Minusta tuntuu, että tämä elämä on kuin jokin psykoottinen outo näytelmä.

Ei kannata miettiä liikaa, vaan antaa mennä vaan. 

Maanpäällinen viiden tähden helvetti. Helvetti käydään läpi elämän aikana, ei sinne enää kuoleman jälkeen jouduta. Toisaalta lohduttaa, toisaalta ei, kun on tajunnut, ettei elämällä ollut tarjota mitään tätä parempaa. 

Ennen meitä täällä on ollut sotia ja nälänhätää, ei tarvi mennä edes 200 vuotta taaksepäin. Sitten oli uudet sodat, pula-aika, jälleenrakentaminen, jonka jälkeen meni vähän aikaa, muutama vuosikymmen, hyvin. Sitten on ollut lamoja ja taantumaa vähän väliä. Monet eivät ole ikinä eläneet oikeasti hyvää elämää kuin ehkä pari kolme vuotta koko 50 vuotta kestäneen elämänsä aikana. Sitten tuli perkele korona, inflaatio ja kohta on taas uusi sota, rähinä, päällä.

2019 kuolleet ovat onnekkainta koskaan Suomessa elänyttä porukkaa.

Otapas nyt muutama glögi ja sitten harrastat seksiä. Pysyt kiinni todellisuudessa etkä sairastu liiasta ajattelusta.

Absurdeinta on että Jumala on luonut meille kaikki nämä huumeet ja sitten niitä ei käytetä. Yhteiskunta on kauhujen kyyti bussissa ja stop-napin painamisesta on tehty kiellettyä.

Simulaatioteoria, monet tiedemiehetkin puoltavat tätä teoriaa, itse en ole varma. Mutta kun koin oman henkisen heräämisen niin olen alkanut huomaamaan että niissä jutuissa on oikeasti paljon perää. 

Jumala on luonut. 

Mutta kuollessa varmaan tajuaa, miten turhaan monta asiaa elämässään pikkutarkasti teki. 

Luulen, että voisi etsiä oman kolon mistä haluaa ja koettaa olla viihtyisästi, liikoja takertumatta ympäröivään menoon. Kun olet asettunut, jotain tapahtuu joka yrittää häiritä. Älä häiriinny. Reagoi jos pakko, mutta säilytä tyyneytesi. Muista nauraa. Kuinka kurjaksi olemassaolo voi muuttua? Mitä sitten?

Tulkaa ulos sieltä omista peliluolista ja eläkää todellista elämää. Ei nimittäin kuullosta noi jutut ihan terveiltä.

Katsokaapa joskus kaupunkeja ylhäältäpäin sillee että on pimeetä ja valot näkyy niissä kaupungeissa pelkästään

Ne kaupungit ja rakennelmat valoineen näyttää ihan yhdeltä isolta VIRTAPIIRILEVYLTÄ 

Voiko olla mahdollista että me olemme pelkkä yksi iso tietokone jollekkin suuremmalle? ja me ihmiset siis olemme vain jotain random härpäkkeitä siellä itse koneistossa mitkä rakentaa sitä ja ylläpitää?

Pientä ajattelua vaan

Vierailija wrote:

Jumala on luonut. 

Mutta kuollessa varmaan tajuaa, miten turhaan monta asiaa elämässään pikkutarkasti teki. 

Luotiin maailma, jossa kävelemme. Mutta miksi se pitää kävellä läpi jos on selviä virheitä ja huonoa suunnittelua? Jos virheiden korjaaminen olisi helppoa, korjaisiko vääriä asioita eikä ymmärtäisi koko kuvaa? Loppuratkaisu jää valjuksi jos tarinaan ei eläydy? 

Ehkemme ole yksin, osa testaamassa, osa pikapelaamassa ollessaan potalla.

Rehellisesti sanottuna, niin minustakin.

Ihmiset ovat näyttelijöitä, ja ihmisen poliittinen status vaikuttaa näytelmään.

Ihmisellä on aina joku motiivi luikerrella elämääsi kuin käärme, kaikki ihmiset ovat yhtä pahoja kuin tuo käärme, ja jos se ei ole paha, käärme näyttelee.

Lukekaapa Yuval Noah Hararin "Sapiens, ihmisen lyhyt historia". Nämä aiheet pyöritellään siinä läpi joka kulmasta. 

Jos ei muuta, niin tarina on kyllä kirjoitettu. Ainakin iso kuva. Oman roolin voi varmaankin hoitaa miten haluaa. Helpottaa varmaan jos löytää jotain mihin uppoutua.

Miten tärkeänä moni pitää jotakin, mutta kaikki on täysin merkityksetöntä.

Minä taas mietin, että mikä on mun normaalia olenvanhajakaikkioliennenniiiiiiiinpaljonparemmin -hupatusta ja mikä taas ihan pätevää ihmettelyä maailmanmenosta. 

Mutta siis lapsuus ja nuoruus meni rauhallisessa, vakaassa kaksinapaisessa maailmassa, ja ihmisillä oli niin kiire vaurastua, ettei viitsitty niin kauheasti sotia, kaikki jäi kylmän sanallisen sodan ja olympiaboikottien varaan. Paitsi tietysti Lähi-idässä, jossa paukkui aina ja ikuisesti. Ja Pohjois-Irlannissa. Ja kaikissa niissä maissa, jonne USA hyökkäsi. Mutta siis noin muuten, ihmeen rauhallista oli. Muistaakseni. 

Sitten tuli aikuisuus ja Euroopassa sodittiin taas ja julmasti. Ja lähi-idässä aavikko senkun pöllysi pommeista. Ja USA hyökkäsi milloin minnekin. Ja syvästä lamasta noustiin nousukiitoon ja sitten taas uusi lama 2008. Ei toimi kommunismi, mutta ei toimi kapitalismikaan. Ei toimi monikulttuuriset yhteisöt, ei USA:ssa, ei Ruotsissa, ei Venäjällä, mites toi Brasilia tai Intia? Ei toimi liian suuret hallinnoitavat alueet. Ei toimi liittoumat. Ihmiset ovat kaikkialla niin epätoivoisia (joko huumeista, mahdollisuuksien puutteesta, osattomuudesta), että tekevät puistattavia tekoja ja kuvaavat kaiken nettiin jossa samankaltaiset tyypit niille hurraavat.

Ennen noista tehtiin dystopia-elokuvia ja varoiteltiin netistä ja somesta ja kehittyvästä tekniikasta, että ihminen ei ole psykologisesti niihin valmis. Oikeassa saaaatana taisivat olla. Siihen päälle vielä toimimattomat taloudelliset ja poliittiset rakenteet, niin maailma on täynnä ihmisiä, joilla ei ole mitään menetettävää ja jotka vihaavat kaikkea ja jotka siten ovat vaarallisia kaikille muille. Suomessa uhkaavia ovat pislamistit ja ääriliikkeet niin oikealta kuin vasemmaltakin.

Onhan se sekä koomista että lohdutonta, että joskus vuonna 300 jkr Roomassa saattoi päästä irti päästään ja pään irrottaja saattoi laittaa sen pään voitonmerkiksi seipään nokkaan, että kaupunkilaiset näkivät, kuka on kovis.

Nykypäivän sen irtopään kanssa otettaan selfie ja postataan se sitten kaiken maailman nähtäväksi.

Kehitys kehittyy.

En ole törmännyt tällaisiin hihhuleihin aiemmin.

Puhutaanko tästä lisää?

Jalat maahan.

Tänää tulee Matrix elokuva tähän aiheeseen sopien, katsokaa elokuvan piiloviestintää ja symboliikkaa