Lue keskustelun säännöt.
En pidä enää ihmisistä. Minusta on tullut erakko. Miksi ihmeessä en yhtään jaksa sosiaalista elämää??
16.10.2023 |
Minusta on tullut kai ylimielinen tai epätoivoinen. Väsynyt.
Ihmiset ovat rasittavia aika pitkälle. En kestä häärämistä, liikaa puhetta, kyräilyä, juoruamista. En kestä enää mitään. Vaikka pitäisin tavallaan jostain ihmisestä niin silti en jaksa sitä seuraa.
Olen täysin väsynyt ja enää en käy edes töissä. En vaan halua kontakteja elämääni mutta samaan aikaan elämä on tyhjää.
Kommentit (35)
Ihmisseurassa iskee paniikki ja tärinät. 15 vuotta sitten näin ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on vain tullut mitta täyteen ja tämä on täysin ymmärrettävää.
Itselläni tuli muutama vuosi sitten.
Itse olen ollut lapsesta asti yksinäinen sielu olen tykännyt puuhailla asiani aina yksin. Koulussa inhosin ryhmätöitä ja ryhmäpelejä yms. Olin hiljainen ja ujo ja vetäytyväinen. Aikuisena on ollut pakko reipastua. Töissä pitää olla sosiaalinen ja asiakaspalveluhenkinen ja viihdyn kyllä työssäni hyvin. Mutta vapaa-ajalla olen kyllä erakko. Minulla ei ole lapsia. Ei puolisoa. En tapaa ystäviä enkä sukulaisia. En kaipaa heistä mitään. Viihdyn yksin. En kaipaa näistä mitään. Elämä on hyvää näin. Viihdyn omien harrastusten ja asioiden parissa kotona. Lemmikit seurana. Taidan olla sellainen erakko vanhapiika.
Ihmiset on ihan p e r s e e s t ä.
Itseesi sinä olet kyllästynyt ja projisoit sen toisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä siitä että ihmiset ovat rasittavia. Itseäni ärsyttää tämä koko ihmisten elämä.
Ärsyttää tämä ulkonäkökeskeinen ihmisten maailma jossa miehet aina kommentoivat naisten ulkonäköä että oletpa kaunis lässyn lää vaikkei se liity mitenkään mihinkään. Tekivätpä naiset mitä tahansa niin aina kommentoidaan ulkonäköä. Miehiä ei melkein koskaan kommentoida liittyen ulkonäköön. Miehet saavat olla rauhassa siltä.
Ja joka kerta kun näen uutisen jossa naisia on ahdisteltu seksuaalisesti niin vihaan entistä enemmän miehiä ja ihmisiä ylipäätään.
En jaksa tätä sukupuoli lässytystä esim. Naiset eivät piere tai naiset eivät osaa tai sitten miehet eivät saa meikata. Voi stana nyt. Erityisesti ärsyttää tämä heteroiden elämä. On se niin raskasta. Olisi helpompaa jos ei olisi sukupuolia lainkaan mutta se ei ole valitettavasti mahdollista tässä maailmassa.
Tämän takia elän erakkona kaukana ihmisistä. Tulipa pitkä teksti.
Mulla sama, mitta on tullut täyteen. En kaipaa enää seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinusta on tullut normaali. Ovi kiinni ja etsi omaa rauhaa, elämää. Sen huomaa jos joku on oikeasti sen arvoinen että seurassa viihtyy. Ei se kaikilla ole ylimielisyyttä.
Onnellinen ihminen haluaa onnea muillekin. Olette masentuneita, kyynistyneitä, nihilistejä.
Ihmiset ovat mielenkiintoisia ja alati yllättävlä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on henkinen herääminen.
Tajuat, miten pinnallista, vihamielistä ja laskelmoivaa liskoaivo-meininkiä kaikki on. Kaikki on edelleen kuin kuin vuonna 100 000 bc.
Vierailija wrote:
Onnellinen ihminen haluaa onnea muillekin. Olette masentuneita, kyynistyneitä, nihilistejä.
Ihmiset ovat mielenkiintoisia ja alati yllättävlä!
Taidat olla näitä onnellisia silmät kiinni eläviä, jotka ei oikeasti tunne yhtään ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä, satuin poikkeuksellisesti Citymarkettiin pahimpaan ruuhka-aikaan ja mietin että en pystyisi olla kuin ne ihmiset. Toki käyn itsekin joskus töiden jälkeen paikallisessa Salessa mutta siellä on paljon vähemmän ihmisiä. Ajattelin että olen aivan toisesta maailmasta enkä sopeutuisi siihen ihmispaljouteen koskaan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Onnellinen ihminen haluaa onnea muillekin. Olette masentuneita, kyynistyneitä, nihilistejä.
Ihmiset ovat mielenkiintoisia ja alati yllättävlä!
Taidat olla näitä onnellisia silmät kiinni eläviä, jotka ei oikeasti tunne yhtään ihmistä.
Väärin oletettu, aivan päin mäntyä itse asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaa huomattavasti jos liikut oikeasti kivojen ihmisten kanssa.
Sama täällä.Tajusin vihdoin,että olen introvertti,eikä minussa ole mitään vikaa.
inhoan ihmispaljoutta,teennäisyytä ja skeidanjauhantaa.En kaipaa muuta seuraa kuin mieheni,joka hänkin raskas välillä:)
Nautin mökillä olemisesta,hiljaisuudesta ja rauhasta.Varmaan erakoidun pikkuhiljaa:)
Vierailija wrote:
Sama täällä.Tajusin vihdoin,että olen introvertti,eikä minussa ole mitään vikaa.
inhoan ihmispaljoutta,teennäisyytä ja skeidanjauhantaa.En kaipaa muuta seuraa kuin mieheni,joka hänkin raskas välillä:)
Nautin mökillä olemisesta,hiljaisuudesta ja rauhasta.Varmaan erakoidun pikkuhiljaa:)
Minä olen myös. En kai ole halunnut myöntää sitä tai että se vaikuttaisi paljoa elämääni. Opiskelin lähihoitajaksi ja se oli virhe.
Juoruamista, jatkuvaa hääräilyä, aivan kaaosta itselleni. En halua, en jaksa. Pakko keksiä jotain muuta työtä jossa ei tarvitse olla ihmisten kanssa paljoa tekemisissä, mielellään itsenäistä työtä. Ehdotuksia?
Rakastan myös mökin rauhaa. Sitä kaikkea, luontoääniä, luonnon elementtejä (tulen sytytys, loimuaminen), ajan pysähtymistä, olemista.
Olen alkanut ymmärtämään, että haluan täysin eri asioita elämästäni missä nyt olen. Asun kerrostalossa kaupungissa, väärä ammatti jne. Haluan jotain aivan muuta. Onneksi olen vielä suht nuori, 28v.
Ap
Vierailija wrote:
Auttaa huomattavasti jos liikut oikeasti kivojen ihmisten kanssa.Valitettavasti ne oikeasti kivat ja vilpittömät ihmiset mitkä ei esitä mitään roolia edessäsi ovat oikeasti melko harvinaisia.
Mielestäni some on pahentanut asioita huomattavasti kun joka tuutista tursuaa jonkun omakehuperse tai skoolataan jossain auringonlaskussa tai kerrotaan sadannetta kertaa kuinka osataan nauttia elämän pienistä hetkistä mutta oho huomatkaa jännittävä manikyyrini tässä samalla!
Ihmiset ovat RASITTAVIA. Ja kaikki markkinoivat jotain paskakamaa.
Ihmiset maalla>ihmiset kaupungissa. Ja pääset(te) helpommalla kun ette seuraa mitään somea tai tosi minimaalisesti. Harvoin siellä mitään elämää mullistavaa on niin pysyy mielenterveys myös ok tasolla. :)
Tunnistan. Voimia.