Lue keskustelun säännöt.
Miten sanoa toiselle etten halua enää olla kavereita?
11.10.2023 |
Olemme tunteneet n. 1,5 vuotta emmekä ole mitkään tosi läheiset ystävät. Tässä kesällä tapahtui jotain josta jäi vähän paskanmaku suuhun enkä ole enää kiinnostunut olemaan tämän ihmisen kanssa läheisissä tekemisissä. En halua sanoa tätä suoraan, en halua loukata. Meillä on myös joitain yhteisiä kavereita joten todennäköisesti tapaisin häntä yhteisissä illanvietoissa tms. Mutta en halua nähdä häntä enää kahden kesken. Mitä voin vastata kun hän ehdottaa tapaamista? Keksinkö tekosyyn vai mitä sanon? Ja toistan, en halua sanoa suoraan mitä mieltä oikeasti olen.
Kommentit (88)
Joskus kannattaa ottaa se riski, että joutuu kaveriporukan hyljeksimäksi, jos se on ainoa keino vapautua hankalasta ja luottamuksen rikkoneesta ex-ystävästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Älä ota yhteyttä itse ollenkaan ja vastaat hänen viesteihin viiveellä jos silloinkaan, lopulta ghostaat kokonaan
Hyi helvetti, olet ilkeä idootti.
En minäkään ole halunnut kaikille sanoa, että seura ei kiinnosta. Olen vastannut lyhyesti ja viiveellä sekä keksinyt tekosyitä miksi en voi nähdä. Minusta tämä on pehmein tapa hoitaa asia henkilön kanssa, jota tapaa joskus väkisinkin. Samalla tavalla toimin, jos joku tuttu mies ei selvästi sano, että on ihastunut vaan alkaa pommittaa viesteillä ja minua ei kiinnosta. En tiedä onko reilua vai ei, mutta kyllä toinen aina tilanteen pikku hiljaa ymmärtää ja sitten voi ilman noloutta nähdä esim. töissä tai juhlissa.
Vierailija wrote:
Joskus kannattaa ottaa se riski, että joutuu kaveriporukan hyljeksimäksi, jos se on ainoa keino vapautua hankalasta ja luottamuksen rikkoneesta ex-ystävästä.
Nyt kun vaan tietäisi että millä tavalla tämä henkilö on "rikkonut luottamuksen".
Sanoiko hän tyyliin pahasti AP:n lempilaulajasta? Vai varasti tältä rahaa kun oli käymässä?
Jos kerran teillä on yhteisiä tuttavia, niin en menisi polttamaan siltoja takanani tai lörpöttelemään liian laveasti syitä sille miksi en enää haluaisi nähdä.
En oikeastaan edes keksi miksi teidän pitäisi nähdä usein ja miksi asiaa pitäisi edes alkaa selittelemään, jos ette kerran ole kummoisia kavereita. Sinulla on oma elämäsi ja toisella omansa, joten miksi sitä pitäisi alkaa selittelemään toiselle omia kiireitään ja menemisiään? Et ole toiselle millään tapaa tilivelvollinen, joten voit oikein hyvin olla mukava kohtelias ja mukava tästä eteenpäinkin, mutta sinun ei vain tarvitse hengata hänen kanssaan. Jos toinen laittaa viestiä, niin kirjoitat, että nyt on vähän säpinää :) ja se riittää. Sitten kun näette, niin olet mukava ja pysyt tarinassasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Älä ota yhteyttä itse ollenkaan ja vastaat hänen viesteihin viiveellä jos silloinkaan, lopulta ghostaat kokonaan
Hyi helvetti, olet ilkeä idootti.
Sinäpä se olet iloinen ja mukava ihminen!
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Älä ota yhteyttä itse ollenkaan ja vastaat hänen viesteihin viiveellä jos silloinkaan, lopulta ghostaat kokonaan
Tällä tavalla toimivat lapset.
Päätellen siitä, miten paljon eri medioissa on ghostauksesta, sillä tavalla toimivat nimenomaan aikuiset.
Siitä ollaan eri mieltä aina, onko ghostaus oikein vai eikö ole.
Tässä tapauksessa asiaa on käsitelty ja asia on ns. "taputeltu", mutta luottamuksen menettäminen ja siihen johtaneet tapahtumat ovat jättäneet ap:lle pahan maun suuhun. Hän ei enää halua olla tekemisissä ko. ihmisen kanssa, mutta täysi välirikko ei ole mahdollinen yhteisistä sosiaalisista kuvioista johtuen. Mitä vaihtoehtoja jää jäljelle? Ei muuta kuin vältellä ihmistä - olla ottamatta ihmiseen yhteyttä ja olla etäinen (ja kieltäytyä tapaamisista), jos tämä ottaa yhteyttä. Jos ex-kaveri ei tajua, mistä on kyse, hän sitten varmasti itse kysyy. Silloin ap voi vastata, että teit keljusti silloin aikoinaan ja vaikka sovittiinkin asia, se vaivaa silti, enkä voi luottaa sinuun.
Jokainen meistä voi miettiä, miten itse reagoisi, jos (entinen) ystävä sanoisi noin: "En luota sinuun enää. En halua olla kanssasi tekemisissä sen enempää kuin yhteisten kaverien vuoksi on pakko. Minulle on ok olla samoissa bileissä sinun kanssasi, mutta en halua mitään sen läheisempää tekemistä kanssasi."
Käsi sydämelle: haluatko oikeasti kuulla tuon, vai haluatko ylläpitää illuusiota itsestäsi, että olet aina ja kaikissa tilanteissa hyvä ja ystävällinen ystävä ja kaveri? Ja jos "oppimismielessä" (itsensä kehittäminen ym. jne. etc.) haluatkin kuulla kritiikkiä itsestäsi, oletko sen jälkeen riittävän suuri ihminen, että hyväksyt ex-ystäväsi toiveen olla tapaamatta sinua ja olla antamatta sinulle sen kummempia selityksiä?
Noita kysymyksiä kannattaa esittää itselleen aina, jos/kun on tunne, että jonkun kaverin/ystävän kanssa ei oikein suju, jokin on muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Älä ota yhteyttä itse ollenkaan ja vastaat hänen viesteihin viiveellä jos silloinkaan, lopulta ghostaat kokonaan
Näin se tehdään, jos ei suoraan voi puhua. T. Monta paskaa ystävää jälkeensä jättänyt
Mä laitoin poikki yhdeksän vuotta kestäneen ystävyyssuhteen ghostaamalla. En kyennyt päin naamaa sanomaan että en jaksa olla onnettoman elämäsi viemäri. En vastannut puheluihin tai viesteihin ollenkaan. Tämä ihminen alkoi kirjoittelemaan yhteydenottopyyntöjä facen seinälle. Poistin äkkiä kavereista ja estin. En ole kuullut hänestä kahdeksaan vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä tarvitse suoraan sanoa, jos ei halua loukata. Vähennä tapaamisia ja te vaan kasvatte vähitellen erillenne, niin käy varsin usein elämässä eikä siitä voi kantaa kaunaa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote: Jos et halua loukata, niin miten olisi että keskustelisit siitä aiheesta hänen kanssa, mistä jäi tuo paskanmaku suuhun? Sillä tavalla ne aikuiset toistensa kanssa keskustelevat kun ollaan eri mieltä.
Siitä keskusteltiin silloin kun tämä asia tapahtui ja se on ns. "sovittu". Enkä ole hänelle vihainen tai muuta, mutta ei vana ole enää kiinnostusta pitää häntä elämässäni. Tämä tapahtuma oli sellainen, että koen että en voi tähän henkilöön enää luottaa ja sen takia ei ole kiinnostusta enää muuhun kuin kohteliaaseen kanssakäymiseen jos törmätään.
Kai vaan teen niinkuin aiemmin joku kommentoi, että en itse ota yhteyttä, vastaan viiveellä ja sanon etten ehdi nähdä. Pikkuhiljaa sitten poistuu elämästäni kokonaan.
Ai, sun paskapään mieleen ei , kun asiasta puhuitte, tullut sanoa, että älä ota enää yhteyttä. Mikälainen ääliö oikein olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Joskus kannattaa ottaa se riski, että joutuu kaveriporukan hyljeksimäksi, jos se on ainoa keino vapautua hankalasta ja luottamuksen rikkoneesta ex-ystävästä.
Nyt kun vaan tietäisi että millä tavalla tämä henkilö on "rikkonut luottamuksen". Sanoiko hän tyyliin pahasti AP:n lempilaulajasta? Vai varasti tältä rahaa kun oli käymässä?
Ei se kuulu meille. Eikä se kuulu ap:n ja ex-ystävän kaveripiirillekään. Se on ap:n ja ex-ystävän välinen asia. Sillähän ei ole mitään väliä, millä tavalla luottamus on rikottu tai ystävyys on hajonnut. Se riittää, että toinen osapuoli kokee niin.
Ystävyys ei ole mikään sähkösopimus, jossa ollaan kiinni määräajan tai elämän loppuun asti.
En vastaisi kaikkiin viesteihin ja kun vastaisin, en pitäisi kiirettä. Aina olisi niin kiire, etten ehtisi nähdä. Jokainen täysijärkinen tajuaa jo noista, että kaveruus on päättymässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano että olet homppeli etkä voi olla enään tekemisissä koska rakastat häntä syvästi.
Kun kyse ei ole parisuhteesta tai elämän/vuosikymmenten mittaisesta sydänystävyydestä, niin et ole mielestäni mitään selityksiä velkaa. On ihan normaalia, että välillä on eri ihmiset ja jutut tärkeämpiä kuin toiset, eri elämänvaiheissa, ja toiset vaan hiipuu pois.
Mitä ihmeen omaa pahaa mieltä täällä puretaan? Vai onko kyse 19-vuotiaasta kommentoijasta, joka ei ole vielä kokenut elämää eikä riittävää määrää erilaisia ystävyyssuhteita?
Ihminen ei ole kone, tilanteessa, jossa hankala asia käsitellään, voi olla vaikeaa hahmottaa koko kuviota saatika kaikkia tunteitaan. On ihan ok todeta, että asia on selvä, hyvä että puhuttiin ja puhdistettiin ilmaa, ja jonkun ajan päästä kokea, että ei, ei tuosta voi tulla enää mitään. Ihminen yleensä ensimmäisenä haluaa ajatella hyvää, sekä itsestään, toisesta ihmisestä ja ystävyyssuhteesta. Mehän emme tiedä, oliko ongelmia ollut jo ennen "viimeistä pisaraa", vai oliko kyse tapahtumasta, jossa ap tajusi esim., miten erilainen (ex)ystävä on häneen itseensä verrattuna. Lisäksi on mahdollista, että se toinen ihminen käyttäytyi hyvin ja katuvasti siinä keskustelutilanteessa, mutta jatkoi ikävää käyttäytymistään kuitenkin sen jälkeen.
Ihmisellä on aina oikeus muuttaa mielensä, ja ihmisellä on sekä oikeus että myös velvollisuus itseään kohtaan valita ystävänsä niin, että heidän kanssaan on hyvä olla.
Ystävyys on hyvin herkkä asia.
Sano vain suoraan. Totuus tulee sille ilmi myöhemmin joka tapauksessa.
Minäkään en ole saanut sanottua oikeaa syytä, joten olen vain sanonut, etten millään pääse, kun toinen on ehdottanut tapaamista. Itse en tietenkään enää ehdottanut, joten kaveruus hiipui. En kaivannut mitään välienselvittelydraamaa, vaan halusin vain eroon siitä ihmisestä.
Te, jotka aina näissä ketjuissa peräänkuulutatte raakaa rehellisyyttä, haluaisitteko todella itse tietää syyn ihan suoraan? Varmasti voisi olla ihan terveellistä kuulla, että on toiselle vain pahan mielen ja stressin aiheuttaja, kunhan sitten hyväksyy asian ja antaa olla. Tuollaista vain on tosi vaikea mennä toiselle sanomaan.
Vierailija wrote:
Minäkään en ole saanut sanottua oikeaa syytä, joten olen vain sanonut, etten millään pääse, kun toinen on ehdottanut tapaamista. Itse en tietenkään enää ehdottanut, joten kaveruus hiipui. En kaivannut mitään välienselvittelydraamaa, vaan halusin vain eroon siitä ihmisestä.
Te, jotka aina näissä ketjuissa peräänkuulutatte raakaa rehellisyyttä, haluaisitteko todella itse tietää syyn ihan suoraan? Varmasti voisi olla ihan terveellistä kuulla, että on toiselle vain pahan mielen ja stressin aiheuttaja, kunhan sitten hyväksyy asian ja antaa olla. Tuollaista vain on tosi vaikea mennä toiselle sanomaan.
En kuuluta raa'n rehellisyyden perään, mutta kyllä itse olen ainakin ihan osannut aikuisena keskustella ja kertoa miksi minua tietyt asiat häiritsevät ja miksi minä koen, ettei itselleni se suhde ole vaikka terveellinen tai hyvä.
Tuntuu, että aika moni tällä palstalla on jotenkin jäänyt teinin tasolle henkisesti. Ei osata keskustella rakentavasti ja kuin aikuiset toisten ihmisten kanssa, vaan sen sijaan mökötetään, tiuskitaan, sanotaan junttimaisen suorasti tai ghostataan.
Luottamus kun kerran menee, sitä ei yleensä saa millään takaisin. Vielä jos on niin, että vaikka asia on "käsitelty" nimellisesti, jos se luottamuksen rikkoja ei ymmärrä loppuun asti tekemänsä / tekemättä jättämänsä asian merkitystä toiselle ihmiselle, niin mitä yhteistä voi enää sen jälkeen olla? Ei mitään. Hyvää päivää kirvesvartta. Kerran vuodessa lounaalle, "mitä kuuluu nykyään".
Ap:n tarinaa en toki tiedä, mutta itsellä klangaa tämä kirjoitettu omaan vanhaan juttuun. Kaveri (ystävä!) teki tosi paskamaisen tempun, eikä koskaan suostunut ymmärtämään kantaani sen suhteen, että oli toiminut väärin. Tekipä vielä pilkkaa minusta, "en ymmärrä, miksi otat sen niin vakavasti", "miksi en olisi saanut tehdä niin?" jne. Aika nopeasti välit viilenivät, ja kun "ystävä" huomasi sen, kävi hyvin ilkeäksi, piikikkääksi. Toivon nyt, että olisin tuossa tilanteessa osannut tajuta asian kuten nyt: että ystävä oli rikkonut suorastaan verisellä tavalla rajojani (jotka eivät toki kovin jyrkät olleet olleetkaan) eikä suostunut kantamaan siitä vastuuta. Ja jos olisin silloin tajunnut, sen minkä nyt, että luottamus ei todella enää palaa. Välit katkesivat, kun tein kuten tässä ap:ta on neuvottu tekemään: puhumaan suoraan. Sitten jossain kohtaa välit palautuivat. Sitten taas katkesivat. Toistakymmentä vuotta on-offia. Taustalla vanha nuoruusaikainen ystävyys, yhteinen laaja kaveri-, ystävä- ja tuttavaporukka, toistemme lapsuudenperheiden tunteminen ym. Sellaisesta on hyvin vaikea lähteä.
Nyt toivon, että olisin lähtenyt kerralla kunnolla, enää taaksepäin katsomatta. Enkä antanut ystävyydelle puoltakymmentä lisämahdollisuutta.
Kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu olemaan yhdessä, olipa kyse seurustelukumppaneista, avo- tai aviopuolisoista tai ystävistä. Oli pitkä tie oppia tuo viisaus.