Juurtuuko tietty pukeutumistyyli vanhemmiten identiteettiisi?

Edelleen hippi, pitkät helmat heiluvat vuosikymmenestä toiseen.

Vierailija wrote:

Ei niin. Tämän voin allekirjoittaa.

No laittakaapa te kaksi tänne kuvat itsestänne niin katsotaan. :P

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Miksi pitäisi muuttaa tyyliä yllättäen? Olisi outoa vaihtaa 40 vuoden jälkeen itsensä röyhelöprinsessaksi tai jumppapuvussa kadulla kekkuloivaksi.

 

 

Jos esimerkiksi sairastuttuasi muutat elämäntapaasi liikunnallisemmaksi, saatat ihan muutamassa kuukaudessa huomata kokevasi ne liikuntavaatteet paljon entistä kotoisammiksi. Sama jos menet duuniin jossa pitää pukeutua muodollisesti, saatat alkaa kokea että ne farkut ja hupparit ei vapaa-ajallakaan enää ole oikein sua. Jos muutat johonkin missä piha on mutainen, kumisaappaat saattavat muuttua osaksi tyyliäsi.

 

ja ei kai ne muutokset varsinaisesti yllättäviä ole, mutta usein aika nopeita tai ainakin nopeasti konkretisoituvia. 

Etätöihin jäämisen jälkeen aika moni heitti bleiserit ja muut vastaavat varsin nopeasti nurkkaan ja mukavuus hiipi pukeutumiseen :) joku aika sitten luin jutun Pariisin katumuodista, vielä muutama vuosi sitten juuri kukaan ei liikkunut urheiluvaatteissa kaupungilla. Nykyään siitä on tullut varsin tavallista. Ei tyyli ole mikään stabiili tila. Pukeutumisella toki voi ilmaista itseään ja arvomaailmaansa, mutta ehkä se on tärkeämpää nuorena ja aikuisena muut seikat merkkaa enemmän. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Miksi pitäisi muuttaa tyyliä yllättäen? Olisi outoa vaihtaa 40 vuoden jälkeen itsensä röyhelöprinsessaksi tai jumppapuvussa kadulla kekkuloivaksi.

 

Jos esimerkiksi ostat UFF:n tasarahapäiviltä heräteostoksena laadukkaan takin halvalla ja sen jälkeen alat miettiä, että kehtaako sitä edes käyttää missään, koska se ei ole täysin omaa tyyliä vastaava.

En ole ikinä käynyt UFFissa vaateostoksilla ja enpä tiedä tuleeko sellaista päivää, että menisinkään. Kierrätän kyllä omat hyvät, mutta käyttämättömät vaatteet eteenpäin, mutta en osta muiden vanhoja vaatteita. 

Jos kuitenkin löytäisin jostakin erikoisen, mutta hieman "tyyliini" sopimattoman vaatteen, niin tottakai käyttäisin sitä heti kun sopiva tilaisuus tulisi. Ei minun tarvitse miettiä muiden mahdollisia reaktioita

UFF:ssa on aina silloin tällöin myynnissä uusia käyttämättömiä vaatteita.

Vierailija wrote:

Minulle on juurtunut kotelomekko päälle. Mieluiten löysä, laatikkomainen ja alle legginsit koska en jaksa taistella vaihdevuosissa reihuvan kroppani kanssa minkä koko vaihtelee päivittäin. Mikään ei saa kiristää eikä ahdistaa. Kaiken pitää olla ihan kuin ei olisikaan. Siitä nyt sitten tuli se minun tyylini. Kotelomekkotäti.

Mulla aikalailla vastaava asu, ei kotelomekkoa, mutta minä olen tunikatäti.

Olen aina tykännyt pukeutua jakkuihin/jakkupukuihin, siis ihan parikymppisestä asti. Töissä yleensä jakku, joku paita/toppi alla, mustat kapeat housut ja korkkarit/tennarit/balleriinat/saappaat. Välillä lyhyt hame, ei mikään vesiraja. Viihteelle lähtiessä jakun alle kotelomekko. Inhoan farkkuja, inhoan pitkähihaisia paitapuseroita, villatakeissa tulee kuuma vaikka pari ohuempaa sellaista löytyy. 

Vapaalla sitten kuljen paljon trikoissa, sen kanssa vähän pidempi paita ja joku huppari tai takki. Toki tilanteeseen, esim. ulkoilemaan sitten kelin mukaiset varusteet.

Oma pukeutumistyyli on viimeiset 20 v. enimmäkseen sellainen smart casual. 

Tennarit, farkut ja aivan ylisuuri college päälläni pukeutuminen vastaa yhtäkkiä nuorisomuodin ylintä huippua ! N50

Vierailija wrote:

Kyllähän se pukeutumistyyli usein on osa identiteettiä. Se kuitenkin vaikuttaa isoilta osin siihen, millaisen ensivaikutelman muut ihmisestä saa. Eri ihmiset kokee itsensä kotoisaksi eri tyylisissä vaatteissa. Toiset kulkee koko ikänsä aina huppareissa eikä osaa olla "siisteissä" vaatteissa, joku muu ei vois kuvitellakaan pitävänsä hupparia muualla kuin kotona. Ja niin edelleen. Radikaali tyylin muuttaminen on vaikeaa, mutta kyllähän se usein hiljalleen muuttuu iän, elämäntyylin, vartalon mallin ja muiden seikkojen mukana. 

Huppareitakin saa nykyään todella siistin ja fiksun näköisiä. Itse ainakin pukeudun tilanteen mukaan ja huppari on ihan ok valinta vaikkapa kauppareissulle tai johonkin muuhun arkiseen juttuun. 

Minun tyyli vakiintui vähän päälle parikymppisenä. Kolmenkympin korvilla oli joku kriisiaika ja hetken yritin alkaa pukeutua aikuisemmin. Aika nopeasti palasin vanhaan tyyliini. 

 

Olen 35-vuotias. Tyylini ei ole missään nimessä nuorekas, sillä kukaan nykynuori ei pukeudu näin. Haluaisin sanoa, että ei myöskään mikään tätityyli, mutta ehkä tämän ikäisen nuoruuden tyyli täyttää jo tätityylin kriteerit. Jalassa on usein rennot chinot tai farkut. Ei pillejä. Päällä neule/neuletakki/college ja T-paita. Kenkinä nykyisin mukavuudenhaluisena on vain lenkkarit, jotka ovat siistit ja sopivat sekä asuun että jalkaan.  

 

Minulle tyylini on iso osa identiteettiä myös. Vaatteni ostan sen tyylisistä kaupoista kuin Blue-Tomato ja pidän väreistä. Suomalainen musta-harmaa tyyli ei ole minua varten. En kyllä kokisi olevani minä, jos tyyliä syystä tai toisesta pitäisi muuttaa. 

Minä olen tosiaan jämähtänyt tiettyyn tyyliin, jonka aloitin pikkulapsiaikana. Se on tunika ja paksut sukkahousut -tyyli. Mukava ja tuntuu omalta, joten miksi taistella sitä vastaan... Tunikan kuviot tietysti vaihtelevat, niitä on erilaisia romanttisista kukista retroihin Finlaysonin kuvioihin.

N50+

Tyylini kehittyy hitaasti. Olen nyt 33v. Matkan varrella olen vaihtanut värimaailmaa, en enää osta turhan kirkkaan värisiä vaatteita ja olen tarkempi sävyn ja sen kanssa, että ostamani vaate sopii jonkin aiemman hankinnan kanssa. Jos ei, niin pyrin samalla ostamaan jotain mikä sopii tai sitten jätän ostamatta. Huppareista olen luopunut, huppu on oikeasti tosi epämukava ja epäkäytännöllinen kerrospukeutumisessa. Olen alkanut käyttämään enemmän mekkoja ja tunikoita. Tosi vaikeaa löytää imartelevia leikkauksia arjessa käytettäväksi, kaikki tosi säkittäviä järjestään.

Leveitä lahkeita ja matalavyötäröisiä housuja en ole käyttänyt sitten 2000-luvun alkupuolen, jolloin ne oli muodissa kun olin ylä-asteella. Nekin on tosi epäkäytännölliset enkä tykkää yhtään lepattavista lahkeista.

En osta enää juuri mitään merkeiltä, joiden valikoimasta löytyy lähinnä viskoosi-polyesterirytkyjä. Suosin ehdottomasti luonnonmateriaaleja ja nykyään minulla on varaa ostaa niitä.

Nykyinen muodinmukainen siluetti on kamala yläosasta- olen harteikas ja nykyiset ylävartaloa ja hartioita leventävät mallit tekevät minusta Käärijän epäsuositun siskon näköisen.

En ole värjännyt hiuksia vuosiin, blondasin pitkään tuhkanvaaleita hiuksiani. Nyt hiukset eivät enää ole älyttömän kuivat ja värjäänny suihkun epäpuhtauksista oranssinvihreiksi. Perusponnareilla ja sutturanutturoilla mennään.

Tyylini kulmakivet arjessa on mukavuus, käytännöllisyys, sävyjen yhteensopivuus, tavoitteena klassinen X-siluetti. 

Ensivaikutemma on varmasti tärkeä jossain työhaastattelussa, mutta muuten kukaan ei sinua muista sekuntia kauempaa. 

Vierailija wrote:

Ensivaikutemma on varmasti tärkeä jossain työhaastattelussa, mutta muuten kukaan ei sinua muista sekuntia kauempaa. 

Näin se on. Enkä pukeutuisi treffeillekään tyyliini sopimattomasti, vaan juuri niin kuin oma on hyvä. Sitä sanotaan omaksi tyyliksi. Jos se ei ole muiden mielestä hyvä, niin se on valitettavasti heidän ongelma. Ei minunkaan tarvitse tykätä vaikka siitä työhaastattelijan tyylistä. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ei niin. Tämän voin allekirjoittaa.

No laittakaapa te kaksi tänne kuvat itsestänne niin katsotaan. :P

Ei taida tulla. :)

On juurtunut oma tyyli, se on vähän hippimäinen ja tyttömäinen, mutta koska olen yli 50 v , näyttää se välillä niin hassulta, että monesti pukeudun hillitymmin ja järkevämmin kuin varsinainen oma tyylini on jo ihan olosuhteiden vuoksi (kulkeminen räntäsateessa, työtehtävät ym.) Hippityylistä nautin sitten enemmän vapaa-aikana ja kesällä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Miksi tyyliä pitäisi muuttaa radikaalisti? Kenen idea se olisi? Jos itse viihtyy vaatteissaan, niin silloin ne ovat hyvät, vaikka joku toinen yrittäisi jotain muuta. En minä ainakaan oikein keksi miksi muuttaisin tapaani pukeutua ja eipä kukaan ole sitä ehdottanutkaan.

Eilen oli keskustelua tämän tyyppisestä asiasta myös, sitäkö ap tarkoitat?

Jos ostat todella halvalla mustan nahkatakin, niin pystytkö helposti alkaa käyttämään sitä nahkatakkia ja mustia farkkuja kun aiemmin olet arjessa käyttänyt verkkareita ja urheilupusakkaa?

 

Miksi ihmeessä ostaisi jonkin mustan nahkatakin, vaikka halvalla saisi, jos sitä ei aikoisi käyttää. En ostaisi mustaa nahkatakkia, jonkin muun värisen saattaisin ostaakin.

-ohis-

Näen itseni pukeutuvan vielä kymmenien vuosien päästäkin treenitrikoisiin, tennareihin ja ylisuuriin paitoihin. Mukavuus on minulle pukeutumisessa numero yksi enkä usko että tästä mukavampaa tyyliä voi löytyä. Uskon myös että jos kaikki menee kivasti, urheilu on tuolloin vähintään yhtä iso osa elämääni kuin nyt, ja tuo tyyli sopii tähän elämäntapaan.

Tuskin tulen luopumaam rässiliivistäni. Sen verta mennyt rahaa siihen ja mukavia tunteja ommellessa että hukkaan menisi jos kaappiin jättäisin.

Olen aina tykännyt korkokengistä ja hameista. Samalla tiellä edelleen, ikää 46 v. En esim. voisi pukea päälleni töihin isoa hupparia ja lenkkareita