Mikä saisi sinut käymään kirkossa?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ehkä siinä pitäisi koko ajattelumaailman muuttua. Luterilainen usko on yhtä synnin pelkoa ja väärintekemisen anteeksipyytämistä. Jos usko olisi sellaista, että se tuo tukea ja iloa elämään, yhteisö olisi tukeva eikä tuomitseva niin sitten. Mutta niin kauan kun kivet tippuu taivaalta päähän ja eletään synnin pelossa ja tuskassa niin nukun mieluummin sunnuntaiaamuisin. 

En koe luterilaisuutta näin. Puhutaan syntien anteeksisaamisesta, mutta itse synnistä harvemmin. Joskus kaipaisi kovempaa puhetta. Usko tuo tukea elämään.

Miksi kaipaat että synneistäsi puhuttaisiin kovemmin? 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Reipas ja tunnollinen lammas wrote:

Sunnuntaiaamuisin kirkossa käynti ei ole tainnut kuulua kovinkaan monen tapakristityn perinteisiin aiemminkaan. Ihmiset oppivat tällaiset perinteet lapsuudessaan ja jos vanhemmat eivät ole olleet ahkeria kirkossa kävijöitä, ei sellaisia tule heidän lapsistaankaan. Jos kirkko haluaisi muuttaa asiaa, pitäisi kirkon ehkä alkaa järjestää enemmän ohjelmaa nimenomaan lapsille ja lapsiperheille. 

Kirkkohan järjestää jo nyt paljon erilaista toimintaa lapsille ja lapsiperheille. Silti lapsiperheitä on vaikea saada käymään messuissa. Eikö lasten vanhemmat tahdo käydä lainkaan kirkossa vai tuntuuko kirkkoon meneminen lasten kanssa (tai ilman lapsia) niin hankalalta, että on helpompi jäädä kotiin?

On. Mulla on kolme jokseenkin villiä lapsista. On se hirveä homma paimentaa niitä jännittävässä til

Ehkä lasten paimentaminen on niin vaikeaa, kun kirkossa tulee käytyä vain harvoin. Ehkä lapset oppisi käyttäytymään paremmin, jos kirkossa käyminen muodostuisi jokaviikkoiseksi rutiiniksi. Monessa perheessä on käynyt niin, että aluksi villisti riehuneet ja kovaa ääntä pitäneet lapset on oppinut istumaan suht hiljaa penkeillä jopa pitkän ja tylsän saarnan ajan, kun lapsia on jaksettu sinnikkäästi viedä kirkkoon ja palkita hyvästä käytöksestä.

Vierailija wrote:

Koko touhu pitäisi uudistaa. 

Kanala on pistänyt kortensa kekoon ja saanut aikaan kirkosta eroamisia. Samba adventtina oli liikaa.

Jos maketaan 500e kerta niin tulen paikalle.

Onko tämä joku tutkimus?

Käyn kyllä, en välttämättä sunnuntaiaamuna. Ehtoollinen on kristitylle tärkeä. Myös virret kivoja ja Raamatunkohdat, samoin mahdollisuus jättää esirukouspyyntölappunen huolista ja murheista. Saarnakin voi puhutella. Toivon saarnalta hengellisyyttä. 

Omat hautajaiset.

Niihin on vähän pakko osallistua.

Vain kuolleen ruumiini yli,lienee siis oikea vastaus.

Vierailija wrote:

Oikeasti tosi hyvä kysymys! Monta kertaa on tehnyt mieli mennä kirkkoon. Rakastan kaunista urkumusiikkia, kauniita saarnoja (jos ne ovat kauniita), sitä lempeyttä ja rauhallisuutta, maalauksia ym. Mutta on muutamia asioita, joiden takia en ole mennyt kirkkoon: lähteissä sanotaan aina, että ehtoolliselle ei ole pakko mennä. Sitten kuitenkin kaikki aina menee ja olettaa sitä muilta. En minä uskalla enkä halua, kun olen ujo enkä ole uskovainen. Toinen: liikutun kauniista urkumusiikista niin kovasti, että en voi olla itkemättä ja olisihan se nyt ihan noloa turskua siellä räkää. Oikeasti siis itken aina urkumusiikkia kuullessani. Samasta syystä en voi mennä ikinä esim. Kauneimpiin joululauluihin. Kolmas: hävettää kun vakiokävijät katsoisi uutta kävijää. En kuulu kirkkoon, enkä usko, mutta siis oikeasti muuten olisi ihana käydä kauniissa kirkossa rauhoittumassa. Ehkä seurakuntien pitäisi järjestää "kirkko-kummeja", eli sellainen joka neuvoisi miten siellä toimitaan ja lähteä "kädestä pitäen mukaan". =) Niin ja hei, kerätäänkö siellä kolehti? Olen köyhä enkä voi antaa siihen mitään.

Kolehdista sen verran, että siihen saa olla antamatta mitään. Ja toisekseen nykyään kun ihmisillä ei aina ole käteistä mukana muutenkaan, on usein tapana, että kolehdin voi hoitaa myös puhelimella, joten muutenkin on niitä jotka ei haaviin mitään pistä.

Ei tarvitse kuulua kirkkoon, ei tarvitse olla uskovainen, ei tarvitse käydä ehtoollisella. Ja saa itkeä jos itkettää. Luultavasti kukaan ei katso, ja jos katsoo niin se on hänen oma häpeänsä. Minusta kirkko on ihan parhaita paikkoja vain olla. Jos rakastat urkumusiikkia niin toivoisin että tulisit vaikka ihan vain sitä kuuntelemaan. Ja tässä ei ole mitään taka-ajatusta, että tulisit uskoon tai liittyisit kirkkoon, vaan ihan vain se että jos olet köyhä niin siinä olisi ilmainen ilo elämääsi.

Etenkin joku iso kirkko kaupungin keskustassa voisi olla hyvä. Joku pienempi niin vielä voi käydäkin niin, että kun olet 30 kertaa käynyt, joku vakikävijä sanoo "hei" ja pyytää kirkkokahville, mutta kyllä siitäkin saa kieltäytyä. Sanot että olet vain musiikkia kuuntelemassa.

No way! Ei ikinä!

Kirkko piilotteli porissa vaimonsa surmannutta "porilaismiestä", niin meni viimeinenkin usko ja luotto koko kirkkouskovaisiin.

Lisää voi lukea alibista.

Vierailija wrote:

Kyllä moni ihminen kirkkoa kaipaa. Etenkin jos jotain pahaa tapahtuu ja alkaa ahdistaa. Nykyään luonnonmullistuksia voi tulla minne vain, mennä koti ja kaikki. Sota ja sen uhka koskettaa ihmisiä enemmän kuin koskaan. Myös meitä suomalaisia.

Näyttää siltä, ettei useimmat tiedä, että papin voi kutsua kotiinsa juttelemaan ja esittää hänelle kysymyksiä. Papin voi myös tilata siunaamaan kodin. Papille voi myös varata ajan hänen toimistossaan. He ovat ennenkaikkea sielunhoitajia ja koulutettuja siihen. Mikään inhimillinen ei ole heille vierasta. Jos nykyinen maailmanmeno ahdistaa, ota luuri käteen ja tilaa keskusteluaika papille.

Kirkoissa on, jos missä, lupa liikuttua ja itkeä, ei tarvitse hävetä lainkaan liikutustaan. Kukaan ei tuijota tunteidensa vapaasti osoittajaa. Vakikävijöissä on ikävä kyllä kuppikuntia. Itse olen saanut kokea, että yksin menen kirkkoon, yksin juon kahvit, jos viitsin. Kukaan vakikävijöistä ei vuosien myötä ole koskaan edes tervehtinyt. Muu henkilökunta on ihanaa ja lämmintä sekä tervehditään tullessa ja lähtiessä.

Tärkeintä minulle on jumalanpalvelus ja virret laulan iloiten. Jumala on läsnä ja sen tuntee ilona sielussa sekä poislähtiessä hymyillen itsekseen. Ai niin, kolehtia ei ole pakko antaa eikä kukaan edes huomaa antaako joku vain ei. Se on vapaaehtoista. Tuo aiemmin esitetty kirkkokummi on loistava idea! Kerro idean keksijä se vaikka jollekin seurakuntasi papille. Saat varmaan hyvän vastaanoton ideastasi.

Vierailija wrote:

Mä haluaisin käydä kirkossa ja se olikin suunnitelmani kun liityin aikuisiällä seurakuntaan. En kuitenkaan käy enää juurikaan kirkossa koska en tunne oloani tervetulleeksi. Koen ihmiset siellä tuomitseviksi, ennakkoluuloisiksi ja omaan hyvyyteen kääriytyneeksi. En tiedä mistä löytyisi sellainen usko yhteisö, jossa saisi olla ihan vaan oma itsensä ja se olisi ok.

Körttiseurat? Vastauksena tuohon viimeiseen kysymykseen.

Tietysti kirkossa käyvissa ihmisissä on kaikki mahdolliset inhimilliset puutteet. 

Itse käyn kirkossa enkä ole kokenut muita tuomitseviksi, mutta toisaalta olenkin vain käynyt messussa, en jäänyt sen enempää mitään sosiaalisuutta harjoittamaan.

Huomaa, ettei nämä kriittisimmät kommentoijat ole käyneet lähelläkään kirkkoa vuosiin, sen verran vieraalta tuntuu kommenttien sisällöt. Myönnän, että kun vuosien jälkeen aloin käymään suht' säännöllisesti sunnuntaiaamun palveluksissa, ajattelin 'kunnon' uskovaisten katsovan kieroon uutta tulijaa. Ajan myötä todennut, että samanlaisia herkkiä, rikkinäisiä, vajavaisia ollaan kaikki sielläkin, niin kuin muutenkin maailmassa, eihän terveet parantajaa kaipaakaan.  Eikä siitä syntisyydestäkään paasata niin, että traumatisoituna joutuisi kotiin lähtemään, pyydetään toki armoa niiden virheiden, laiminlyöntien tms takia, mitä ovatkin, täydellistä ihmistä kun ei olekaan. Kuitenkin pääasia on juuri armo, hyvillä mielin on saanut kotiin lähteä. 

Vierailija wrote:

Omat hautajaiset.

Niihin on vähän pakko osallistua.

Vain kuolleen ruumiini yli,lienee siis oikea vastaus.

Mutta eihän niitäkään ole pakko kirkossa järjestää? Tietysti vähän vaikea olla paikala antamassa määräyksiä jälkeenjääneille miten tehdään, mutta jos hyvissä ajoin esittää toiveensa että ei kirkossa, niin ehkä nuo tottelisivat.

Vierailija wrote:

Ei ainakaan korkealta saarnastuolista tulevaa paasausta enää, kirkot on liian suuria ja kylmiä, pienempi kodikas tila jossa vaikka pastori johtaisi keskustelua ja puhuisi uskosta ja uskon asioista. Uskonnon pitäisi tulla läheiseksi, jokapäiväiseen elämään sopivaksi, syyllistävä pelottelu joutaa pois.jos vielä kirkot tai nämä pienet tilat olisivat auki muutenkin kuin sunnuntaisin niin että sinne voi piipahtaa ohi kulkiessa ja paikalla olisi aina joku keskustelija, mutta voisi myös mietiskellä itsekseen, 

Sinulle voisi sopia kirkossa järjestettävä raamattupiiri. Käyhän tutustumassa.

Vierailija wrote:

Jos maketaan 500e kerta niin tulen paikalle.

Siellä tarjotaan enemmän. Koko perintö ikuisesti.

Nykyaikaisempi musiikki kitaralla ja pianolla soitettuna.

Kamalat urut pois!

Myös kolehtien kohteet ovat kummallisia, todellisuudesta vieraantuneita

Jos Jeesus tulisi maan päällä kuten on jo vuosikymmeniä luvattu 

Kävin juuri. Oli uusi taulu salin seinällä, jossa jeesus ristillä ja sateenkaarilippu. Jotain Kallion seurakunnan työntekijöiden maalaamia woke juttuja. Laittaisi samantien sateenkaariliput liehumaan ristin kanssa katolle.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Omat hautajaiset.

Niihin on vähän pakko osallistua.

Vain kuolleen ruumiini yli,lienee siis oikea vastaus.

Mutta eihän niitäkään ole pakko kirkossa järjestää? Tietysti vähän vaikea olla paikala antamassa määräyksiä jälkeenjääneille miten tehdään, mutta jos hyvissä ajoin esittää toiveensa että ei kirkossa, niin ehkä nuo tottelisivat.

Ei tietenkään ole ateistin pakko kirkollisin menoin osallistua edes omiin hautajaisiin. Tuhkaus vaan ja tuhkat mereen tai taivaan tuuliin. 

Vierailija wrote:

Jos Jeesus tulisi maan päällä kuten on jo vuosikymmeniä luvattu 

Ohjelmassa seuraavaksi Jeesus ei tule maanpäälle, vaan kohtaamaan pilvissä ja viemään morsiamen taivaanhäihin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kyllä minä ainakin kaipaan kirkkoa, jossa lapsena sain käydä perheeni kanssa. Myös omat lapset oppivat käymään kirkossa ja käyttäytymään siellä hyvin. Nyt on ollut ilo viedä lastenlapsia kirkkoon. Välillä pieni hiljentyminen on hyväksi lapsille ja aikuisille.

Minä taas tykkäisin, jos sitä hiljentymishommaa olisi vähemmän ja iloa enemmän. Käsketäänhän Raamatussakin iloita! Vaikka jotain tällaista tyyliä: https://www.youtube.com/watch?v=cWltzTre7hU&t=43s 

Itse ainakin tykkään mennä kirkkoon nimenomaan hiljentymään. Eikä se rauhoittuminen ole pahitteeksi nykypäivänä lapsillekkaan.