Lue keskustelun säännöt.
Miksi mielenterveyden hoidossa ei panosteta diagnosointiin?
11.10.2023 |
Olen seurannut sivusta hyvän tuttuni mielenterveyden hoitoa. Olemme paljon tekemisissä, ja olen ollut hyvin perillä hoidon etenemisen vaiheista.
Olen matkan varrella ihmetellyt jo moneen kertaan, että miten voi olla, että hoito etenee ilman, että asiakasta diagnosoidaan kunnolla missään vaiheessa. Ensimmäisillä käyntikerroilla on annettu "diagnoosiksi" hyvin yleisluontoisesti masennus - ahdistus. Ongelmista on toki kyselty, ja miten ne vaikuttavat elämään. Mutta tuota vuosia sitten ensimmäisellä käyntikerralla annettua yleisdiagnoosia ei ole vuosien varrella missään vaiheessa tarkennettu. Hoito on tosiaan jo edennyt useiden vuosien ajan.
Onko se todellakin ihan sama hoidetaanko masennusta, kaksisuuntaista, skitsofreniaa, persoonallisuushäiriötä, traumaa, jne? Minä kun olen ymmärtänyt, että ensinnäkin eri vaivoihin on eri lääkkeet, ja toiseksi eri terapiasuuntaukset toimivat paremmin eri vaivoihin. Olen myös ymmärtänyt, että jos hoidetaan väärää vaivaa, niin hoito voi olla jopa vahingollista.
Miksi diagnosointi ei ole mielenterveyden hoidossa oleellista?
Kommentit (107)
Vierailija wrote:
Kertokaa hyvät ihmiset miten pääsee ADHD tutkimuksiin? Olen saanut epävakaan diagnoosin, mutta en samaistu siihen. ADHD nettitesteissä saan isot lukemat ja mitä olen lukenut, se kuvaa enemmän mieltäni ja toimintaani.
Haet vaikka tk:sta lähetteen neuropsykiatrille. Se laittaa neuropsykologisiin tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Diagnoosi on tärkeä asia jotta hoito oikeanlaista.
Minulla on ollut sama diagnoosi 30 vuotta ja sinä aikana -jos hoidoksi tai hoitopoluksi lasketaan lääke- minua on hoidettu kymmenillä tavoilla. Lääkkeitä, lääkeyhdistelmiä, erilaisia lääkkeitä, taas uusia yhdistelmiä. Pelkkää umpimähkäistä kokeilua, mikä sattuisi auttamaan. Sitten myös se, että kun olet aivan järkyttävässä masennuksessa selvittyäsi sairaudentilasta, niin sinut katsotaan ”parantuneeksi”. Jos kerrot, ettet voi hyvin, siitä seuraa uusia lääkkeitä, jotka aiheuttavat uuden sairausjakson. Ette edes uskoisi, mitä jotkin lääkkeet tai oikeastaan niiden yhdistelmät ja raskas käyttö voivat aiheuttaa. Psykoaktivisia aineita, todellakin.
Tapauksessani ns. ”oikea diagnoosi” ei kyllä vaikuta auttaneen lainkaan. Kaikki mahdolliset mömmöt aivan pahimpia vaihtoehtoja lukuun ottamatta on diagnosoinnista huolimatta jouduttu kokeilemaan. Mikä siis olikaan koko diagnoosin funktio?
Enkä ole ainoa jolle näin on käynyt. Tämä on hyvin yleistä, koska näille sairauksille ei ole olemassa mitään vahvistavia laboratorio- tai muita kokeita, vaan kaikki on diagnoosista lähtien otaksuntaa, ja vaikka dg osuisikin oikeaan, ei ole olemassa mitään takeita, että kaikki siihen diagnoosiin määrättävissä olevat lääkkeet auttaisivat juuri tämän potilaan tapauksessa. Ehkä ainakin osittain siksi, että kahden potilaan sama oirekuva eli diagnoosin perusta, voi johtua aivan erilaisista taustatekijöistä.
Hakeuduin diagnosoitavaksi, koska halusin autismikirjon diagnoosin ihan viralliseksi noin niinkuin tulevia lääkäriasiointeja ym. ajatellen. Jätin diagnosointiprosessin kesken kymmenisen vuotta sitten, jolloin minulla oli psykiatrin vahvistama diagnoosi ja se olisi enää pitänyt kirjata "viralliseksi". Pelkäsin kuitenkin silloin diagnoosin tuomaa "leimaa", ja psykiatri tarjosi mahdollisuutta jättää se sillensä, jolloin mitään jälkeä noista käynneistä ei jäänyt mihinkään. Minut tuntevat ihmiset huomaavat autismipiirteet selvästi, ja useampi lapsuusajan haasteitani setvinyt työntekijä ehdotti vanhemmilleni autismia aikanaan. Kaksi muutakin psykiatrian erikoislääkäriä, jotka eivät ole tilanteen puolesta voineet virallista diagnoosia kirjoittaa ja jotka ovat kumpikin jutelleet kanssani useamman tunnin, ovat pitäneet autismidiagnoosin saamista todennäköisenä ja ehdottaneet tutkimuksiin hakeutumista. (toinen ei voinut diagnosoida virallisesti, koska autismitutkimus ei kuulunut työterveyteen ja toinen, koska hän oli julkisella puolella eikä virallista hoitokontaktia häneen ollut). Sanoivat myös, että ammattieettisesti oli todella pas*ka veto tuolta 10 vuotta sitten minut diagnosoineelta psykiatrilta edes ehdottaa, että diagnoosia ei kirjata mihinkään, koska ei se oireilu sillä poistu.
Lähetteen tutkimuksiin julkiselle teki viime vuonna työterveyslääkäri, joka näki minua kerran 25 minuuttia, ja puolet siitäkin käynnistä itkin. Lähete oli noin sivun mittainen. Sen perusteella julkiselta puolelta tuli vastaus, jossa osattiin sanoa, että en ole autismin kirjolla vaan ahdistunut, ja joka tapauksessa autismikirjoon ei ole lääkettä, jolloin en hyötyisi diagnoosista mitään eli siihen ei heidän näkemyksensä mukaan kannata panostaa (esim. keskusteluapua tai ammattilaisen avulla mietittäviä työelämän sopeuttamistoimia ei mainittu sanallakaan). Pistivät minut johonkin kiireettömään työryhmään, jonka jonossa olen edelleen, yli vuosi myöhemmin. Kertaakaan en ole yhtään ihmistä nähnyt tai jutellut tai kirjoittanut itse kenellekään, edes tilaisuutta ei ole tarjottu, mutta työterveyslääkärin lähetteen perusteella tehty lausunto oli kuin vakuutuslääkärin kynästä.
Itse koen, että ahdistus johtuu nimenomaan siitä, että minulla on mm. hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa, ja esim. työelämässä joudun pakottautumaan tilanteisiin, joissa väistämättä päästelen sammakoita suustani, ja noista tilanteista jää negatiivisia kokemuksia.
Jos mahdollista, mene lääkäriin kun koet tarvetta. Netistä on hyvä ja kiva lukea sekä diagnosoida itsekin mutta netissä on paljon vääränlaista tietoa, paljon puutteitakin eikä se auta sekään jos lääkäriä tarvitsette. Persoonallisuuspiirteet eivät muutu hoidoilla tai lääkkeilläkään. Ajatuksesi eivät muutu EKG-tutkimuksen tai jonkun valohoidon tai meditaation avulla. Ole vastuussa itsestäsi.
Onko kukaan lukenut kirjaa aivot ja paranemisen ihme? Entäs kehosi paljastaa mielesi? Tutkin aina mielenkiintoisia opuksia ja kiinnostaisi muiden ajatukset aiheesta. Muistakaa kuitenkin olla skeptisiäkin, kaikkea ei kannata uskoa automaattisesti totuutena minkä lukee.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ahdistusdiagnoosin saa liian helposti ja jää tutkimatta syy. Voi olla sydän, keuhkot tai syöpä. Menee helposti vuosi ennenkuin selviää. Ja sitten voi olla jo pahempi juttu.
Ei se ahdistus noihin liity. Kannattaa mennä lääkäriin jos on fyysisiä oireita ja yhtään mietityttää oma terveydentila. Ei ne lääkärit jätä tutkimatta ihan hyviksensa. Monikin oire saattaa jäädä itseltä huomaamatta ennen kuin sairaus puhkeaa, jotkut sitten jättävät itse menemättä lääkäriin. Siksi suosittelen käymään lääkärissä ja olemaan avoin sekä rehellinen omista vaivoista. Itsellä se vastuu on oman hyvinvoinnin huolehtimisesta. Ei ole keksitty kaikkiin sairauksiin parannista eikä varmasti keksitä koskaan, en usko että sellainen on mahdollista. Jokainen kuolee jonakin päivänä.
Mene lääkäriin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ahdistusdiagnoosin saa liian helposti ja jää tutkimatta syy. Voi olla sydän, keuhkot tai syöpä. Menee helposti vuosi ennenkuin selviää. Ja sitten voi olla jo pahempi juttu.
Ei se ahdistus noihin liity. Kannattaa mennä lääkäriin jos on fyysisiä oireita ja yhtään mietityttää oma terveydentila. Ei ne lääkärit jätä tutkimatta ihan hyviksensa. Monikin oire saattaa jäädä itseltä huomaamatta ennen kuin sairaus puhkeaa, jotkut sitten jättävät itse menemättä lääkäriin. Siksi suosittelen käymään lääkärissä ja olemaan avoin sekä rehellinen omista vaivoista. Itsellä se vastuu on oman hyvinvoinnin huolehtimisesta. Ei ole keksitty kaikkiin sairauksiin parannista eikä varmasti keksitä koskaan, en usko että sellainen on mahdollista. Jokainen
Jaa.
Kattoo nytte.
Niin mikä kohta tuossa oli kylmivää??
T. Hoitsu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Niin mikä kohta tuossa oli kylmivää??
T. Hoitsu
Eivät pidä totuuksista. Varmasti sairaampia ihmisiä, he yleisestikin kiusaavat myös netissä muita.
T. Psykiatri
Vierailija wrote:
Liian hyvällä diagnoosilla saa enempi rahaa Kelasta. Mahdollisesti jopa loppuelämäksi ja työssäkäyvät kuolevat todennäköisesti nuorempina, kun ovat huonokuntoisempia nykymenoa seuranneena 🥱
"Liian hyvällä" diagnoosilla voi estyä saamasta esimerkiksi henki- tai tapaturmavakuutusta. Se voi myös estää avun saamisen vaikeammin todennettavissa oleviin somaattisiin sairauksiin, kuten selkäkipuihin.
Enpä tiedä, kuinka vajaa pitää olla, että kadehtii koko loppuelämään enimmäkseen haitallisesti vaikuttavaa diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysyväluontoisia diagnooseja ei pitäisi asettaa masennuksen kohdalla, jos masus episodeja on 20 vuoden aikana esimerkiksi 4 vuotta.
Tai voihan niitä laittaa, mutta siitä lähtee se turmion tie. Paapotaan pysyväluontoisesti sairaaksi.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
"Liian hyvällä" diagnoosilla voi estyä saamasta esimerkiksi henki- tai tapaturmavakuutusta. Se voi myös estää avun saamisen vaikeammin todennettavissa oleviin somaattisiin sairauksiin, kuten selkäkipuihin.
Enpä tiedä, kuinka vajaa pitää olla, että kadehtii koko loppuelämään enimmäkseen haitallisesti vaikuttavaa diagnoosia.
Siis mitähän nyt ihmettä taas. Lääkäreidenkö pitää salata asiakkaan tila, jotta asiakas voi huijata vakuutusyhtiötä myöntämään vakuutuksen sellaiselle, jolla itsetuhoisuuden riski on kohonnut. Ja lääkärit tulevat näin osallisiksi tähän petokseen. Ja tämäkö on hyväksytty toimintatapa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska nykyajan psykiatria hoitaa oireita, ei niiden syitä. Ja oireisiin on olemassa lääkkeet, joiden määräämistä tai terapiaa varten tarvitaan diagnoosi. Niinpä diagnooseja heitellään hatusta, lisätään muttei ikinä poisteta. Sehän osoittaisi,että hoidettiin ensin väärin tai väärillä lääkkeillä.
Olen kuullut lääkärin suusta suoraan "siihen nyt oli vain pakko jokin diagnoosi" laittaa, kun vuoden unettomuuden (valvova vauva) jälkeen romahdin ja menin omasta tahdostaan osastolle nukkumaan. Ilmeisesti sairaalavuorokauden laskutusta varten kunta tarvitsi diagnoosikoodin minulle... Yhden haastattelun perusteella, jonka annoin tuossa väsymys ja romahdistilassa, itkien, minulle sitten valittiin persoonallisuushäiriön diagnoosi... Menikö oikein? Pelkkä uni ja keskustelu olisi varmasti auttanut, hoitoapu kotiin lapsen kanssa, mutta sen sijaan sain elinikäisen leiman otsaani ja täysin turhaa terapiaa. Myöhemmin tuota diagnoosia ei ole suostuttu poistamaan, vaikka hoitohenkilökunta on muissa yhteyksissä todennut, ettei siitä näy mitään merkkejä. Tuntuu suoraan sanottuna, että psykiatria on epäeksaktia "tiedettä", jossa psykiatri täyttää rasti ruutuun-taulukoita kuin ristinollaa, kiinnostumatta lainkaan oireisiin johtaneista tekijöistä ihmisen elämässä. Apua saa vasta sairaalatasoisessa erikoissiraanhoidossa, aivan kuten fyysisiin vammoihinkin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
"Liian hyvällä" diagnoosilla voi estyä saamasta esimerkiksi henki- tai tapaturmavakuutusta. Se voi myös estää avun saamisen vaikeammin todennettavissa oleviin somaattisiin sairauksiin, kuten selkäkipuihin.
Enpä tiedä, kuinka vajaa pitää olla, että kadehtii koko loppuelämään enimmäkseen haitallisesti vaikuttavaa diagnoosia.
Siis mitähän nyt ihmettä taas. Lääkäreidenkö pitää salata asiakkaan tila, jotta asiakas voi huijata vakuutusyhtiötä myöntämään vakuutuksen sellaiselle, jolla itsetuhoisuuden riski on kohonnut. Ja lääkärit tulevat näin osallisiksi tähän petokseen. Ja tämäkö on hyväksytty toimintatapa?
Sivusta vastaan, että ei pidä, mutta tietyillä diagnooseilla et saa vakuutuksia, niin onko se oikein niitä kohtaan, jotka eivät ole tekemässä itselleen mitään. Saako itsemurhan tehneen omaiset muutenkaan vakuutuksesta rahaa, no ehkä saa, mutta itsemurhiahan tekevät myös ihmiset joilla ei ole mitään diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Sivusta vastaan, että ei pidä, mutta tietyillä diagnooseilla et saa vakuutuksia, niin onko se oikein niitä kohtaan, jotka eivät ole tekemässä itselleen mitään. Saako itsemurhan tehneen omaiset muutenkaan vakuutuksesta rahaa, no ehkä saa, mutta itsemurhiahan tekevät myös ihmiset joilla ei ole mitään diagnoosia.
No onko se oikein niitä kohtaan, jotka ovat ihan tervepäisiä, ja joutuvat maksamaan näistä petoksista vakuutusmaksuissaan?
Vierailija wrote:
Pysyväluontoisia diagnooseja ei pitäisi asettaa masennuksen kohdalla, jos masus episodeja on 20 vuoden aikana esimerkiksi 4 vuotta.
Tai voihan niitä laittaa, mutta siitä lähtee se turmion tie. Paapotaan pysyväluontoisesti sairaaksi.
Voisi myös velvoittaa poistamaan diagnoosit, kun kriteerit eivät enää täyty.
Nykyään kun ne ovat täysin valideja riippumatta siitä, montako vuosikymmentä sitten ne on asetettu. Olivat oikeita tai ei, niin valideja ovat. Koska lääkäri päättää diagnoosit, ei potilas.
Pitäisi velvoittaa lääkäreitä laittamaan vain oikeast diagnoosit. Kunnon perustelut miksi mikäkin pitää paikkansa. Kriteerit ylös ja selvitykset, miksi mikään muu dg ei tule kyseeseen.
Muuten tästä villistä lännestä ei tule loppua.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Sivusta vastaan, että ei pidä, mutta tietyillä diagnooseilla et saa vakuutuksia, niin onko se oikein niitä kohtaan, jotka eivät ole tekemässä itselleen mitään. Saako itsemurhan tehneen omaiset muutenkaan vakuutuksesta rahaa, no ehkä saa, mutta itsemurhiahan tekevät myös ihmiset joilla ei ole mitään diagnoosia.
No onko se oikein niitä kohtaan, jotka ovat ihan tervepäisiä, ja joutuvat maksamaan näistä petoksista vakuutusmaksuissaan?
Jos henkivakuutuksia saisivat näilläkin diagnooseilla lätkäistyt, se ei olisi petos. Siitä kirjoitin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kertokaa hyvät ihmiset miten pääsee ADHD tutkimuksiin? Olen saanut epävakaan diagnoosin, mutta en samaistu siihen. ADHD nettitesteissä saan isot lukemat ja mitä olen lukenut, se kuvaa enemmän mieltäni ja toimintaani.
Haet vaikka tk:sta lähetteen neuropsykiatrille. Se laittaa neuropsykologisiin tutkimuksiin.
Meillä se polku meni tk:ta mielenterveysyksikköön juttelemaan pari kertaa, josta juttelemaan toiseen paikkaan pari kertaa jossa sitten pääsin tapaamaan psykologia monta kertaa ja lopulta psykiatrin tapaamisen jälkeen sain diagnoosin ja lääkityksen. Kesti vähän yli vuoden, puhtaasti adhd:ta epäillessä olisi mennyt 2 vuotta lisää.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan kunnolliseen diagnosointiin ei panosteta. Mullekin on lätkäisty aikoinaan masennus ja epävakaa diagnoosi ihan lyhyen haastattelun perusteella, sitten sain lääkkeet, jotka laukaisi manian. Jos olisi tarkemmin tutkittu, niin olisi osattu yhdistää nämä kaksi bipolaariksi ja olisin säästynyt maaniselta täystuholta.
Jaa-a, lätkästyt diagnoosit yleistä näemmä.
Kaffebulla kirjoitti:
No on tuokin aika outoa, jos lääkäri ei pysty keskustelemaan diagnoosista asiakkaan kanssa. Asiasta pitäisi aina keskustella yhdessä ja kertoa asiakkaalle, mitä diagnoosi tarkoittaa ja miten tähän diagnoosiin on päädytty.
älkää tyytyykö huonoihin diagnooseihin vaan kysykää lääkäriltä, mitä menetelmiä hän on käyttänyt päätyessään kyseiseen diagnoosiin.psykologit käyttävät oikeita testattuja arviointimenetelmiä ja minulla on sellainen kuva, että heillä on usein tarkempi kuva asiakkaan tilanteesta kuin lääkärillä. Asiakas voi tavata lääkäriä vain kerran, pari. Psykologin arvio sen sijaan kestää useita käyntejä ja hoitosuhde on pidempi. Psykologi käyttää testejä ja kyselykaavakkeita diagnosoinnissa apuna kuten pitäisikin. Ei diagnoosi voi olla vaan jotain lääkärin mutuilua.
olen ammatiltani Th ja seurannut asiakkaiden tilanteita sivusta työterveydessä ja muuallakin ja tällaisia havaintoja tehnyt
Kiva tietää, mutta ei tämä toimi. Lääkäri voi antaa pitkäaikaisen dgn myös niin, että se selviää potilaalle dgn listalla, vaikka lääkäri olisi potilaan kerran nähnyt.
Niin psykiatriassahan hoito on pitkälti samaa: samoilla lääkkeillä hoidetaan milloin mitäkin. Eihän psykiatriassa olla kiinnostuttu pohjasyystä vaan psykiatri tulkitsee, mihin keksittyyn oireluokkaan kunkin potilaan oireet sopivat. Oireluokat ovat päällekkäisiäkin, joten eri psykiatrit voivat diagnosoida samalle potilaalle eri diagnooseja, koska tulkinta on subjektiivista. Ja psykiatriassa ei ole väliä, mikä asiakasta vaivaa, koska eihän pelkät oireröykkiöt kerro mitään.
Sen sijaan psykoterapeuttinen hoito ei perustu diagnoosiin vaan potilaan ongelmien hoitamiseen Kahdella potilaalla voi molemmilla olla vaikkapa masennusdiagnoosi, mutta ne ovat rakentuneet eri tavoin ja psykoterapeuttisessa työssä tämä rakentuminen selvitetään. Voi kestää vaikeissa tapauksissa vuosiakin.