Miten et haluaisi asua?

Mä tykkään kompaktista asumisesta. Itse asun lapsen kanssa 64 neliössä: olkkari/avokeittiö, 2 pientä mh, kylppäri, wc, vaatehuone. On kodikasta ja nättiä! 

Liian isot asunnot ovat tosi kolkkoja ja pelottavia, en ymmärrä mihin joku nelihenkinen perhe tarvitsee 300 neliöä tilaa tai miksi ylipäätään ihaillaan isoja taloja, kartanoita yms. Mulle olisi kauhistus asua jossain isossa omakotitalossa.

Asun yksiössä kerrostalossa ja vihaan asumista kerrostalossa. Lapsuuteni asuin omakotitalossa, jossa oli iso puutarha. Tunnen olevani kuin kala kuivalla maalla. Inhoan tätä elämää kerrostalossa, jossa ei ole mitään omaa yksityisyyttä. Jos haluaa mennä ulos, täytyy lähteä kävelemään kaduille, ei voi vain yöpuvussa mennä juomaan kahvia omalle pihalle. Todellakin, vihaan kerrostaloelämää. 

Pakon sanelemana asun kerrostalossa. En ole koskaan kokenut asuntoani kodiksi, se on vain " kämppä". Koti oli vanhempieni omakotitalo, jossa oli iso piha, kukkapenkkeineen ja omenapuineen. Asun kerrostalossa, koska olen pienituloinen. Inhoan asumista täällä lokerikossa, jossa on naapureita joka puolella, eikä mitään omaa rauhaa. Kaipaan puutarhaa ja kukkia. 

Taloyhtiöissä. 

En ole tyytyväinen, vaan onneton ja elän jatkuvasti tulevaisuudessa, jolloin omistan oman talon ja voin vihdoin olla VAPAA!!!! En tiedä tarkalleen milloin talon ostan, mutta lähitulevaisuudessa kyllä aivan varmasti. 

Vierailija wrote:

Mä tykkään kompaktista asumisesta. Itse asun lapsen kanssa 64 neliössä: olkkari/avokeittiö, 2 pientä mh, kylppäri, wc, vaatehuone. On kodikasta ja nättiä! 

Liian isot asunnot ovat tosi kolkkoja ja pelottavia, en ymmärrä mihin joku nelihenkinen perhe tarvitsee 300 neliöä tilaa tai miksi ylipäätään ihaillaan isoja taloja, kartanoita yms. Mulle olisi kauhistus asua jossain isossa omakotitalossa.

Meitä asuu 2 aikuista 33 neliön omakotitalossa :) Enkä pidä suurista taloista myöskään, enkä uusista joissa villityksenä jo kauan ollut valtava korkeus ja koko seinä ikkunaa. Sellainen sopii hyvin johonkin kappeliin tai seurakuntakeskukseen, ei kodiksi.

Taivasalla.Jokainen ansaitsee kodin.

Lähiössä. 

Joko sitten maaseutu keskellä metsää/peltoja tai ison kaupungin ydinkeskusta- mutta ei enää koskaan tätä lähiöelämää! 

Lähiössä elää monenlaisia ihmisiä, mutta etenkin niitä, joilla ei ole muita vaihtoehtoja. Päälle vielä postimerkkitonteilla asuvat, joiden koirat räkyttävät aamusta iltaan. Yök. 

Kävin viime kesänä erään uuden peltolähiön kaupassa keskellä yötä, ja kokemus oli ahdistava: kalliita mutta pieniä mustia taloja vieriviereen rakennettuina päättyvän tien pellolle. Kaupan ulkopuolella lujaa haukkunut koira piti hereillä varmaan koko lähiötä (teinit jättivät sen siihen hetkeksi). Ei juuri ketään missään, ei kaupan lisäksi palveluitakaan, mutta kuitenkin niitä taloja ja uudet tiet. Kamala kokemus. 

Vierailija wrote:

Olen monesti katsellut ja vieraillut näillä jonkun pikkukaupungin laitaan pellolle kyhätyillä uusilla okt-alueilla. Muutama katu samanlaisia omakotitaloja, pienet tontit, joka pihassa kaksi autoa ja trampoliini, palvelut muutaman kilometrin päässä automarketissa, ei mitään maisemaa, kasvillisuutta, puita, persoonaa, historiaa, palveluja... Ei tiedä oikein, ollaanko maalla vai kaupungissa. En koskaan haluaisi asua tuollaisessa paikassa! 

Minä nimenomaan haluan melko pienen tontin tulevaan talooni. Ei minulla ole aikaa ja jaksamista hoitaa jotain km x km kokoista aluetta. Toki en myöskään halua, että pihaa on muutaman metrin verran. Haluan myös melko pienen talon, ehkä noin 100 neliötä asuin- ja muut tilat yhteenlaskettuina. 

Vaikka olisihan se aika siistiä, kun voisi lenkkeillä omalla pihalla XDDDDDD kun se olisi niin valtava. 

Vierailija wrote:

Pakon sanelemana asun kerrostalossa. En ole koskaan kokenut asuntoani kodiksi, se on vain " kämppä". Koti oli vanhempieni omakotitalo, jossa oli iso piha, kukkapenkkeineen ja omenapuineen. Asun kerrostalossa, koska olen pienituloinen. Inhoan asumista täällä lokerikossa, jossa on naapureita joka puolella, eikä mitään omaa rauhaa. Kaipaan puutarhaa ja kukkia. 

Koen aivan samoin. 

Mietin aiemmin onko minulla sopeutumisvaikeuksia kun mikään asunnoistani ei ole tuntunut kodilta. Ei; syy on vain siinä, etteivät nämä itsariyksiöt mitään koteja ole.

Oikea kotini oli lapsuudessa, talo mukavalla alueella ja kunnon tontilla. Puutarha, marjapuskia, puita. Pensasaita. Metsiä lähellä. Muistan vieläkin miltä tuntui torkahtaa kesäisin puutarhakeinuun, pienessä tuulenvireessä...

Eikä tämä johdu edes nostalgiasta, lapsuuteni oli kaukana turvallisesta. Mutta kotiani ja pihaa rakastin, näen vieläkin joskus unia joissa asun aikuisena yksin siellä. 

Yksin itsemurhayksiössä.

ohoh asun just niin. 

Ilman kotia

Katso

1 h 5 min·dokumentti·koskettava·surullinen

Kuka tahansa voi jäädä asunnottomaksi. Se aiheuttaa yksinäisyyttä ja häpeää. Talvella siitä tulee henkeä uhkaava painajainen. Dokumentti seuraa viittä asunnotonta kesästä 2015 seuraavaan kevääseen. O: Marja Kurikka (2016)

https://areena.yle.fi/1-2691188

Aikuiset selvisivät, lapsia lähetettiin turvaan Sipooseen: Espoon Mäkkylässä sijaitsi valtava romanileiri, jossa asumukset kasattiin pajuista ja havuista

Espoossa sijaitsi 1950-luvulla suuri romanileiri. Vaikka olosuhteet olivat ankarat, leirin vieressä lapsena asunut Roosa Åkerlund muistaa sen turvallisena paikkana: ”Moni lapsi oli useamman vuoden leirillä, kovilla pakkasillakin.”

https://www.is.fi/hs-espoo/art-2000006275884.html

Haluaisin yhden tai jopa kaksi huonetta lisää. Olisi työhuone, ja mahdollinen toinen olisi sitten harrastus- ja vierashuone.

Vanhemmiten myös OKT-asuminen on alkanut kiinnostaa. Vanhemmiten siksi, että mitä enemmän ikää tulee sitä vastenmielisemmäksi puolituttujen kanssa kuulumisten vaihto tuntuu muuttuneen. OKT:ssa ei ole pakollista, rivarissa ei voi välttää.

NO NÄIN : En haluasi eikä kukaan asua sodan keskellä, pelossa jännityksessä että jääkö henkiin?

En missään nimessä talossa jossa on asumassa narkkareita , niiden huumeiden myyjien rikollis järjestöön kuuluvien .

Enkä häiriköivien täysillä musiikkia huudattavien öisin mellastavien kännäävien ..

Ilkeiden ihmisten ,

Kyttäävien ja asioihin puuttuviin siis en tykkäisi jos olisi semmoinen narsisti asukas joka kyttäisi kellottaisi jopa minä aikaa piiskaa mattoa ei siis en piiskaa mattoja myöhään illalla siivoan päivällä .Kyllä kerran sattuu hirveän narsisti käyttäjää mummu , vahatas mun joka ainoaa liikettä, jos tuli mieleen siivota maantaina eikä torstaina jo puuttuu siihenkin kysy äkäseen mitä sä nyt siivoat!

Kävi niin hankalaksi kyttääjäksi , että täytyi sanoa Kotipalveluun että tää mummu jättää munt rauhaan! Ei ollu edes hyvän päivän tuttava eikä Sukulainen!

Eli ei myöskään tämmösen mummun kanssa samassa talossa..

Eikä myöskään erään uskonnon edustajan , jos sanon että tulee mulle uusi telkkari, sen jälkeen tämän lapset näyttelee paljasta takapuolta sekä ilkelee..

Enkä juopon kesälesken naapuriksi.

Tupakoivan naapurin

enkä ilkeitä häiritseviä lapsia jotka huutelevat . 

En missään tapauksessa lähi-idässä missään. Jo pelkästään kuuma hiekkainen maasto on todella ahdistava.

Asunnottomien yön 2023 teemana on ”Kenelle kaupunki kuuluu?”

Asunnottomien yötä vietetään jälleen 17. lokakuuta YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä Helsingissä ja eri puolilla Suomea. Vuoden 2023 teemana on: ”Kenelle kaupunki kuuluu?”.

Asunnottomien yön kansalaisliike haluaa herättää yhteiskunnallista keskustelua, kenen ehdoilla julkista tilaa suunnitellaan, kenellä on oikeus näkyä kaupunkikuvassa, kenen tarpeisiin kaupunkitila vastaa, ja onko meidän julkinen tilamme kaikille yhdenvertainen ja kaikkien saavutettavissa?

https://asunnottomienyo.fi/2023/04/asunnottomien-yon-2023-teemana-on-ke…

En haluaisi asua

- maantasalla siten, että ikkunoista voi nähdä sisään niiden takana seisoessa

- siellä missä on vain vähän muita ihmisiä, palveluita ja kulttuuritarjontaa

- huonojen julkisten yhteyksien takana

- omakotitalossa tai rivitalossa

- arkkitehtuuriltaan ankeassa talossa 

- liian tiheästi rakennetulla alueella

- siten, että ikkunoista ei näy puita ja muuta luontoa

- liian isossa asunnossa

Asun kaksiossa Helsingissä vanhan kivitalon ylimmässä kerroksessa. Isot ikkunat, joista tulvii valoa ja näkyy puita, taivasta, lintuja, jäniksiä sekä myös katu ja ihmisiä. Kaikki tämä tuo itselleni turvaa ja hyvää fiilistä. Ympäristössä on monenlaista luontoa, mutta keskustaankin pääsee nopsaan. Ihan vieressä on suuri ja idyllisen kaunis puutaloalue, jossa on kiva kävellä, vaikken sellaisessa itse haluaisikaan asua. 

Moni arvostaa jotain muuta ja toivon, että hekin saavuttavat toiveensa :) Olen ehkä onnekaskin, kun en ole koskaan haaveillut omakotitalossa, se olisi etenkin täällä niin kallista.

Mökkikaudella pääsen ihan omaan rauhaan järven rannalla ja hoitamaan pihaakin sikäli kun huvittaa :)

Asun pääkaupunki seutu  kerrostalossa Heka vuokra asunto yksin.Vaihtoehtoja ei muuhun asumisen muotoon. Meillä taloissa parveketupakointi kielto,ollut yli 1vuotta. Toivon vihdoin henkilöt jotka tupakoivat parvekella noudattavat kieltoa,kuin heidän vieraansa. Kuin jos on Kissa,se kissan hiekka astia putsataan.Niin ettei kissan kusen haju tule Keskusilmaston kautta toisten Wc-tilat tai rappu käytävään.Kuin ymmärtäisivät Parvekket eivät ole roska pussejen säilytys paikat.Varsinkin jos nissä kissan kakit pisut,lasitukset kiinni haju karsea. Leviää muihin parvekeisin nimen omaan helle säät.Muutoin ihan ok.Asumismuoto ja on sujuva nopea metro.Kuin pieniä metsiä ja meren rantaa paljon.

Asun asumisoikeusasunnossa niin hyvällä paikalla, etten parempaa voisi toivoa. Koko kaupungin kerma on naapurustossa, kaikki kesätapahtumat näkyvät parvekkeelta. Asun Jyväskylän Lutakossa keskellä sykettä, järven rannalla ja palveluiden ääressä. Vastike on noin 500 ja luonnollisesti saan siihen 357€ asumistukea. En valita.