Mikä saisi sinut käymään kirkossa?

Koko touhu pitäisi uudistaa. 

Sunnuntaiaamu on liian aikaisin. Käyn torstai-iltaisin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ehkä siinä pitäisi koko ajattelumaailman muuttua. Luterilainen usko on yhtä synnin pelkoa ja väärintekemisen anteeksipyytämistä. Jos usko olisi sellaista, että se tuo tukea ja iloa elämään, yhteisö olisi tukeva eikä tuomitseva niin sitten. Mutta niin kauan kun kivet tippuu taivaalta päähän ja eletään synnin pelossa ja tuskassa niin nukun mieluummin sunnuntaiaamuisin. 

En koe luterilaisuutta näin. Puhutaan syntien anteeksisaamisesta, mutta itse synnistä harvemmin. Joskus kaipaisi kovempaa puhetta. Usko tuo tukea elämään.

Kyllä minä ainakin kaipaan kirkkoa, jossa lapsena sain käydä perheeni kanssa. Myös omat lapset oppivat käymään kirkossa ja käyttäytymään siellä hyvin. Nyt on ollut ilo viedä lastenlapsia kirkkoon. Välillä pieni hiljentyminen on hyväksi lapsille ja aikuisille.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Käyn ihan mielelläni katselemassa kirkkoja, mutta jumalanpalvelukseen minua ei saa. 

 

Kirkkoon kuulumaton

Eihän jumalanpalveluksissa Jumalaa palvella vaan nöyristellään pappis-säätyä.

Irvokkaimpana ilmeentymismuotona tästä on ehtollisen irvikuva.

Ihmiset, Jumalan kuvat, pakotetaan matelemaan pappien jaloissa kuin piestyt koirat.

Kuinka kukaan ihminen voi tähän vapaaehtoisesti alistua?

En ole koskaan ajatellutkaan näin.  Kirkossa olen Jumalan edessä :),    alla.

Etkä valitettavasti edes näytä ymmärtävän mikä on ehtoollisen tarkoitus.

Tosin ei sitä ymmärrä kirkko tai papsitokaan.

Muistele Jeesuksen viimeistä ehtollista eli ilta-ateriaa ja vertaa sitä nykyiseen pappis-säädyn ylivertaisuusvinoumaa palvelemaan pyhäinhäväistykseen.

Tuohon ehtoollisen irvikuvaan.

 

 

 

 

Nykyisessä suomalaiset hylänneessä paskakasassa ei mikään.

Vierailija wrote:

Ehkä siinä pitäisi koko ajattelumaailman muuttua. Luterilainen usko on yhtä synnin pelkoa ja väärintekemisen anteeksipyytämistä. Jos usko olisi sellaista, että se tuo tukea ja iloa elämään, yhteisö olisi tukeva eikä tuomitseva niin sitten. Mutta niin kauan kun kivet tippuu taivaalta päähän ja eletään synnin pelossa ja tuskassa niin nukun mieluummin sunnuntaiaamuisin. 

No ei ainakaan tavallisissa luterilaisissa sunnuntaiaamun jumalanpalveluksissa tipu kivet taivaalta päähän!

Jaa-a, en muista milloin olisin käynyt ev.lut jumalanpalveluksessa. Siitä on varmasti vuosikymmeniä. Kirkosta erosin noin kahdeksan vuotta sitten. 

Pidän katolisesta messusta enemmän, mutta en halua kuulua mihinkään kirkkokuntaan. Ev.lut kirkon jumalanpalveluksessa ärsytti, että kaikki muuttui muutaman vuoden välein. Ei mitään tuttua niissä menoissa enää, ei kauniita säveliä, joita oli nuorempana. Enkä voi sietää gospelin ränkytystä.

En käy kauneimmat joululaulut -tilaisuuksissakaan, että turha moittia siitä kuten kerran tehtiin eli oletettiin, että käyn niissä, vaikken kuulu kirkkoon. Turha pelko. Ikinä en ole sellaisessa käynyt silloinkaan, kun kuuluin kirkkoon.

Arkkitehtuurin ja taiteen takia käyn kirkoissa ja katedraaleissa. Loitsuja ei jaksa käydä kuuntelemassa.

Olen kristitty, joka ei jaksa käydä koskaan kirkossa (viimeksi yli 20 vuotta sitten), enkä myöskään pidä siitä, että joku tuputtaa uskonasioita väkisin. Jokainen uskoo mihin uskoo, tai on uskomatta.

Vierailija wrote:

No se olisi hyvä alku että niitä pitäisi pappi joka uskoo Raamattuun.

Kuuluu uskoa Jumalaan, ei Raamattuun.

Käyn kirkossa ehtoollisella. Lutherin mukaan se on pätevä, vaikka sen jakaisi itse Perkele. Jos pappien uskon varassa asiat olisivat, niin ne olisivat helvetin huonosti. Onneksi mikään ei siitä riipu. 

Ja mikä sinä muiden uskoa arvostelemaan olet?

Vierailija wrote:

Ensimmäinen askel kohti sitä vaatisi Suomen evankelisluterilaisen kirkon täydellisen ideologisen suunnanmuutoksen vuonna 2015 kirkon valitsemaan linjaan verrattuna.

Tämä vaatisi Suomen ja suomalaisten kristittyjen nostamisen prioritettiluokituksen kärkeen.

Kirkon nykyinen muukalaisten ja vireaan uskonnon palvonta ja oman kansan syyllistäminen ovat sanoinkuvaamattoman kuvottavaa toimintaa kirkolta.

Tämä sai minut vihaamaan kirkkoa ja sen tekopyhää pappis-säätyä. Pthyi stna!!!

Se vähän niin kuin kuuluu kirkon oppiin, että kaikki ihmiset ovat Jumalan edessä yhtä arvokkaita. 

Mitään oman kansan syyllistämistä en ole kuullut. Ja minä sentään aina toisinaan käynkin siellä kirkossa.

Mammonanpalvontaa toisinaan sielläkin esiintyy, sen myönnän.

Vierailija wrote:

Koko touhu pitäisi uudistaa. 

Miten mielestäsi?

Vierailija wrote:

Itsekin olen ateisti. Joku ehti jo mainitsemaan. Kirkothan ovat valtavan kauniita ja arkkitehtoonisesti tärkeitä rakennuksia. Itsekin asun nyt lähellä 1500l. kivikirkkoa ja onhan se tämän pikkupaikkakunnan ( 40 000 ) sydän. On myös vanha puukirkko jne.

Trella asuessani useinkin piipahdin katsomassa Hugo Simberin taidetta. Siellä oli hyvä hektisen päivän jälkeen vain istua. Olen käynyt myös Notre Damessa, Intiassa tempeleissä, Muslimien moskeijoissa. Valamossa, Sikstuksen kappelissa.

En ole keräillyt kirkkoja, mutta jos on paikan päällä, niin täytyyhän nyt tarkastaa mestat. Jerusalemissakin, en toki haluaisi olla nyt. 

Voisiko olla jotenkin vieläkin matlamman kynnyksen Jumalanpalveluksia? Avoimia ovia juurikin taiteen takia?  Kirkossahan on jylhä olotila - pidän siitä.  Pidän uskonnoista.  Mutta minä olen ateisti.Minut haudataan ihan eri tavalla, enkä koe mitään sen jälkeen.

Miten se kynnys voisi olla vielä nykyistä matalampi? Millaiset asiat olet kokenut kynnyksenä? (Minä joskus ihan fyysisesti kirkon rappuset, kun oli polvi kipeä, mutta et tainnut sitä nyt tarkoittaa?)

89 jatkaa: Alun perinhän kirkonmenot olivat ehtoollinen eli yhdessä syöminen. Siis aivan tavallinen ruokailu. Se voisi vetää väkeä, jos jumalanpalveluksen jälkeen olisi yhteinen ruokailu sopuhintaan. Joskus olen harkinnut meneväni jonkun eksoottisen maan ruokaa syömään j-palveluksen jälkeen, kun sillä tavalla on kerätty rahaa lähetystyöhön. Mutta enää en menisi sellaiseenkaan, koska lähetystyössäkin on niin paljon epäkohtia, joten en halua tukea sitä. Ja lopulta tuolloinkin jäi menemättä, vaikka kirkon jäsenenä olisin voinut niin tehdä. 

Vika on jumalanpalveluksessa, katolisessa messussa olen käynyt monta kertaa ja hetkipalveluksissa myös, koska saa kosketuksen ikiaikaiseen traditioon. Sinänsä aika moni pappi ja uskovainen ovat kivoja tyyppejä. En vain käsitä mikä ihmeen hinku on uudistaa kaikki viiden vuoden välein. Se on vieroittanut todella monia, kun jumalanpalvelusta ei pysty mitenkään seuraamaan, ellei ole joku hevijuuseriuskovainen. Ei näin. Uskonnosta haetaan turvaa eikä vaihtelua.

Vierailija wrote:

Kyllä minä ainakin kaipaan kirkkoa, jossa lapsena sain käydä perheeni kanssa. Myös omat lapset oppivat käymään kirkossa ja käyttäytymään siellä hyvin. Nyt on ollut ilo viedä lastenlapsia kirkkoon. Välillä pieni hiljentyminen on hyväksi lapsille ja aikuisille.

Minä taas tykkäisin, jos sitä hiljentymishommaa olisi vähemmän ja iloa enemmän. Käsketäänhän Raamatussakin iloita! Vaikka jotain tällaista tyyliä: https://www.youtube.com/watch?v=cWltzTre7hU&t=43s

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ehkä siinä pitäisi koko ajattelumaailman muuttua. Luterilainen usko on yhtä synnin pelkoa ja väärintekemisen anteeksipyytämistä. Jos usko olisi sellaista, että se tuo tukea ja iloa elämään, yhteisö olisi tukeva eikä tuomitseva niin sitten. Mutta niin kauan kun kivet tippuu taivaalta päähän ja eletään synnin pelossa ja tuskassa niin nukun mieluummin sunnuntaiaamuisin. 

Luterilaisen uskon ydin on armo. Pitäisikö sinunkin kuitenkin tutustua paremmin ennen tällaisten väärien totuuksien julistamista?

Minua silti häiritsee se, että olisin johonkin toiseen olentoon nähden sellaisessa alisteisessa asemassa, että jatkuvasti tarvitsisin/ joutuisin anelemaan "armoa", kuten joku pahimman lajin psykopaattirikollinen, jota ei silti tuomita rikoksistaan kun on syyntakeeton. En halua tällaista "armo"suhdetta kenenkään kanssa.

-eri-

Vierailija wrote:

Oikeasti tosi hyvä kysymys! Monta kertaa on tehnyt mieli mennä kirkkoon. Rakastan kaunista urkumusiikkia, kauniita saarnoja (jos ne ovat kauniita), sitä lempeyttä ja rauhallisuutta, maalauksia ym. Mutta on muutamia asioita, joiden takia en ole mennyt kirkkoon: lähteissä sanotaan aina, että ehtoolliselle ei ole pakko mennä. Sitten kuitenkin kaikki aina menee ja olettaa sitä muilta. En minä uskalla enkä halua, kun olen ujo enkä ole uskovainen. Toinen: liikutun kauniista urkumusiikista niin kovasti, että en voi olla itkemättä ja olisihan se nyt ihan noloa turskua siellä räkää. Oikeasti siis itken aina urkumusiikkia kuullessani. Samasta syystä en voi mennä ikinä esim. Kauneimpiin joululauluihin. Kolmas: hävettää kun vakiokävijät katsoisi uutta kävijää. En kuulu kirkkoon, enkä usko, mutta siis oikeasti muuten olisi ihana käydä kauniissa kirkossa rauhoittumassa. Ehkä seurakuntien pitäisi järjestää "kirkko-kummeja", eli sellainen joka neuvoisi miten si

Mistä tiedät (tai kuvittelet), että kaikki kirkossa olettaa kaikkien menevän ehtoolliselle? Olen itse käynyt n. 10 kertaa kirkossa käymättä ehtoollisella, enkä ole koskaan huomannut kenenkään katsovan pahasti tai kummeksuvan asiaa mitenkään. En edes silloin kun kirkossa oli niin vähän ihmisiä, että kaikki varmasti huomasi, kuinka minä jäin ainoana penkille istumaan silloin kun kaikki muut meni ehtoolliselle.

Kolehtiin ei ole pakko antaa mitään. Ymmärrän että tilanteen voi kokea kiusallisena, kun kolehtihaavi tulee omalle kohdalle, etenkin jos kolehdin kerääjä on suhteellisen kokematon ja olettaa kaikkien antavan rahaa. En itsekään pidä siitä tunteesta mikä tulee, kun kolehtihaavi pysähtyy hetkeksi odottamaan laitanko siihen rahaa vai ei. Se hetki on kuitenkin nopeasti ohi, ja kaikki on aina suhtautunut muhun täysin asiallisesti vaikken ole lahjoittanut sentin senttiä.

Ehdotuksesi kirkkokummeista kuulostaa oikein hyvältä. Jos tahdot oikeasti mennä joskus kirkkoon ja se on yksin vaikeaa, voisitko ottaa yhteyttä pappiin ja kysyä asiasta? Luulisi jostain löytyvän jonkun ystävällisen seurakuntalaisen, joka pitää mielellään seuraa uudelle kävijälle, ja ehkä ehdotuksesi johtaisi seurakunnassa uuteen toimintamuotoon josta hyötyisi muutkin.

Leipäpappeja ja kaikki muukin käännetty päälaelleen. Ei sellainen kiinnosta ja siksi erosin kirkostakin 

Vierailija wrote:

Käyn kirkossa vain musiikkia kuuntelemassa (konserteissa) tai itse kirkkorakennusta katsomassa. Joskus vielä joutuu menemään jonkun häihin tai hautajaisiin, mutta jos suinkin voin välttää, en mene. Pappien puheet on niin falskeja.

Minä aina skippaan ne puheet, tai siis saatan kuunnella, mutta en yleensä muista mitään jälkeenpäiin enkä opi mitään. Eihän ne ole tärkeitä ollenkaan. Ehkä silloin olivat, kun kansa ei vielä osannut lukea itse, mutta ei enää nykyisin.

Muutaman kerran on ollut hyväkin saarna, joka on pistänyt ajattelemaan. Ehkä kymmenen kertaa, ei sen useammin. Mutta kuten sanoin, eivät ne ole se tärkein.