Lue keskustelun säännöt.
Miten sanoa toiselle etten halua enää olla kavereita?
11.10.2023 |
Olemme tunteneet n. 1,5 vuotta emmekä ole mitkään tosi läheiset ystävät. Tässä kesällä tapahtui jotain josta jäi vähän paskanmaku suuhun enkä ole enää kiinnostunut olemaan tämän ihmisen kanssa läheisissä tekemisissä. En halua sanoa tätä suoraan, en halua loukata. Meillä on myös joitain yhteisiä kavereita joten todennäköisesti tapaisin häntä yhteisissä illanvietoissa tms. Mutta en halua nähdä häntä enää kahden kesken. Mitä voin vastata kun hän ehdottaa tapaamista? Keksinkö tekosyyn vai mitä sanon? Ja toistan, en halua sanoa suoraan mitä mieltä oikeasti olen.
Kommentit (88)
Vierailija wrote:
Kerrot miksi et enää halua olla kaveri. Ei tartte miettiä jälkikäteen mitään.
Hienosti tätä edeltävää viestiä pätkittiin: luuli-sanaan päättyi yllättäin???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyse ei ole itselleni todella läheisestä ihmisestä, niin minä taas mieluummin haluaisin tulla ghostatuksi, kuin että pamautetaan "en halua olla kanssasi enää missään tekemisissä" päin naamaa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minäkään en ole saanut sanottua oikeaa syytä, joten olen vain sanonut, etten millään pääse, kun toinen on ehdottanut tapaamista. Itse en tietenkään enää ehdottanut, joten kaveruus hiipui. En kaivannut mitään välienselvittelydraamaa, vaan halusin vain eroon siitä ihmisestä.
Te, jotka aina näissä ketjuissa peräänkuulutatte raakaa rehellisyyttä, haluaisitteko todella itse tietää syyn ihan suoraan? Varmasti voisi olla ihan terveellistä kuulla, että on toiselle vain pahan mielen ja stressin aiheuttaja, kunhan sitten hyväksyy asian ja antaa olla. Tuollaista vain on tosi vaikea mennä toiselle sanomaan.
En kuuluta raa'n rehellisyyden perään, mutta kyllä itse olen ainakin ihan osannut aikuisena keskustella ja kertoa miksi minua tietyt asiat häiritsevät ja miksi minä koen, ettei itselleni se suhde ole vaikka terveellinen tai hyvä. Tuntuu, että aika
Niin no, reaalimaailmassa varmaan suurin osa on ihmisiä, jotka joko eivät halua konfliktia ja/tai ottaa toisen raivoa tai huonoa oloa noskaansa tai jotka suuttuvat tai möksähtävät helposti ja ovat kovia puskemaan sitä omaa negatiivista tunnetta toisten ihmisten niskaan. Johtuen näiden molempien suuresta määrästä, nämä ovat usein ystäviä tai ainakin kavereita keskenään. Ja sitten tulee näitä ongelmia. Se ei yleensä auta, jos kahdesta ihmisestä toinen on kaltaisesi hieno "aikuinen", jos se toinen haluaa vältellä konfliktia eikä siksi halua käydä syvääluotaavia ystävyyssuhdekeskusteluja tai vaihtoehtoisesti on kova syyllistämään toista, tunkemaan omaa negatiivista oloaan toisen kannettavaksi ja vastuulle eikä halua katsoa peiliin missään tilanteessa.
Enemmän minulle tuo mieleen 18-22-vuotiaan oman itseni ystävyyssuhteet ja oman tapani olla ystävyyssuhteessa, jos pitää käydä "rakentavaa keskustelua" ystävyyssuhteista. Silloin niitä keskusteluja käytiin, ah niin "rakentavia" ja syväluotaavia. Näin parikymmentä vuotta myöhemmin olen aivan hiivatun iloinen, ettei tuollaisia keskusteluja, joissa käsitellään "tiettyjen asioiden häiritsevyyttä" tai sitä, miksi jompikumpi "kokee, ettei itselleni se suhde ole vaikka terveellinen tai hyvä".
Asiasta tietenkin saa olla eri mieltä, mutta oma kokemukseni on, että juuri tuollaiset "keskustelulliset" metatason ystävyyssuhteet nimenomaan kuuluivat siihen lapsuuden ja aikuisuuden välimaastoon. Sitten jos noita keskusteluja alkaa käydä kolmi-neli-viiskymppisten ystävien kanssa, ei siitä tule enää mitään. Useimmiten siitä syystä, että ihminen ei ole valmis ottamaan vastaan mitään itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Lisäksi tuollainen (minun silmissäni) teinimeininki on aivan todella raskasta, etenkin jos itse panostaa tuohon keskusteluun. Oma kokemukseni on, että "aikuisiällä" tuollaisten keskustelujen jälkeen ystävyyssuhde päättyy, eikä edes välttämättä niin kauniisti kuin voisi kuvitella (Kun Kerran Keskustellaan), ja loppujen lopuksi tuollaisen keskustelun tarve kertoo siitä, että ystävyydessä on jo niin pahoja ongelmia, että pitää miettiä jo ihmissuhteen määritelmää (eli että kyse ei enää ole ystävyydestä).
Toivon tietenkin, että muilla palstalaisilla tilanne on parempi. Itse olen tyytyväinen 0-35 vuotta vanhojen ystävyys-, kaveri- ja tuttavuussuhteideni kanssa, joista osa on selvinnyt kokonaan ilman tuonkaltaisia keskusteluja.
jos tyyppi vaikuttaa epäluotettavalta,et vain tapaa enää ja et sovi mitään uutta,kaupungilla voi sanoa nopeasti moi ja katoat paikalta. tätä tapaa voi käyttää, kun ei halua konfliktia.et hauku päin naamaa, mutta et enää tapaa tätä ihmistä.et päästä kotiin ja vastaa viesteihin.ei sovi muuta sovittuna.
huono fiilis pitää ottaa intuitiona ja vaaran varotuksena.jos tyyppi on tehnyt jotain outoo voi mainita muille tuttaville tästä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:Vierailija wrote:
Minäkään en ole saanut sanottua oikeaa syytä, joten olen vain sanonut, etten millään pääse, kun toinen on ehdottanut tapaamista. Itse en tietenkään enää ehdottanut, joten kaveruus hiipui. En kaivannut mitään välienselvittelydraamaa, vaan halusin vain eroon siitä ihmisestä.
Te, jotka aina näissä ketjuissa peräänkuulutatte raakaa rehellisyyttä, haluaisitteko todella itse tietää syyn ihan suoraan? Varmasti voisi olla ihan terveellistä kuulla, että on toiselle vain pahan mielen ja stressin aiheuttaja, kunhan sitten hyväksyy asian ja antaa olla. Tuollaista vain on tosi vaikea mennä toiselle sanomaan.
En kuuluta raa'n rehellisyyden perään, mutta kyllä itse olen ainakin ihan osannut aikuisena keskustella ja kertoa miksi minua tietyt asiat häiritsevät ja miksi minä koen, ettei itselleni se suhde ole
Enpä ole koskaan kuullut, että nuoriso kykenee tuossa iässä missä kuvaat rakentavasti keskustelemaan ystävyyssuhteista tai esimerkiksi siitä, että ollaan oltu eri mieltä. Yleisemmin he käyttäytyvät kuin täällä kirjoittelevat, eli heti ghostataan ja lopetetaan yhteydenpito, kun ei ole vielä kehittynyt sellaista ymmärrystä, että me kaikki olemme erilaisia ja meillä kaikilla on erilaiset mielipiteet. Ja yleisemmin jossain vaiheessa ystävyyssuhteita tulee jonkunlainen erimielisyys vastaan.. Se on ihan normaalia pitkissä kaverisuhteissa ja romanttisissa suhteissa, paitsi jos tottakai tunnetaan toisemme pelkästään pintapuolisesti ja ollaan vain pintapuolisesti ystäviä. Tai ettei missään nimessä olla ystäviä, kuin pelkästään sellaisten ihmisten kanssa joiden mielipiteet kaikuvat kuin omien kanssa.
Nuo kuvaamasi tilanteesi keskusteluista ei muutenkaan kuvasta sitä millä tavalla ainakin itse keskustelen tai olen keskustellut omien ystävieni kanssa. Jos tuollaisia ovat olleet sinun tapasi keskustella ystäviesi kanssa niin otan osaa, olet oikeassa että ne ovat tosiaan sellaisten 18v-22v tasolla, mutta ei ainakaan omat keskusteluni ystävieni kanssa tai entisten ystävieni kanssa kuvaa lainkaan sitä mistä sinä puhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Intuitioon kannattaa aina luottaa.
Vierailija wrote:
Jos kyse ei ole itselleni todella läheisestä ihmisestä, niin minä taas mieluummin haluaisin tulla ghostatuksi, kuin että pamautetaan "en halua olla kanssasi enää missään tekemisissä" päin naamaa.
Mulla taas häiritsisi miksi ei oteta yhteyttä, joten päin namaanen halua sinun kanssa olla tekemisissä olisi parempi vaihtoehto Ghostauksen kuulostaa tosi inhottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Älä ota yhteyttä itse ollenkaan ja vastaat hänen viesteihin viiveellä jos silloinkaan, lopulta ghostaat kokonaan
Ei näin.
Vierailija wrote:
Jos kyse ei ole itselleni todella läheisestä ihmisestä, niin minä taas mieluummin haluaisin tulla ghostatuksi, kuin että pamautetaan "en halua olla kanssasi enää missään tekemisissä" päin naamaa.
Minä haluaisin kuulla suorat sanat, joten ei tarttisi miettiä missä mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kuulla, että muunlaisiakin tapoja olla ystävyyssuhteissa on olemassa. Erimielisyys ei ole koskaan ongelma, eikä mielipide-eroista yleensä ole mitään ongelmia syntynyt. Mutta, kuten totesit, ihmiset ovat hyvin erilaisia ja ottavat erilaisen tilan ihmissuhteissa. Itse ajattelen, että monet noista 18-22-vuotiaana käydyistä keskusteluista olivat ihan hyviä (silloin ei roikuttu netissä eikä luettu naistenlehtiä/iltapäivälehtien kyökkipsykologia-osastoja vaan romaaneja, joten noilla keskusteluilla oli omat tärkeät funktionsa siinä iässä), mutta tosiaan olen samaa mieltä, että ystävyyssuhteissa on ollut jotain pielessä, jos tukevasti keski-ikäisenä pitää käydä samanlaisia keskusteluja. Siksi ne ystävyyssuhteet päättyivätkin, yleensä siihen, että en jaksanut käydä noita keskusteluja. Minä yksin en ole voinut päättää - enkä edelleenkään voi päättää - ystävän tai kenenkään muunkaan kanssa käytyjä keskusteluja ja niiden sävyä itsekseni, mukana on aina kaksi osapuolta. Asioita mietittyäni voin kuitenkin suhteellisen rehellisesti todeta, että koko elämän aikana muutamaa hyvin ikävää poikkeusta lukuunottamatta olen pyrkinyt osaltani olevaan rakentava ja kuuntelemaan toista osapuolta. (Poikkeustapauksissa olen ollut henkisesti aivan loppu, ja vieläkin harmittelen niihin liittyvää käytöstäni.) Itselleen huonossa ystävyys- tai kaverisuhteessa ei kannata olla, mutta se tapa, jolla tilannetta yrittää korjata, tietenkin vaihtelee tilanteen ja tapauksen mukaan. Kuten monissa parisuhteissa myös ystävyyssuhteissa voidaan hyvin "kasvaa erilleen", ja silloin on vain hyvä asia, jos/kun molemmat löytävät omille teilleen. Tilanteesta riippuen ystäväero voi kuitenkin olla dramaattinenkin, ja ulkopuolisten ikäväksi he saattavat myös joutua hankalaan välikäteen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jos kyse ei ole itselleni todella läheisestä ihmisestä, niin minä taas mieluummin haluaisin tulla ghostatuksi, kuin että pamautetaan "en halua olla kanssasi enää missään tekemisissä" päin naamaa.
Minä haluaisin kuulla suorat sanat, joten ei tarttisi miettiä missä mättää.
Nimenomaan, sitä haluaisi sitten kuulla sen syyn, jos ollaan rehellisiä. Että miksi et halua olla tekemisissä kanssani?
- Koska sinuun ei voi luottaa/ olet epärehellinen/ olet kiinnostunut vain itsestäsi/ et arvosta muiden ihmisten kokemuksia...
Onko noita kiva kuulla tai miten ne voisi sanoa sivistyneesti niin, ettei toinen loukkaannu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jos kyse ei ole itselleni todella läheisestä ihmisestä, niin minä taas mieluummin haluaisin tulla ghostatuksi, kuin että pamautetaan "en halua olla kanssasi enää missään tekemisissä" päin naamaa.
Minä haluaisin kuulla suorat sanat, joten ei tarttisi miettiä missä mättää.
Haluaisit ehkä, mutta kertoisitko, miten reagoit, kun kuulet suorat sanat omasta käytöksestäsi? Tämän keskustelun (ja ylipäänsä ghostaus-aiheen) kannalta olisi tärkeää saada kuvailua siitä, millä tavalla ihminen reagoi, jos hänelle sanotaan suorat sanat. Toki jokainen ihminen reagoi eri tavalla, mutta juuri reaktion pelossa moni jättää sanomatta ne "suorat sanat" ja päätyy ghostamaan. Siksi olisi hyvä kuulla erilaisia reaktiomalleja (mielellään ihan konkreettisia tapauksia elävästä elämästä) siihen monien toivomaan toimintaan, että sanotaan ne "suorat sanat" ja kerrottaan, "missä mättää" ystävyyssuhteessa.
Jos suhde kaveriin on siinä jamassa, ettei toista haluaisi edes tavata, ei kyse ole siinä vaiheessa mistään mielipide-eroista, joista voi päästä yli. Ystävyys on muuttunut stressaavaksi ja energiaa vieväksi taakaksi. Ei kukaan ole toiselle velkaa mitään terapiasessiota, kun kyseessä ei ole edes mikään romanttinen parisuhde.
En näe erityisen aikuismaisena vatvoa aikansaelänyttä ystävyyttä, mikä meni pieleen ja miksi toinen ei enää tykkää susta. Kohteliaampaa ja armeliaampaa on antaa sen vain hiipua ja jatkaa omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ghostaamalla tietysti voi laittaa välit poikki, mutta ei se ole yhtään vähemmän loukkaavaa, kuin sanoa suoraan. Se on toki itselle helpompaa niin, kun ei tarvitse kohdata toista osapuolta. Mutta ehkä se loppujen lopuksi win-win.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jos kyse ei ole itselleni todella läheisestä ihmisestä, niin minä taas mieluummin haluaisin tulla ghostatuksi, kuin että pamautetaan "en halua olla kanssasi enää missään tekemisissä" päin naamaa.
Minä haluaisin kuulla suorat sanat, joten ei tarttisi miettiä missä mättää.
Nimenomaan, sitä haluaisi sitten kuulla sen syyn, jos ollaan rehellisiä. Että miksi et halua olla tekemisissä kanssani?
- Koska sinuun ei voi luottaa/ olet epärehellinen/ olet kiinnostunut vain itsestäsi/ et arvosta muiden ihmisten kokemuksia...
Onko noita kiva kuulla tai miten ne voisi sanoa sivistyneesti niin, ettei toinen loukkaannu?
Nämä voi kääntää vaikka niin, että minä en pysty luottamaan / minä en koe, että meillä kahdella on samanlainen arvomaailma / minä koen, että minulla ei ole tähän ystävyyteen annettavaa jne. Eli kääntää syyn itseen, jolloin ei syytä toista ja asia on vähäsen lempeämmin ilmaistu, kuin päin naamaa totuuksien latominen.
Miksi pitää sen suuremmin vatvoa, jos lyhyt ei-niin-syvä kaveruus päättyy. Se nyt vaan päättyy ja that's life. Eri juttu, jos kyse olisi jostain pitkästä sydänystävyydestä, se vaatisi vähän enemmän käsittelyä.
Muuta toiselle paikkakunnalle vähäksi aikaa.
Vierailija wrote:
Jos suhde kaveriin on siinä jamassa, ettei toista haluaisi edes tavata, ei kyse ole siinä vaiheessa mistään mielipide-eroista, joista voi päästä yli. Ystävyys on muuttunut stressaavaksi ja energiaa vieväksi taakaksi. Ei kukaan ole toiselle velkaa mitään terapiasessiota, kun kyseessä ei ole edes mikään romanttinen parisuhde.
En näe erityisen aikuismaisena vatvoa aikansaelänyttä ystävyyttä, mikä meni pieleen ja miksi toinen ei enää tykkää susta. Kohteliaampaa ja armeliaampaa on antaa sen vain hiipua ja jatkaa omaa elämäänsä.
Näin minunkin mielestä. Tuo on ollut vain lyhyehkö kaverisuhde ja kaveri on osa isompaa kaveriporukkaa, joten ei siinä tarvitse alkaa asiaa enempää vatvomaan. Ja varsinkaan asiaa ja syitä ei tarvitse muille se aukaista ja yrittää ottaa taakseen muita, vaan sitä voi keksiä itselleen muutakin elämää.
Kaveruus hiipuu, kun sitä ei ylläpidetä, mutta jos näette taas isommassa porukassa, niin voit olla ihan pystyssä päin ja asiallinen, kun et ole sanonut tai tehnyt mitään suutuspäissäsi.
Voithan tietenkin vain yrittää vältellä mutta jos olette samaa kaveriporukkaa niin siinä voi tulla vaikeuksia. Muuten, jos kantti kestää, niin voit sanoa hänelle suoraan mistä asiasta johtuen et enää halua olla tekemisissä.
Et voi tehdä sitä niin, ettei hän lainkaan loukkaantuisi. Mieti, miten voisit kertoa asian siten, että se loukkaa häntä mahdollisimman vähän.
Esim. sanot asian suorastaan v*maisen kohteliaasti. Mietit sanamuodon ja äänensävyn ja kaikki niin, että hän ei tiedä, onko kyseessä loukkaus vai kohteliaisuus.