Onko muita työäitejä, jotka ei meinaa jaksaa paineiden/ riittämättömyyden alla?

on helpompi kirjoittaa, kuin tehdä



------------

tee omassa perheessä sopivat rutiinit-

joka perheellä on omat rutiinit



----

kannattaa ap huolehtia ennen kaikkea omasta jaksamisestaan - jos äiti väsyy, se näkyy koko perheessä



-onko sinulla AP omaa harrastusta, ystäviä, vapaahetkiä, kahvilataukoja???

En vaan usko että he ovat nyt täällä... Olen kuullut tuon saman aika monelta, etenkin pääkaupunkiseudulla asuvalta joilla työmatkoihin menee hirveästi aikaa, lapsien hoitopaikat kenties "väärällä" suunnalla jne... Tuotahan se on.



Oma ratkaisumme oli se, että hakeuduin vähäksi aikaa (=vuosiksi) vähän vaatimattomampiin tehtäviin. Oma urakehitys siis täysin seis, teen ihan hanttihommia, 30h / vko. Ei ylitöitä, ei stressiä, ei kiirettä. Toinen vaihtoehto on täysin hulluksi tuleminen.

Terveys tuossa menee ja elämä lipuu ohi. Työlle ei kannata uhrata kaikkeansa. Sopivasti kuormittava työ on sellainen, että työpäivän jälkeen jaksaa vielä tehdä haluamiaan asioita ja harrastaa.



Kuinka tärkeää lopulta on laittaa lapset harrastamaan jos jonkinlaista lajia? Vähempikin riittää.

ei ole aikaa riittävästi työlle, ei lapsille, miehelle, koko perheelle, ei harrastuksille, ei itselle, ei millekään. Voimat aina vähissä, kun tulee kotiin viiden maissa, niin sitten pitäisi ehtiä auttaa läksyissä, kuljettaa harrastuksiin, käydä kaupassa, tehdä ruoat, kotityöt jne. Haikeana muistelen kotiäitivuosia

sain tarpeekseni (alkava vatsahaava, paniikkikohtauksia, päänsärkyjä, niskat jumissa) ja tein stopin. Sanoin pomolle, että työt on organisoitava siten, että ehdin ne tehdä normaalin työajan puitteissa, ylitöitä en tee, paitsi poikkeustapauksissa ja silloinkin täysin ylityökorvauksin. Että sanopa sinä esimiehenä, mitkä työt jätän tekemättä, kun aika ei kaikkeen riitä...

Onneksi olen töissä fiksussa työpaikassa, jossa on fiksut pomot. Tilanne siis parani siltä osin enkä ole kotona tehnyt töitä enää iltaisin sen jälkeen (joskus kyllä pidän etäpäivän, esim jos lapset kipeänä).

Ei niille asioille kukaan muu mitään tee, jos ei itse ole aloitteellinen. Omasta elämästähän on kuitenkin kyse.

Itse vaihdoin työpaikkaa, kun työ vei liikaa mehuja. Lisäksi teen osapäivätyötä, lapsilla 13 hoitopäivää kuussa. Mikään ei tule ilmaiseksi, eli lisääntynyt vapaa-aika on pois perheen tuloista, mutta se tulee takaisin hyvinvointina! Emmen matkustele kotimaata kauemmaksi, ja tingitään kaikesta shoppailusta- toki saadaan ostettua kaikki tarpeellinen. Suosittelen.

Mitä tulee esimiehiin ja töiden järkeistämiseen, niin "helppo nakki" kun esimiehet on ulkomailla ja muualla maailmassa Suomen 8h työpäivä on jotain aivan käsittämätöntä, "tottakai" töitä tehdään 10-12h pv. Ja ylityökorvauksia ei makseta firmassa kellekään, kun ei ole ylitöitä. On vaan tehottomia työntekijöitä ja saavuttamattomia tavoitteita

mä en ainakaan suostuisi noin huonosti hoidetussa firmassa työskentelemään laisinkaan.

teen työt, mutta en stressaa-



koti stressa enemmän- pitkäaikaissairas lapsi ja mies aina töissä eikä verkostoa-



kohta 10 vuotta jaksettu- töissä suurin osa siittä...

-onko sinulla AP omaa harrastusta, ystäviä, vapaahetkiä, kahvilataukoja???

Harrastuksia olisi, muttei ole aikaa. Ystäviä toivottavasti on, mutta ei ole aikaa tavata tai heilläkään ei ole aikaa tai ainakaan ei ole yhtä aikaa aikaa tavata,

vapaahetki : tässä ja nyt

kahvilatauko ......juu, ei, ei ole

Mitä tulee esimiehiin ja töiden järkeistämiseen, niin "helppo nakki" kun esimiehet on ulkomailla ja muualla maailmassa Suomen 8h työpäivä on jotain aivan käsittämätöntä, "tottakai" töitä tehdään 10-12h pv. Ja ylityökorvauksia ei makseta firmassa kellekään, kun ei ole ylitöitä. On vaan tehottomia työntekijöitä ja saavuttamattomia tavoitteita

tipuin oravanpyörästä omasta tahdostani. Jäin kotiin ensin hoitamaan lapsia ja sitten otin hoitolapsia ja olen nyt yksityinen pph :) On aikaa perheelle ja lapsille. Harrastaakin ehdimme iltaisin. Ja ihanaa, ettei ole enää aamukiireitä: lapset ylös ja väsyneinä päiväkotiin...



Palkka pieneni, mutta vapaa-ajalla myyn välillä lastenvaatteita ja kaikkea pientä kivaa, josta saan vähän lisätienestiä :)

Olen perfektionisti luonteeltani ja haluan antaa täyden panoksen niin kotona kuin työssäkin. Tuntuu välillä, että tekisin kaksi työvuoroa putkeen: ensin palkkatyö sitten "työ" perheenäitinä kotona. Ja sitten päälle tosiaan tuo liian vähäinen yöuni. Kotona oleminenkin on mulle suorittamista: pakko raahautua ulos lasten kanssa vielä työpäivän päätteksi, vaikka kuinka laiskottaisi, mutta kun ulkoilu on tärkeää lapsille jne. En osaa ottaa rennosti ja koko ajan on pinna kireenä. Sitten yömyöhään vielä käyn läpi työjuttuja. Omaa aikaa/harrastuksia tms. ei juuri ole.

-onko sinulla AP omaa harrastusta, ystäviä, vapaahetkiä, kahvilataukoja???

Harrastuksia olisi, muttei ole aikaa. Ystäviä toivottavasti on, mutta ei ole aikaa tavata tai heilläkään ei ole aikaa tai ainakaan ei ole yhtä aikaa aikaa tavata,

vapaahetki : tässä ja nyt

kahvilatauko ......juu, ei, ei ole

Mitä tulee esimiehiin ja töiden järkeistämiseen, niin "helppo nakki" kun esimiehet on ulkomailla ja muualla maailmassa Suomen 8h työpäivä on jotain aivan käsittämätöntä, "tottakai" töitä tehdään 10-12h pv. Ja ylityökorvauksia ei makseta firmassa kellekään, kun ei ole ylitöitä. On vaan tehottomia työntekijöitä ja saavuttamattomia tavoitteita

Osaatko sanoa EI? Onko työpaikan vaihto mahdollista vähemmän vastuulliseen hommaan?

t: se osa-aikailija

Olen perfektionisti luonteeltani ja haluan antaa täyden panoksen niin kotona kuin työssäkin. Tuntuu välillä, että tekisin kaksi työvuoroa putkeen: ensin palkkatyö sitten "työ" perheenäitinä kotona. Ja sitten päälle tosiaan tuo liian vähäinen yöuni. Kotona oleminenkin on mulle suorittamista: pakko raahautua ulos lasten kanssa vielä työpäivän päätteksi, vaikka kuinka laiskottaisi, mutta kun ulkoilu on tärkeää lapsille jne. En osaa ottaa rennosti ja koko ajan on pinna kireenä. Sitten yömyöhään vielä käyn läpi työjuttuja. Omaa aikaa/harrastuksia tms. ei juuri ole.

niin mikä rooli teidän perheessä on sillä isäksi kutsutulla henkilöllä??

eli nyt olisi hyvä hetki pysähtyä ja miettiä, ennen kuin kroppa sanoo stop tai lapset reagoivat tilanteeseen, jos olet ain kireä ja stressaantunut.



Mä itse olin samantyylisissä paineissa (talousosastolla) eli tunnit eivät vaan riitä. Ja silloin on turha mistään osittaisista hoitovapaista mainita... Ratkaisu löytyi eli sain laskennan hommia, mutta eri organisaation alla, jossa enemmän analyysia mutta ilman katkokiireitä. Ja tässä firmassa ylitöitä ei katsota hyvällä, meillä on hyvä ns. sisäinen kuri. Eli tunteja seurataan ja niitä ei ole lupa tehdä sisään päivätolkulla.



Eli jos sulla on ymmärtäväinen firma, niin sanot vaan EI. Ja jos ei kelpaa, otat loparit - he siinä enemmän menettäisivät kun uuden etsivät ja kouluttavat... Satunnaiset ylityöt on mielestäni ok, mutta jatkuvana ei.



Tai sitten sun täytyy paneutua muutoin arjen hallintaan: siivooja, lastenhoitoapua jotta saat jotain omaa puuhaakin jne.



Ja varmaan ymmärrät, jos et jo ole sokaistunut stressistä, että mitä enemmän teet ylitöitä, mitä vähemmän sulla on aikaa -> sitä tehottomampaa sun työ on eli tarvitset enemmän ja enemmän aikaa suorituaksesi töistäsi.

Ero on siinä, että olen ammattikorkeakoulussa opiskelijana. Päivät 8-17 ja pakollista kaikki tunnit. Sitten kun rahaa ei ole, yritän tehdä töitä iltaisin ja viikonloppuisin unohtamatta kuitenkaan perhettäkään. Sitten kun olen kotona niin siellä on taas yks työtaakka odottamassa.

Oon tosi uupunut, mutta sen saan aina kuulla jos jossain suuni avaan, et mitäs teit lapsia nuorena. Olisit ensin hankkinut ammatin. Siispä ei ole oikeutta valittaa. Parisuhde voi huonosti. Lapset on vielä iloisia, kun yritetään tsempata, mutta kauankohan tätäkin jaksaa...

Teen kokopäiväistä, vaativaa ja kiireistä työtä, ja nyt loman jälkeen sain tarpeekseni. Hain uutta, osa-aikaista työpaikkaa ja olisin saanutkin sen, mutta pomoni ei halunnut missään tapauksessa että lähden firmasta pois, joten hän tarjosi mulle mahdollisuutta työskennellä osa-aikaisesti. Eli marraskuun alusta aloitan 30h/viikko-työajat.

Olen nyt jonkin aikaa tehnyt 30-tuntista työviikkoa ja aluksi tuntui että olo helpottui, mutta nyt olen taas ihan puhki. Kotiin en ole enää töitä vienyt. Välillä on onneksi rauhallisempaa, mutta välillä hirmuinen kiire ja tunnen syyllisyyttä siitä, että teen vain 30 tuntia.



Mies on, mutta ei osallistu millään tavalla kotitöihin tai lastenhoitoon. Viikonloput harrastustensa parissa ja minä kuskaan lapsia lasten harrastuksiin. Omiin harrastuksiin en ehdi tai en edes jaksaisi.



Jäisin mielelläni kotiäidiksi, mutta mies on ensinnäkin sitä vastaan ja toiseksi en uskalla jäädä kotiin, sillä jos meille tulee ero (mikä olisi varmaan hyvä ratkaisu, jos vain jaksaisin viedä asiaa eteenpäin), ei kotiäitinä oleminen onnistuisi, eikä oikein huonompipalkkaiseen työpaikkaan siirtyminen tai kouluun meneminenkään.



Ap, tee pian jotain, ettet väsy näin paljon, sitten et enää jaksa tehdä muutosta.

Minun ratkaisuni oli se, että lähdin/ vaihdoin työpaikkaa. Otin siis kylmästi loparit ja menin vähäksi aikaa "hanttihommiin" eli töihin, joihin olin täysin ylikoulutettu. Nyttemmin olen taas enemmän omalla alalla, MUTTA en samanlaisessa stressihommassa, vaan työssä/ työpaikassa jossa riittää normaali työaika. Olen lähtenyt miettimään työasioita oman ja perheen jaksamisen lähtökohdista, ja jopa tuo tekemäni hanttihomma on opettanut paljon. Tuu, että jatkossa osaan ajatella työmahdollisuuksia paljon avarampikatseisesti, ja olenkin alkanut miettiä jopa radikaalimpaa alanvaihtoa jossain vaiheessa, vaikka nyt asiat ovatkin periaatteessa ihan ok.



Uupuminen oli kamalaa, mutta nyt näen siinäkin jo hyviä puolia - oli pakko pistää peli poikki ja miettiä tosissaan sitä, mitä elämältä haluan. Prosessi jatkuu :)

Nyt otat aikalisän ja mietit vähän arvojärjestystä. Sitten toimit sen mukaan.



Esim. Tärkeää on yhteinen kiireetön aika perheen kesken. Tärkeämpää kuin työ? -> vaihda työpaikkaa Tärkeämpää kuin lasten tavoitteelliset harrastukset? -> vähennä harrastuksia.



Kaikkea ei voi saada, mutta kaiken saa jos malttaa odottaa.

Silti sanon minäkin: tee jotain työllesi, ja työmatkoille. On mahdollista vaihtaa työpaikkaa pienemmälle paikkakunnalle että matkat on lyhyet. Lasten ei ole pakko harrastaa joka ilta, ja on olemassa harrastuksia joita voi tehdä koko perheellä, vaikka retkeily, monet urheilulajit (laskettelu, purjehtiminen, hiihto, luistelu, golf, jne)