Lue keskustelun säännöt.
"Yksinäisyys on mielelle raju kokemus. Se voi aiheuttaa ajatusvääristymiä, jotka muuttavat suhtautumista muihin ihmisiin."
21.10.2023 |
"PITKÄAIKAINEN yksinäisyyden kokemus aiheuttaa ajatusvääristymiä. Niiden seurauksena ihminen voi alkaa tulkita arkisia tilanteita jatkuvasti sellaisesta näkökulmasta, että muut haluavat itselle pahaa."
https://www.hs.fi/perhe/art-2000009777183.html
Kommentit (239)
Ja taas yleistetään. Ei moni introvertti kärsi yksinäisyydestä, vaan haluaa sitä. Kaikki eivät halua viipottaa menemään ihmislauman ympäröimänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko ajatusvääristymä vai ei, mutta muiden perheellistyessä itselle tullut sellainen olo, että eipä niitä yksinäisen seura edes kiinnosta.
Tätähän Juice kuvaili biisissä Kaksoiselämää.
Yksinäisyys sydämessä, katkeriksi pisaroiksi tiivistyy
Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy
Omalla kohdalla alkoi pikkuisen helpottaa kun ymmärsin oman katkeruuteni, ja miten se vaikutti kaikkiin uusiin tutustumisiin.
Vierailija wrote:
Ja taas yleistetään. Ei moni introvertti kärsi yksinäisyydestä, vaan haluaa sitä. Kaikki eivät halua viipottaa menemään ihmislauman ympäröimänä.
Eihän avaus tai artikkeli sitä käsittelekään. Ole rauhassa yksin jos haluat, kaikki eivät jaksa ainaista yksinäisyyttä.
Ei nyt oikein aukea tuo väittämä. Mies siis alkaa lopulta luulla, että muut ihmiset alkavat haluamaan itselle pahaa eli niistä tulee itsetuhoisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Ja taas yleistetään. Ei moni introvertti kärsi yksinäisyydestä, vaan haluaa sitä. Kaikki eivät halua viipottaa menemään ihmislauman ympäröimänä.
Tässä puhuttiinkin yksinäisyydestä ja yksinäisyyden kokemuksen vaikutuksista ajatteluun. Jos introvertti on tyytyväinen sosiaalisten kontaktiensa laatuun ja määrään, hän ei ole yksinäinen, vaikka olisikin yksin.
Jouduin yhtenä päivänä noin viiteen eri kertaan kaltoinkohdelluksi täysin naurettavien pikkuasioiden kanssa. Tämä ei ole mikään ajatusvääristymä.
Jopa ns. oikein esimerkillinen (ammatin puolesta) henkilö vittuili, koska saavuin paikalle hätääntymisen jäljiltä hieman ylikierroksella julkisen kulkuneuvon hajottua kesken matkan ja jouduttuani keksimään uuden kulkuneuvon ja reitin lennosta. Olin silti paikalla ajoissa enkä käyttäytynyt äänekkäästi tai häiriten. Valtaosa ihmisistä on vittumaisia heti kun siihen on pienikin tilaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Jouduin yhtenä päivänä noin viiteen eri kertaan kaltoinkohdelluksi täysin naurettavien pikkuasioiden kanssa. Tämä ei ole mikään ajatusvääristymä.
Jopa ns. oikein esimerkillinen (ammatin puolesta) henkilö vittuili, koska saavuin paikalle hätääntymisen jäljiltä hieman ylikierroksella julkisen kulkuneuvon hajottua kesken matkan ja jouduttuani keksimään uuden kulkuneuvon ja reitin lennosta. Olin silti paikalla ajoissa enkä käyttäytynyt äänekkäästi tai häiriten. Valtaosa ihmisistä on vittumaisia heti kun siihen on pienikin tilaisuus.
Mikä on hypoteesisi sille että moni muu ei koe näin? Onnistuvatko he välttämään vittumaiset tyypit tuurilla vai ovatko liian tyhmiä tajutakseen sitä asennetta? Minä olen törmännyt erittäin harvoin ihmisiin jotka tai joiden käytöksen luokittelisin vittumaiseksi.
Vierailija wrote:
Jouduin yhtenä päivänä noin viiteen eri kertaan kaltoinkohdelluksi täysin naurettavien pikkuasioiden kanssa. Tämä ei ole mikään ajatusvääristymä.
Jopa ns. oikein esimerkillinen (ammatin puolesta) henkilö vittuili, koska saavuin paikalle hätääntymisen jäljiltä hieman ylikierroksella julkisen kulkuneuvon hajottua kesken matkan ja jouduttuani keksimään uuden kulkuneuvon ja reitin lennosta. Olin silti paikalla ajoissa enkä käyttäytynyt äänekkäästi tai häiriten. Valtaosa ihmisistä on vittumaisia heti kun siihen on pienikin tilaisuus.
Onneksi sinä puhut ihmisistä arvostavasti ja kauniisti. Onneksi sinussa ei ole vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jouduin yhtenä päivänä noin viiteen eri kertaan kaltoinkohdelluksi täysin naurettavien pikkuasioiden kanssa. Tämä ei ole mikään ajatusvääristymä.
Jopa ns. oikein esimerkillinen (ammatin puolesta) henkilö vittuili, koska saavuin paikalle hätääntymisen jäljiltä hieman ylikierroksella julkisen kulkuneuvon hajottua kesken matkan ja jouduttuani keksimään uuden kulkuneuvon ja reitin lennosta. Olin silti paikalla ajoissa enkä käyttäytynyt äänekkäästi tai häiriten. Valtaosa ihmisistä on vittumaisia heti kun siihen on pienikin tilaisuus.
Mikä on hypoteesisi sille että moni muu ei koe näin? Onnistuvatko he välttämään vittumaiset tyypit tuurilla vai ovatko liian tyhmiä tajutakseen sitä asennetta? Minä olen törmännyt erittäin harvoin ihmisiin jotka tai joiden käytöksen luokittelisin vittumaiseksi.
Tuuri, tyhmyys, asema tai niiden yhdistelmä. Monet vittuilijat valikoivat tarkkaan, kenelle uskaltavat vittuilla. Jos olet keski-ikäinen nainen ja yksin liikkeellä etkä mitenkään suojatussa asemassa, olet vapaata riistaa.
Vittuilun harrastajat myös huomaavat heti kaikki tilaisuudet, joissa voivat vittuilla niin etteivät sivulliset huomaa yhtään mitään, esimerkiksi jos muut eivät ole olleet paikalla jonkin asian tapahtuessa. Siitä voi sitten vaivihkaa huomautella.
Totta, siihen ei tarvita tutkijoita selittää taas yksinkertasta asiaa.
Jokainen on varmaa huomannu ku on esim viikon pari sairaana yksin kotonaan, siinä tulee vainoharhaseks ja on vaikee palata töihin yms
Nyt tee tätä samaa mut 5-10 vuotta putkeen ja kato lopputulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jouduin yhtenä päivänä noin viiteen eri kertaan kaltoinkohdelluksi täysin naurettavien pikkuasioiden kanssa. Tämä ei ole mikään ajatusvääristymä.
Jopa ns. oikein esimerkillinen (ammatin puolesta) henkilö vittuili, koska saavuin paikalle hätääntymisen jäljiltä hieman ylikierroksella julkisen kulkuneuvon hajottua kesken matkan ja jouduttuani keksimään uuden kulkuneuvon ja reitin lennosta. Olin silti paikalla ajoissa enkä käyttäytynyt äänekkäästi tai häiriten. Valtaosa ihmisistä on vittumaisia heti kun siihen on pienikin tilaisuus.
Onneksi sinä puhut ihmisistä arvostavasti ja kauniisti. Onneksi sinussa ei ole vikaa.
Alleviivaatko lainauksesta missä kohtaa kirjoitin epäarvostavasti tai rumasti jostakin ihmisestä?
Menikö kukkahattu vinoon sanasta "vittuilla"?
Vierailija wrote:
Teille yksinäisille ei tunnu kelpaavan kukaan tai mikään. Te olette niin älyttömän nirsoja ja asetatte kaikille läjäpäin erilaisia ehtoja minkälaisia heidän pitää olla, että he kelpaisivat teille. Te ette näe itsessänne mitään korjattavaa, mutta muut ovat viallisia, kanalia ja ilkeitä ihmisiä. He ovat mielestänne ilkeitä jo senkin takia, että heillä on muuta elämää, perhe, työ, harrastuksia ja tällaisia ikäviä asioita.
Täällä on neuvottu tuhat kertaa miten voisitte saada kaverrita ja sitä kautta ystäviä, mutta neuvot eivät miellytä, vaan koette ne ket tui lu na.
Menee kyllä päinvastoin. Muut ihmiset eivät haluaa antaa elää rauhassa, vaan yrittävät ulkopuolelta määräillä muiden tekemisiä käskyttämällä ja asettamalla ukaaseja käskyjen noudattamiselle. Sellaisillekin ihmisille, jotka eivät elämäntyylillään aiheuta mitään vaaraa muille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähemmän yksinäinen nyt yksin sinkkuna kuin olin parisuhteessa.
Mikään ei ole surullisempaa, kuin se että oma puoliso ei ole kiinnostunut viettämään aikaa yhdessä. Sanoi useasti jopa suoraan että ei kiinnosta. Parisuhteessa ei kuulema kuitenkaan ollut mitään vikaa ja kaikki on ihan hyvin. Tämä siis niin kauan kun suostuin toimimaan kynnysmattona ennen kuin tajusin lähteä.
Yksinäisyys on elimistölle kuin 15 tupakkaa päivässä – toisten seurassa ihminen kylpee hyvissä hormoneissa
Ihminen, joka on yksinäinen vasten tahtoaan, kokee kivun kovempana ja altistuu muun muassa sydän- ja verisuonitaudeille.
Vierailija wrote:
Ja taas yleistetään. Ei moni introvertti kärsi yksinäisyydestä, vaan haluaa sitä. Kaikki eivät halua viipottaa menemään ihmislauman ympäröimänä.
Kaikki kärsivät sellaisesta yksinäisyydestä, johon liittyy ulkopuolisuuden trauma ja ulossulkemisen kokemuksia. Hyvin usein kroonisesti yksinäiset ihmiset ovat koulukiusattuja ja eivät ole saaneet kasvuympäristöstään sosiaalisia malleja, joiden avulla luoda uusia ihmissuhteita. Lisäksi monilla on sellainen temperamentti, että ahdistavissa tilanteissa vetäytyvät eivätkä lähesty toisia ihmisiä. Lapsuudesta alkava krooninen yksinäisyys vaikuttaa myös siihen, ettei saa samoja kokemuksia, joita suurin osa ihmisistä saa. Sosiaaliset taidot jäävät kehittymättä ja se vaikuttaa minäkuvaan sekä ihmisen sosiaaliseen statukseen ja sen kautta tuleviin mahdollisuuksiin.
On eri asia viettää aikaa paljon yksin kuin olla yksinäinen. Monet viihtyvät yksin juuri siksi, että heillä on kokemuksia turvallisista läheisistä ihmissuhteista, heillä ei ole traumaattisia kokemuksia jotka liittyvät yksin jäämiseen. Silloin se ei aiheuta stressiä ihmiselle. Toisaalta ihminen jolla sosiaaliset tilanteet triggeröivät traumoja välttelevät sosiaalisia tilanteita, mutta toisaalta heillä on ristiriitaisesti suuri tarve yhteyteen toisiin ihmisiin. Sekä yksin jääminen että sosiaaliset tilanteet ovat näin ollen tällaiselle ihmiselle kuormittavia tilanteita. Ihmiset joilla ei ole kokemusta vuosikymmeniä kestäneestä todellisesta ulkopuolisuuden tunteesta ja yksin jäämisestä, eivät tajua miten kokonaisvaltaisesti se vaikuttaa ihmisen psykososiaaliseen kehitykseen ja toimintakykyyn. Ns. introverttejä on mielestään nykyään vähintään joka toinen ihminen. Ihminen joka kokee itsensä introvertiksi voi omata kymmeniä ellei satoja hyvän päivän tuttuja ja muutaman hyvän kaverin, mutta valitsee viettää aikaa itsekseen. Eivät he ole mitenkään yksinäisiä tunnetasolla eivätkä edes kokemuksellisesti.
Yksinäisyys voi tappaa - jopa kaksi kertaa ylipainoa tuhoisampaa
Yksinäisyystutkija Niina Junttilan mukaan riski kuolla ennenaikaisesti yksinäisyyteen on jopa suurempi kuin sydän- ja verisuonitauteihin.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/a778b7e2-359b-4559-bf7b-10fdc9ec61fc
Vierailija wrote:
Teille yksinäisille ei tunnu kelpaavan kukaan tai mikään. Te olette niin älyttömän nirsoja ja asetatte kaikille läjäpäin erilaisia ehtoja minkälaisia heidän pitää olla, että he kelpaisivat teille. Te ette näe itsessänne mitään korjattavaa, mutta muut ovat viallisia, kanalia ja ilkeitä ihmisiä. He ovat mielestänne ilkeitä jo senkin takia, että heillä on muuta elämää, perhe, työ, harrastuksia ja tällaisia ikäviä asioita.
Täällä on neuvottu tuhat kertaa miten voisitte saada kaverrita ja sitä kautta ystäviä, mutta neuvot eivät miellytä, vaan koette ne ket tui lu na.
Edelleen tässä puhutaan yksinäisyydestä kokemuksena. Ei kukaan kaipaa neuvoja, eikä pelastamaan yksinäisyydestä, vaan keskustella miten yksinäisyys vääristää ajattelumaailmaa.
Itse aloitin määräaikaisessa työssä, ja vaikka miten hyvin työkaveri ovat minut ottaneet vastaan, tietyissä tilanteissa tulee yhä olo, etten kuulu joukkoon. Osin tietysti siksi, että olen vain määräaikaisen, kun osa on pitkäaikaisia työkavereita keskenään.
Onko kyse miehistä, joilla on ollut tukahduttavan ylihuolehtiva äiti, joka on toistuvasti ja aiheetta nostanut poikansa jalustalle? Yhdistettynä korostuneen välinpitämättömään isään, jota ei oma poika voinut vähempää kiinnostaa?
Tällä kombolla kasvaa mies, joka näkee kaikki muut ihmiset itselleen riittämättöminä, alempina ja viallisina.
Naisille se on ongelma. Miehet ovat tottuneet vuosikymmeniä sitten yksinäisyyteen kun jos mies ei ole kaikella tapaa täydellinen, mies ei ole sosiaalisesti hyväksyttävä ja päätyy joka naisen haukkumisen ja arvostelun kohteeksi