Miten et haluaisi asua?
Miten haluaisit asua vai oletko täysin tyytyväinen nykyiseen asumiseesi?
Kommentit (82)
Mite voi olla, että joka ketjusta poistuu suurin osa kommenteista?
Voisin oikeasti ainakin kokeilumielessä asua varmaan melkein missä vain: maalla, keskustassa, yksin, kommuunissa, kerrostalossa, rivarissa tai ok-talossa, asuntoautossa...
Mutta sisävessan ja suihkun tarvitsen!
En haluaisi asua enää kaupungissa. Jouduin asumaan kolmekymppiseksi asti kaupungissa rivarissa ja kerrostalossa. Sitten pääsin omakotitaloon maalle. Lähin naapuri muutamien kilometrien päässä. Voin viettää päiviä, etten joudu näkemään muita ihmisiä. Tää on parasta!
Omakotitalossa, Paritalossa, rivitalossa, keskellä ei mitään, pikkukaupungeissa, missään missä voi liikkua pelkällä autolla. Omakotitalossa jossain maalla tuntisin oloni turvattomaksi, lisäksi pikkukaupungeissa ollaan usein ei-avarakatseisia verrattuna Helsinkiin. :) Autoilu on epäekologista ja mielestäni myös kamalaa muutenkin, välimatkat isoja kaikkialle.
Olen paljasjalkainen helsinkiläinen, ja voin asua helsingissä tietyillä alueilla kerrostalossa + espoossa muutamalla alueella, muusta en tiedä, ainakin omakotitalo tuntuisi tosi turvattomalta ja yksinäiseltä.
En myöskään halua asua niin, että velkaa on eläkkeeseen asti niin paljon että kaikesta muusta pitää kiristää tajuttomasti, ja sitten eläkkeellä joskus saa jotakin rahaa jos saa.
Ei ikinä enää vuokranantajan, as-oy:n hallituksen tai pankin armoilla. Velaton omakotitalo omalla tontilla on meille ainoa oikea asumismuoto, ja siihen olemme onneksi yltäneet. Eikä tämä talo ole meille sijoitus, vaan perheemme koti. Uskon että varttuminen pikkukunnan rauhallisessa kirkonkylässä on lapsillemme paljon arvokkaampaa kuin tämän kiinteistön markkinahinta, sitten kun meistä vanhuksista aika jättää.
Kerrostalossa 50m2 kolmiossa saunalla. Joku 70-luvun elementtihirvitys olisi yhtä kauhea.
En haluaisi asua näkö- tai kuuloetäisyydellä naapureihin.
Asun paritalossa, mikä on ihan ok, mutta haluaisin mieluiten asua okt:ssa. Kerrostalossa en haluaisi missään nimessä asua (kokemusta on).
Puolison kanssa. Olen liian itseäinen
Haluaisin vähän enemmän neliöitä kuin nyt. Okt itselle paras. Mieluiten suojaisalla pihalla, muttei kauhean kaukana lähimmästä naapurista. Piha on mulle tosi tärkeä. Pörriäisille pitää olla aina kukkia.
En haluaisi asua korvessa niin että naapuriin on monta kilometriä, talvella ei välttämättä pääse minnekään ennen kuin tiet on aurattu, mihinkään asioille tai kauppaan ei pääse ilman autoa, ja sähkökatkot on arkea. Toisaalta en haluaisi asua minkään ison kaupungin keskustassa, tykkään kun luonto on lähellä kuitenkin.
En voisi asua maan tasolla, kerroksissa on turvallisempaa.
En voisi asua paikassa, jossa ei ole hyvä julkinen liikenne.
En voisi asua paikassa, jossa naapurit tuntevat minut ja kyttävät.
En voisi asua paikassa, jossa palvelut ovat kaukana.
En voisi asua paikassa, jossa ei pääse lähipuistoihin ja meren rantaan lenkille.
Asun Helsingissä lähiössä kauppakeskuksen vieressä. Ja olen tyytyväinen. Erittäin.
Ei kyl ihan salee ole omakotitalossa mitään haravointi talkoita, vaan ihan itse on haravoitava. Kerrostaloissa pidetään talkoita, joissa sitten porukalla haravoidaan ja pistetään paikat järjestykseen.
Mielivalta ja vattumaisuus. Ei se hirveästi muuta vaadi.
Tykkään asua kerrostalossa, mutta haluaisin asua kerrostalossa vähän syrjemmässä enkä keskustassa. Tuli kuitenkin ostettua tämä keskustakämppä, koska tämä säilyttää paremmin arvonsa.
Omakotitalossa en uskaltaisi asua koska mulla ei ole miestä. Mua pelottaisi siellä. Äitini kuoli pari vuotta sitten ja asuin hänen talossaan jonkin aikaa kunnes se meni kaupaksi, niin sielläkin mua pelotti. Vaikka se on oma tuttu lapsuudenkotini. Mutta mua pelotti aina siellä yksin. Vaikka meillä oli silloin nuoruudessani iso koira. Silti pelkäsin. Eli mulle tällaisena säikkynä sopii paremmin kerrostaloasunto. Pieni sellainen, ettei kukaan voi lymyillä missään nurkan takana.
Tämä muutenkin hyvin rauhallinen talo, pääasiassa vanhuksia ja omistusasujia niin on hyvin rauhallista ja hiljaista.
En enää koskaan muuta kerrostaloon. Se on koettu, ei enää ikinä. Iso laatikko, jonka sisällä on pieniä laatikoita, yhdessä laatikossa minä. Yläpuolella laatikoita joissa on muita ihmisiä, sivuilla laatikoita joissa on muita ihmisiä, alapuolella laatikoita joissa on muita ihmisiä. Ei hele. Ei koskaan enää.
En myöskään aio koskaan enää asua kaupungissa. Saatan vielä joskus muuttaa, mutta vain maalaiskuntiin. Kotoa täytyy olla kaunis maisema, pelto, metsä, vettä tai tunturit. Naapureita ei lähellä.
Nyt asun maalla pellon keskellä. Ulkohuussi, pihasauna, ei kylppäriä, ei lämmintä vettä. Sähköt löytyy. Voittaa mennen tullen kaikki karmeat kaupunkiasunnot.
Vierailija wrote:
Ei kyl ihan salee ole omakotitalossa mitään haravointi talkoita, vaan ihan itse on haravoitava. Kerrostaloissa pidetään talkoita, joissa sitten porukalla haravoidaan ja pistetään paikat järjestykseen.
Ei meillä kyllä ole sellaista kerrostalossa. Meillä käy ihan talkkari ja puutarhurit tekemässä hommat. Kai näissäkin sitten on vaihtelua. Tässä talossa on pääasiassa ikäihmisiä.
Ainut tapa, miten voin asua on tämä miten elän nytkin. Vanha hirsitalo syrjässä, ei naapureita lähietäisyydellä.
Kaikista hirveintä olisi ehkä joku moderni asuinalue harmaine kuutioineen, pikkuruisella pihalla ja naapurit ihan kyljessä kiinni.
Kimppakämpässä tai mökillä ilman nykyaikaisia mukavuuksia.