Lue keskustelun säännöt.
Äidit leikkipuistossa:
16.10.2023 |
Jättäkää ne puhelimet joko kotiin tai ainakin käsilaukkuun tai taskuun! Lapsille pitää puhua, näyttää koirat ja linnut ja kastanjat ja värjäytyvät lehdet. Heidän kanssaan pitää tehdä hiekkakakkuja ja puhua eri muottien väreistä ja muodoista ja juosta nurmikolla, mennä puun taakse piiloon, keinua ja kiivetä ja opetella potkupyörää. Heidän kanssaan pitää syödä ihania yhdessä tehtyjä eväitä, ja heitä pitää kuunnella. Kotimatkalla tai kotona puhutaan sitten moneen kertaan kaikesta siitä mitä näettiin ja tehtiin.
Mistä te äidit luulette niiden tasoerojen tulevan, joiden kanssa alaluokkien(kin) opettajat painivat?
t. Harmistunut Mummi
Kommentit (88)
Kännykät, sosiaalinen media yms. ovat pilanneet myös äitiyden lapsuuden ohessa. Olen aloittajan kanssa samaa mieltä, laitteet pois, kun ollaan lasten kanssa tekemissä. Myös lapsilta laitteet pois.
Nollatoleranssi siihen kännykkkään ihan samoin kuin vaikka päihteisiin lapsiperheissä. Älylaitteet aiheuttavat riippuvuutta ja riippuvuudesta kärsivä vanhempi on huono vanhempi. Kuka haluaa olla riippuvainenaddiktivanhempi? Näyttää lapsilleen " hyvänvanhemman" esimerkkiä jättämällä lapsi oman onnensa nojaan laitteen viedessä huomion lapsesta toisaalle. Lastaan voi niin monella tavalla dissata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Kännykät, sosiaalinen media yms. ovat pilanneet myös äitiyden lapsuuden ohessa. Olen aloittajan kanssa samaa mieltä, laitteet pois, kun ollaan lasten kanssa tekemissä. Myös lapsilta laitteet pois.
Nollatoleranssi siihen kännykkkään ihan samoin kuin vaikka päihteisiin lapsiperheissä. Älylaitteet aiheuttavat riippuvuutta ja riippuvuudesta kärsivä vanhempi on huono vanhempi. Kuka haluaa olla riippuvainenaddiktivanhempi? Näyttää lapsilleen " hyvänvanhemman" esimerkkiä jättämällä lapsi oman onnensa nojaan laitteen viedessä huomion lapsesta toisaalle. Lastaan voi niin monella tavalla dissata.
Ysärillä tv katsottiin yhtä pahaksi, joskus aikoinaan käsittääkseni kirjojen lukeminenkin on ollut pahasta.
Mitäs se äiti siis saa tehdä?
Anteeksi nyt vaan arvon mummi, mutta olen hiukan ujo. En kauhean mielelläni ole äänessä ja esillä tuollaisissa paikoissa. Varsinkin kun tiedän, kuten tässäkin todistetuksi tuli, että siellä on henkilöitä, joiden elämäntehtävä on tarkkailla muita.
Puhun kyllä lapselleni ihan normaalisti kun poistutaan puistosta ja kävellään kotiin, kotona ja muissa tilanteissa, joissa ei ole yleisöä. Siellä puistossakin silloin, kun tiedän ettei meitä tarkkailla. Ja tottakai puhun lapselle muidenkin kuullen, jos lapsi kysyy jotain tai minulla on jotain sanottavaa lapselle.
Lapseni ovat oppineet puhumaan ihan normaalisti ja laajasta sanavarastosta on tullut aina kehuja, meille on myös sanottu, että lapsista huomaa, että heidän kanssaan jutellaan. Ja huom, korostaisin tätä, heidän KANSSAAN jutellaan. Eli äitinä minä en ole tauotta äänessä hölisemässä, vaan maltan antaa suunvuoron myös lapselle. Tässä olisi monelle papupatamummillekin opeteltavaa.
Että seuraavan kerran, kun vedät johtopäätöksesi ja tuomitset yksittäisestä kohtaamisesta, niin mietipä tätä.
Huoh. Se leikkipuistohetki voi olla päivän ainut hetki, jolloin lapsi viihtyy itsekseen ja äidillä (tai isällä) on sopiva hetki esim. vastata saamiinsa viesteihin, hoitaa netissä asioita tai vaikkapa nollata pää kissavideoita katsomalla niin, että taas jaksaa. Nimim. takertuvan taaperon yksinhuoltaja ilman tukiverkkoja. Ja kyllä, melkein kaiken hereilläolon me juttelemme, leikimme, luemme, laulamme, teemme kotitöitö ja touhuamme yhdessä. Ihan koko ajan en vain jaksa! Olen samaa mieltä, että lasten kanssa pitää olla eikä aikuisen vain nököttää puhelimellaan, mutta lyhyen leikkipuistohetken perusteella ei voi tehdä suuria johtopäätöksiä kokonaisuudesta.
Vierailija wrote:
Huoh. Se leikkipuistohetki voi olla päivän ainut hetki, jolloin lapsi viihtyy itsekseen ja äidillä (tai isällä) on sopiva hetki esim. vastata saamiinsa viesteihin, hoitaa netissä asioita tai vaikkapa nollata pää kissavideoita katsomalla niin, että taas jaksaa. Nimim. takertuvan taaperon yksinhuoltaja ilman tukiverkkoja. Ja kyllä, melkein kaiken hereilläolon me juttelemme, leikimme, luemme, laulamme, teemme kotitöitö ja touhuamme yhdessä. Ihan koko ajan en vain jaksa! Olen samaa mieltä, että lasten kanssa pitää olla eikä aikuisen vain nököttää puhelimellaan, mutta lyhyen leikkipuistohetken perusteella ei voi tehdä suuria johtopäätöksiä kokonaisuudesta.
Höpö höpö, keskittykää niihin lapsiin. Kiukkuisia mutseja kaikkialla puhelimet kädessä ja lapset tippuu telineiltä. Näkee miten yritetään olla niin kylmiä ja suoriutua. Hyvät äidit ovat yhdessä pienten ja isompienkin kanssa ja hymyilevät sekä touhuilevat sekä puhuvat niille lapsille hiekkalaatikolla ja muualla. Puhelin on tärkeä mutta ei kai aina sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turhaan äitejä aletaan mollaamaan kun ongelma koskee nykyään muitakin. Moni ei osaa edes ravintolassa ja kahviloissa istua ja keskustella seuralaisten kanssa kun pitää mollottaa sitä kännykkää ja selata jotain hiton iltalehteä.
Saahan sitä puhelinta räpeltää ja tilanteita on kaikenlaisia mutta kyllä monessa perheessä ne kännykät saa hirveän paljon aikaa ja huomiota.
Lapsillekin työnnetään ruudut eteen kun eivät muuten enää viihdy tai käyttäydy.
Olenko siis huono äiti jos jaksan leikkimällä leikkiä lapsen kanssa ehkä vain tunnin päivässä? Juttelen kyllä, ulkoilemme, puuhailemme ikätasoisesti. Lapsi kattoo padiä noin tunnin päivässä, itse rehellisesti sanottuna katson puhelinta varmaan vähän enemmän kuin tunnin päivässä ollessani lapsen kanssa. Lapsi osaa myös leikkiä itsekseen.
Kyllä ysärillä oli ihan tyypillistä ainakin meilläpäin, että sisällä ei "nyhjätty", vaan patistettiin keskenään pihalle heti kun aamupala saatu syötyä. Ja olen ollut jo n. 4-vuotiaana vuotta vanhemman siskoni kanssa täysin keskenään ulkona leikkipuistossa, seurana samanikäisiä kavereita niin ikään ilman vanhempia.