Mitä oireita sinulla tai tutullasi on ollut kun diagnoosi olikin syöpä? Mulla on fiilis etten oo kyllä yhtään kunnossa.

Hemoglobiini 82 ja muutkin labra-arvot metsässä,suolistosyöpä.

Minä olin 10v kun sairastuin, oli kuumeilua, laihtumista, mustelmia, ruoka ei oikein pysynyt sisällä, vatsavaivoja. 

Terveyskeskuksessa epäilivät koulupinnariksi, muutamaankin otteeseen.

Sitten menin niin heikoksi ja hengästyin helposti, että äiti vei mut ensiapuun, olin jo aika sairaan näköinen. 

Leukemia oli. Parannuin, mutta vieläkin ihmetyttää ne lääkärien suhtautumiset.

Tuosta on jo vuosikymmeniä aikaa.

Äidilläni alkoi olla pitkään jatkuvaa voimattomuutta ja pientä kuumetta.

Kun asiaa alettiin tutkia, löytyi kolme kiloinen kasvain :( Hän menehtyi siihen

Mulla epäiltiin kilpirauhasen liikatoimintaa ja syömishäiriöitä vain ulkonäön puolesta, söin jo silloin kuin hevonen, mutta laihduin koko ajan, itse hakeuduin tästä syystä lääkärille. Kävin vielä töissä, mutta sairastelin flunssia koko ajan, olin myös todella väsynyt, nukuin tuosta vain 14h kerralla, ellei tarvinnut töihin väkisin raahautua haukottelemaan. Lopulta mut laitettiin työterveydestä psykiatrille, sitten ravitsemusterapeutille, ja vasta kun en enää töitä jaksanut ollenkaan tehdä, ohjattiin erikoissairaanhoitoon. Infektiopolille pääsin vasta kolmannella lähetteellä, mutta heti alkoivat tutkia kaikkea mahdollista pään magneetista koko kehon tt-kuviin ja neurologisiin testeihin unohtamatta järkyttävää määrää verikokeita ja paria selkäydinnäytettä. Ja paljon alkoi löytyä syitä, ensin vain kyllä kaikki pienesti heitti, löytyi virussairaus ja immuunijärjestelmän vajausta,  mutta perään jatkotutkinnoissa myös sitten jo syöpämarkkerit. Uusissa tt-kuvissa näkyi myös jo kasvain. Syövän kuvissa ja kokeissa näkymisessä kesti yhdeksän kuukautta, mutta olin todella väsynyt jo vuosi ennen.

 

Sukulaisnainen kuoli samanikäisenä kuin minä olen nyt eli n. 60-vuotiaana. Oli juossut terveyskeskuksessa valittamassa huonoa oloa ja väsymystä ja voimattomuutta ja myös flunssan oireita oli. Lääkärit eivät ottaneet tosissaan eivätkä kunnolla kokeita vaan määräsivät antibiootteja ja lepoa ja neuvoivat syömään kurkkupastilleja. Tätä jatkui puolisen vuotta, hän oli itse ihan varma, että jotain vakavampaa , mutta terveyskeskuslääkärit eivät uskoneet. Sitten eräänä päivänä kunto romahti, hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan, todettiin leukemia ja hän kuoli diagnoosin teosta kolmen päivän päästä. 

Luokkakaverilla oli diabetes joskus ja ilmeisesti kaikki vaivat ja oireet niputettiin diabeteksen alle. Hänelläkin sitten leukemia, viikon eli diagnoosin jälkeen. Oltiin yläasteella 

Noin 55-vuotias tuttu mies laihtui älyttömästi mutta muutoin oli ihan hyvävointinen ensin,  vaimonsa patisti miehen ihon keltaisuuden vuoksi  lääkäriin, otettiin kokeita ja joutui heti osastolle. Kuoli haimasyöpään parissa viikossa

Todella ikäviä löydöksiä ja surullista kuulla, että yrityksistä huolimatta ei suostuttu kunnolla tutkimaan. Olen pahoillani. 

Onneksi on myös parempia kokemuksia ja joukossa on paljon parantuneita. Kaikkea hyvää, varmasti oli rankkaa. Muuttuiko elämänarvot tai maailmankatsomus diagnoosin jälkeen?

Jos mietin tuttujani, niin yhdellä oli pientä väsymystä mutta ei sen kummempaa. Yhdellä oli ihomuutoksia. Yhdellä ei ollut kai mitään oireita. Ja viimeisimmällä oli rajut oireet, väsymystä ja laihtumista, ja hän on nykyään jo edesmennyt. 

Minulta ei ole vielä löydetty syöpää, mutta eiköhän se lymyä kehossa kasvaen hitaasti. Olo on kuin junan alle jääneellä. Ei tutkita. Lähes kaikilla on (tai on ollut) syöpä toisella puolella sukua. 

Kovat selkäkivut. Verisyöpä. Viisikymppisellä.

Selittämättömät vatsakivut. Lääkäri tutki ja totesi että sokeritauti. Olikin pitkälle edennyt haimasyöpä ja kuolema muutama kk oikeasta diagnoosista. Viisikymppinen.

Vierailija wrote:

Selkäkipu, korva tukossa. 

Mikä syöpä sinulla oli? 

Kovia kipuja kuukausitolkulla. Äkillinen hetkellinen kuulonalenema. Sitten kutinaa ja kuumetta, jolloin vasta tutkittiin kunnolla. Imukudossyöpä.

Hengenahdistusta ja kovaa yskää, keuhkot oli täynnä nestettä ja aiheuttaja oli mesoteliooma. Kuoli parin kuukauden päästä diagnoosista 😞

Syövän pelko on kyllä pahimpia luulosairauksia. Sitten kun jossain vaiheessa havahdut että ei tää kyllä tosiaan voi olla mikään muu kuin syöpä, miks mä en hakeutunut tutkimuksiin silloin kaksi vuotta sitten kun ensimmäiset oireet alkoi, olis voinu jotain vielä tehdä... :( 

Väsymystä, vatsavaivoja, verta ulosteessa. Suolistosyöpä, joka ei onneksi ehtinyt levitä. Leikkaus, sytostaattihoidot, väliaikainen avanne. 

Sukulaisella Ylävatsakipuja. Suolistosyöpä, joka oli levinnyt maksaan. Menehtyi melko pian. 

Eräälle läheiselle tuli hengitystieinfektio, minkä jälkeen hän kärsi jatkuvasta yskästä ja hengenahdistuksesta. Hoidettiin astmana siihen asti, kunnes alkoi yskiä verta ja sanoi lääkärille suoraan, etteivät astmalääkkeet auta yhtään. Löytyi keuhkosyöpä.

Toinen läheinen laihtui lyhyessä ajassa huomattavan paljon, ja häneltä löytyi maksasyöpä.

Kolmas läheinen kärsi puoli vuotta ummetuksesta ja ajoittaisista vatsakivuista. Häneltä löytyi haimasyöpä.

Syövän oireet ovat arvaamattomia, ja lääkärissäkin niitä selitetään usein jollain ihan muulla kuin syövällä. Keuhko-oireisiin tarjotaan astmalääkettä, ja sitten nuo äkilliset laihtumiset, ummetukset ja vatsakivutkin voivat vaatia useamman lääkärikäynnin ennen kuin syövän mahdollisuutta aletaan selvittää. Haluaisin itsekin aina uskoa, että oireisiin löytyy jokin vähemmän akuutti syy, mutta nyt kun syöpä on osunut kolmen läheisen kohdalle tuollaisten oireiden perusteella, olen ennemminkin sitä mieltä että lääkäriin pitäisi hakeutua jos oireet eivät hellitä, ja vaatia että oireiden syy selvitetään.

Vierailija wrote:

Kiitti vastanneille, lisääkin kuulisin. 

Oon saanut masennusdiagnoosin. Joskus kävin rinnat tutkituttaan kun nänni vetäyty ja kutisi yms mutta lääkäri ei laittanut ultraan. En oo jaksanut käydä kun kaikki on vaan aina tätä masennusta vaan. Eikö kyllä perus verikokeissa oo ollut häikkää.

Mut joku mulla on, tiedän. Mut ehkä joskus sitten selviää. Ap

Uudestaan ja vaadi se ultra.

Vierailija wrote:

Hoitakaa itsenne.

Mitähän tämä tarkoittaa? Eihän syöpää itse hoideta.

Läheiselläni oli kovat säärikivut. Myös väsymystä ja kunnon alenemista. Näkyi muun muassa siten, että "mummot" menivät ohi kauppareissulla. Kynsivallit olivat jotenkin tulehtuneet.

Hän kävi lääkärillä aivan muusta syystä, ja hemoglobiinin todettiin olevan 75. Passitus heti  keskussairaalaan ja sieltä yliopistosairaalaan. Hänellä oli akuutti leukemia, joka saatiin kiinni aivan viime tipassa. Hän eli diagnoosista kaksi vuotta ja kuukauden.

Itselläni oli pieni rintasyöpä, joka löytyi seulonnassa. Ei mitään oireita, ei kyhmyäkään tuntunut, kun tuumori oli niin syvällä. Pääsin vähin hoidoin ja olin koko ajan erinomaisessa kunnossa. Sairauslomaa en pitänyt kuin leikkauspäivän.

Niin idea oli kai kysyä MIKÄ syöpä se sit oli?

Missä syövässä oireena on järkyttävä KALPEUS?? 

lymfooma ehkä, onko muita?