Kun puoliso ei vain suostu tekemään mitään yhdessä.

Kokemuksesta voin kertoa, että tuollainen puoliso ei tule muuttumaan. Meillä tilanne se, että mies oli ensimmäiset 30 v. reissuhommissa. Uskoin ihan oikeasti, että hän oli aina niin väsynyt vkl, ettei jaksanut, halunnut mitään. Nyt on ollut muutaman vuoden eläkkeellä. Edelleenkään ei jaksa eikä halua mitään. Minun kanssa. Omien kavereiden ja omien sisarusten kanssa jaksaa aivan eri asioita kuin minun kanssa. Esimerkiksi mennä kämpästä ulos, jättää padi hetkeksi, kävellä kulmakrouviin kuuntelemaan hyvää bändiä jne. Mikään näistä ei onnistu minun kanssa. Tänään olen ulkoillut 4 h yksin. Hän on istunut koko sen ajan sohvalla padi kädessä ja tv huutamassa taustalla. Avioero on enää ajan kysymys. Mutta teille nuoremmille annan neuvoksi, että älkää sietäkö tällaista. Teillä on vielä elämä edessä. 

141 tässä vielä. Sanomattakin on selvää, että teen kaikki kotityöt yksin. Mutta senhän te nyt tietysti jo tajusittekin. Hänellä on eläkkeellä ollessakin isommat tulot kuin minulla, joka käyn töissä joka päivä. Koskaan hän ei kuitenkaan ole tarjoutunut maksaman mistään enempää, melkeinpä toisinpäin. 

Siitä taitaa nyt kiikastaa että kun tekeminen maksaa jotain niin ei käy. Ei halua käyttää omia rahojaan teihin.

Sama juttu enkä enää edes ehdota menen jonkun kaverin kanssa jo lähtökohtaisesti. Museot ei kiinnosta, ei teatteriesitykset ja musiikkikaan ei kolahda.

Vierailija kirjoitti:

Jos minun naiseni ehdottaa jotain ilmaista puuhailua, niin kunnon kitupiikkinä todennäköisesti suostuisin oitis ja kun sessio on ohi, kehusisin että oli niin kivaa että otetaanko lähitulevaisuudessa uusinta. Saisi naisen niiltä osin kohtalaisen pienellä rahanmenolla tyytyväiseksi ja pidettyä poissa kalliista harrastuksista. M

Minä sain aviomieheni viime vuonna kerran lähtemään kahvilaan. Tarjosin hänelle siellä kahvin ja hän kulautti sen heti ja istui siinä hiljaa kärsivän näköisenä odottaen, että saisin juotua omani ja voisimme lähteä samantien pois. Tätä kahvilareissua kesti n 5 minuuttia, olipa kivat "treffit".

Tänä vuonna ehdotin, että kävisimme yhdessä ulkona kävelemässä. Mies ei halunnut lähteä.

Kun tapasimme aikoinaan, teimme vaikka mitä, mutta koko suhde on ihan kuollut. Mies ei halua seksiäkään. 

Ytitin saada miehen pariterapiaan, mutta hän ei halunnut lähteä, joten menin yksin. Sain sieltä kotiin aiheita, joista oli tarkoitus keskustella yhdessä miehen kanssa, mutta hän ei suostunut puhumaan mistään sanaakaan.

Kun nyt kirjoitan tätä, niin on kai päivänselvää, ettei mies edes pidä minusta, eikä halua olla kanssani näköjään missään tekemisissä. Olen kysynyt, haluaako hän erota, mutta ei kuulemma.

Suomalaisessa kulttuurissa on erittäin tiukat sukupuoliroolit. Mies ei useimmiten näe naista kiinnostavana kumppanina henkisellä tasolla, koska on sisäistänyt, ettei nainen ole oikeastaan edes ihminen siinä mielessä kuin mies on.

Meitä ihmisiä on luonteeltaan monenlaisia.  Kaikkia ei vaan kiinnosta ainainen meno ja touhotus, vaan parasta elämässä on kotoilu ja arkinen puuhastelu.  Miksi se katsotaan saamattomuudeksi?  Itse olen juuri sellainen, että ei huvita aina olla menossa jonnekin.  Tosin mökkeily kesällä on mieluisa aktiviteetti.

Vierailija kirjoitti:

Meitä ihmisiä on luonteeltaan monenlaisia.  Kaikkia ei vaan kiinnosta ainainen meno ja touhotus, vaan parasta elämässä on kotoilu ja arkinen puuhastelu.  Miksi se katsotaan saamattomuudeksi?  Itse olen juuri sellainen, että ei huvita aina olla menossa jonnekin.  Tosin mökkeily kesällä on mieluisa aktiviteetti.

On ihan eri asia olla aina menossa kuin se ettei edes kerran vuodessa suostu puolison mukaan lenkille tai treffeille ravintolaan tai minnekään. Tuon lisäksi sillä puolisolla ei ole mitään haluja ehdottaa itse toivomaansa menoa. 

Minun puoliso mies kyllä haluaa tehdä kaikkea kanssani. Paitsi sieniä ei halua kerätä metsästä jossa on hyttysiä. Muuten kyllä lähtee pyöräilemään, retkelle saareen, tapahtumiin. Lähdemme tässä kesällä pyöräilemään länsi suomesta itä suomeen. Matkalla näkee kaikkea joten varmaan hyvä reissu tulee.

Meitä ihmisiä on luonteeltaan monenlaisia.  Kaikkia ei vaan kiinnosta ainainen meno ja touhotus, vaan parasta elämässä on kotoilu ja arkinen puuhastelu.  Miksi se katsotaan saamattomuudeksi?  Itse olen juuri sellainen, että ei huvita aina olla menossa jonnekin.  Tosin mökkeily kesällä on mieluisa aktiviteetti.

Kotoilu ja arkinen puuhastelu on tekemistä sekin. Tässä ketjussa puoliso ei halua edes sitä. Mistään mökkeilystä nyt puhumattakaan.