Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte töissä lääkärit, hoitajat ja muut sote alan työntekijät?
13.10.2023 |
Olen juuri siirtynyt työelämään sote alalle ja muutamassa kuukaudessa jo aivan puhki. Tuntuu, että työyhteisö ei arvosta työpanostani ollenkaan. Potilaita tulee ovista ja ikkunoista ja potilasajat erityisesti päivystyksessä aivan liian lyhyitä.
Lomaa ei uutena työntekijänä saa, joulun ja uuden vuoden päivystyksen tulevat menemään samalla (huonolla) palkalla kuin mikä tahansa arkivapaan päivystys. Juhannuksena oli sama.
Esihenkilöllä on selkeät suosikkinsa, tietyt henkilöt saavat lomansa aina juuri siihen mihin haluavat.
Miten tätä jaksaa??? Töiden jälkeen istun autoon, itken 15 minuuttia ja lähden ajamaan kotiin. Yöllä näen painajaisia töistä. Töissä ahdistaa ja itkettää. Potilaat ovat ilkeitä ja tätä pitäisi jaksaa ilmeisesti hamaan tulevaisuuteen asti ilman lomaa.
Kommentit (86)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jos et ole työkykyinen, niin jää sairauslomalle, jos lääkäri on sen kannalla. Ja olet saikulla niin pitkään kuin mahdollista.
Sitten otat puheeksi työsopimuksen irtisanomisen ennen määräaikaa, varmasti siihen suostuvat, kun huomaavat, että se on parempi kuin pitää työkyvytöntä työsuhteessa. Ja sai kun jälkeen siirryt keikkahommiin tai toiseen työpaikkaan. Töitä varmasti löytyy alalta.
No pikku itkut ja masennukset ei ole hoitoalalla mikään sairausloman syy. Ehkä se on joillakin normaaleilla aloilla, mutta hoitoalalla on krooninen työvoimapula ja työntekijöiden on vaan kestettävä ja mentävä töihin. Työterveydessä tiedetään tämä ja isketään pillepurkki kouraan ja käsketään töihin ilman saikkupäiviä. Pois ei voi olla ellei jalka ole katki ja senkin pitää melkein olla irti.
Miksi pikku itkusta pitäisi olla poissa töistä? Normaalia elämää se on. Väärin siinä tehdään sen pilleripurkin kanssa. Tuollainen paapominen vääristää ajatusta siitä, että sairaat ihmiset saisivat apunsa, koska hei, niin kollegatkin saavat samoista lääkkeistä avun.
Itkut vessassa näkee kyllä. Kasvoja ei saa itkemättömän näköiseksi, ellei siellä vessassa ole 30min, josta 10 minuuttia on vollotettu niin pahasti, ettei lattialta pääse ylös. Oikea tuska näkyy kyllä.
Se vaan että sitä ei näe siksi, koska tuskaa ei ole sellaisena, että sen näkee. Oikeasti uupunut ei edes kävele. Ihan turha tehdä #nyrkkisaanto -kampanjoita, joissa joudutaan turvautumaan maskeeraajaan, jotta saadaan näytettyä edes sinne päin tehtyä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Työn vielä jaksaisi, siis ne potilaskontaktit, ihan ongelmitta. Onhan koko ajan pieni kiire ja kamalasti tekemistä mutta sellaista se on aina ollut. Mutta se, mikä on saanut jaksamiseni koetukselle on se, että jokaisesta potilaskontaktista menee aikaa siihen, miten potilas kertoo miten on vaikea päästä lääkäriin jne jne ja sitten vapaallakin "kaikki" kavereista kaupankassoihin valittaa, kun tk ei saa aikaa.
Terveyskeskuslääkkäri
Ammattitaitoinen katkaisee potilaan lörpättelyt muutamassa sekunnissa. Aikaa siis tuhlautuu siksi, ettet vain tee työtäsi taidolla vaan laiskottelemalla.
Soten vien KONKURSSIIN, Keikkalääkärit kolminkertaisilla keikkapalkoillaan. Keikarit.
Samoin nämä täysi TURHAT SOTEN JOHTAJAT.
Sairaala on sairaala, ei sinne tarvita yläkerroksiin ISTUMAAN kovapalkkaista herrasväkeä.
Nuo Sotejen johtoportaat pois kokonaan.
Kunhan istuvat pöytien ääressä päivästä toiseen ! Kuukaudesta toiseen.
Näköjään turhuuteen on kuitenk7n Sotella varaa.
No itse toimin laitoshuoltajana päivystyksessä ja kiire on silloin kun potilaita tulee ovista ja ikkunoista. Ylipaikan ylipaikat täynnä ja pitää olla valmiina siivoamaan sänky kun yksi potilas lähtee ja samalla tulee kolme lisää. Vuodepaikkoja n 30+ ylipaikat, odotustilat täynnä potilaita, henkilökuntaa töissä joitain kymmeniä ja minä yksin yritän pitää siisteyttä yllä. Mulla onkin ollu mielenterveys koetuksella viimeset viikot/ kuukaudet ja ei siinä työpäivän jälkeen ole yhtään ylpeä työnjäljestään, kun ei oikeastaan yhtään ehtinyt siivota oppikirjojen mukaan. Petaat sänkyjä sen jälkeen kun ne on pikasesti "pyyhitty". Eritteitä, kiviä, roskia, täysiä roskiksia, välipala-astioita, liinavaatekaappien täydennyksiä, vessapaperi loppui, käsipaperia, virtsaa lattialla, syksyn lehtiä kulkee sisälle, juomamukit loppu, roskikset taas täynnä jne jne jne. Potilaita sisällä kirjautuneena liki 40,saattajat,ambulanssikuskit,taksikuskit,henkilökuntaa läjäpäin, vaikka kukaan ei varsinaiseati sotkis, kaikesta jää kuiten jotain joka vaikuttaa siisteyteen.
Onneksi olen hermolomalla, tai siis lomalla tämän viikon. Nukun ja istun sohvalla kotona.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Potilaiden kanssa oppii ehkä luovimaan. Ainakin itse olen oppinut. Ei kannata antaa työkavereiden tai pomojen hyppiä silmille, kusettaa ja hyväksikäyttä myöskään. Onhan se rankkaa hommaa kuitenkin.
Se on totta, että potilaiden kanssa voi oppia luovimaan. Eniten minua harmittaa, että ennen tuolla aloittamista koin vahvuudekseni vuorovaikutuksen potilaiden kanssa. Nyt kun työyhteisö ja johtamistyyli tuolla on imenyt muutenkin jo kaikki mehut, niin hankalat potilaskontaktit vievät mielen todella matalalle. Tätä kyllä käsittelen ammattilaisen kanssa, mutta eihän päivittäinen valitus, kiukuttelu, väkivalta tai haukkuminen tietenkään mukavalta tunnu kenenkään mielestä.
"...päivittäinen valitus, kiukuttelu, väkivalta tai haukkuminen tietenkään mukavalta tunnu kenenkään mielestä." Ei varmasti tunnukaan. Se kuitenkin johtuu jostakin. Yleisimmin nämä purkaukset ovat reaktio avun saannin hitauteen ja kankeuteen, mikä näyttäytyy asiakkaalle siten, ettei auttamishalua ja -motivaatiota ole, että mitätöidään, vähätellään ja kohdellaan ylimielisesti. Osa todellakin johtuu siitä työntekijästä itsestään ja osa taas järjestelmästä, joka pyrkii selättämään asiakkaan, ettei vaan tarvitsisi tehdä mitään, koska raha. Osa asiakkaista alistuu, osa ei. Ne, jotka eivät alistu ovat se äänekäs kansanosa. Osa palautteesta menee väärään osoitteeseen kohdistuessaan esim. hoitajaan, osa palautteesta taas menee nimenomaan oikeaan osoitteeseen eli kyykyttävään hoitajaan, joka näyttää edustavan huonoa käytäntöä. Silloin ei hoitaja voi muuta kuin katsoa peiliin ja syyttää itseään. Hoitaja tai muu soster työntekijä on myös alansa sanansaattaja. Kun alalla huomaa räikeitä epäkohtia tai epäoikeudenmukaisuutta, siitä on nostettava meteli. Se että huutaa lisää liksaa joka käänteessä ei muuta työskentelyolosuhteita eikä työimapiiriä.
Kun ihminen sairas tai kriisissä tai muulla tavoin suojaton, hänellä on oikeus turvautua yhteiskunnan rakentaman turvaverkoston apuun ja neuvoihin. Turvaverkoston, tai sen työntekijöiden tehtävä ei ole lyödä lisää lyötyä. Sitä kun ei nykyisin koskaan tiedä, milloin itse joutuu tilanteeseen syystä tai toisesta, että on ns. muiden armoilla, silloin inhimillisyys varmasti kelpaa. Eli jos ei osaa asiaa muuten hahmottaa, niin kannatta ajatella se kuten 5 vuotias lapsi: "miltä musta tuntuis, jos..".
Työtä riittää myös mukavissa yksiköissä. Vaihda paikkaa. Jaksan itse hyvän työyhteisön ja olosuhteiden vuoksi. Lomatoiveet toteutuu, työvuoroautonomia ja ylityötä silloin kun huvittaa. Ylityöt mahdollistaa hyvän palkan. Vapaaehtoisesti. Tyytyväiset asiakkaat kruunaa kaiken.
on työ missä on ei voi hoitaa kuin yhden kerrallaan niin jonon ja ruuhkan tunteen saa häivytettyä sillä.