Ihmiset, jotka eivät koskaan soita!
Tunnetteko ihmisiä, jotka eivät koskaan soita sinulle, mutta kun sinä soitat, puhuvat helposti yli tunnin. Ja puhelun päätteeksi toteavat, että olipas kiva vaihtaa ajatuksia, täytyisi soitella useammin.... Niinpä. Sitä puhelua ei vaan koskaan kuulu.
Kun ehdotan tapaamista, niin aina hänelle sopii. Menemme kahville, juttelemme mukavia, sovimme tapaavamme pian uudestaan. Mutta hänestä ei koskaan kuulu mitään. Näin on jatkunut jo vuosia. Minä olen aina se yhteydenottaja. Olemme entisiä työkavereita, molemmat naisia. Nyt olen kyllästynyt tähän enkä soita enää. Jos hän ei soita emme enää tapaa. Rajansa kaikella!
Kommentit (51)
Vierailija wrote:
Ihan oikeasti ihmiset, lakatkaa ottamasta asioita henkilökohtaisesti. Se, että toinen ei ehdottele tapaamisia tai soittele, ei kerro mitään hänen suhtautumisestaan sinuun.
Minulla on elämässäni ystäviä, työ ja harrastuksia, jotka enimmäkseen riittävät täyttämään päivän ihan ilman että haalin lisätekemistä. Eikä ole edes parisuhdetta tai lapsia. Viihdyn myös hyvin keskenäni, ja minusta on ihana lueskella, piirrellä ja ihan vain notkua kotona. Se, ettei minulle säännöllisesti tai epäsäännöllisestikään tule mieleen soitella, tekstailla tai ehdottaa tapaamisia, johtuu vain siitä, että hyviä ystäviä on enemmän kuin aikaa ja mahdollisuuksia viettää aikaa heidän kanssaan.
Viime kesänä näin kuuden vuoden tauon jälkeen ystävääni, ja jatkoimme tasan siitä, mihin viimeksi jäimme. Ystäväpiiriini onkin valikoitunut ihmisiä, joilla ei ole tarve määrittää ystävyyden arvoa yhteydenpidon määrän perusteella. Vaan sen
TÄMÄ!!!!!!
Vierailija wrote:
Tunnen, itseni. Sen verran epävarma olen itsestäni, että mieluummin otan yhteyttä vaikka viestillä, jos silläkään. Mulla on aina aika iso kynnys olla keneenkään yhteydessä, koska "mitähän se nyt minusta ajattelee" ja "häiritsen varmaan jos soitan" tai "ei sitä varmaan kiinnosta jutella mun kans"...
Jos minuun ollaan yhteydessä, ilahdun.
Minkäs teet...
Sama. En myöskään halua häiritä toista, jos se on kiireinen tai sillä on muuta menoa.
Taas kerran näitä juttuja lukiessani huomaan miten paljon ainakin täällä on jotain ihan ihmeellisiä erakoita, mielensäpahoittajia ja nyhveröitä tyyppejä. Onko teillä yhtään mitään muuta elämää kuin tämä palsta? Onko teillä yleensäkään mitään normaalia sosiaalista elämää?
Mä en tajua tätä äkkivääryyttä ihmissuhteissa nykyään. Jos kiva kaveri muuten, mitä tuo haittaa, nähdään kun nähdään, ei se kuka ehdottaa ole mikään valtapeli. Ihmiset on niin tosi erilaisia ja syitä on monia, miksi joku toimii niin kuin toimii. Mulla on aina riittänyt seuraa ja en tee liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, jos joku nyt vähän huonosti tekee aloitteita. Sit mä nään niitä muita ja palaan asiaan kun huvittaa, ilman mitään protesteja.
Jos joku sanattomasti yrittäisi viestiä ettei kaipaa seuraani niin ihan sama, jos ei oo pokkaa sanoa suoraan niin ihan oma häpeänsä. Siinähän kärsii kanssani 😁
Ystävyyttä harvoin kannattaa kovin kevyesti heittää mäkeen.
Minulle tulee yhteydenottoja ihmisiltä jotka eivät ole henkilöitä, joiksi esittäytyvät.
Tämä on aika mielenkiintoista.
Vierailija wrote:
Taas kerran näitä juttuja lukiessani huomaan miten paljon ainakin täällä on jotain ihan ihmeellisiä erakoita, mielensäpahoittajia ja nyhveröitä tyyppejä. Onko teillä yhtään mitään muuta elämää kuin tämä palsta? Onko teillä yleensäkään mitään normaalia sosiaalista elämää?
Ei, kaikilla ei ole samanlaista seurapiirielämää kuin sinulla missä voi porukkaa kohdella miten lystää sen verukkeella että "on muutakin elämää".
Vierailija wrote:
Taas kerran näitä juttuja lukiessani huomaan miten paljon ainakin täällä on jotain ihan ihmeellisiä erakoita, mielensäpahoittajia ja nyhveröitä tyyppejä. Onko teillä yhtään mitään muuta elämää kuin tämä palsta? Onko teillä yleensäkään mitään normaalia sosiaalista elämää?
On paljonkin sosiaalista elämää. Siihen ei kuulu pitkät maratonpuhelut. Sen sijaan viestitellään ja tavataan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Taas kerran näitä juttuja lukiessani huomaan miten paljon ainakin täällä on jotain ihan ihmeellisiä erakoita, mielensäpahoittajia ja nyhveröitä tyyppejä. Onko teillä yhtään mitään muuta elämää kuin tämä palsta? Onko teillä yleensäkään mitään normaalia sosiaalista elämää?
Ei, kaikilla ei ole samanlaista seurapiirielämää kuin sinulla missä voi porukkaa kohdella miten lystää sen verukkeella että "on muutakin elämää".
Mikset reagoinut viestiini kuukauteen? -on muutakin elämää.
Mikset vastannut soittooni? -on muutakin elämää.
Mikset halua lähteä kanssani matkalle? -on muutakin elämää.
Mikset siivoa vaatteitasi lattialta? -on muutakin elämää.
Kätevää ja joka tilanteeseen sopivaa!
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Taas kerran näitä juttuja lukiessani huomaan miten paljon ainakin täällä on jotain ihan ihmeellisiä erakoita, mielensäpahoittajia ja nyhveröitä tyyppejä. Onko teillä yhtään mitään muuta elämää kuin tämä palsta? Onko teillä yleensäkään mitään normaalia sosiaalista elämää?
On paljonkin sosiaalista elämää. Siihen ei kuulu pitkät maratonpuhelut. Sen sijaan viestitellään ja tavataan.
Enpä sanoisi, että täällä kaikilla on minkäänlaista sosiaalista elämää, vaan he ovat täysin erakoita ja ihmisiä pelkääviä tyyppejä. Täällä on vähän väliä kirjoituksia yksinäisyydestä ja nyt kun näitä juttuja lukee, niin ymmärrän hyvin miksi he ovat yksinäisiä.
Ei kai kukaan tavallinen ihminen jaksa kuunnella näiden tapausten itsesäälistä valitusta ja muiden syyttelyä. Näiden syyttelijöiden mielestä kaikki muut ovat ikäviä ja ilkeitä, mutta he itse ovat hyviä. Muut ovat ikäviä ja ilkeitä jo senkin takia, että heillä on puoliso, oma perhe, lapsuudenperhe, työ ja työkavereita, harrastuksia ja sitä kautta tulleita kavereita ja muuta elämää sekä kiireitä. Ne muiden kiireet ovat ihan punainen vaate joillekin yksinäisille ja siksi nämä yksinäiset eivät voi edes yrittää ymmärtää muita tai saada kavereita.
Puhelut häiritsee. Aina se känny soi kun on telkkuohjelma kesken, ruoka liedellä, koululaisen kokeisiin kuulustelu tai muuta arkihommaa mitä ei halua keskeyttää.
Viestit voi kirjoittaa kun ehtii pitkin päivää tai iltaa.
Kännissä tulee soiteltua, mikä vituttaa jälkikäteen.