Miten opettaa koira pois vetämisestä ja remmiraivosta?

Vierailija wrote:

Kaikista paras koulutus on se, että kouluttaa itsensä olemaan rauhallinen ja itsevarma. Siitä on sitten helpompi olla auktoriteetti ja turva koiralle. 

Itselläni meni vuosikausia tämän tilan saavuttamiseen. Nyt se on selkärangassa, ei enää mitään päälleliimattua. Toisaalta siksikin, kun iän myötä asiat eivät ole niin vakavia, jolloin koulutus on paljon rennompaa. 

Vierailija wrote:

Ihmisen pitäisi olla jo kehittyneempi koirankouluttaja kuin 100 vuotta sitten tai 70-luvulla. Ihminen voi miettiä järjellä, miten voi kouluttaa koiran parhaiten koiran viettien kautta. Väkivallalla ja pelolla koulutetut koirat on aina epävarmempia kuin positiivisesti koulutetut koirat. Kisassa tai tositilanteessa, kun tulee tilanne, mikä koiran pitää ratkaista itse, pelolla koulutettu koira ei osaa toimia, kuten positiivisesti koulutettu koira.

Ihminen voi miettiä mikä menee pieleen kun positiivisesti koulutettu koira käy kiinni eikä ota käskyjä vastaan.

Koiran ei kuulu tehdä mitään ratkaisuja itse koska koira on lauma eläin ja lauman johtaja tekee päätökset.

Louskuleuka piikille -> elämä helpompaa.

Suosittelen katsomaan Areenasta norjalaista koirankoulutusohjelmaa, varsinkin 3. kautta. Ohjelmassa on mukana myös haastavia koiria. Esim. todella aggressiivisesti hyökkäilevä kanariandoggi, josta tuli yhteiskuntakelpoinen. Myös liian innokas tanskandoggi oppi kävelemään hihnassa toisten koirien ohi. Tulee myös hyvin esiin eri rotujen ominaisuudet, randomista pikkumiksistä ei tule koskaan bc:n kaltaista tottelevaisuusvaliota.

Tällä norjalaisella kouluttajalla on rento ote ja ohjelmassa näytetään myös epäonnistumisia toisin kuin monissa vastaavissa ohjelmissa. Koirankoulutus on pitkäjänteistä työtä.

Haulikolla savut korvista ja johan koira uskoo.

YLE2:lla on ollut tämän viikon puolen päivän aikaan loistava brittidokumentti koiran valinnasta ja opettamisesta.

Ehkä näkyy Areenassakin tai tulee uusintana.

Koiranpentujen pentuhetket taitaa olla nimeltään.

Anna sille Hubertusta.

Hei, muistin tämän ketjun ja ajattelin tulla kertomaan kuulumisiamme nyt.

Ihan hirveän hyvin on mennyt. Ei mitään räkyttämistä, vetämistä tai raivoamista ole enää. Kaikki menee nyt tosi kivasti. Oma rauhallinen luonteeni, samoin mieheni, ja rauhallinen ja kärsivällinen jämptiys on  rauhoittanut koiraa, me olemme nyt hyvä tiimi. Vetämistä ei ole enää ja muut ihmiset ja koirat ohitetaan jo arvokkaasti astellen! Olen tosi tyytyväinen tilanteeseen ja niin onnellinen ihanasta koirastamme.

Kaikille hyvää kevättä ja kesää,  lenkillä tavataan :)  Ap

Hienoa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Jos tykkää nameista, anna ohituksen aikana. Fokus on muussa kuin toisissa koirissa. Ajan mittaan vähennät palkitsemista nameilla

Kokeilen tätä, mutta koira käy niin kierroksilla näissä kohtaamisissa, alkaa murahtelun jo kauan ennen kohtaamista ja täys hepulin kohdalle tullessa, ettei mitään nameja enää huomaisi, luulen. Mutta toki yritän tätäkin, kiitos. Ap

Kerrankin tämmöisessä aloituksessa oli heti oikeita neuvoja alkuun. Ja kuten ko. neuvoja kirjoitti, jos rähinä alkaa, olet liian lähellä. Se vain on yksinkertaisesti näin. Se taas, että pystyykö kaupunkioloissa aina kontrolloimaan etäisyyttä muihin, niin valitettavasti hyvin usein ei pysty. 

Unohda ne makupalat. Ei se niitä pysty syömään, kun on kierroksilla. Anna niitä silloin, kun se pystyy syömään, eli palkkaa vaikka nätisti kulkemisesta silloin, kun ei ole ohitettavia. Niin se oppii pikkuhiljaa syömään nameja lenkillä. 

Kun näet jonkun ohitettavan, niin anna koiralle heti ohjeet, älä odota että koira huomaa ja reagoi ensin, koska sitten olet myöhässä. Koirasta riippuen joillekin toimii tiukka ja kurinalainen ohitus ja toisille vapaampi (esim. maata haistellen ohi). Mutta kierrä niin kaukaa, että olet varma onnistumisesta. Käänny vaikka takaisin tulosuuntaan, jos et muuten pääse kiertämään tarpeeksi kaukaa. Jos joka suunnassa on joku, peli on siltä kertaa menetetty, joten yritä vain päästä nopeasti pois. 

Sorry, olikin vanha aloitus. Kiva, että nyt menee hyvin :)

Vierailija kirjoitti:

Valitse koira omien resurssien ja voimavarojen mukaan.

Koulutus aloitetaan jo pentuna, järjestetyt pentutreffit ja perheen elämisen piirissä olevat paikat, missä sitten tarkoitus liikkua onkin.

Sosiaalistamisvaihe on kuin talon perusta,  siihen rakentaen kyllä tulee hyvä, sekä talosta että koirasta.

Koirakoulut, agility ja toko(tottelevaisuuskoulu) ovat hyvä ja tarpeellinen jatke hyvin aloitetulle suhteelle.

Remmiräyhäys voi olla myös kivuista johtuvaa eli eläinlääkärin kanssa kartoitetaan koiran tilanne. Vinkkejä saat sieltä ja Kennelliiton sivuilta löytyy myös vinkkejä.

Älä suotta kärvistelen yksin yritä ettet tule antaneesi remmiräyhääjälle mahdollisuutta hyökkäykseen toisia ihmisiä ja eläimiä vastaan.

Eläinvihaajia, etenkin koiravihaajia on ihan tarpeeksi muutoinkin, eli hoidetaan homma ettei omamme ole ainakaan aiheuttamassa vihamielisyyttä lisää.

Monilla jäi se mainitsemasi perusta (sosiaalistaminen) rakentamatta koronarajoitusten takia. Ei koiraa tilattu hetken mielijohteesta. Ei vaan osattu ennustaa, että pari päivää kotiutumisesta julistetaan joku pandemia hirmuhallitusrajoituksineen. Ja monilla ne rajoitteet vielä ylikireät oman pään sisällä. Median lietsoma pelko vaikutti moniin voimakkaasti. Koiran kehityksen kannalta aika oli pitkä.

 

Hei, taas teki mieli päivittää kuulumisiamme.

Meillä on kyllä niin hieno koira. Ei voisi parempaa olla. Hienosti menee. Se käyttäytyy hyvin, ei mitään remmiraivoa todellakaan enää. Olemme 100%:n tyytyväisiä. Olemme ihan tosi hieno lauma nyt, koira, mieheni ja minä <3

Ihanaa kesää kaikille ja halaus kaikille niille, jotka ovat antaneet aikuiselle koiralle uuden kodin. Ap

koirakoulusta saa varmaan hyviä oppeja ja siedättämisellä. Riippuu vähän siitä missä asut, niin muut koiranomistajat saattavat asettaa haasteita. Itselläni nykyisellä asuinalueella palaa lähes päivittäin käpy juuri muihin koiranomistajiin, jotka eivät "osaa käyttäytyä" vaan sille ylikierroksella käyvälle koiralle tullaan tyrkyttämään omaa sesseä vielä naamaan kiinni, ohitetaan liian läheltä etc. Huomaa kyllä että korona-aikana moni sellainen otti koiran jonka ei olisi pitänyt. Ja juu ymmärrän ettei muu maailma pyöri mun ja mun koiran ympärillä, mutta kuinka vaikeaa on ottaa se 2 askelta enemmän sivuun ja ohittaa rivakasti hyvällä turvavälillä. Oma koirani ei kaikille rieku ja jos näen että jollakin on haastetta oman koiransa kanssa, niin en mene sinne iholle vielä provosoimaan lisää..Mutta näitä tyyppejä löytyy kyllä..ja joka kerta olen kiitollinen kun joku ohittaa ilman suurempaa showta, saatika että alkaisi päivittelemään koiran käytöstä taikka sitä että ei saa pientä söpöä koiraa kieltää..Eli onnea ja pitkää pinnaa koirasi kanssa.