Harhakäsityset Suomen murteista

Itä-Lapissa ei sanota mie ja sie vaan minä ja sinä. Sinä on usemmiten ”nä”, mutta ei ”nää” kuten Oulun seudulla. Ei myöskään puhuta hoon päältä eli ei ”joikhata jänkhälä”. Hoo tule eri kohtaan jos tulee ollenkaan, esim ”lähetähän”.

Vierailija wrote:

Keski-Suomessa, Jyväskylässä, asuvana saan kuulla paljon ihmisten valitusta ja ihmetystä siitä että täällä pitäisi ilmeisesti puhua jopa äidinkielen oppikirjojen mukaan puhdasta savonmurretta. Keski-Suomi kuitenkin kuuluu välimurteiden alueeseen (murteet joissa sekoittuu länsi- ja itämurteiden vaikutteet) ja esim Jyvässeudun murre, joka on yksi päijäthämäläisistä murteista, on puhekielistã "kirjasuomea" ja huomattavasti lähempänä niitä murteita joilla ihmisten kuulee puhuvan esim. Lahdessa, Tampereella ja Hämeenlinnassa. Näkyvin ja merkittävä eroava piirre muihin murteisiin on se että sanapaino on tavallisesti pitkien sanojen toisella tavulla eikä ensimmäisellä kuten suomen kielessä yleensä, minkä takia kuulostaa siltä kuin Jyvässeudun keskisuomalaiset venyttävät tavua (esim Jyväskylä > Jyvääskylä).

Kyllä Savon puoleisessa Keski-Suomessa puhutaan paljolti savonmurteen tapaan. Tarkoitan niitä alueita, jotka rajoittuvat Savoon. Varsinkin Pohjois- ja Keski-Savoon. Paljon on yhtäläisyyksiä puheessa. 

Itä-Savossa puhutaan mie ja sie. Mikkelin seudulla puhutaan miä ja siä. 

 

Muualla Savossa puhutaan minä ja sinä. 

Vierailija wrote:

Itä-Lapissa ei sanota mie ja sie vaan minä ja sinä. Sinä on usemmiten ”nä”, mutta ei ”nää” kuten Oulun seudulla. Ei myöskään puhuta hoon päältä eli ei ”joikhata jänkhälä”. Hoo tule eri kohtaan jos tulee ollenkaan, esim ”lähetähän”.

Oulussakin harvoin enää kuulee nää-sanaa, korkeintaan sanaparissa ookko nää tai meekkö nää tai tuukko nää jne. Enemmän täällä sanotaan nykyään sää.

Haluaisin kuulla murteita enemmän. Täällä pääkaupunkiseudulla lähes koko ikäni asuneena törmää tosi harvoin ihan avoimesti murretta puhuviin. Yleensä ihmiset luopuvat siitä muuttaessaan tänne, mikä on tosi surullista. Suomi on niin kaunis kieli, kaikkine variaatioineen. Puhukaa ylpeästi sillä omalla tavallanne ja antakaa yrmyjen tuijotella jos haluavat. 

Eakko mähni

En pidä murteista, koska ne särähtää korvissa ikävästi. Enkä siitä, että käytetään englanninkielisiä sanoja, vaikka on olemassa ihan suomenkielinenkin. Esim "Se oli literally todellinen helvetti"

EI! Se ei ole literally. Se on kirjaimellisesti

Mitä tänne saa kirjoittaa, että se julkaistaan?

Vierailija wrote:

Niin, Lapissa puhutaan mie-sie. Mutta sitä ei taivuteta: miulle, miulla jne.

 

- AP

Kuinka se taivutetaan?

Vierailija wrote:

Mitä tänne saa kirjoittaa, että se julkaistaan?

Mitä tahansa mutta vain ”tunnettujen laulujen sanoilla” 🤭

Kuinka monella teistä kirjoittajista on teoreettinen pohja kielen ja sen eri muotojen / murteiden tutkimiseen? Uskoisin, ettei kenelläkään. Mutu-maistereita ja -tohtoreita taidatte olla kaikki.

Harva nuorempi ihminen puhuu enää puhdasta oman alueensa murretta. Muuttoliike, koulu ja tiedotusvälineet ovat vaikuttaneet kielen muuttumiseen ja sekoittumiseen. 

Puhun Pohjanmaan murretta, mutta töissä asiakkaat ovat useita kertoja luulleet minun puhuvan Turun murretta. Kyseiset murteet eivät mielestäni edes muistuta toisiaan, joten tuntuu kovin oudolta, että jotkut sekoittavat ne keskenään.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mikä murre se on jossa vaihdetaan suomenkielen kirjainpari ts pariin th? Esimerkiksi metsä = mehtä, otso = ohto, metso = mehto, lavitsa = lavihta, vatsa = vahta, karitsa = karihta, katsomo = kahtomo?

 

Savo ainakin, mutta metso olis metso jne. Eli tässä taas oletettu, että kaikissa sanoissa pätisi tuo sääntö.

 

Katsomo on katsomo, mut tulkaa kahtommaan

Appiukko oli Sonkajärveltä ja puhui mehtoista ja meni mehtään. Savossakaan ei puhuta kaikkialla samalla tavoin, vaan murteet ovat paikallisia. Isäni taas oli Rautavaaralta eikä puhunut mehtään menosta eikä mehtoista, vaan ne oli metsoja. Yksi syy on se, että ennen vanhaan matkat olivat hyvin pitkiä, ja esim. naimakauppoja tehtiin tyyliin naapurista. Ainakin itse olen hyvin harvoin törmännyt ennen 1800-luvun loppua ja junaratoja siihen, että joku olisi muuttanut kauemmas kuin 50-100 km päähän. 

terv.sukututkimusta harrastanut

Pohojoseen päin mentäesä juuaan kahavia, joskus jopa pöyassä on valakonen pöytäliina. Kahaviin saatettaan laittaa maitua. Sitte lähettää mettään kerräämään marioja ja katellaan ettei iha eksytä mihi sattuu. Järki pittää olla pääsä, joskus tosin saattaa eksyä mettään aika nopiaaki. 

Mite teilläpäin ruukataan juua kahavia ja käyä mettäsä? 

Vierailija wrote:

Pohojoseen päin mentäesä juuaan kahavia, joskus jopa pöyassä on valakonen pöytäliina. Kahaviin saatettaan laittaa maitua. Sitte lähettää mettään kerräämään marioja ja katellaan ettei iha eksytä mihi sattuu. Järki pittää olla pääsä, joskus tosin saattaa eksyä mettään aika nopiaaki. 

Mite teilläpäin ruukataan juua kahavia ja käyä mettäsä? 

Savvoon päen männessä juuaan kahvia, joskus jopa pöövvässä on valakonen pöötäliina. Kahviin suatettaan laettoo maetoo. Sitte lähetään mehtään kerräämään marjoja ja katellaan ettei ihan eksytä mihi sattuu. Järki pittää olla piässä, joskus tosin saattaa eksyä mehtään aeka noppeetaki.

Kun kuvittellaan että Turun murteen si-imperfektin voi laittaa mihin tahansa verbiin ja vielä tuplana, esim. kattosisin tai menisisin. Oikeat muodot ovat kattosin ja menin.

Samaten särähtää kun ei-varsinaissuomalainen laitetaan näyttelemään turkulaista, esim. Aku Hirviniemi tuntemattomassa. Intonaatio ei ole koskaan kohdillaan ja siksi puhe kuulostaa epäaidolta.

On syytä muistaa lahtelaisten versio sanasta "taakse". He kun lausuvat sen kuten pikkulapset "taakke" , siis aivan aikuiset äijätkin!

Tästä asiasta saa ja pitääkin  \/ittuilla aina, kun on mahdollista heille itselleen ja suoraan päin näköä, ja hyvä on soittaa asiasta vielä peräänkin

Vierailija wrote:

Keski-Suomessa, Jyväskylässä, asuvana saan kuulla paljon ihmisten valitusta ja ihmetystä siitä että täällä pitäisi ilmeisesti puhua jopa äidinkielen oppikirjojen mukaan puhdasta savonmurretta. Keski-Suomi kuitenkin kuuluu välimurteiden alueeseen (murteet joissa sekoittuu länsi- ja itämurteiden vaikutteet) ja esim Jyvässeudun murre, joka on yksi päijäthämäläisistä murteista, on puhekielistã "kirjasuomea" ja huomattavasti lähempänä niitä murteita joilla ihmisten kuulee puhuvan esim. Lahdessa, Tampereella ja Hämeenlinnassa. Näkyvin ja merkittävä eroava piirre muihin murteisiin on se että sanapaino on tavallisesti pitkien sanojen toisella tavulla eikä ensimmäisellä kuten suomen kielessä yleensä, minkä takia kuulostaa siltä kuin Jyvässeudun keskisuomalaiset venyttävät tavua (esim Jyväskylä > Jyvääskylä).

Periaatteessa Jyväskylän seudulla puhutaan kaikkein yleispuhekielisintä suomea. Äidinkielen oppikirjat perustuvat yleistyksiin, onhan vaikka joku Keski-Suomikin iso alue. Omat sukujuureni ovat Saarijärvellä ja kyllä siellä varsin savolaisittain puhutaan. Mutta mitään "puhdasta" savoa se ei ole vaan keskisuomea :)

Vierailija kirjoitti:

Pohojoseen päin mentäesä juuaan kahavia, joskus jopa pöyassä on valakonen pöytäliina. Kahaviin saatettaan laittaa maitua. Sitte lähettää mettään kerräämään marioja ja katellaan ettei iha eksytä mihi sattuu. Järki pittää olla pääsä, joskus tosin saattaa eksyä mettään aika nopiaaki. 

Mite teilläpäin ruukataan juua kahavia ja käyä mettäsä? 

Taas joku oululainen käy kierroksille murteensa kanssa🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Niin, Lapissa puhutaan mie-sie. Mutta sitä ei taivuteta: miulle, miulla jne.

 

- AP

Kuinka se taivutetaan?

Mulle-sulle. Ja meille-meile , me-met