Lue keskustelun säännöt.
Miksi mielenterveyden hoidossa ei panosteta diagnosointiin?
11.10.2023 |
Olen seurannut sivusta hyvän tuttuni mielenterveyden hoitoa. Olemme paljon tekemisissä, ja olen ollut hyvin perillä hoidon etenemisen vaiheista.
Olen matkan varrella ihmetellyt jo moneen kertaan, että miten voi olla, että hoito etenee ilman, että asiakasta diagnosoidaan kunnolla missään vaiheessa. Ensimmäisillä käyntikerroilla on annettu "diagnoosiksi" hyvin yleisluontoisesti masennus - ahdistus. Ongelmista on toki kyselty, ja miten ne vaikuttavat elämään. Mutta tuota vuosia sitten ensimmäisellä käyntikerralla annettua yleisdiagnoosia ei ole vuosien varrella missään vaiheessa tarkennettu. Hoito on tosiaan jo edennyt useiden vuosien ajan.
Onko se todellakin ihan sama hoidetaanko masennusta, kaksisuuntaista, skitsofreniaa, persoonallisuushäiriötä, traumaa, jne? Minä kun olen ymmärtänyt, että ensinnäkin eri vaivoihin on eri lääkkeet, ja toiseksi eri terapiasuuntaukset toimivat paremmin eri vaivoihin. Olen myös ymmärtänyt, että jos hoidetaan väärää vaivaa, niin hoito voi olla jopa vahingollista.
Miksi diagnosointi ei ole mielenterveyden hoidossa oleellista?
Kommentit (107)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Psykoanalyyttiset terapiat nimenomaan sopivat äärimmäisen hyvin persoonan rakenteiden muutoksiin.
Jos haluaa tehdä muutoksia. Ei se silti psyykkistä sairautta poista. Mitä vanhemmaksi jatkaa muutoksia tekemättä, sitä varmempaa on että sairaus muokkaa ihmistä eikä niin hyvään suuntaan. Siksi lapset ja nuoret tulee ottaa vakavasti kotona ja puuttua perseilyyn. Persoonallisuushäiriöiset ovat narsistisia, usein hyvin ilkeitä ja ehdottomia sekä syyttävät muita, lähinnä turvallisia ihmisiä. Sillä tavalla kohdistavat tunnetilansa turvallisesti. Persoonallisuusasioita, tärkeintä olisi lopettaa valehtelu, manipulointi, narsismi, ilkeys ja kaikki muu ikävä. Siksi eivät rehellisesti kerro vaan selittelevät ongelmiansa jolloin saamme aikaan illuusion siitä että ihminen ei muka pysty asioillensa mitään ja kaikki on ns. tiedostamatonta törkeä
Ei ole. Minulla on useampi persoonallisuushäiriöinen lähipiirissäni ja kokemus on valtava. Olen oikeassa. Ei mahda mitään. Kuten sanottu, persoonakohtaista mutta ei se psyyke huvin vuoksi sairastu. Olen pahoillani totuudesta. Enkä sano pahalla vaan nimenomaan hyvällä. Rehellisyys maan perii ja siinä on täydellisin apu heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Nimenomaan kunnolliseen diagnosointiin ei panosteta. Mullekin on lätkäisty aikoinaan masennus ja epävakaa diagnoosi ihan lyhyen haastattelun perusteella, sitten sain lääkkeet, jotka laukaisi manian. Jos olisi tarkemmin tutkittu, niin olisi osattu yhdistää nämä kaksi bipolaariksi ja olisin säästynyt maaniselta täystuholta.
Onhan se aivan selvää, että väärästä tai huolimattomasta diagnoosista on seurauksia ennen kaikkea asiakkaalle. Mutta kuten joku jo viittasi yhteiskuntaan, niin onhan se yhteiskunnallisesti tarkasteltuna tehotonta hoitaa ilman tarkkaa diagnoosia.
Se on tehotonta yhteiskunnalle, sekä yksilölle. Kun yksilö ei parane, vaan sairastuu vaan lisää ja ehkä tulee työkyvyttömäksi. Pilaa perheensä, lapsensa ja työnsä ja kaiken. Liian hätäisesti tehdyt diagnoosit jotenkin sinne päin, jotka kuitenkin saattaa lääkkeidenkin suhteen vaatia ihan päinvastaista hoitoa.
Jos heti alussa otettaisiin todesta ja myös tarpeen vaatiessa suostuttaisiin muuttamaan virheelliset diagnoosit niin säästettäisiin aikaa, rahaa ja ihmistyövuosia. Nyt vain huudetaan kun ei ole resursseja, mutta onko sitten enemmän jos se sama ihminen pyörii limbona aina uudestaan ja uudestaan siellä hoidettavien joukossa?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Nimenomaan kunnolliseen diagnosointiin ei panosteta. Mullekin on lätkäisty aikoinaan masennus ja epävakaa diagnoosi ihan lyhyen haastattelun perusteella, sitten sain lääkkeet, jotka laukaisi manian. Jos olisi tarkemmin tutkittu, niin olisi osattu yhdistää nämä kaksi bipolaariksi ja olisin säästynyt maaniselta täystuholta.
Onhan se aivan selvää, että väärästä tai huolimattomasta diagnoosista on seurauksia ennen kaikkea asiakkaalle. Mutta kuten joku jo viittasi yhteiskuntaan, niin onhan se yhteiskunnallisesti tarkasteltuna tehotonta hoitaa ilman tarkkaa diagnoosia.
Se on tehotonta yhteiskunnalle, sekä yksilölle. Kun yksilö ei parane, vaan sairastuu vaan lisää ja ehkä tulee työkyvyttömäksi. Pilaa perheensä, lapsensa ja työnsä ja kaiken. Liian hätäisesti tehdyt diagnoosit jotenkin sinne päin, jotka kuitenkin s
Asiaa. Jokaiselle kannattaisi tehdä heti kartoitus että onko tämä nyt normaalia elämäntilanteeseen liittyvää oireilua vai onko taustalla jotain vakavampaa. Jos sen jälkeen tuntuu siltä että ssri-lääke on viisain veto, niin mikään ei estä.
Ei ne lääkkeet ole pelastus. Pyhä jysäys tätä rahamanipulaatiota. Aika inhimillistä, ekologista, terveysturvallista, halpaa ja vastuullista.
Ihan paskaa hoitoa ja diagnooseja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
psykiatrinen hoito ei perustu mihinkään tieteeseen.
Korkeintaan yritetään hiukan hoitaa oireita.
Varsinaisesta syystä ei ole lääkäreillä mitään kunnon arvaustakaan..
Onko kyse serotoniinin vajauksesta?
Onko ongelmana stressi vai Helikobakteeri ?
Vai oliskos kyseessä noituus?
Vai auttauskos jos hiukan aivoissa sorkitaan sorkkaraudalla?
Sähkösokitkin vois auttaa?
Ainakin potilaasta tuli rauhallinen kuin vihannes, ku n aivopt lakkas toimimasta.
No kyllä, ihan just näin. Psyyken asiat on parhaimmillaan vain arvailua ja oireiden yhdistelyä. Jos saat paljon pisteitä tässä testissä, niin sulla mahdollisesti on se ja tämä sairaus. Ja jos tämä lääke auttaa, niin se lyö viimeisen naulan diagnoosiarkkuun. Ihmisille syötetään ketipinoria, joka "sammuttaa" heidät. Kutistaa aivot ja tekee ihan vegeksi. Mutta hei, onpahan tyyppi hiljaa ja tyytyväinen kutistuneisiin aivoihinsa.
Aivoja kun ei oikein muuten vielä osata mitata tai tutkia, toisin kuin fyysisiä sairauksia voidaan. Otetaan verikoe ja tulos on selvä tai otetaan röntgen, josta sairaus näkyy. Psyykkisissä sairauksissa kerrot ja kuvailet tunteita ja oloja ja nekin voi vaihdella päivän mittaan, joten aika heppoista on jos siitä sitten vedetään johtopäätöksiä. Esim persoonallisuushäiriöt voi lieventyä ja muuttua elämäntilanteen mukaan. Pysyviä niitä on toki myös, esim narsismi.
Ei mitä tahansa potilastietoja voi poistaa. Itselläni on skitsofreniadiagnoosi, eikä sen poistaminen nyt mitenkään yksinkertaista ole, itse asiassa se on mahdotonta jos ei ole vuosikymmeniin ollut hoidossa eikä halua hoitoon. Voin toki salata tietoni Omakannassa, jotta se ei siirry hyvinvointialueelta toiselle tai yksityiselle taholle. Näin teenkin, koska en ole ollut 15 vuoteen hoidon piirissä. Olen ollut työelämässä 11 vuotta ja suorittanut sen aikana kolme korkeakoulututkintoa, eikä diagnoosilla ole minulle mitään merkitystä paitsi tosiaan se, että työterveyslääkärillä menisi pasmat sekaisin, jos lukisi diagnoosini. Minulla on siitä kokemusta, joten hallitsen tietoja, jotka käytännössä omistan ja joiden hallintaan minulla pitääkin olla oikeus. Minun "rankka perussairauteni" ei näy mitenkään millään tavalla elämässäni ja ihmettelen, miksi minun pitäisi siitä erityisemmin pitää meteliä ja millä perusteella joku random työterveyslääkäri, jolla on oikeasti hyvin ohut ymmärrys psyykkisistä häiriöistä, olisi minua parempi arvioimaan "perussairauteni" tilaa. Eihän sitä voi millään lääketieteellisellä menetelmällä mitata. Edellinen lääkäri mollotti naamaani kaksi minuuttia ja kysyi, miten valmistaudun seuraavaan psykoosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Olen töissä mielenterveysalalla ja mielestäni diagnooseihen keskitytään liikaa. Olennaisempaa on ymmärtää mistä oireilu johtuu. Toki suorastaan väärä diagnoosi esim neuropsykiatrisesta häiriöstä haittaa paljon oikeiden keinojen löytymistä.
Viestisi on ristiriitainen. Ensin sanot, että diagnoosilla ei ole merkitystä. Sitten lopuksi sanot kuitenkin, että jos neuropsykiatrinen diagnoosi saataisi aikaisessa vaiheessa, niin päästäisi heti käsiksi oikeisiin hoitokeinoihin.
Eli nimenomaan se huolellinen diagnosointi olisi tärkeää, jotta saa oikeaa hoitoa. Onhan hoito ja kuntoutus hyvinkin erilaista, jos oireet johtuvat autismista tai jos ne johtuvat ahdistuneisuushäiriöstä. Näidenkin oireilussa on paljon päällekkäisyyttä. Tai autismin ja skitsofrenian oireilussa. Tai adhd:n ja manian oireilussa.
Kyllä se huolellinen diagnosointi vaan on tärkeää, vaikka täällä käsittämättömästi muuta väitetäänkin. Jos ihmisellä on diagnosoimaton neuropsykiatrinen vaiva, niin sen aiheuttama kuormitus voi laukaista myös psykiatrisen sairauden. Ja jos sitten huolimattoman diagnosoinnin vuoksi hoidetaan vain sitä psykiatrista sairautta, ja juurisyy eli neurologinen vaiva jää hoitamatta, niin eihän ongelma katoa mihinkään. Näistä voi tulla traagisia kohtaloita, itsemurhiakin. En siksi vähättelisi hyvän diagnosoinnin merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Kyllä se huolellinen diagnosointi vaan on tärkeää, vaikka täällä käsittämättömästi muuta väitetäänkin. Jos ihmisellä on diagnosoimaton neuropsykiatrinen vaiva, niin sen aiheuttama kuormitus voi laukaista myös psykiatrisen sairauden. Ja jos sitten huolimattoman diagnosoinnin vuoksi hoidetaan vain sitä psykiatrista sairautta, ja juurisyy eli neurologinen vaiva jää hoitamatta, niin eihän ongelma katoa mihinkään. Näistä voi tulla traagisia kohtaloita, itsemurhiakin. En siksi vähättelisi hyvän diagnosoinnin merkitystä.
Jostakin syystä tuntuu siltä että asiat ovat menneet pahasti sekaisin. Kannattaa jättää lääkärien työt lääkäreille. Haluaisin kuitenkin muistuttaa myös siitä että jokainen on yksilö ja psyykkeen lisäksi ihmisellä on keho joka voi oireilla ohimenevästi tai sairastua moninkin tavoin. Perinteinen persoonallisuushäiriö on vaaraton ja kertoo vain ihmisestä joka on psyykkisesti epävakaa ihminen, hän on omanlainen eikä hänellä ole hätää ellei hän sairastu jollakin tavalla jolla ihminen sairastuu. Otapa tästä kaikesta sitten selvää.
Diagnoosi on tärkeä asia jotta hoito oikeanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Diagnoosi on tärkeä asia jotta hoito oikeanlaista.
Totta sekin. Kun tiedoissaon tieto siitä että ihmisellä on sairaus, häntä osataan hoitaa kyseisen sairauden suhteen. On myös paljon sellaista joka jää diagnosoimatta mutta se ei ole haitaksi. On myös tilanteita joissa diagnosoidaan kaikenlaista ymmärtämättä yhtikäs mitään. Ei ole minun työni diagnosoida joten tehkööt ammattilaiset sen työn. Oli henkilö millainen tahansa, häntä tulisi silti kohdella kuten ihmistä.
Diagnoosin kriteerit tulee täyttyä, jotta diagnoosi voidaan asettaa.
"Rankemmissa" mielenterveydenhäiriöissä diagnoosikriteerit on todella kovat. Esim. Ensimmäisestä psykoosista tai ensimmäisestä vakavasta psykoottisesta masennuksesta ei voida asettaa esim skitsofrenia tai kaksisuuntaista diagnoosia vaikka oireet olisivatkin siitä johtuvia.
Ja kuten täällä sanottu. Psykoterapiassa diagnoosilla ei ole merkitystä. Oireilla on. Transdiagnostiset prosessit on se ydin, joiden mukaan hoidetaan -ei voi tulla vääränlaista hoitoa jos terapeutti on riittävän pätevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne lääkkeet...
.. tuo eniten lisäarvoa
Vierailija wrote:
Diagnoosin kriteerit tulee täyttyä, jotta diagnoosi voidaan asettaa.
"Rankemmissa" mielenterveydenhäiriöissä diagnoosikriteerit on todella kovat. Esim. Ensimmäisestä psykoosista tai ensimmäisestä vakavasta psykoottisesta masennuksesta ei voida asettaa esim skitsofrenia tai kaksisuuntaista diagnoosia vaikka oireet olisivatkin siitä johtuvia.
Ja kuten täällä sanottu. Psykoterapiassa diagnoosilla ei ole merkitystä. Oireilla on. Transdiagnostiset prosessit on se ydin, joiden mukaan hoidetaan -ei voi tulla vääränlaista hoitoa jos terapeutti on riittävän pätevä.
Ei ainakaan minun kohdalla ole pätenyt. Sain diagnoosin skitsoaffektiivisesta häiriöstä. Olen kärsinyt masennuksesta vuosia. Minulla oli kerran psykoosioireita: kuulin supinaa päässäni. Diagnoosi vaihtui skitsoaffektiivisesta häiriöksi, vaikka tuo on ainoa psykoosioire, mikä minulla on koskaan ollut. Tämän jälkeen masennukseni on ollut "psykoosia". Lopetin hoidon, koska siitä ei ole apua, vaan haittaa kun hoidetaan väärää asiaa. Koko lähipiirilleni olen puhunut asiasta ja diagnoosista avoimesti. Jokainen minut tunteva on sitä mieltä, että minulla on ollut vakava masennus. Itse olen sitä mieltä, että olen myös hoidon traumatisoima, se oli surkeaa ajoittain.
Mutta minun pitää mennä elämässäni eteenpäin, olen se ihminen, jolla on vastuu elämästäni, en voi olla joku "objekti" joka syyttelee muita.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Diagnoosin kriteerit tulee täyttyä, jotta diagnoosi voidaan asettaa.
"Rankemmissa" mielenterveydenhäiriöissä diagnoosikriteerit on todella kovat. Esim. Ensimmäisestä psykoosista tai ensimmäisestä vakavasta psykoottisesta masennuksesta ei voida asettaa esim skitsofrenia tai kaksisuuntaista diagnoosia vaikka oireet olisivatkin siitä johtuvia.
Ja kuten täällä sanottu. Psykoterapiassa diagnoosilla ei ole merkitystä. Oireilla on. Transdiagnostiset prosessit on se ydin, joiden mukaan hoidetaan -ei voi tulla vääränlaista hoitoa jos terapeutti on riittävän pätevä.
Ei ainakaan minun kohdalla ole pätenyt. Sain diagnoosin skitsoaffektiivisesta häiriöstä. Olen kärsinyt masennuksesta vuosia. Minulla oli kerran psykoosioireita: kuulin supinaa päässäni. Diagnoosi vaihtui skitsoaffektiivisesta häiriöksi, vaikka tuo on ainoa psykoosioire, mikä minulla on koska
Pelkäsin jopa, kun entinen ystäväni haki apua mielenterveysongelmiinsa. Hän joutui seks.hyväksikäytön uhriksi vuosia sitten, ok hän tarvitsi apua. Vaikka itse olisin toiminut eritavalla eli tehnyt rikosilmoituksen, ja vaikka inhoan tätä ystävääni nykyään niin joo hän tarvitsi apua. Vaikka mulla oli ihan eri tilanne, pelkäsin, että hän joutuu käydä mt-palveluissa läpi saman polun minkä itse jouduin. Diagnoosiarvailua, törkeitä lääkäreitä, erittäin vahvat lääkkeet joissa oli niin kovat haitat että hyvä ettei kävelykyky mennyt ja mm. painon nousu 10kg. Tässä hoidettiin siis masennusta mm. Neurolepteillä, oliko joku ihme että suuntana oli alamäki? Nämähän ovat omiaan parantamaan sen. Kuljenko 20-vuotiaana rollaattorilla?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Diagnoosi on tärkeä asia jotta hoito oikeanlaista.
Totta sekin. Kun tiedoissaon tieto siitä että ihmisellä on sairaus, häntä osataan hoitaa kyseisen sairauden suhteen. On myös paljon sellaista joka jää diagnosoimatta mutta se ei ole haitaksi. On myös tilanteita joissa diagnosoidaan kaikenlaista ymmärtämättä yhtikäs mitään. Ei ole minun työni diagnosoida joten tehkööt ammattilaiset sen työn. Oli henkilö millainen tahansa, häntä tulisi silti kohdella kuten ihmistä.
Mutta diagnoosi ei kerro ihmisen ongelman pohjimmaista syytä. Psyykkiset ongelmat eivät ole sairauksia. Esim kahdella henkilöllä voi olla aivan sama diagnoosi, mutta eri pohjasyy ja tarve erilaiselle hoidolle.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mutta diagnoosi ei kerro ihmisen ongelman pohjimmaista syytä. Psyykkiset ongelmat eivät ole sairauksia. Esim kahdella henkilöllä voi olla aivan sama diagnoosi, mutta eri pohjasyy ja tarve erilaiselle hoidolle.
No täällä on juuri sanottu, että hoito on psykiatriassa aina samaa, oli diagnoosi mikä tahansa. Ja nyt sinä sanot, että hoito on erilaista, jos pohjasyy on erilainen. Onko ne syyt ja diagnoosit siis syytä selvittää kunnolla vai eikö sillä ole väliä? Kyllähän nyt jokaisen järki sanoo, että neurologiset vaivat kuntoutetaan eri tavalla kuin psykiatriset vaivat. Silti osa väittää, että ei sillä ole väliä mikä asiakasta vaivaa. Samaa hoitoa vain kaikille, ja se toimii aina.
Siis missä täällä sanottiin, että hoito on aina samaa?
Hoito muotoituu, ainakin psykoterapiassa, oireiden mukaan ja silloin se ei ole samaa kaikilla. Ja psykoterapiassa diagnoosilla ei ole mitään väliä.
Täällä menee nyt puurot ja vellit sekaisin.
psykiatrinen hoito ei perustu mihinkään tieteeseen.
Korkeintaan yritetään hiukan hoitaa oireita.
Varsinaisesta syystä ei ole lääkäreillä mitään kunnon arvaustakaan..
Onko kyse serotoniinin vajauksesta?
Onko ongelmana stressi vai Helikobakteeri ?
Vai oliskos kyseessä noituus?
Vai auttauskos jos hiukan aivoissa sorkitaan sorkkaraudalla?
Sähkösokitkin vois auttaa?
Ainakin potilaasta tuli rauhallinen kuin vihannes, ku n aivopt lakkas toimimasta.