G: Mille salaa naurat vaikkei periaatteessa saisi nauraa?
Tämä on kamalaa, mutta en mahda mitään sille, että naureskelen itsekseni pariskunnille, joilla on suuri ikäero! Sillä ei ole väliä, miten sukupuoliasetelmat ovat, onko esim. mies nuorempi vai nainen. Minä ja mieheni olemme samanikäiset, ja tuntuu vaan niin kertakaikkisen hassulta ja kornilta että joku on käynyt vaikkapa lukiota silloin kun sen tuleva rakas on syntynyt!
Nauran salaa myös naisille, joilla on aina huulipunaa hampaissa. Miten ne saavatkin vedettyä huulipunan käytön niin överiksi!
Kommentit (58)
Mun puoli vuotias poika on saanut just kaksi ekaa hammastaan ja puree, kun imetän=(. Silti mua naurattaa se sen ilme, kun kiellän napakasti puremasta. Se on niin hölmistyneen näköinen. Päästää tissistä irti, tuijottaa silmät selällään, suu auki ja suupielessä maitoa.
Ajattelin että mukana saa olla myös vahingoniloa.
t: se joka naureskelee tyttölapsille
Mutta eihän tytöissä mitään vahinkoa ole. Minäkin nauran (tytöilleni), mutta onnesta.
t.4 tytön äiti
pukeutuu kuin teinit ja kroppa on hyvännäköinen ja takaapäin erehtyy luulemaan nuoreksi mutta auta armias kun kääntyy päin. Naurussa on pitelemistä vanha ryppyinen akka ja ruma kuin apina.
Säkkipäässä menisi.
Tosin niinpäin, että mies on vanhempi paljonkin, ja sitten vaimo sellainen nuori ja nätti. Jotenkin aina samalla naurattaa, muitta toisaalta säälittää se nainen...
Tämä on kamalaa, mutta en mahda mitään sille, että naureskelen itsekseni pariskunnille, joilla on suuri ikäero! Sillä ei ole väliä, miten sukupuoliasetelmat ovat, onko esim. mies nuorempi vai nainen. Minä ja mieheni olemme samanikäiset, ja tuntuu vaan niin kertakaikkisen hassulta ja kornilta että joku on käynyt vaikkapa lukiota silloin kun sen tuleva rakas on syntynyt!
Nauran salaa myös naisille, joilla on aina huulipunaa hampaissa. Miten ne saavatkin vedettyä huulipunan käytön niin överiksi!
Kaupungin vuokraluukuissa asuville, perheille joissa on pelkästään tyttölapsia.
toiset ovat vaan niin tyhmiä! vaikka kuinka yrität vääntää jotain asiaa rautalangasta ja puhua hi-taas-ti, niin ei ymmärretä. Tai sitten asiakkaalla on oma jämähtänyt käsitys jostain asiasta, eikä hän suostu luopumaan käsityksestään, vaikka sen todistaisi vääräksi.
ulkonäölliset asiat naurattaa myös. teinivaatteisiin pukeutuvat isoäiti-ikäiset ihmiset, sairaan lihavat ihmiset jotka pukeutuvat pari numeroa liian pieniin vaatteisiin (koska eivät ilmeisesti halua myöntää itselleen etteivät enää ole kokoa 38), ja sitten ne, jotka ovat ihan omaa luokkaansa, kuten mies joka käyttää sellaista "vanhan naisen"-peruukkia joka näyttää siltä kuin olisi väärinpäin päähän vedetty.... =D
koska niin monilla se on sitä samaa tylsää makaronilaatikkoa, perunoita ja lihapullia/lihakastiketta/makkaraa tms. En tajua mtien monet jaksavat syödä niin tylsää ja mautonta sapuskaa.
Kulahtaneille kotiäideille. Miten voi olla niin vaikeaa valita ulos siistit vaatteet? Masentuneet/sairaat on asia erikseen, mutta en todellakaan usko että kaikki kulahtaneena liikkuvat ovat näitä.
Ihmisille jotka ovat tosi vaivautuneita vähänkin "fiinimissä" vaatteissa/tilaisuuksissa.
Överiksi vedetylle ulkonäölle, tyyliin tuksu.
Ihmisille jotka kehittävät parisuhdeongelmia täysin turhista asioista, näistä hammastahnatuubien puristamisesta jne.
Nauran salaa kaikelle TOSI lapselliselle huumorille ja salaa (opettajilta ja muilta kyseisen kielenkayton paheksujilta) vitsailen kohta 6 v pojan kanssa just kaikkea tosi typeraa... Keksitaan uudet pieruviretteiset sanat johonkin loruun tai lauluun ja hoilataan sita sitten ihan taysilla repeillen... ; D Parasta on, etta myos mummi osallistuu tahan aika usein...
Sananmuunnoksille nauran myos ja vaarin kuulluille laulunsanoille repeilen hillittomasti. Pahinta, ovat tilanteet, joissa EI missaan nimessa SAA NAURAA.
Ovat niin kertakaikkisen juntteja ja yleissivistys on olematon, silti luulevat tietävänsä kaiken kaikesta ja sitten tulee näitä möläytyksiä...
Ihan mukavia ovat toki myös, ja lapsille kivoja, mutta silti menee välillä hermo. Kehuvat esimerkiksi aina estoitta itseään ja omia sukujaan, joskus se menee niin överiksi että alkaa naurattaa.
jotka pauhaavat suut vaahdossa ikäsyrjinnästä, kun joku ottaa puheeksi eläkejärjestelyt säästötoimenpiteenä. Tyypit ovat olleet 40 vuotta työelämässä ja tienaavat tuplasti nuorempien kollegoiden palkat.
Heidän lapsensa ovat isoja ja lainat maksettu, ja eläkkeetkin ovat isompia kuin mistä me kolmekymppiset saamme vain haaveilla.
Sitten hirveä haloo, jos joku erehtyy heidän (jo hidastuneesta) työskentelystään joskus huomauttaa...Nuoremmat sitten raatavat heidänkin edestään niska limassa ja kituuttavat vuodesta toiseen pätkätöissä.
Eihän vanhemmille ihmisille saisi nauraa??
esim. ex-pomolle, joka "hoiteli" asiat ja oli niiiiiiin pomoa, mutta jolla ei ollu yhtään johtajanominaisuuksia ja hyvin vähän (vähemmän kuin alaisilla) tietotaitoa hoitaa omia hommiaan. Ikävä kyllä, kaikki vielä tiesi sen, mutta pomo vaan pomotteli ja päti. Kävi kyllä vähän sääliksikin.
Tarkoitan siis sitä, että ovat olevinaan huipputyöntekijöitä, vaikka on ilmiselvää, että kyvyt on olemattomat.
En vaan ole varma, ovatko hyviä teeskentelemään vai yksinkertaisia. Siellä istuvat aina hirveän kiireisinä ja usein joutuvat tekemään ylitöitä. Itse teen tasan samat työt kahdessa tunnissa ja en ole varma, pitävätkö nämä muut kuplaa yllä vai ovatko vaan niin tavattoman yksinkertaisia, että tuon työn tekeminen on vaativaa heille..?
Oli pokassa pitämistä kun ystävättäreni soitti ja sanoi miehensä muuttaneen eri osoitteeseen. Heillä on 3,5v tyttö ja toista lasta olivat yrittäneet jo 3v.
Niihin aikoihin kun äijä pakkasi kamppeitaan, teki ystävättäreni raskaustestin... ja plussaa näytti. Kyseessä ei ole enää mikään teinipari, vaan tämä tuleva äippä on jo 40v. Että näin se kohtalo pelleilee.
Ne on niin nolon näköisiä kun hurtta vääntää pökälettä keskellä tietä ja omistaja yrittää katsella jonnekin kaukaisuuteen niin kuin ei huomaisi mitään. Tosin siinä vaiheessa kun havaitsen, että kakattajalla jää tuo denial päälle, eli ei korjaa niitä paskoja, alkaa jo itkettää.
olen itse viidennen polven stadilainen.
Asun nykyään 4000 asukkaan maalaiskunnassa Itä-Suomessa.
Olen ravitsemusliikkeessä töissä, ja ai että on välistä pokassa pitelemistä.
Etenkin joulun ja muiden juhlapyhien aikaa tulee tälläisiä kylästä poismuuttaneita kyläilemään esim. vanhempiensa luokse.
Asuvat Helsingissä, Vantaalla, aika usein jossain kehyskunnassa kuten Riksussa tai Keravalla.
Ja nämä tapaukset ovat sitten niin stadilaisia, niin stadilaisia että. Vääntävät slangia, olevat olevinaan, tilaavat Screwdriveriä Kossu-appelsiinin asemesta jne jne. Ässät sihauttavat, kulkevat talvipakkasella mini-minihameissaan ja tiputtelevat nimiä, ovat niiiiiin kaupunkilaisia, maailmankansalaisia suorastaan.
Minua ei moni näistä tunne, on jotenkin niin huvittavia tilanteita sattunut. En tietenkään kerro että olen alunperin helsinkiläinen, ellei kysy suoraan
:D
Enkä siis todellakaan tarkoita, että ilkeyttäni nauraisin vaan kun he ovat NIIN tosissaan omassa asiassaan. Pakostakin pistää hymyilyttämään kun toinen suu vaahdossa selittää omaa "pakkomiellettään" ;-))) ja sen (lue: omaa) paremmuuttaan muihin verrattuna :-D
.. kun hän säikähtää kuollakseen aivastuksiani tai muuten vain alkaa vääntämään naamaa mutruun ennen itkua. Se on vain jotenkin niin hirveän koomisen näköistä.
kaatumisille, tanssitaidottomille, pieruille yms. sellasille arkipäivän säädöille.
T: tahattoman komiikan mestari :D