Mikä saisi sinut käymään kirkossa?

Vierailija wrote:

No jos löytyy uskonto, jossa homoseksuaaleja ei vihata, niin varmaan kävisin jonkinlaisessa jumalanpalveluksessa tutustumassa ko. uskontoon.

Miten se h-viha ilmenee ?

Sukupuolineutraaliuden vouhkaa ja muuta humpuukia ruskeanreijän ritareiden suusta. Sitäkö ovat uskonasiat tänä täivänä? 

No thanks!

Hyvät tarjoilut. Ehkä. Ei mulla ole aikaa. 

Vierailija wrote:

Sukupuolineutraaliuden vouhkaa ja muuta humpuukia ruskeanreijän ritareiden suusta. Sitäkö ovat uskonasiat tänä täivänä? 

No thanks! 

Siis *tänä päivänä*. 

Uskonpuhdistus olisi enemmän kuin tarpeen! 

 

Käyn ihan mielelläni katselemassa kirkkoja, mutta jumalanpalvelukseen minua ei saa. 

Kirkkoon kuulumaton 

Vierailija wrote:

Käyn ihan mielelläni katselemassa kirkkoja, mutta jumalanpalvelukseen minua ei saa. 

 

Kirkkoon kuulumaton

Eihän jumalanpalveluksissa Jumalaa palvella vaan nöyristellään pappis-säätyä.

Irvokkaimpana ilmeentymismuotona tästä on ehtollisen irvikuva.

Ihmiset, Jumalan kuvat, pakotetaan matelemaan pappien jaloissa kuin piestyt koirat.

Kuinka kukaan ihminen voi tähän vapaaehtoisesti alistua?

Vierailija wrote:

Ehkä siinä pitäisi koko ajattelumaailman muuttua. Luterilainen usko on yhtä synnin pelkoa ja väärintekemisen anteeksipyytämistä. Jos usko olisi sellaista, että se tuo tukea ja iloa elämään, yhteisö olisi tukeva eikä tuomitseva niin sitten. Mutta niin kauan kun kivet tippuu taivaalta päähän ja eletään synnin pelossa ja tuskassa niin nukun mieluummin sunnuntaiaamuisin. 

En koe luterilaisuutta näin. Puhutaan syntien anteeksisaamisesta, mutta itse synnistä harvemmin. Joskus kaipaisi kovempaa puhetta. Usko tuo tukea elämään.

Sateenkaaripappi ja pakoputkenrassaaja kanttori häätävät viimeisetkin kävijät täältä Teneriffan ev.lut seurakunnasta. Ennen oli paljon kävijöitä, nyt tyhjät penkit. 

Minut saisi kirkkoon pakko riittävän vakavan ja uskottavan rangaistuksen uhalla.

Mä haluaisin käydä kirkossa ja se olikin suunnitelmani kun liityin aikuisiällä seurakuntaan. En kuitenkaan käy enää juurikaan kirkossa koska en tunne oloani tervetulleeksi. Koen ihmiset siellä tuomitseviksi, ennakkoluuloisiksi ja omaan hyvyyteen kääriytyneeksi. En tiedä mistä löytyisi sellainen usko yhteisö, jossa saisi olla ihan vaan oma itsensä ja se olisi ok.

Mikä saisi käymään? Se että kirkko myöntäisi että kaikki nämä jeesusjutut ja muut ovat ihan vain ihmisten kirjoittamia. Jos kirkko luopuisi taikauskon harjoittamisesta ja toimisi ihan vaan hyväntekeväisyysjärjestönä.

Vierailija wrote:

Reipas ja tunnollinen lammas wrote:

Sunnuntaiaamuisin kirkossa käynti ei ole tainnut kuulua kovinkaan monen tapakristityn perinteisiin aiemminkaan. Ihmiset oppivat tällaiset perinteet lapsuudessaan ja jos vanhemmat eivät ole olleet ahkeria kirkossa kävijöitä, ei sellaisia tule heidän lapsistaankaan. Jos kirkko haluaisi muuttaa asiaa, pitäisi kirkon ehkä alkaa järjestää enemmän ohjelmaa nimenomaan lapsille ja lapsiperheille. 

Kirkkohan järjestää jo nyt paljon erilaista toimintaa lapsille ja lapsiperheille. Silti lapsiperheitä on vaikea saada käymään messuissa. Eikö lasten vanhemmat tahdo käydä lainkaan kirkossa vai tuntuuko kirkkoon meneminen lasten kanssa (tai ilman lapsia) niin hankalalta, että on helpompi jäädä kotiin?

On. Mulla on kolme jokseenkin villiä lapsista. On se hirveä homma paimentaa niitä jännittävässä tilanteessa jota kirkossa käynti on kun se muutama kerta vuodessa käydään. 

Hompsukkapapit kehuvat aatettaan ja vihkivät samaa sukupuolta avioliittoon. Kohta vihkivät varmaan vaikka vuohen kanssa, jos joku kehtaa pyytää. Niitä vuohiahan tällä saarella riittää!😉 Sellaista kirkonmenoa on Puerto de la Cruzin ja Las Americasin seurakunnissa. 

Siinä syy miksi kirkko kumisee tyhjyyttään.

Viikon ruuat ja viinat jos saisi niin voisin tulla paikalle.

En käy myöskään kuuntelemassa joulusatuja lasten satutuokioissa, joten miksi kävisin kirkossakaan?

Kyllä moni ihminen kirkkoa kaipaa. Etenkin jos jotain pahaa tapahtuu ja alkaa ahdistaa. Nykyään luonnonmullistuksia voi tulla minne vain, mennä koti ja kaikki. Sota ja sen uhka koskettaa ihmisiä enemmän kuin koskaan. Myös meitä suomalaisia.

Ei ainakaan korkealta saarnastuolista tulevaa paasausta enää, kirkot on liian suuria ja kylmiä, pienempi kodikas tila jossa vaikka pastori johtaisi keskustelua ja puhuisi uskosta ja uskon asioista. Uskonnon pitäisi tulla läheiseksi, jokapäiväiseen elämään sopivaksi, syyllistävä pelottelu joutaa pois.jos vielä kirkot tai nämä pienet tilat olisivat auki muutenkin kuin sunnuntaisin niin että sinne voi piipahtaa ohi kulkiessa ja paikalla olisi aina joku keskustelija, mutta voisi myös mietiskellä itsekseen, 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Käyn ihan mielelläni katselemassa kirkkoja, mutta jumalanpalvelukseen minua ei saa. 

 

Kirkkoon kuulumaton

Eihän jumalanpalveluksissa Jumalaa palvella vaan nöyristellään pappis-säätyä.

Irvokkaimpana ilmeentymismuotona tästä on ehtollisen irvikuva.

Ihmiset, Jumalan kuvat, pakotetaan matelemaan pappien jaloissa kuin piestyt koirat.

Kuinka kukaan ihminen voi tähän vapaaehtoisesti alistua?

En ole koskaan ajatellutkaan näin.  Kirkossa olen Jumalan edessä :),    alla.

 

 

 

Vierailija wrote:

Kyllä moni ihminen kirkkoa kaipaa. Etenkin jos jotain pahaa tapahtuu ja alkaa ahdistaa. Nykyään luonnonmullistuksia voi tulla minne vain, mennä koti ja kaikki. Sota ja sen uhka koskettaa ihmisiä enemmän kuin koskaan. Myös meitä suomalaisia. 

Niinpä ihmiset ovat tulleet liian ylpeiksi ja omavoimaisiksi. Nöyryys tulee vasta kun pommeja alkaa sataa niskaan. 

 

Vierailija wrote:

Hyvät tarjoilut. Ehkä. Ei mulla ole aikaa. 

Jumalalla on parhaat tarjoilut.