kuitenkin työnjaossa tämä.)

On erittäin tärkeä keskustella yhdessä, mitä yhteiseltä elämältä toivotaan. Kärjistyneessä lakkotilanteessa juurikin kuten AP:n mies syö ulkona tai eineksiä kiukuissaan. Yhteisymmärrys pitäisi löytää keskustellen. Vaikka nyt AP:n mies lakon vuoksi kiukutteleekin, niin kyllä hänkin varmasti oikeasti ymmärtää, että eineselämä ei ole sitä mitä hän oikeasti haluaa. Sekin pitäisi ymmärtää, että sen 'mitä haluaa' eteen on tehtävä itsekin jotain. Tässä AP juurikin koittaa opettaa tätä. Kiva, että nuoret on ymmärtäneet. Mies vähän naurettavasti nyt vieläkin vaan kiukuttelee, eikä käytöksellään vie yhteiseloa ainakaan parempaan suuntaan. Naurettavaa vaatia lapsilta mitään, jos ei itse osaa toimia.

-jatkuu alla

-jatkuu

Omassa suhteessani vaikein asia on ollut ehdottomasti tämä miehen puhumaan saaminen. Suhteen alkuaikoina, kun kyselin mitä haluaisi elämältään, yhteisen suhteen rakentamisen toivossa, niin vastaus oli tyyliin "uusi TV". Se on niin kummallista kun itse olen kuitenkin 20 vuotiaana myös vielä kasvamassa ja on täytynyt tässä 10 vuodessa ihan oikeasti naisena kasvaa sellaista tahtia, että pystyy myös kasvattamaan jonkun äidin keskenkasvuista poikaa... Vaikka pahalta kuulostaakin sanoa omasta aivan todella kunnollisesta miehestään, niin tämä on kuitenkin se perimmäinen totuus. 

Meillekin on nyt lapsiarjen myötä tullut elämään taas lisää hoidettavaa, vaikka asioista puhuttiin paljon etukäteenkin. Nykyinen yhteistuumin sovittu lakko koskee metatyötä, joka on vaikeaa yrittää muutoin saattaa mieheni tajuntaan. En keksinyt muuta vaihtoehtoa, kuin antaa itse kokeilla vähän aikaa. Mies ymmärsi kyllä, että onhan minun vähän tympeä hoitaa omat, lasten sekä miehen kaikki aivotyö. Kuka tahansa ymmrtää, että tälle asioita hoitaalle olisi edullisempaa jättää ne miehen asiat vähintäänkin pois laskuista. Sain sovittua, että kokeilee miltä eloni tuntuu, kun itse tässä parin viikon päästä synnytyksestä palautuvana ja yösyötöt yksin hoitavana voisin olla ehkä se huonompi osapuoli muistamaan asioita. Olen melko avoin minkälaiseen suoritukseen tahansa, varsinkin kun oma arki on aika rajoittunutta seuraavat kuukaudet. En aio muistutella asioista ennen kuin alkaa olla vähän tiukat paikat, mulla on kuitenkin taskussa tilanteen pelastussuunnitelma, jos tarve vaatii. Kunhan kummilapsen saisivat ajoissa joululahjansa ja sovitut tapaamiset ja syntymäpäivät muistettaisiin. On meillä yhteinen kalenteri ollut aina, sattumoisin se asioiden hoitaminen vaan ei lähde miehen päästä. 

Tuntuu, että miehiin on jotenkin sisäänrakennettu ominaisuus kysyä "äidiltä". Itsekin tässä yritän kysellä vähän enemmän mieheltä, mitä on ajatellut tehdä sille ja sille, aivan kuten hän aina minulta. Viimeksi kyselin tänään aamulla et mikä se viikonlopun suunnitelma nyt on, tiedän kalenterista että meillä on asioita hoidettava, mutta mihin kellonaikaan ja missä järjestyksessä ja mikä päivä mitäkin. Täytyy nimittäin muistaa metatyöntekijän aina informoida ja sopia toisen osapuolen kanssa. Saisi ehkä apua valmisteluun, jos tietäisin, koska vaikka pitäisi lähteä 😃

Ps. Se jonkun kirjoittama juttu, että omakantaan kirjoitetaan oikein 'vastaanotolla isän kanssa' on toteutunut myös meidän lapsen kantaan 😅 no totta helkkarissa lapsi menee sinne isän kanssa, jos äiti on silloin töissä ja isä pitää isyysvapaitaan, vautsivau. Olinko siis huono äiti vai oliko isä jotenkin hieno, kun kerran vei, mikä juttu? 

Vierailija kirjoitti:

Mulla mies laittaa kyllä ruokaa jos en itse ehdi. Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Ruoka on kyllä pöydässä, mutta kaikki jauhelihapaketit, tomaattimurskapurkit, maustepurkit, sipulinkuoret, spagettipussi, muruset, lävikkö, leikkuulauta, veitsi jne jne ovat pitkin keittiön työtasoja lojumassa. Jos tomaattimurskapurkki tyhjenee, mies ei "ehdi" sitä huuhdella ja laittaa kierrätykseen vaan siirtää sen roskiksen "yläpuolelle" tiskipöydälle. Jos astia on likainen, hän laittaa sen tasolle tiskikoneen päälle VAIKKA kone olisi tyhjä. Kaiken huippu oli kun hän oli kuorinut mandariinin, syönyt yhden lohkon ja todennut mauttomaksi, niin oli jättänyt sen kuorineen tiskipöydälle sen sijaan, että olisi laittanut biojätteisiin kun ei halunnutkaan syödä - koska "en ehtinyt laittaa biojätteisiin".  Jos minä laitan ruokaa, siivoan jälkiä siinä samalla ja tiedän, ettei jauhelihapaketin roskikseen laittaminen ole mikään juttu, mikä pitää "ehtiä".

Se olisi kyllä harjoittelukysymys, että jos vaan päästäisin enemmän keittiöön, niin kyllä toimintatavat harjaantuisivat. Onneksi mieheni siivoaa jälkensä myöhemmin, mutta en vaan kestä katsoa sivusta, kun tekee lapselle kahden munan munakkaan, niin munien rikkomisen jälkeen heittää kuoret lavuaariin, eikä lavuaariin alle roskikseen... Itse syön mieluiten sitä, että keittiö on jo siisti, kun olen siivonnut ruoanlaiton yhteydessä. Miehelleni tällä ei ole vissiin paljoa väliä ja häntä ei ilmeisesti haittaa käyttää aikaa siivoamiseen erikseen ruoanlaiton jälkeen. Hän ei ole vielä ymmärtänyt, että tekee itselleen lisää hommaa toimintatavoillaan

Kyllä se siitä kai : ) jatkakoot munakkaiden tekoa

Vierailija kirjoitti:

Perus nainen. Ei osaa puhua vaan koittaa näyttää tekemättömyydellä. Anna kun arvaan. On yhteisiä töitä ja miesten töitä. Teet noin 50% vähemmän töitä/ansioita ja vaadit sanattomasti enemmän.

Opetelkaa naiset puhumaan. Luojan kiitos itse löysin viimein harvinaisuuden joka osaa muodostaa sanoja ja eikä harrasta mitään kummallisia testejä hiljaisuudessa. 

Homma toimii

Olen täysin samaa mieltä. Valitettavasti ne puhumista harjoittavat miehetkin on vähän vähissä. 

- nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Tuttua nuoruudestani. Äitini usein pimahti ja ilmoitti raivokohtauksen saaneena lopettavansa passaamisen. Pari vuorokautta taisi olla pitkäkestoisin aika ilman kodinhoitoa.

Et ole vieläkään kehittänyt empatiaa itsessäsi?

Olen eri henkilö kuin ekan kommentin kirjoittanut. Mielestäni tuo oli ihan asiallinen kommentti ja varmasti hyvin totuudenmukainen. Sanon vaan, että pidä sitten varasi, että et itse sorru taas passaamiseen. Muutos ei välttämättä tapahdu hetkessä. Uskon, että erittäin vaikea tilanne, jos mies ei tee mitään.

Varmaan eri tilanne aikanaa meillä, mutta sanon kuitenkin. Äidilläni oli aikanaan tapana välillä kyllästyä kotitöihin ja turhaan passaamiseen. Joskus sai raivokohtauksen ja uhriutui. (En tarkoita että nyt olisi kyse turhasta uhriutumisesta.) Sitten kuitenkin sama (liiallinenkin

Ottamatta muuten kantaa, oletko kokeillut viettää äitisi kanssa aikaa muualla, kuin hänen kotona? Jos lähtisitte yhdessä jonnekin neutraaliin ympäristöön. Voisi löytyä äidistäsi eri "taso", kuin tuo urautunut marttyyriuus. Ja voisitte ehkä läytää jonkun uudenlaisen yhteyden. 

Kuolisin, jos tapaisin lapsiani vain kerran vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Sä olet ap ihan itse ajanut taloutesi tuohon jamaan. Nyt leikit sankaritarta ja mökötät kuin *väärin ymmärretty teini*. 🤣

Oisko aika opetella jakamaan töitä ja opettaa jälkikasvulle kotitöitä.  Teillä ei oikein taida mikään kommunikointi toimia.

Kohta saat pakata kamas. 

Miksi tämä töiden jakaminen ja kotitöiden opettaminen olisi perheen äidin tehtävä? Onko isä vapaamatkustajana tässäkin asiassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljosta vetoo että jos teini vaikka imuroi niin laatu ei kelpaa ja ukkokin laittaa lasit kaappiin väärin. :D

Tuota se oli meillä. Ymmärsin äitiä, joka pimahti monta kertaa mutta niin pimahdin minäkin kun aina siivouspäivä oli yhtä valitusta. Jos imuroi liian nopeasti, jälkeä ei edes tarkistettu vaan tuomittiin huonoksi pelkän käytetyn ajan perusteella. Tämä vain yksi esimerkki. 

Ja aikuisenakaan et ole vielä huomannut, että jos imuroi  viidessä minuutissa sutaisten tai 15 minuutissa rauhassa, niin se jälki on aika erilaista?



Ja kyllä, minäkin tänään teinille keuhkosin, kun hän oli taas niiiiin hyvin siivonnut, ja oikeasti puolet paikoista oli siivoamatta.



Sekin on jännä, että kun kotitöissä ei saisi olla mitään standardeja, niin miten sitten missään muussa

Joissakin tapauksissa saattaa olla tahallisen harkittu, passiivis-aggressiivinen teko tehdä asiat päin persettä, jotta jatkossa ei tule enää vaatimuksia tehdä mielummin mitään.

Vierailija kirjoitti:

Perus nainen. Ei osaa puhua vaan koittaa näyttää tekemättömyydellä. Anna kun arvaan. On yhteisiä töitä ja miesten töitä. Teet noin 50% vähemmän töitä/ansioita ja vaadit sanattomasti enemmän.

Opetelkaa naiset puhumaan. Luojan kiitos itse löysin viimein harvinaisuuden joka osaa muodostaa sanoja ja eikä harrasta mitään kummallisia testejä hiljaisuudessa. 

Homma toimii

Tuntisin itseni idiootiksi, jos alkaisin selostaa miehelle että hänen kuuluu tehdä oma osansa. Opettele tajuamaan se. Sinä ja muut miehet manipuloitte naisia, kun valehtelette että ette muka ymmärrä tehdä osuuttanne ilman sanomista. 

Harjoitatte henkistä väkivaltaa. Käyttäydytte vihamielisesti. Ja silti teitä pitäisi kohdella mukavasti että ei tule paha mieli. Varovaisesti pitäisi neuvotella ja hymyillä, vaikka yrität tehdä naisesta palvelijan.

Kari Suomalainen teki kotityöt just niin pieleen, ettei toiste tarttenu edes yrittää. Kertoi tämän itse.

Mieheni aikansa imuroi, omien sanojen mukaan: otin paksuimmat nyt nopeasti, otetaan sit tarkemmin vähän myöhemmin. Tämä tarkoitti, että minä imuroin sitten ne nurkat ja seinänreunukset. 

Samoin, kun soitin lenkiltä, että laitatko perunat kiehumaan, että saan ruuan nopeasti valmiiksi, kun tulen kotiin. Vastaus oli: katsotaan sitä sitten rauhassa, kun tulet kotiin. Hän ei ala nyt hötkyilee asian kanssa. Eli minä siis tulin kotiin sen tekemään. 

Keinoja luikerrella asioista on monia. Jotkut osaavat vielä sanallistaa sen hämäävästi.