Lue keskustelun säännöt.
HS: Kumppaneihinsa kyllästyneiden miesten käytös järkyttää
19.10.2023 |
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009919397.html
Minua taas järkyttää vielä enemmän se, että parisuhdeasiantuntija ei tunnista narsistin käytöstä vaan hymisee jostain tavallisten ihmisten pitkästymisistä suhteessa. Ei myöskään totea, millainen käytös on ei-hyväksyttävää ja väärin.
Tästä syystä todella moni hyvä ihminen jää liian pitkään ymmärtämään henkisesti väkivaltaista kusipäätä, joka on vielä mitä suurimmalla todennäköisyydellä persoonallisuushäiriöinen.
Jokaisen terapeutin tulisi tunnistaa nämä asiat ja myös sanoa ne ääneen ja tukea uhri pikaiseen eroon, koska suuri osa mielenterveysongelmista on toisen ihmisen paskan käytöksen aiheuttamaa.
Kommentit (102)
Samaa mieltä Vaarasesta. Puhuu usein asian vierestä. Tässä äx-käyttäjien haitallinen asenne ja mahdollinen poikkeaminen normaalista persoonallisuudesta menee häneltä kokonaan ohi. Lässyttää vain, että kaikki kyllästyvät.
Kaikki eivät kuitenkaan vihaa kumppaniaan ja jatka suhteessa, haloo Heli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vauva palstalla naiset kirjoittelevat omista miehistään huomattavasti ilkeämpään sävyyn, kuin mitä nuo miehet artikkelissa olivat twiitanneet kumppanistaan. Tämä tekopyhyyden määrä on jotain aivan käsittämätöntä.
Kun nainen kirjoittaa että on kyllästynyt kumppaniinsa:" You go girl, ansaitset parempaa, jätä se sika"
Kun mies kirjoittaa että on kyllästynyt kumppaniinsa: "wööö, saa*anan sika, et voi sanoa noin, olet sairas".
Elämme todellakin pellemaailmassa.
Tiktokissa rullaa miehistä eroon trendi. Trendin ideana on hankkiutua pois Tinderistä ja huonosta parisuhteesta. Miehet rutisee siitä ettei naiset halua miehiä ilman maksua. Kyllä haluaa! Useimmilla miehistä vain tuppaa tulee autopilotilla isoisiensä opit. Ettekä halua opetella ulos fossiilisista tavoista -> maksu tai sinkkuus.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miksi suomessa tarvitaan terapeuttia joka asiaan ja kaikille. Luulisi jokaisen tietävän itse koska paha olla ja muuttaa suuntaa sen mukaan?!
Mulla on paha olla, mutta en halua muuttaa suuntaa, vaan haluan velloa siinä pahassa olossa. Tarvitsisinko terapeuttia? Ihan sama, en aio sellaiselle mennä.
Onko terapiasta oikeasti mitään hyötyä?
No ei ole. Pelkkää rahastusta.
Vierailija wrote:
Samaa mieltä Vaarasesta. Puhuu usein asian vierestä. Tässä äx-käyttäjien haitallinen asenne ja mahdollinen poikkeaminen normaalista persoonallisuudesta menee häneltä kokonaan ohi. Lässyttää vain, että kaikki kyllästyvät.
Kaikki eivät kuitenkaan vihaa kumppaniaan ja jatka suhteessa, haloo Heli!
Juuri näin. Lisäksi huolestuttavaa, että hänen mielestään paska käytös on ok ja se on normaalia ja sitä pitäisi sietää.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tuo ketju on mustien Twitterin puolella. Mitäpä AP tai tämä suomalaisterapeutti on alunperin siellä edes tehnyt? Mustilla on ihan oma parisuhdekulttuurinsa joka ei avaudu valkoisille. Jättäkääpä tämän asian puiminen tähän välittömästi ja samoin tuo artikkeli pitää poistaa.
Mistä tiedät, mitä mustien parisuhdekulttuuri on? Oletko itse musta? Jos olet, niin sitten tiedät valkoisten parisuhdekulttuutista tasan yhtä paljon kuin valkoiset mustien.
Oon musta ja osaan sanoa sen verran että jos tää terapeutti on järkyttynyt tästä threadistia niin hän on hyvin valkoinen eikä hän saa arvostella mustien kulttuuria koska ei tiedä siitä mitään. Siis onhan toi miesten käytös ihan p*skaa mutta ei silti ole valkoisten juttu arvostella ja järkyttyä siitä.
Ptsykää omassa karsinassanne. M
Pysyn oikein mielelläni omassa karsinassani, kunhan teette itse samoin. Ei kiinnosta teidän apinoiden touhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle oli. Kävin pitkän psykoterapian osin omin varoin, osin Kelan tukemana. Yhteensä noin viisi vuotta, Kelan tuella puolet tästä.
Pääsin vakavasta työkiusaamistilanteesta, saavutin merkittävän menestyksen urallani, selvitin välini hankalaan vanhempaan ja löysin rakastavan, keskustelevan kumppanin.
Toimiva yhteys omaan psykoterapeuttiin ja halu tarkastella omaa elämää ja muuttaa sitä täytyy löytyä.
/ot
Kaikki miehet tunnistaa tämän, jos ei muuta niin omasta lapsuuden kodistaan.
Ak ka senkun lihoo ja nalkuttaa mutta lasten takia ei viitsitä perhettä hajottaa. Naisille perheen hajottaminen vastaavassa tilanteessa ei olisi ongelma. Sitähän on tässäkin ketjussa ehdotettu monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Kaikki miehet tunnistaa tämän, jos ei muuta niin omasta lapsuuden kodistaan.
Ak ka senkun lihoo ja nalkuttaa mutta lasten takia ei viitsitä perhettä hajottaa. Naisille perheen hajottaminen vastaavassa tilanteessa ei olisi ongelma. Sitähän on tässäkin ketjussa ehdotettu monta kertaa.
Nalkutus on kuulematta jätettyä puhetta. Ensi kerralla kuuntele ja reagoi, niin perheen nainenkin voi hyvin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tuo ketju on mustien Twitterin puolella. Mitäpä AP tai tämä suomalaisterapeutti on alunperin siellä edes tehnyt? Mustilla on ihan oma parisuhdekulttuurinsa joka ei avaudu valkoisille. Jättäkääpä tämän asian puiminen tähän välittömästi ja samoin tuo artikkeli pitää poistaa.
Mistä tiedät, mitä mustien parisuhdekulttuuri on? Oletko itse musta? Jos olet, niin sitten tiedät valkoisten parisuhdekulttuutista tasan yhtä paljon kuin valkoiset mustien.
Oon musta ja osaan sanoa sen verran että jos tää terapeutti on järkyttynyt tästä threadistia niin hän on hyvin valkoinen eikä hän saa arvostella mustien kulttuuria koska ei tiedä siitä mitään. Siis onhan toi miesten käytös ihan p*skaa mutta ei silti ole valkoisten juttu arvostella ja järkyttyä siitä.
&n
Älähän nyt ilmiselvään trolliin lankea :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun puolisoni kyllästyi minuun parin vuoden avoliiton jälkeen. Oli kuulemma "liian arkista" eikä "mitään yhteistä". Minulle tämä kaikki tuli yllätyksenä, koska luulin, että meillä on hyvä parisuhde, kun tehtiin paljon asioita yhdessä ja läheisyyttäkin oli. Toki oli niitä vaikeampia aikoja, mutta olin ajatellut sen kuuluvan elämään ja niistä kyllä selviää puhumalla, kun toista rakastaa.
No, ei asia mennytkään niin. Toinen oli ilmeisesti vellonut tylsyyden tunteessa jo pidemmän aikaa, muttei viitsinyt suutaan avata ja lopulta lähti menemään, kun "ei ollut enää sitä tunnetta". Minun mielestäni pelkkää pelkuruutta ja uuden kaipuuta. En tiedä mitä sitten parisuhteelta odottaa, sellaista jatkuvaa ilotulitustako. Tunsin itseni niin petetyksi ja itsetuntoni mureni kokonaan, kun minä tai me emme olleet hänen mielestään sen arvoisia, että olisi halunnut yrittää korjata kaiken, vaan mieluummin luovutti ja lähti etsimään parempaa.
Vierailija wrote:
Kaikki miehet tunnistaa tämän, jos ei muuta niin omasta lapsuuden kodistaan.
Ak ka senkun lihoo ja nalkuttaa mutta lasten takia ei viitsitä perhettä hajottaa. Naisille perheen hajottaminen vastaavassa tilanteessa ei olisi ongelma. Sitähän on tässäkin ketjussa ehdotettu monta kertaa.
Ei, kaikilla ei ole ollut tuollainen koti, vaikka sinulla olisi ollut lapsea ja toistat saman aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Kaikki miehet tunnistaa tämän, jos ei muuta niin omasta lapsuuden kodistaan.
Ak ka senkun lihoo ja nalkuttaa mutta lasten takia ei viitsitä perhettä hajottaa. Naisille perheen hajottaminen vastaavassa tilanteessa ei olisi ongelma. Sitähän on tässäkin ketjussa ehdotettu monta kertaa.
Hyvänen aika! Miksi enemmistö miehistä silti haluaa perheen? Käyttäkää sokerisivustoja. Nainen häipyy ajan tullessa täyteen.
Vierailija wrote:
Minun puolisoni kyllästyi minuun parin vuoden avoliiton jälkeen. Oli kuulemma "liian arkista" eikä "mitään yhteistä". Minulle tämä kaikki tuli yllätyksenä, koska luulin, että meillä on hyvä parisuhde, kun tehtiin paljon asioita yhdessä ja läheisyyttäkin oli. Toki oli niitä vaikeampia aikoja, mutta olin ajatellut sen kuuluvan elämään ja niistä kyllä selviää puhumalla, kun toista rakastaa.
No, ei asia mennytkään niin. Toinen oli ilmeisesti vellonut tylsyyden tunteessa jo pidemmän aikaa, muttei viitsinyt suutaan avata ja lopulta lähti menemään, kun "ei ollut enää sitä tunnetta". Minun mielestäni pelkkää pelkuruutta ja uuden kaipuuta. En tiedä mitä sitten parisuhteelta odottaa, sellaista jatkuvaa ilotulitustako. Tunsin itseni niin petetyksi ja itsetuntoni mureni kokonaan, kun minä tai me emme olleet hänen mielestään sen arvoisia, että olisi halunnut yrittää korjata kaiken, vaan mieluummin luovutti ja lähti etsimään parempaa. 
Toihan nimenomaan oli suoraselkäistä. Miksi et koita hakea samoihin arvoihin uskovaa kumppania?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Minun puolisoni kyllästyi minuun parin vuoden avoliiton jälkeen. Oli kuulemma "liian arkista" eikä "mitään yhteistä". Minulle tämä kaikki tuli yllätyksenä, koska luulin, että meillä on hyvä parisuhde, kun tehtiin paljon asioita yhdessä ja läheisyyttäkin oli. Toki oli niitä vaikeampia aikoja, mutta olin ajatellut sen kuuluvan elämään ja niistä kyllä selviää puhumalla, kun toista rakastaa.
No, ei asia mennytkään niin. Toinen oli ilmeisesti vellonut tylsyyden tunteessa jo pidemmän aikaa, muttei viitsinyt suutaan avata ja lopulta lähti menemään, kun "ei ollut enää sitä tunnetta". Minun mielestäni pelkkää pelkuruutta ja uuden kaipuuta. En tiedä mitä sitten parisuhteelta odottaa, sellaista jatkuvaa ilotulitustako. Tunsin itseni niin petetyksi ja itsetuntoni mureni kokonaan, kun minä tai me emme olleet hänen mielestään sen arvoisia, että olisi halunnut yrittää korjata kaiken, vaan mieluummin luovutti ja lähti etsimään parempaa. 
Mene vaikka terapiaan, voisi auttaa.
Väistit luodin, et ihan heti, mutta kuitenkin. Suhde ei voi olla ilotulitusta, mutta siinä EI KUULU olla vaikeita aikoja, joiden läpi selvitään puhumalla ja rakastamalla (yleensä se toinen puhuu ja rakastaa ja toinen vaikenee/myötäilee ja aiheuttaa ne ongelmat).
Vierailija wrote:
Minun puolisoni kyllästyi minuun parin vuoden avoliiton jälkeen. Oli kuulemma "liian arkista" eikä "mitään yhteistä". Minulle tämä kaikki tuli yllätyksenä, koska luulin, että meillä on hyvä parisuhde, kun tehtiin paljon asioita yhdessä ja läheisyyttäkin oli. Toki oli niitä vaikeampia aikoja, mutta olin ajatellut sen kuuluvan elämään ja niistä kyllä selviää puhumalla, kun toista rakastaa.
No, ei asia mennytkään niin. Toinen oli ilmeisesti vellonut tylsyyden tunteessa jo pidemmän aikaa, muttei viitsinyt suutaan avata ja lopulta lähti menemään, kun "ei ollut enää sitä tunnetta". Minun mielestäni pelkkää pelkuruutta ja uuden kaipuuta. En tiedä mitä sitten parisuhteelta odottaa, sellaista jatkuvaa ilotulitustako. Tunsin itseni niin petetyksi ja itsetuntoni mureni kokonaan, kun minä tai me emme olleet hänen mielestään sen arvoisia, että olisi halunnut yrittää korjata kaiken, vaan mieluummin luovutti ja lähti etsimään parempaa. 
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kohta 13 vuotta. Meillä on ollut huonojakin hetkiä, mutta aina päästy näistä yli. Pitkän aikaa on mennyt hyvin, ollaan tehty ja touhuttu yhdessä ja on läheisyyttä ja kosketustakin ollut. Viime perjantaina töistä tullessaan mies meni vaisuksi. Ei puhunut, jätti huomiotta, ei vastannut oikein mitään kysymyksiini. Lauantaina keskusteltiin, mies tokaisi että on ahdistunut eikä halua enää parisuhdetta kanssani. Kuulemma ei pidä minusta enää eikä halua olla seurassani. Tämä oli minulle todella suuri järkytys. Torstai-iltana meillä oli vielä hauskaa, puhuttiin ja naurettiin lähekkäin. Mistä mies yhdessä yössä keksi ettei haluakkaan minua enää. Emme ole asiasta enää puhuneet, mies ei ole pukahtanutkaan tästä mitään, esittää lasten edessä kuin mitään ei olisi tapahtunut ja heidän mennessä nukkumaan ei ole minuun missään kontaktissa. Onko tässä mitään tehtävissä. En haluaisi erota, koska minusta kaikki on ollut hyvin.
En pysty lukemaan tuota juttua. Suhteessa on aina kaksi osapuolta. On ihan hyödyllistä miettiä sitäkin, miksi toinen kyllästyy.
N. vuosi sitten istuin lentokoneessa erään perheen edessä, en siis tuntenut heitä ennestään. Lento kesti n. neljä tuntia. Sen jälkeen olisi tehnyt mieli sanoa perheen isälle, että hänen olisi hyvä lähteä etsimään onneaan. Vaimo oli oikeasti ihan järkyttävä ihraperä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Juoksutti miestään joka asiassa, vesitti kaikki ideat, mikään ei kelvannut, liioitteli ja repi hirveää hysteriaa mm. siitä, että lapsi kaatoi vähän vettä housuilleen. Kun varavaatteita ei ole mukana, niin eipä siinä kauheasti ole tehtävissä, kukaan tuskiin hiukan märkiin housuihin on kuitenkaan kuollut, eikä asia lastakaan tuntunut suuresti haittaavan.
Vaimo myös näki ikkunasta, että perheen toinen matkalaukku jäi lastista pois jne. Sellaista jatkuvaa narinaa, epäilyä, vonkumista. Mies vaikutti erittäin hyvähermoiselta ja kivalta tyypiltä.
Jos tuollaiseen kyllästyy, kuten oman itsen vuoksi kyllä pitäisi, niin se on täysin normaalia. Mies ei saa olla mikään itsestäänselvyys, parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, niin naisten kuin miestenkin. Monella miehellä on kotona melkoinen veemäinen turbopallero, joten kyllästyminen ei tosiaan ole ihme.
. Onko tässä mitään tehtävissä. En haluaisi erota, koska minusta kaikki on ollut hyvin. <- lainaus
Teillä on ollut hyvin. Enää ei ole eikä tule olemaan. Tekisitkö itse noin miehellesi? Et. Hän teki ja tulee tekemään paljon muutakin.
Sinulla ei ole vaigvaihtoehtona jatkaa avioliittoa, kuten se oli. Sinun vaihtoehtosi ovat erota tai jatkaa vuoristorataa miehen kanssa. Miehen, joka ei ole sitä mitä kuvittelit ja jonka ajatuksista et tiedä mitään. Muista nämä sitten joskus myöhemmin. Suosittelen eroa. Olen kiitollinen terapeutilleni, joka tuki minut irti rakkaasta ihmisestä.
Vierailija wrote:
En pysty lukemaan tuota juttua. Suhteessa on aina kaksi osapuolta. On ihan hyödyllistä miettiä sitäkin, miksi toinen kyllästyy.
N. vuosi sitten istuin lentokoneessa erään perheen edessä, en siis tuntenut heitä ennestään. Lento kesti n. neljä tuntia. Sen jälkeen olisi tehnyt mieli sanoa perheen isälle, että hänen olisi hyvä lähteä etsimään onneaan. Vaimo oli oikeasti ihan järkyttävä ihraperä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Juoksutti miestään joka asiassa, vesitti kaikki ideat, mikään ei kelvannut, liioitteli ja repi hirveää hysteriaa mm. siitä, että lapsi kaatoi vähän vettä housuilleen. Kun varavaatteita ei ole mukana, niin eipä siinä kauheasti ole tehtävissä, kukaan tuskiin hiukan märkiin housuihin on kuitenkaan kuollut, eikä asia lastakaan tuntunut suuresti haittaavan.
Vaimo myös näki ikkunasta, että perheen toinen matkalaukku jäi lastista pois jne. Sellaista jatkuvaa narinaa, epäilyä, vonkumista. Mies vaikutt
Niin. Jos suhteessa on kaksi osapuolta, joiden vikaa tilanne on niin miten vastuuttaisit miestä tilanteesta? Vai oliko sittenkin vain yksi paskiainen?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minun puolisoni kyllästyi minuun parin vuoden avoliiton jälkeen. Oli kuulemma "liian arkista" eikä "mitään yhteistä". Minulle tämä kaikki tuli yllätyksenä, koska luulin, että meillä on hyvä parisuhde, kun tehtiin paljon asioita yhdessä ja läheisyyttäkin oli. Toki oli niitä vaikeampia aikoja, mutta olin ajatellut sen kuuluvan elämään ja niistä kyllä selviää puhumalla, kun toista rakastaa.
No, ei asia mennytkään niin. Toinen oli ilmeisesti vellonut tylsyyden tunteessa jo pidemmän aikaa, muttei viitsinyt suutaan avata ja lopulta lähti menemään, kun "ei ollut enää sitä tunnetta". Minun mielestäni pelkkää pelkuruutta ja uuden kaipuuta. En tiedä mitä sitten parisuhteelta odottaa, sellaista jatkuvaa ilotulitustako. Tunsin itseni niin petetyksi ja itsetuntoni mureni kokonaan, kun minä tai me emme olleet hänen mielestään sen arvoisia, että olisi halunnut yrittää korjata kaiken, vaan mieluum
Koko lainaus ei tule, mutta ei voi mitään. Anyway, kakkoshuora pistänyt ns. ehdot, että panosuhde päättyy jos ei jätä sua. Jatkunut taustalla jonkun aikaa se. Mies valitsihuoran.
Entäs keltaisilla? Tai punaisilla?