Miten et haluaisi asua?
Miten haluaisit asua vai oletko täysin tyytyväinen nykyiseen asumiseesi?
Kommentit (82)
Vierailija wrote:
Tykkään asua vain ok-talossa. Kerrostalo olisi kauhistus muttei sitä tarvitse edes miettiä kun omassa talossa asuu ja hommat hoituu - eli ei ole liikaa mitään. Miksi aina luullaan että ok-talossa olisi kauheasti tekemistä koko ajan?
Minä olen asunut omakotitalossa 19 ensimmäistä ikävuottani. Vanhempien tekemistä ja puheita seuratessa se oli jatkuva työmaa. Vanhemmat ovat vanhoja ja asuvat samassa talossa edelleen, niin nyt se työllistää meitä lapsia. Minä olen kerrostaloeläjä ja tykkään tästä. Vanhuusvuosiksi haluan huoneiston paikasta, jossa kaikki palvelut on lähellä.
Vierailija wrote:
Asun yksiössä kerrostalossa ja vihaan asumista kerrostalossa. Lapsuuteni asuin omakotitalossa, jossa oli iso puutarha. Tunnen olevani kuin kala kuivalla maalla. Inhoan tätä elämää kerrostalossa, jossa ei ole mitään omaa yksityisyyttä. Jos haluaa mennä ulos, täytyy lähteä kävelemään kaduille, ei voi vain yöpuvussa mennä juomaan kahvia omalle pihalle. Todellakin, vihaan kerrostaloelämää.
Eikö sinulla ole parveketta?
Asun juuri nyt niinkuin on mulle kaikkein paras.Oma,pieni talo taajaman ulkopuolella metsäisellä hehtaarin tontilla.Ei naapureita näköetäisyydellä,hyvät kulkuyhteydet kylille.
Oikeastaan kaikki muut vaihtoehdot olisi mulle kauhistus,kerrostalo varsinkin.
En haluaisi elää ok-talossa (työleiri) enkä uusissa asunnoissa, joissa keittiö on typistetty yhdeksi seinäksi ja joiden toinen "makuuhuone" on tehty 0-6-vuotiaalle (liian pieni isommalle lapselle, ei mahdu tavarat ja kaverit). Me asumme luhtitalossa, oma piha ja sisäänkäynti. Keittiö on oikea keittiö (ovellinen; voi laitella aamupalaa rauhassa kun muut nukkuvat) ja teinin huoneeseen mahtuu 120 cm leveä sänky, 2 hyllykköä, iso nojatuoli, työpöytä ja työtuoli + harrastevälineet. Teinin lisäksi mahtuu 3 kaveria oleilemaan siellä helposti. En ymmärrä uusien putkilomaisten asuntojen suosiota, ikkunatkin niissä ovat vain yhdellä seinällä ja kylpyhuone on poikkeuksetta isompi kuin "makuuhuone" nro 2. Jokainen tyylillään, mutta itse asun nyt juuri sellaisessa kodissa kuin haluan.
Vierailija wrote:
En haluaisi asua
- maantasalla siten, että ikkunoista voi nähdä sisään niiden takana seisoessa
- siellä missä on vain vähän muita ihmisiä, palveluita ja kulttuuritarjontaa
- huonojen julkisten yhteyksien takana
- omakotitalossa tai rivitalossa
- arkkitehtuuriltaan ankeassa talossa
- liian tiheästi rakennetulla alueella
- siten, että ikkunoista ei näy puita ja muuta luontoa
- liian isossa asunnossa
Asun kaksiossa Helsingissä vanhan kivitalon ylimmässä kerroksessa. Isot ikkunat, joista tulvii valoa ja näkyy puita, taivasta, lintuja, jäniksiä sekä myös katu ja ihmisiä. Kaikki tämä tuo itselleni turvaa ja hyvää fiilistä. Ympäristössä on monenlaista luontoa, mutta keskustaankin pääsee nopsaan. Ihan vieressä on suuri ja idyllisen kaunis puutaloalue, jossa on kiva kävellä, vaikken sellaisessa itse haluaisikaan asua.
Moni arvostaa jotain muuta ja
Maantasalla kerrostalossa/OKT. Ensimmäinen, mihin varkaat tulevat ikkunoista sisään, kun et ole kotona tai olet nukkumassa, sikeässä unessa, jolloin et herää varkaiden aiheuttamiin kolinoihin ja kilinöihin. Kesäkuumalla ei voi tuulettaa pitämällä ikkunoita ja takaovea auki, kun heti on joku hiipimässä sisälle. Ihme, että niihin saa mistään kotivakuutuksia, kun rikoksen uhriksi joutumisen todennäköisyys on tasan sata prosenttia.
Kimppa-asunnossa enkä kyllä enää edes kerrostalossa. Tarvitsen omaa rauhaa.
En enää haluaisi asua niin ettei yhtäkään naapuria näy ja ympärillä on pelkkää metsää (nekin avohakattu) ja peltoa. Aikansa siinä oli viehätyksensä, mutta vuosi vuodelta se pelkkä pimeys alkoi ahdistaa yhä enemmän. Viihdyn kyllä maalla omakotitalossa, mutta haluan nähdä edes muutaman naapurin valot iltaisin.
Lahdessa en halua asua. Lahti, tuo entinen kotikaupunki vuoteen 08 asti, jossa lähes jokainen paikka muistuttaa jostakin ikävästä menneisyyden asiasta. Kaiken kruununa siellä asuva ex-vaimo.
En missään tapauksessa haluaisi asua sukutilalla, jossa appivanhemmat on samassa pihapiirissä ja pitävät päätaloa edelleen omana huushollinaan vaikka asuvat eri rakennuksessa.
Monikulttuurisessa vuokratalossa (mukana myös kotimaiset narkkarit ym. ja ihan kunnollusetkin ihmiset). Asun hyvin rakennetussa kerrostalossa (ei kuulu ääniä), jossa asukkaat sivistyneen hillittyjä. Pientalossa en haluaisi asua, koska siinä oma vaivansa.
En haluaisi asua niin, että joutuisi stressaamaan jatkuvasti, riittääkö tulot tilanteessa kuin tilanteessa maksamaan asumisen kulut.
En haluaisi asua Helsingillä, Vantaalla, enkä Espoolla.
Omakotitalossa. Myytiin 20 vuoden asumisen jälkeen se työleiri ja ei enää ikinä omakotitaloa.
Vierailija wrote:
Ainakin USA:ssa on nyt muotia asua mahdollisimman pienesti. Ei haluta maksaa 30 vuotta pihistellen muusta elämästä asuntolainaa.
Suuria firmoja on, jotka rakentavat asiakkaiden toiveiden mukaan sellaisia asuntovaunun kokoisia liikuteltavia taloja.
Telkkarissakin on montakin sarjaa menossa niistä, esim. Tiny House, big living (upeat minikodit) Free-kanavalla ja Avalla Tiny House Living tms
Suomessa osataan yhdistää ahtaus ja asumisen kalleus! Kunnallinen kaavoitusMONOPOLI tekee ihmeitä!
kerrostalossa lähiössä en haluaisi, onneksi ei tarvikaan
En ikinä halua asua kenenkään ihmisen kanssa. Vain koira ja minä.
Olen tyytyväinen asumiseeni. Asun kerrostalossa Helsingissä.
En haluaisi asua paritalossa, rivitalossa tai omakotitalossa.
"Maantasalla kerrostalossa/OKT. Ensimmäinen, mihin varkaat tulevat ikkunoista sisään, kun et ole kotona tai olet nukkumassa, sikeässä unessa, jolloin et herää varkaiden aiheuttamiin kolinoihin ja kilinöihin. Kesäkuumalla ei voi tuulettaa pitämällä ikkunoita ja takaovea auki, kun heti on joku hiipimässä sisälle. Ihme, että niihin saa mistään kotivakuutuksia, kun rikoksen uhriksi joutumisen todennäköisyys on tasan sata prosenttia."
Ei nyt sentään näin mustavalkoista. Kerrostalot ei ole varkaiden suosikkeja, koska ympärillä on niin paljon muitakin asukkaita = silmiä ja korvia. Rivareissa vähän sama. Omakotitaloissa suuri ero sillä, millaisessa paikassa on ja miten lähellä naapurit. Esim.meillä talo on ns maantiessä kiinni ja varkaan täytyisi pysähtyä tien viereen avaamaan ensin portti. Siinä hänet näkee jo monta ohikulkijaa + naapurit. Että ei ole käynyt varkaita 100 vuoteen vaikka ollut pari kytä vuotta vaan mökkikäytössä.
Edellinen asuntomme oli alle 1000 asukkaan kunnassa, rivari jossa ei montaa asuntoa ja hiljainen pihapiiri. Talon takana metsä ja kun lähdimme 1-2 reissuille niin jätettiin takana oleva ikkuna auki että kissa pääsee kulkemaan. Ja siis sellainen ikkuna josta mahtuisi 100-kiloinen äijä mennen tullen. Ei sieltä kukaan koskaan tullut. Toki siellä pysyi moottoripyörätkin pihassa vaikka avaimet virtalukossa, uusia fatbikea/maastopyöriä ei kukaan vienyt vaikka kaikki lukitsematta ym. Ja tämä siis ihan 2 v sitten, ei "ennenvanhaan".
En haluaisi asua näissä uusissa asunnoissa tai taloissa, jotka ovat toinen toisensa kaltaisia. Pienet makkarit, keittiöseinä olkkarissa jne. En myöskään haluaisi asua paikassa, jossa ei ole kunnon puita ja kasvustoa. Eli siis lähinnä nämä kaupunkien uudet asuma-alueet ei viehätä.