Miksi Suomessa on yllättävän paljon "huonoja" lääkäreitä ?

Huomaa, että aloitus osuu arkaan paikkaan, kun vänkääjät ja nauruhymiötyypit ovat heti äänessä.

Aihe on edelleen tabu ja juuri siksi siitä pitää puhua. Vaikka se ei yleisen totuuden kanssa linjassa olekaan.

Lääketieteelliseen pääsemisessä ei katsota vuorovaikutustaitoja muiden ihmisten suhteen, vaan oletko hyvä fysiikassa, matikassa ja kemiassa sekä osaatko yhdistää asioita toisiinsa. Eli minun päätelmäni on, että useat lääkärit ovat sosiaalisesti kömpelöitä tai vieraantuneita kanssakäymisestä niin etteivät sitten osaa kunnolla kommunikoida potilaansa kanssa. Tämä aiheuttaa potilaassa tietysti turhautuneisuutta ja vaikutelman siitä, että lääkäri oli huono. Harvan lääkärin kanssa natsaa niin hyvin, että tulee oikeasti hyvä mieli käynnistä.

Vierailija wrote:

Onko tapauksen huono lääkäri sellainen, joka ei nuhanenääsi ottanut laajaa verenkuvaa ja magneettikuvausta?

Oletko saattohoidossa nenävuotosi kanssa ?

AV on tyytymätön siihen, että lääkäri teki oikean diagnoosin ja ettei hän saanut haluamaansa diagnoosia.

Vierailija wrote:

Mitä sinä "odotat" lääkäreiltä ?

 

Harvemmin ne odotukset on kovin korkealla. Useinkin esim. merkinnän papereihin että ole käynyt lääkärissä tai todistuksen tms. Jos en saa lääkäriltä apua ongelmaan etsin sitä jostain muualta.

Vierailija wrote:

Huomaa, että aloitus osuu arkaan paikkaan, kun vänkääjät ja nauruhymiötyypit ovat heti äänessä.

Aihe on edelleen tabu ja juuri siksi siitä pitää puhua. Vaikka se ei yleisen totuuden kanssa linjassa olekaan.

Se on suomalaisten yleinen tapa suhtautua asioihin, vaikka eivät tapausta tunne, huutavat kuin huutolaiskansa kaikkeen mitä sattuu, onneksi tällaiset voi jättää täysin huomiotta ja jatkaa matkaa, yhteiskunta näitä huutolaisia joutuu joka tapauksessa elättämään.

Vierailija wrote:

Olen seurannut erään läheisen vakavan sairauden takia läheltä suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää. Ikävä kyllä minunkin käsitykseni suomalaisten lääkäreiden ammattitaidosta on muuttunut huonompaan suuntaan näiden vuosien aikana. Hyviä ja ammattimaisia lääkäreitä on onneksi sattunut kohdalle mutta ei läheskään niin paljoa, kuin mitä voisi th-systeemin yleisen kehumisen perusteella odottaa.

Syitä tälle ovat mm. seuraavat asiat:

- diagnoosien heittely mutulla heti alkajaisiksi ilman tutkimuksia, "voisikohan tää olla vaikka syöpä/aivokasvain/MS-tauti/jne."

- tutkimuksia yleensä ollaan haluttomia tekemään, pitää melkeinpä olla omainen mukana vaatimassa niitä mieluiten jo ensikäynnillä varsinkin silloin, jos kyseessä vakavat tai epätavanomaiset/yllättäen alkaneet oireet.

- lääkäri puhuu jatkuvasti potilaan ohi hoitajalle, keskustelee potilaan terveysasioista aivan kuin potilas itse ei olisi paikalla

Tuollaisessa tilanteessa taitaa lääkärillä itsellään olla jo burnout pitkällä. Ihmisiä hekin vain ovat. Lääkärit muuten tekee eniten itsemurhia. Siis muihin ammattiryhmiin verrattuna. Syytä tähän ei tiedetä, mutta niin on ollut aina. 

Vierailija wrote:

Lääketieteelliseen pääsemisessä ei katsota vuorovaikutustaitoja muiden ihmisten suhteen, vaan oletko hyvä fysiikassa, matikassa ja kemiassa sekä osaatko yhdistää asioita toisiinsa. Eli minun päätelmäni on, että useat lääkärit ovat sosiaalisesti kömpelöitä tai vieraantuneita kanssakäymisestä niin etteivät sitten osaa kunnolla kommunikoida potilaansa kanssa. Tämä aiheuttaa potilaassa tietysti turhautuneisuutta ja vaikutelman siitä, että lääkäri oli huono. Harvan lääkärin kanssa natsaa niin hyvin, että tulee oikeasti hyvä mieli käynnistä.

Hyvä perustelu!

Lääkäreissähän on tosi paljon nepsyjä. Lisäksi moni kokenut julkisen lääkäri tekee samaa hommaa triplapalkalla yksityisellä neljän jälkeen, joten ymmärrettävästi ei nappaa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mitkä on ne odotukset joihin ei vastata? Onko syy enemmän sinun odotuksissa vai oikeasti ammattitaidossa?

Eri mutta itsellä oli syömishäiriö. Lääkkeitä siihen ei Käyvästä hoidosta saanut. Meni äärettömän pitkään saada edes ahdistuslääkettä, joka oli yhtenä osana toipumista. Eläkettä kyllä sai eli kotona makoilu oli täysin ok. Mutta toimintakykyä ei haluttu, koska Seroquelia oli pakko saada myytyä niin paljon kuin sielu sietää. Huom. ei psykoosia vaan normaalia off label-käyttöä vuodesta toiseen.

Jos täällä ei olisi kotona makoilun kulttuuria tulisi hoitoakin mitä todennäköisemmin. 

Itsellä siis oli odotuksena lääkehoitoa, joka parantaa toimintakykyä. Terapiaa myös, mutta se oli bonusta.

Olisin pärjännyt vähemmälläkin, jos näitä muutaman euron lääkkeitä olisi saanut sairaalakuu

Ja sairaalavuosia ei sitten valvota tarkasti? Eli ei olekaan pulaa sairaalapaikoista, kuten paikallislehti väittää? Eikä eläkkeillekään ole mitään valvontaa? Vaan kuka tahansa pääsee kun vain haluaa? 

Ja entä jos terapiaan on valmis matkustamaan omalla kustannuksella vaikka 500km/siivu? Entä jos on valmis ihan mihin tahansa muuhun kuin siihen, että toimintakyky ei ole jatkuvasti nollissa? Eli entä jos vain tietyt asiat ovat poissuljettuja, esim. 2/20 lääkevaihtoehtoa? Sitäkinkö valvotaan tarkasti, että saa olla vain yhtä tai kahta lääkettä ja sitten laitetaan eläkkeelle, jos eivät sovi juuri kyseiselle ihmiselle?

Entä jos on valmis mihin tahansa opiskeluun, johon _kykenee_? Eli mikä tahansa itseä kiinnostava työvoimapula-ala käy, kunhan vain ei ole lamaannuttavia, ennakkoon lukkoon lyötyjä off label-valmisteita käytössä? 

Lääkärin ammattitaitoa ei siis mitata sillä, että hän käyttää hyödykseen tietojaan. Vaan sillä, miten hyvin hän saa titrattua ketiapiinin ja mirtatsapiinin annostuksen?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Lääketieteelliseen pääsemisessä ei katsota vuorovaikutustaitoja muiden ihmisten suhteen, vaan oletko hyvä fysiikassa, matikassa ja kemiassa sekä osaatko yhdistää asioita toisiinsa. Eli minun päätelmäni on, että useat lääkärit ovat sosiaalisesti kömpelöitä tai vieraantuneita kanssakäymisestä niin etteivät sitten osaa kunnolla kommunikoida potilaansa kanssa. Tämä aiheuttaa potilaassa tietysti turhautuneisuutta ja vaikutelman siitä, että lääkäri oli huono. Harvan lääkärin kanssa natsaa niin hyvin, että tulee oikeasti hyvä mieli käynnistä.

Hyvä perustelu!

Minulle huono lääkäri on sellainen, joka esim. laittaa menkkakipuihin käsikauppalääkkeen reseptille. Eli ei tee yhtään mitään sellaista, mihin vain lääkärillä on mahdollisuus. Koska hänen oikeutenaan on tehdä päätökset täysin oman mielensä mukaisesti. 

Ja puhuu ehkä kahvipöydässä, että taas tuli tehtyä tyhmälle potilaalle käsikauppalääkeresepti. Koska olettaa, että potilas tulee vastaanotolle lamaannuttavien kipujen seurauksena vain siksi, jotta saa jutustella Lääkärin kanssa. Koska kukaan nainen ei Lääkärin mukaan kokeile kipuunsa kuin yhtä käsikauppalääkettä. Koska Lääkärin velvollisuuteen ei kuulu kirjata tai kuunnella, mitä potilas on jo tehnyt. 

Lääkärit eivät todellakaan mitään diagnooseja heittele. 

Minulla kokemukseni lääkäreistä on, että kahdeksan kymmenestä ei oiken tiedä mitä on tekemässä. Diagnoosit ovat viivästyneet, on määrätty hengenvaarallisia lääkeyhdistelmiä, yksi ei osannut edes käyttää järjestelmää millä työskentelee ja pyysi minulta siihen apua. Aina käsketään vain seurata jos vaiva poistuisi itsestään ja kun menet kuukauden päästä, niin taas vain seuraillaan. Lopulta taustalta on aina löytynyt oikea sairaus joka vaatii lääkitystä. Oma lukunsa ovat nämä, jotka vain tuijottavat näyttöä eivätkä edes tervehdi tai pahimmassa tapauksessa alkavat raivota potilaalle vastaanotolla.Näitäkin on tullut vastaan. Nykyään minua ei saa lääkäriin kuin väkisin ja jos kyseessä on joku helposti todettavissa oleva vaiva johon riittä esim. antibioottikuuri. Hyvän lääkärin kun löytää niin hänestä haluaa pitää kiinni kynsin hampain. Harmi, että ovat usein yksityisellä puolella

Olin itse järkyttynyt, kun sain viime viikolla lääkäriltä reseptin Miramaxiin (migreenin takia). Itse sitten luin käyttöohjeista, että ei saisi ottaa raskaana ollessa, koska voi aiheuttaa sikiövaurioita! Onneksi en ole raskaana, mutta luulisi että asiasta olisi kysytty tai edes tuotu vaara esille vastaanotolla. Kuitenkin olen nuori nainen ja kävin YTHS:n lääkärillä. 

Vierailija wrote:

Lääketieteelliseen pääsemisessä ei katsota vuorovaikutustaitoja muiden ihmisten suhteen, vaan oletko hyvä fysiikassa, matikassa ja kemiassa sekä osaatko yhdistää asioita toisiinsa. Eli minun päätelmäni on, että useat lääkärit ovat sosiaalisesti kömpelöitä tai vieraantuneita kanssakäymisestä niin etteivät sitten osaa kunnolla kommunikoida potilaansa kanssa. Tämä aiheuttaa potilaassa tietysti turhautuneisuutta ja vaikutelman siitä, että lääkäri oli huono. Harvan lääkärin kanssa natsaa niin hyvin, että tulee oikeasti hyvä mieli käynnistä.

Mulle tulee hyvä mieli, jos saan olla poissa töistä lamaannuttavien kipujen vuoksi. Eli jos lääkäri tekee lääkärin työtään niin, että antaa minulle lapun, jolla voin olla poissa.

Hyvä mieli tulee myös siitä, että saan labroja, jota ilman lääkäriä en voisi saada. Jolloin saan mielenrauhan, että minulla joko on tai ei ole jotakin, jonka vain lääkäri voi selvittää. Kokeita on satoja ja vain pieni osa on kuluttajille saatavilla pelkällä rahalla. 

Onhan se ikävää kun lääkäri ei heti kättelyssä kirjoita eläkepapereita ja määrää niitä lääkkeitä mitä potilas haluaa. 

Voisikohan syy olla ihan se sama, kuin miksi Suomessa on niin paljon tyhmiä ihmisiä?

No ei kai siihe ammattitaitoon tarvitse panostaa ku palkka juoksee ja jos tekeekin virheen, ei siitä joudu vastuuseen. Onhan uutisissakin ollut juttuja että lääkärit ovat tehneet vakavia, jopa kuolemaan johtavia virheitä hoidossa ja mitään seurauksia ei tule ja saa jatkaa urassa. Itse olen huomannut ulkomaihin verrattuna, että Suomessa lääkäreillä ei ole mitään empatiakykyä, eikä esim. pelkopotilaita osata kohdata. Tämä oli itselle pelkopotilaana aika isokin järkytys, kun muutin takaisin Suomeen. Ulkomailla tuli sellainen fiilis, että potilasta oikeasti kuunnellaan ja kohdellaan paljon empaattisemmin; pelot ja huolet otetaan huomioon. Suomessa taas tuntuu välillä, ettei lääkäreillä ole edes perus vuorovaikutustaitoja. 

Vierailija wrote:

Onhan se ikävää kun lääkäri ei heti kättelyssä kirjoita eläkepapereita ja määrää niitä lääkkeitä mitä potilas haluaa. 

Oletko ehkä lääkäri? Tuolla asenteella minut on usein otettu vastaan, vaikka en ole vaatinut yhtään mitään. Tuntuu usein siltä, että diagnoosiksi on päätetty masennus tai vastaavaa ja reseptiä siihen isketty kouraan ennen kuin ehdin edes suuni avata. Kun on sinnikkäästi jaksanut käydä lääkäreiden ylenkatsottavana sen vuoden verran, niin joku ihana viitsii tutkiakin ja taustalta on löytynyt mm. kilpirauhasen vajaatoiminta ja paha allergia ja astma.

Koska lääkärin työ on vaikeaa. Jos voisi tuosta vain päättää olevansa hyvä lääkäri, niin varmasti kaikki lääkärit olisivat.

Nykyään ihmiset osaavat myös vaatia ja toivoa lääkäriltä enemmän kun tietoisuus sairauksista ja tutkimuksista on lisääntynyt. Ennen ihmiset eivät tienneet, miten huonoja heidän lääkärinsä olivatkaan.