Lue keskustelun säännöt.
1980-luvulla peruskoulua käyneet, miten teille puhuttiin koulussa Neuvostoliitosta?
Kommentit (183)
Ei siitä niin hirveästi "puhuttu". Se on vaan oli olemassaoleva realiteetti, johon moni suhtautui ystävällisesti tuolloin.
Nuorisotoimetkin jörjestivät vielä 1990 kulttuurivaihtomatkoja Neukkulaan bändeille, moni bändi kävi Neukkulassa keikoilla eikä ole siitä sen jälkeen paljoa huudellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Puhuttiin että on Suomen suurin kauppakumppani positiivisessa mielessä. Silloin Suomen kauppavaihtoNeukkulan kanssa olikin suurimmillaan, muistaakseni 25 prosentyia Suomen viennistä meni sinne...
Siitä tosiaan puhuttiin paljon. Opetettiin myös, että yya-sopimus oli parasta mitä Suomelle on ikinä tapahtunut. Kylmä sota oli asia, joka vaiettiin aika hyvin. Kyllä siitä tiedettiin ja sitä vähän pelättiinkin, mutta ei siitä puhuttu sillä silloin pelättiin neuvostofanien loukkaamista ihan yhtä paljon kuin nykyään pelätään joitain muita aiheita.
90-luvun lama ja massatyöttömyys johtui yksinomaan Neuvostoliiton romahtamisesta ja siitä että se oli ollut meille niin iso kauppakumppani.
Onneksi ne ajat ovat historiaa.
Mistä ne kasarilla peruskoulussa osasi ennustaa ysärin asioita?
Hyvin neutraalisti mitä oppikirjoissa oli. Ei meillä eepeellä opettajat olleet mitään tulisieluisia saarnaajia eikä minkään poliittisen aatteen opit tulleet läpi. Ei vaikka oli vanhat opettajat, hyvin lähellä eläkeikää, eli olivat kyllä sodankin nähneet. En usko että olettivat lasten tietävän tai haluavan tietää mistään politiikasta. Veikkaan että äänestivät keskustaa. Neuvostoliitosta oli maantiedossa ja siinä sivuttiin että se on Suomelle iso kauppakumppani, sitten tietysti historiaa, tsaarit jne. ja biologiassa mitä elukoita ja kasveja siellä on tundra jne.
Kuulostaa kyllä todella oudolta nuo Neuvostoliiton kehujat. Ei mun elinympäristössä kukaan kehunut. Päinvastoin moni puhui r-sanalla venäläisistä.
Sodistakin puhuttiin varmasti aika realistisesti. Meillä vaari puhui sotajuttuja, mutta ei oikein kukaan perheessä jaksanut niitä kuunnella. Nyt harmittaa, että olisi pitänyt kuunnella. Mutta se oli vaan sellaista "aina se puhuu vaan niitä samoja sotajuttuja" sotakavereiden kanssa sitten puhui aina paljon.
Peruskoulussa 1981-1990
Samalla tavalla siitä puhuttiin kuin mistä tahansa muustakin maasta. Erikoinen kysymys. Mitä siitä olisi pitänyt puhua? Olen myös käynyt Neuvostoliitossa vuonna 1985 ja nähnyt minkälaista siellä on. Sen vähän mitä nyt ehti näkemään. Olen kyllä tyytyväinen, että olen siinä mielessä kokemusta rikkaampi kun olen nähnyt edes vähän minkälaista on kommunistisessa maassa.
Armeijassa -89 harjoituksissa varauduttiin siihen, että hyökkääjä on suurvaltavihollinen idästä. Nykyisin näin kai ei saa sanoa koska mielensäpahoittajat pahoittavat mielensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin kouluni 70-luvulla ja opiskelin 80-luvulla. Kyllähän sitä on joutunut (saanut) korjata monia käsityksiä, joita syntyi pahimpina suomettumisen vuosina. 70-luku oli pahempi, 80-luvulla Neukkulalle uskallettiin jo vähän naureskella, mutta ei julkisesti.
Ehkä oli enemmän kyse siitä, että naapurimaan epäkohdista vaiettiin. En esimerkiksi muista, että koulussa olisi käsitelty Stalinin vainoja, vaikka koulu, jota kävin, oli hyvin oikeistohenkinen. Tosiaan YYA-sopimuksesta oltiin hyvin tietoisia ja Paasikivi-Kekkosen linjaa pidettiin ainoana oikeana (mitä se ehkä olikin, siinä ajassa). Samaan aikaan oltiin ylpeitä Suomen itsenäisyydestä, vaikka voi tietysti nyt kysyä, miten itsenäisiä me oikeasti oltiin.
Kyse oli pitkälti itsesensuurista. Nyt on käsittämätöntä, että ei kritisoitu maata, jonka kansalaiset joutuvat pakenemaan sieltä, jossa on yksipuoluejärjestelmä, jossa ei ole vapaata lehdistöä eikä kulutustuotteita kaupoissa.
Olen usein miettinyt, voiko Venäjää ymmärtää. Siis silloista tai nykyistä. Enpä tiedä.
Meille opettiin totuudenmukaisesesti, kerrottiin kolhooseista miten idea hyvä mutta käytännössä ei toi. Valtion valvonnasta, stalinin vainoista, korruptiosta jne. Sodista puhuttiin paljon. Yläasteella tuli järkytyksenä kun kuulin että suomi oli itseasiassa hävinnyt sodan. Siihen asti olin luullut että voitti koska säilyi itsenäisyyden.
yläastella käytiin oppilasvaihdossa neuvostoliitossa ja omin silmin näki kaiken sen karun todellisuuden, puutteen, valtion valheet ja valvonnan. Siis meitä lapsiakin valvottiin ja seuraan ujutettiin lapsia selittelemään jotain neuvosto propagandaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi Breznevillä oli kolme mikkiä, kun puhui Punaisella Torilla???
Yhdestä tuli puhe, toinen oli oikea mikki ja kolmannesta tuli happea.
Vierailija wrote:
Meille opettiin totuudenmukaisesesti, kerrottiin kolhooseista miten idea hyvä mutta käytännössä ei toi. Valtion valvonnasta, stalinin vainoista, korruptiosta jne. Sodista puhuttiin paljon. Yläasteella tuli järkytyksenä kun kuulin että suomi oli itseasiassa hävinnyt sodan. Siihen asti olin luullut että voitti koska säilyi itsenäisyyden.
yläastella käytiin oppilasvaihdossa neuvostoliitossa ja omin silmin näki kaiken sen karun todellisuuden, puutteen, valtion valheet ja valvonnan. Siis meitä lapsiakin valvottiin ja seuraan ujutettiin lapsia selittelemään jotain neuvosto propagandaa.Oletko varma, että kerrottiin totuudenmukaisesti ennen 90-lukua? Käsiteltiinkö epäkohtia mediassa? Mitä sinä teit julkisesti tuomitaksesi järjestelmän, jossa kansalaisia tuomittiin vankilaan mielipiteidensä vuoksi?
Itse muistan, että kun Virosta tulleet vieraat vaativat puolijulkisesti Viroa vapaaksi 80-luvulla, pelkäsimme joutuvamme Supon tarkkailuun.
Suomettumisen määrää on vaikea myöntää jälkikäteen, eikö vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama aivopesumalli jatkuu kuin P. Koreassa.
Kekkonen oli presidentti ja telkkarista tuli joku Heikki Kinnusen karvalakki päässä vetämä venäjämyönteinen ohjelma.
En muista koulussa paljon Neuvostoliitosta puhutun. Jotain puhetta oli lähinnä historian tunnilla. Se puhe oli neutraalia.
Lehdet kirjoitteli, mitä kirjoitteli.
Vanhempani olivat käyneet siellä. Olivat myyneet farkut ja muutamat nailonit. Auto oli purettu rajalla. Tiedettiin kyllä, kuinka asiat rajan takana olivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tiesi jotta itänaapuri on aina itänaapuri vaikka voissa paistaisi.
historianopettaja ei ollut fani!
Huomasin jo peruskoulussa, että lehdet ja TV eivät vastanneet todellisuutta. Niillehän naureskeltiin. Tuli liian ruusuista kuvaa. Oikeastihan ihmiset olivat siellä käyneet ja nähneet. Ja puhuneet. Tarinat kulki. Kyllä täällä jo silloin yleisesti tiedettiin.
Maa nyt vaan oli siinä ja realiteetti. Ei siinä sen kummosempaa. Ei sitä mitenkään hienona pidetty, mutta sen kanssa tultiin toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Musiikintunnilla laulettiin Uralin pihlajaa monta kertaa vuodessa ennen 80-luvun puoliväliä.
Ei puhuttu mitään negatiivista, esim. Baltiasta vaiettiin täysin.
Voi miten ihanasti Diandra osaa sen laulaa ihan kuin hän olisi aito venäläinen tulkitsija, venäläiset kansanlaulut ovat muuten hyvin kauniita, ylipäänsä siihen aikaan venäläinen musiikki ei ollut vielä mikään kirosana.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Musiikintunnilla laulettiin Uralin pihlajaa monta kertaa vuodessa ennen 80-luvun puoliväliä.
Ei puhuttu mitään negatiivista, esim. Baltiasta vaiettiin täysin.
Voi miten ihanasti Diandra osaa sen laulaa ihan kuin hän olisi aito venäläinen tulkitsija, venäläiset kansanlaulut ovat muuten hyvin kauniita, ylipäänsä siihen aikaan venäläinen musiikki ei ollut vielä mikään kirosana.
Ei Uralin pihlajassa mitään vikaa ole. Se on kaunis kaihomielinen laulu, kuten edelweiss, jota myöskin koulussa laulettiin.
p.s. Täälläpäin esiintyi ukrainalainen bändi ja esitti Uralin pihlajat.
Vierailija wrote:
Ei siitä niin hirveästi "puhuttu". Se on vaan oli olemassaoleva realiteetti, johon moni suhtautui ystävällisesti tuolloin.
Nuorisotoimetkin jörjestivät vielä 1990 kulttuurivaihtomatkoja Neukkulaan bändeille, moni bändi kävi Neukkulassa keikoilla eikä ole siitä sen jälkeen paljoa huudellut.
Miksi jostain vanhasta esiintymisestä edes pitäisi mitään huudella? Huutelevatko kaikki Ruotsin-matkoistaan? Ei Neuvostoliitossa käymisessä ole mitään hävettävää tai anteeksipyydeltävää.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Musiikintunnilla laulettiin Uralin pihlajaa monta kertaa vuodessa ennen 80-luvun puoliväliä.
Ei puhuttu mitään negatiivista, esim. Baltiasta vaiettiin täysin.
Voi miten ihanasti Diandra osaa sen laulaa ihan kuin hän olisi aito venäläinen tulkitsija, venäläiset kansanlaulut ovat muuten hyvin kauniita, ylipäänsä siihen aikaan venäläinen musiikki ei ollut vielä mikään kirosana.
Ei Uralin pihlajassa mitään vikaa ole. Se on kaunis kaihomielinen laulu, kuten edelweiss, jota myöskin koulussa laulettiin.
p.s. Täälläpäin esiintyi ukrainalainen bändi ja esitti Uralin pihlajat.
Ukrainalaisilla on siis suomalaisia parempi kyky erottaa kulttuuri ja politiikka toisistaan. Suomessa vihataan tasapuolisesti kaikkea mahdollista, mitä Venäjältä tulee ja eniten vihaavat ne jotka tietävät ko. maasta vähiten.
Luulin pitkään, että ryssänjiiri on neutraali sana. Aikuisena tajusin idean.
Näin jälkikäteen olen myös tajunnut, että miksi ne loikkarit eivät jääneet Suomeen. Ihmettelin nuorena, että eikö Suomi ole tarpeeksi länsimaa.
Näin niinku jälkikäteen ajateltuna on suoranainen ihme, että Suomi on pysynyt itsenäisenä. Toisaalta ei meillä ole täällä mitään Ukrainan vilja-aittaa. Nythän Venäjää ottaa päästä, kun joutuvat jatkossa maksamaan viljasta.
En muista, oliko tuo mitenkään esillä. Yks musamaikka jaksoi jankuttaa jostakin raamattujenvientioperaatiosta joka tunnin aluks ja sit soitettiin nokkahuilua ja laulettiin tyyliin ”taivaalla loistaa lämmittäen, aurinko yhteinen; katsokaa, kuunnelkaa…” ja mua etoi ja velloi mahassa kun näin jo pienenä kaiken tuollaisen ”läpi”.