Mikä se on se hyväpalkkainen työ ja ammatti, mikä pitäisi opiskella?
Kertokaa, mikä se on se hyväpalkkainen työ, kun sitä niin aina ehdotellaan? Mitä kouluja pitää käydä ja mikä on se työpaikka johon sitten vain tyynesti mennään suoraan haastattelussa käymättä tienaamaan, kun valmistutaan?
Itse olen paljon kouluja ja säännöllisesti täydennyskoulutuksia ja eri vaadittavia kortteja omalla alallani käynyt, silti nyt urani huipulla palkallisesti. Bruttopalkka pitkien neuvottelujen jälkeen 1980e/kk, netto 1600e/kk. Asumiskulut kunnan halvimmat mahdolliset, silti saan as.tukea. Vaikka vakityö!
Pitäisi palstan mukaan paremmin kouluttautua, mutta kertokaapa tälle duunarille tarkalleen ottaen, että minne? Missä tienaa niin, että jos nyt irtisanoudun vakityöstäni, minun ei tarvitse pelätä työttömyyttä uudella alalla kouluttauduttuani sinne ja voin lisäksi katsoa heikkolahjaisia alaviistoon?
Kommentit (108)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Erikoistuvana lääkärinä en voi tätä suositella, ellei alaa kohtaan ole todellista mielenkiintoa. Erikoistuvalla palkka ei ole niin kummoinen työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden. Mieheni tekee etätyötä koodaajana ja tienaa minua reilusti enemmän tällä hetkellä vaikkei ole suorittanut yliopistotutkintoa loppuun.
Minä olen jo yrittänyt kiinnostavaa alaa, joten eiköhän nyt ole aika kokeilla jotain vastenmielistä alaa. t. pitkäaikaistyötön YTT
Hienoa. Tässä on se avain hyville palkoille. Aika harva niitä kovapalkkaisia töitä ilokseen tekee, vaan niitä tehdään siksi, että sillä isolla palkalla sitten voi toteuttaa itseään. Se on mukavaa kun kahdessa kuukaudessa jää säästöön 3vko alpeilla lasketteluloman verran. Ja lisäksi muksuilla oma hevonen.
Jouluna käydään etelän lämmössä latautumassa.
(muilla on muita harrastuksia, meillä nämä)
Enkä mitenkään inhoa töitäni myöskään... Se on työtä, välillä mielenkiintoista ja välillä vähemmän.
Jos olisin intohimojani seurannut niin olisin varmaan hiihdon opettaja. En usko että nauttisin rakkaasta harrastuksestani yhtälailla jos se olisi työtä!
Kaikki eivät voi löytää kovapalkkaista työtä. Osa ihmistä on hyvätuloisia ja toisten pitää tyytyä huonompiin palkkoihin. Näin se toimii.
Mutta vinkki ns varmaan työpaikkaan: sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä, lääkäri, poliisi, varhaiskasvatuksen opettaja, puheterapeutti yms. On varaa valita, suoraan haastattelusta töihin.
Vierailija wrote:
Tradenomit kilpailee samoista työpaikoista kuin merkonomit. Suomessa työpaikan saa se, jolla on vöhiten koulutusta. Lisäksi suurin osa työpaikoista on lyhytaikaisia äitiyslomasijaisuuksia, lyhytaikaisia määräaikaisuuksia, lyhytaikaisia palkkatuki-&vuorotteluvapaasijaisuuksia. Vakituista työpaikkaa saa aika harvoin ja ne menee yleensä sukulaisille, kavereille tai kohta raskaaksi hankkiutuville/pienten lasten vanhemmille.
Nykyään ekonomitkin saattavat kilpailla näistä samoista paikoista. Varsinkin naiset. Mutta tietenkin valitaan se kaverin kaveri, joka on merkonomi.
Jos olet nainen, niin älä opiskele miesten alaa. Et todennäköisesti saa alasi töitä.
No itse opiskelin ensin tietojenkäsittelytiedettä maisteriksi asti ja venytin pitkän sivuaineen (ekonometria) myös kandiksi. Tein tätä muutaman vuoden täysipäiväisesti ja siinä kolmen kympin nurkilla opiskelin lääkäriksi. Ensin mainitusta saa enemmän rahaa jos on yritteliäs, mutta teen itse sitä vain sivuhommina ja suurimman osan ajasta teen lääkärin hommia.
Suosittelen siis näitä.
Kysytään hyväpalkkaisia töitä joissa ei tarvitse työttömyyttä pelätä ja käytännössä ehdotetaan vain lääkäriä ja raksaat. Toisesta juuri lyhyessä ajassa lähti 40000 työpaikkaa alta ja sama meno jatkunee vaikkei pelkkä lapiomies olisikaan, toinen ala vaatii vuosien opiskelun ja sinne lahjoja, joita kaikilla ei vaan ole motivaatiostakaan huolimatta.
Well done.
Optikoille myös töitä riittää. Silmäongelmat tulevat vain yleistymään näyttöjen tuijottamisen myötä. Palkkakin neuvoteltavissa.
Me silloisen poikaystäväni kanssa oltiin juuri tuollaisia. Opiskeluaikana tiet kulkeutuivat erilleen, mutta ystäviä olemme yhä, ja molemmat arvostamme sitä aikaa. Preppasimme toisiamme kirjoituksiin ja pääsykokeisiin.
Nykyäänkin vielä vähintään muutaman kerran vuodessa tapaamme ja vaihdamme kuulumiset, sydänystävä hän minulle.