Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomessa on yllättävän paljon "huonoja" lääkäreitä ?
14.10.2023 |
Olen ensimmäistä kertaa sen tilanteen edessä, että tarvitsen lääkäreiden ammattitaitoa hyödykseni ja terveyteni edistämiseksi. Olen toistuvasti joutunut tilanteisiin lääkäreiden kanssa, jotka eivät oikeastaan vastaa sitä ammattitaitoa mitä itse ajattelin, ennenkuin terveydenhuollon palvelujen piiriin JOUDUIN. Miten on mahdollista, että Suomen lääkäriosaaminen olikin huonompaa kuin mitä on annettu ymmärtää, rummuttamalla Suomen hyvää ja laadukasta terveydenhuoltoa, mielestäni se ainakin tähän mennessä on pelkkä myytti, jota ei tunnista ennenkuin on sen piiriin itse joutunut, oletin, että lääkärit ovat perehtyneempiä kuin olivatkaan, erehdyin TODELLA JÄRKYTTÄVÄLLÄ TAVALLA.
Kommentit (134)
Vierailija wrote:
Joo itse melkein kuolin e pillereihin. Yli puoli vuotta pohkeiden kipuilua,jalkojen puutumista(en tuntenut toista jalkaa),jatkuvia sydämen tykyttelyjä(kuin sydän olisi tullut rinnasta ulos) ja jatkuvaa pahoinvointia. Lääkärit sanoivat kun kyselin onko turvallista käyttää pillereitä että on(vaikka joskus tuntui että veitsellä sahataan pohjetta). Sitten yhtenä päivänä kaikki eskaloitui ja sainkin lievän halvauksen. Sillonkin tajusin itse jättää nuo pillerit pois. Lääkärit teettivät monia kalliita kokeita mm sydämen takia joka kuitenkin rauhoittui pillerit lopetettua. Ihmetyttää tää lääkäreiden ammattitaito?! Eikai niitä vaan sitten kiinnosta. Itse en enää luota lääkäreihin. Juttelin tästä ylilääkärin kanssa joka sanoi että pitäisi muistaa kysyä käyttääkö potilas pillereitä jos on puutumisoireita. Kaikki Lääkärit olivat tietoisia että käytän eli kysymys ei ollut unohduksesta.
Ne sanoo usein kaikkea tyynnyttelyksi tarkoitettua potaskaa.
Itse joskus pelännyt veritulppaa 12h lentojen jälkeen, kun pohkeet turvonneet reilusti ja olleet kipeät. Kuitenkin sen verran lievät olleet oireet etten ole kysynyt keneltäkään lopulta asiasta. Kuitenkin päässyt kävelemään.
Kiva kun kerroit kokemuksestasi. Itsellä ei sydänoireita ollut, joten hyvä tietää että siellä puolella jos on oireita, pitää toimia. Ulkomailla lääkärit saattavat olla auttavaisempia, joten jos vakuutus vaikka epäisikin maksun, se olisi varmasti miellyttävämpää maksaa kuin suomalaisten jääräpäiden vastaanotto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kenties niin, että liian moni suuntautuu lääkikseen tietämättä, mitä valmistumisen jälkeen seuraa ja mitä homma vaatikaan. Mielestäni lääkärin homma on mitä suurimmissa määrin kutsumusammatti, eli halu olla koko ajan kehityksen ja osaamisen kärkenä ja perehtyneenä, lääkintäalasta riippuen. Jos mietin näitä yhtälöitä, olisi juuri minun kuulunut hakeutua lääkikseen, koska olen luonteeltani sellainen, että jos asia vaatii selvitystä sen myös teen ja mielellään pidemmän kaavan kautta, jotta vältyn asian hutiloinnin vuoksi palaamaan yhä uudelleen ja uudelleen, sitten lääkärit ja hoitajat valittavat kun yksi ja sama henkilö käy valittamassa oloaan tiuhaan tahtiin, tietenkin tulee, koska edellisellä ja sitä edellisellä kerralla ei saanut apua tai vastausta saati lähetettä eteenpäin. Mikäli lääkärinä en saisi hoitaa kiireen vuoksi tai työnantajani sanelemana työtäni kunnolla loppuun hakeudun sellaiselle klinikalle, jossa potilas ei ole liukuhihnatavaraa, autot kootaan liukuhihnalla ei ihmisiä.
Vierailija wrote:
Muistakaa hyvät potilaat/asiakkaat tämän: myös lääkärit käyttävät päihteitä tai hermoja tasaavaa lääkitystä, oletteko koskaan jälkeenpäin miettineet tai tulleet ajatelleeksi sitä, että OLIKO LÄÄKÄRI TÄLLÄ KERTAA TÄYSIN SELVIN PÄIN. Heillä varmaan sellaisia huumaavia ainesosia käytössä, että saavat käsien tärinän loppumaan ja käyttäytymään jotenkin MUKA ASIALLISESTI vai mistä potilaan huono kohtaaminen johtuu. Sen verran pitää korjata, etteivät KAIKKI lääkärit ole taidottomia, pitää vain osata jostain kaivaa tai tiedustella puskaradiosta ne osaavimmat omaan käyttöön, mielelläni myös maksan enempi jos saan enempi.
Toki muistetaan. Mutta jos ammattitaito ei riitä oman itsen hoitoon (ullatuus, saavat mm. tehdä itselleen lääkereseptejä ja lähetteitä erikoissairaanhoitoon ja pääsevätkin vielä sinne), kannattaa miettiä missä se sairaus olikaan. Ja pitäisi sen verran munaa olla, että hommaa itsensä työpaikalla työkunnossa eikä umpisekaisin. Vaikka rahanahneus ja röyhkeys kuinka meinaisivat estää, niin mindfulness-koulutusta antavat mm. kokemusasiantuntijat.
Voit ihan vapaasti odottaa että joku ammatti olisi edelleen kutsumusammatti. Ei mikään ammatti silti sitä nykyisin ole. Ammatit valitaan ihan muilla perusteilla kuin kutsumuksen.
Luultavasti kokemus huonoista lääkäreistä on seurausta koulutuksesta. Vaikuttaa siltä, että nykyään lääkärit opetetaan kirstunvartijoiksi ja tutkimuksiin pääsyn kynnykseksi muodostuu tarkastelua kestämättömät asenteet.
Kouluikäisenä yksi hermoheikko tiuskaisi, että minun pitää mennä lääkärille, koska räkätautini on kestänyt ärsyttävän pitkään. No, tuohon aikaan en osannut kyseenalaistaa mitään, joten menin lääkäriin. Lääkäri määräsi antibiootit ja mutisi jotain käsittämätöntä. Vuosia myöhemmin ymmärsin, että söin turhaan lääkkeet ja lääkäri vain kuvitteli minun olleen hakemassa antibioottikuuria. Ei minulla ollut mitään muuta odotusta kuin saada tautini paranemaan, joten lääkärin olisi vain pitänyt sanoa ettei heillä ole mitään keinoja nopeuttaa räkätaudin paranemista - sen sijaan, että määräsi räkätautiin täysin hyödyttömät antibiootit - perusteettomalla asenteella olettaen minun hakeneen niitä. Tuohon aikaan minulla ei ollut mitään käsitystä sairauksista tai lääkkeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työpaikoilla tavannut ulkomaisia lääkäreitä ja moni ns. hyvissä lääketieteen maissa, kuten Saksassa ja Ruotsissa lääkäriksi opiskellut on kertonut suomalaisten lääkäreiden olevan hyvin ammattitaitoisia. Nykyään tosin ongelmana on, ettei Suomen lääkiksissä riitä resurssit suurien opiskelijamäärien opettamiseen. Nuorilla lääkäreillä kestää pidempään saavuttaa hyvä ammattitaito.
Vierailija wrote:
Onko kenties niin, että liian moni suuntautuu lääkikseen tietämättä, mitä valmistumisen jälkeen seuraa ja mitä homma vaatikaan. Mielestäni lääkärin homma on mitä suurimmissa määrin kutsumusammatti, eli halu olla koko ajan kehityksen ja osaamisen kärkenä ja perehtyneenä, lääkintäalasta riippuen. Jos mietin näitä yhtälöitä, olisi juuri minun kuulunut hakeutua lääkikseen, koska olen luonteeltani sellainen, että jos asia vaatii selvitystä sen myös teen ja mielellään pidemmän kaavan kautta, jotta vältyn asian hutiloinnin vuoksi palaamaan yhä uudelleen ja uudelleen, sitten lääkärit ja hoitajat valittavat kun yksi ja sama henkilö käy valittamassa oloaan tiuhaan tahtiin, tietenkin tulee, koska edellisellä ja sitä edellisellä kerralla ei saanut apua tai vastausta saati lähetettä eteenpäin. Mikäli lääkärinä en saisi hoitaa kiireen vuoksi tai työnantajani sanelemana työtäni kunnolla loppuun hakeudun sellaiselle klinikalle, jossa potilas e
Kävin pitkään yksityisellä tällaisella lääkärillä, joka paneutui asiaan aina huolella. Oli usein 10-30min varatusta ajasta myöhässä, mutta mielelläni odotin, koska tiesin, että paneutuminen vie aikaa ja siellä vastaanottohuoneessa tehdään nyt ensin tarkkaa työtä jonkun muun kanssa. Yleensä 1-2 käyntiä tällä lääkärillä riitti hankalammankin oireen selvittämiseen. Usein saa tosiaan ravata kymmenniä kertoja ja oikeastaan mitään ei selviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Voit ihan vapaasti odottaa että joku ammatti olisi edelleen kutsumusammatti. Ei mikään ammatti silti sitä nykyisin ole. Ammatit valitaan ihan muilla perusteilla kuin kutsumuksen.
Ja se näkyy. Lääkikseen mennään tai päästään koska kuulostaa fantsulta jobilta, saa liihottaa valkoinen takki päällä ja leikkiä Jumalaa, koska Jumalalle ei saa sanoa vastaan tai kyseinalastaa mitä hän neuvoo tai sanoo.
Suomessa voi olla vaikka miten surkea lääkäri eikä siihen puututa. Lastenlääkäriksikin kelpaa naapurimaassa tuomittu pedofiili. Suomen kieltä ei tarvitse osata, käytöstapoja ei tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Onko kenties niin, että liian moni suuntautuu lääkikseen tietämättä, mitä valmistumisen jälkeen seuraa ja mitä homma vaatikaan. Mielestäni lääkärin homma on mitä suurimmissa määrin kutsumusammatti, eli halu olla koko ajan kehityksen ja osaamisen kärkenä ja perehtyneenä, lääkintäalasta riippuen. Jos mietin näitä yhtälöitä, olisi juuri minun kuulunut hakeutua lääkikseen, koska olen luonteeltani sellainen, että jos asia vaatii selvitystä sen myös teen ja mielellään pidemmän kaavan kautta, jotta vältyn asian hutiloinnin vuoksi palaamaan yhä uudelleen ja uudelleen, sitten lääkärit ja hoitajat valittavat kun yksi ja sama henkilö käy valittamassa oloaan tiuhaan tahtiin, tietenkin tulee, koska edellisellä ja sitä edellisellä kerralla ei saanut apua tai vastausta saati lähetettä eteenpäin. Mikäli lääkärinä en saisi hoitaa kiireen vuoksi tai työnantajani sanelemana työtäni kunnolla loppuun
Olet onnekas, jos tällaisen lääkärin löydät, se on kultaakin kalliimpaa. Itse en haluaisi päästää irto omasta gynekologistani, maailman osaavin ja kykenevin ihminen, jää kohta eläkkeelle ja pelottaa jo nyt, en varmaan hänen kaltaistaan enää löytä. Joka kerta jos on ollut vaiva, on vaivaan saanut avun ja ennen kaikkea seikkaperäisen selityksen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Voit ihan vapaasti odottaa että joku ammatti olisi edelleen kutsumusammatti. Ei mikään ammatti silti sitä nykyisin ole. Ammatit valitaan ihan muilla perusteilla kuin kutsumuksen.
Ja se näkyy. Lääkikseen mennään tai päästään koska kuulostaa fantsulta jobilta, saa liihottaa valkoinen takki päällä ja leikkiä Jumalaa, koska Jumalalle ei saa sanoa vastaan tai kyseinalastaa mitä hän neuvoo tai sanoo.
Ihan sama saako vai eikö. Ja miten niin ei saisi esitähän sinäkin kritiikkiä sille ammattiryhmälle jota pidät vähintään Julmslasta seuraavana. Ei pidä asettaa omia odotuksiaan niin korkealle. Ei sun odotukset tee siitä lääkäristä Jumalaa vaikka hänet sellaisena näetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäreiden työ ei ole enää samanlaista kuin ennen
Me lääkärit emme kaipaa enemmän rahaa vaan rauhaa tehdä työmme hyvin.
Lääkärin työssä iso osa ajasta kuluu tietokoneella.
LÄÄKETIETEEN tohtori Päivi Pakarisen mielipidekirjoitus (HS 9.10.) oli kaunis ja nostalginen kuvaus ajasta, jolloin potilaat olivat ihmisiä eivätkä suoritteita, ja työntekijätkin jotain muuta kuin resursseja. Kirjoituksen ongelma kuitenkin oli se, että siinä oletettiin lääkärin työn olevan edelleen samanlaista, vaikka maailma on muuttunut.
Oletus näyttää johtavan päätelmään, että nuorempien lääkäreiden valinnat nykypäivän työelämässä johtuvat pääosin ahneudesta ja kovan työn pelkäämisestä. Näin ei kuitenkaan minun nähdäkseni ole.
Lääkärin työ on parhaimmillaan mielekästä, opettavaista ja kaikin tavoin palkitsevaa. Itse pelkään – ja luulen että muutkin pelkäävät – sitä riittämättömyyden ja hallinnan menettämisen tunnetta, kun vaaditaan aina vain suurempaa nopeutta ja tehokkuutta, vaikka vastaus olisi hidastaminen ja paneutuminen. Tai kun ajetaan perusterveydenhuollon keskittämistä, vaikka ratkaisu olisi tutkimusnäytön perusteella hajautus ja hoidon jatkuvuus.
Pelkään sitä, kun joudun miettimään miten ehtisin varmistaa vanhuspotilailleni turvallisen lääkehoidon ja ahdistuneille nuorille riittävän tilan ja ajan. Ja kaiken sen varsinaisen mielekkään työn ohessa laadin lausuntoja, jotka toivon mukaan joku jossakin lukee, kerään tilastoja eri viranomaisille ja laitoksille, raportoin työajat erilliseen järjestelmään ja haen lomani vielä kolmannesta järjestelmästä, jota en osaa käyttää mutta opettelen aina ne muutamat kerrat vuodessa kun sitä tarvitsen.
Ja kaiken tämän jälkeen luen lehdestä, kuinka hyvinvointialueen johto pahoittelee lääkäripulaa, koska se ei pysty kilpailemaan yksityisen puolen palkkojen kanssa, mutta ei pidä avustavan henkilökunnan palkkaamista terveysasemille tarpeellisena. Ja kuinka yhteiskunnalliset päättäjät haluavat lisää etähoitoa ja ostopalvelua ja isoja hyvinvointikeskuksia niiden viimeistenkin hoidon jatkuvuutta ylläpitäneiden terveysasemien tilalle.
Tätä kehitystä olen seurannut enemmän tai vähemmän turhautuneena nyt 15 vuoden ajan. Kiitän niitä ihania sihteereitä ja väestönsä tuntevia hoitajia, jotka auttoivat minut alkuun kun itse valmistuin. Jos nyt valmistuisin, en tiedä, selviäisinkö.
Emme kaipaa enemmän rahaa vaan rauhaa tehdä työmme hyvin. Se onnistuu vain vaalimalla hoidon jatkuvuutta, karsimalla turhaa työtä ja siirtämällä lääkäreille ja hoitajille sopimattomia työtehtäviä niitä paremmin osaaville ammattilaisille, jotta aikaa säästyisi siihen tärkeimpään: ihmisten kohtaamiseen ja potilaiden hyvään hoitoon.
Riippuu täysin sosio-ekonomisesta asemasta. Itse olen aina saanut hyvää palvelua lääkärillä asioidessani. Olen hyvätuloinen mies ja on varaa valitakin se lekuri, minuahan ei nimittäin määrää kukaan.
Sääliksi käy köyhät ja muut lääkäreiden "huonoksi" määrittelemät ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu täysin sosio-ekonomisesta asemasta. Itse olen aina saanut hyvää palvelua lääkärillä asioidessani. Olen hyvätuloinen mies ja on varaa valitakin se lekuri, minuahan ei nimittäin määrää kukaan.
Sääliksi käy köyhät ja muut lääkäreiden "huonoksi" määrittelemät ihmiset.
Näin olen vähän epäillytkin, että keski-luokkainen, konservatiivinen, valkoinen heteromies saa aina hyvää hoitoa ja hänet oireineen otetaan vakavasti. Muihin "ihmisryhmiin" kuuluvia ei itsestään selvästi diagnosoida oikein ja hoideta.
Lääkikseen menee paljon luonnontieteissä menestyneitä nörttejä, joilla on inhimillisyys ja sosiaaliset taidot hukassa. Välillä on aina väläytelty psykologian merkitystä hakuprosessissa, mutta sen on katsottu suosivan naisia, joten se on jäänyt pois.
Ei ole mitään valvontaa tai kontrollia eikä pääsykokeessa järkevää seulaa.
Syömishäiriöitä ei osata hoitaa,varsinkaan bulimia ja ahmimissyömishäiriötä. Anoreksiaa ehkä. Pitäisi ehdottomasti lähettää.etenpäin, eivät ole yleislääkärin hoidettavia sairauksia.
1. Netti. Jokainen on nykyään kotilääkäri joka luulee tietävänsä paremmin kun netistä lukenut asiasta.
2. Mt-ongelmat. Tarvineeko selittää miksei lääkäriin luoteta silloin.
Mulle on tapahtunut kolme vakavaa hoitovirhettä.
Ihmettelen tätä jatkuvaa sössötystä Suomen laadukkaasta terveydenhuollosta.
Joo itse melkein kuolin e pillereihin. Yli puoli vuotta pohkeiden kipuilua,jalkojen puutumista(en tuntenut toista jalkaa),jatkuvia sydämen tykyttelyjä(kuin sydän olisi tullut rinnasta ulos) ja jatkuvaa pahoinvointia. Lääkärit sanoivat kun kyselin onko turvallista käyttää pillereitä että on(vaikka joskus tuntui että veitsellä sahataan pohjetta). Sitten yhtenä päivänä kaikki eskaloitui ja sainkin lievän halvauksen. Sillonkin tajusin itse jättää nuo pillerit pois. Lääkärit teettivät monia kalliita kokeita mm sydämen takia joka kuitenkin rauhoittui pillerit lopetettua. Ihmetyttää tää lääkäreiden ammattitaito?! Eikai niitä vaan sitten kiinnosta. Itse en enää luota lääkäreihin. Juttelin tästä ylilääkärin kanssa joka sanoi että pitäisi muistaa kysyä käyttääkö potilas pillereitä jos on puutumisoireita. Kaikki Lääkärit olivat tietoisia että käytän eli kysymys ei ollut unohduksesta.