Lue keskustelun säännöt.
Miksi mielenterveyden hoidossa ei panosteta diagnosointiin?
11.10.2023 |
Olen seurannut sivusta hyvän tuttuni mielenterveyden hoitoa. Olemme paljon tekemisissä, ja olen ollut hyvin perillä hoidon etenemisen vaiheista.
Olen matkan varrella ihmetellyt jo moneen kertaan, että miten voi olla, että hoito etenee ilman, että asiakasta diagnosoidaan kunnolla missään vaiheessa. Ensimmäisillä käyntikerroilla on annettu "diagnoosiksi" hyvin yleisluontoisesti masennus - ahdistus. Ongelmista on toki kyselty, ja miten ne vaikuttavat elämään. Mutta tuota vuosia sitten ensimmäisellä käyntikerralla annettua yleisdiagnoosia ei ole vuosien varrella missään vaiheessa tarkennettu. Hoito on tosiaan jo edennyt useiden vuosien ajan.
Onko se todellakin ihan sama hoidetaanko masennusta, kaksisuuntaista, skitsofreniaa, persoonallisuushäiriötä, traumaa, jne? Minä kun olen ymmärtänyt, että ensinnäkin eri vaivoihin on eri lääkkeet, ja toiseksi eri terapiasuuntaukset toimivat paremmin eri vaivoihin. Olen myös ymmärtänyt, että jos hoidetaan väärää vaivaa, niin hoito voi olla jopa vahingollista.
Miksi diagnosointi ei ole mielenterveyden hoidossa oleellista?
Kommentit (107)
Vierailija wrote:
Kertokaa hyvät ihmiset miten pääsee ADHD tutkimuksiin? Olen saanut epävakaan diagnoosin, mutta en samaistu siihen. ADHD nettitesteissä saan isot lukemat ja mitä olen lukenut, se kuvaa enemmän mieltäni ja toimintaani.
Epävakailla on paljon ADHD- oireita, ihan loogista jos ymmärtää mitä on ADHD. Ei parane lääkkeillä. Mikä on ongelmasi? Tee ongelmillesi jotakin ja tee itsesi eteen kaikkesi, et tarvitse kaikkia tutkimuksia. Sinun täytyy keskittyä hyvinvointisi edistämiseen. Ei se diagnoosi auta sinua. Tottakai kuuntelet lääkäriäsi myös, se on selkeä ja tärkeä asia. Ei saa netissä kieltää lääkärin ohjeistuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain diagnoosini selville sattumalta vasta hoidon loppumisen jälkeen. Sitä ennen ei edes kiinnostanut. Tiesin minulla olevan sellaisia ja tällaisia ongelmia, mutta lääkärini ei ikinä puhunut diagnooseilla ja suositteli, että en lukisi lausuntoja. Terapeutinkaan kanssa en puhunut varsinaisista diagnooseista. Lääkäri suositteli tätä terapeuttia enkä kyseenalaistanut sitä suositusta ja aina kun lääkäri teki uuden lausunnon, annoin sen terapeutin luettavaksi.
Yllätyin lähinnä diagnoosien määrästä, en niinkään niiden sisällöstä. Jos olisi tiennyt, niiden määrän hoidossa ollessani, olisin varmaan menettänyt toivoni parantumisen suhteen.
Kaffepulla
No on tuokin aika outoa, jos lääkäri ei pysty keskustelemaan diagnoosista asiakkaan kanssa. Asiasta pitäisi aina keskustella yhdessä ja kertoa asiakkaalle, mitä diagnoosi tarkoittaa ja miten tähän diagnoosiin on päädytty.
älkää tyytyykö huonoihin diagnooseihin vaan kysykää lääkäriltä, mitä menetelmiä hän on käyttänyt päätyessään kyseiseen diagnoosiin.
psykologit käyttävät oikeita testattuja arviointimenetelmiä ja minulla on sellainen kuva, että heillä on usein tarkempi kuva asiakkaan tilanteesta kuin lääkärillä. Asiakas voi tavata lääkäriä vain kerran, pari. Psykologin arvio sen sijaan kestää useita käyntejä ja hoitosuhde on pidempi. Psykologi käyttää testejä ja kyselykaavakkeita diagnosoinnissa apuna kuten pitäisikin. Ei diagnoosi voi olla vaan jotain lääkärin mutuilua.
olen ammatiltani Th ja seurannut asiakkaiden tilanteita sivusta työterveydessä ja muuallakin ja tällaisia havaintoja tehnyt.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija wrote:
Psykiatrian diagnoosit ovat oirepohjaisia. Niiltä puuttuu lääketieteelliset biomarkkerit ja riskitekijätkin ovat paljolti jaettuja, eli esimerkiksi masennuksella, dissosiaatiohäiriöillä ja psykoosisairauksilla on paljon yhteisiä riskitekijöitä ja riippuu vähän ajan hengestäkin, että mitä riskitekijää korostetaan minkäkin häiriön taustalla. Psyykenlääkkeitä määrätään oireiden perusteella, ei diagnoosien. Jos skitsofreenikolla on masennusoireita, hän saa masennuslääkkeitä ja jos on tarvetta aggressiivisuuden hallintaan ja mielen tasaamiseen, niin neurolepteillä voidaan hoitaa oireita ilman psykoosisairauden diagnoosia. Psyykenlääkkeet vaikuttavat hyvin yleisluontoisesti ihmisen keskushermostoon, eikä niillä ole mitään spesifiä vaikutusta mihinkään tiettyyn diagnoosiluokkaan, vaikka näin yleensä kuvitellaan. Psykiatriset diagnoosit ovat reliabiliteetiltaan lisäksi niin heikkoja, että niiden ainoa funktio on erinäisten etuuksien ja tukitoim
Persoonallisuushäiriöisenä tunnistan tuon että oireita on laidasta laitaan ja ne on samoja monen muun vaivan kanssa. Silti olen ollut hämmästynyt siitä miten hyvin persoonallisuushäiriöt kuvaa tiettyjä tyyppejä. Täälläkin välillä huomaa ihmisiä jotka ovat yksi yhteen jonkun persoonallisuushäiriödiagnoosin kanssa. Se on välillä melkein spooky.
"Olen kuitenkin ymmärtänyt, että esimerkiksi joidenkin persoonallisuushäiriöiden kohdalla on niin, että jos niitä hoidetaan tavallisena masennuksena, niin hoito vahvistaa persoonallisuushäiriötä. Eli tällöin ilman oikeaa diagnoosia hoito on käytännössä enemmän haitallista kuin hyväksi."
Mutta kun oikeassa psykoterapiassa on mahdotonta hoitaa ns väärää ongelmaa jos terapeuttin on pätevä. Kun siellä nimenomaan ei hoideta potilasta "tavallisena masennuksena" vaan potilaan ongelmat tulevat transferenssiin, olivat nämä ongelmat mitä tahansa. Siksi diagnoosilla ei ole väliä, koska diagnoosi ei ole joka tulee transferenssiin, vaan potilaan ongelmat. Ja tässä transferenssisuhteessa sitten hoidetaan ongelmia. Oikean psykoterapiaan ei tarvita edes diagnoosia, koska ei kenenkään ulkopuolisen laittama diagnoosi voi kertoa potilaan ongelmista transferenssissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoanalyyttiset terapiat nimenomaan sopivat äärimmäisen hyvin persoonan rakenteiden muutoksiin.
Julkisella puolella tässä on varmasti se ongelma, että psykiatria pääsee tapaamaan tosi harvoin. Vuoden aikana vastaanotolle on päässyt hyvällä tuurilla pari kertaa. Tarkan diagnoosin asettaminen on varmasti vaikeaa, kun ei ole tarpeeksi tarttumapintaa potilaan asioihin, eikä näin ollen pysty välttämättä hahmottamaan kokonaisuutta.
Itse olen siirtänyt hoitoni yksityiselle. Aloitin hoitokontaktin silloin, kun psykiatrini teki töitä työterveydessä. Myöhemmin lopetin työn ja lääkärinikin vaihtoi yksityiselle. Halusin ehdottomasti jatkaa hänen vastaanotollaan, koska totesin hänen olevan paras kaikista tapaamistani lääkäreistä. Kappas vaan, pidemmän hoitokontaktin mittaan selvisikin, että vuosikausien masennus olikin mielialahäiriö. Näitä lääkitään selvästi keskenään eri tavalla ja kun lääkitykseni vaihdettiin diagnoosini mukaiseksi, on vointini kohentunut huomattavasti. Valitettavasti tiedän erittäin hyvin, ettei kaikilla ole varaa yksityiseen lääkäriin. Ei ollut minullakaan vasta kuin kolmekymppisenä, vaikka sairastuin jo teini-ikäisenä. Oli vain tyydyttävä niihin liki olemattomiin julkisen puolen hoitokontakteihin. Toki olen silti kiitollinen kaikesta saamastani hoidosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistuttaisin myös että persoonallisuushäiriöiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Yleensä heidän oireensa ovat kaikkea muuta kuin fyysisiä. Heitä pitää oppia tuntemaan sillä eivät ole aitoja saati rehellisiä ihmisiä. Ennen heitä ei diagnosoitu. Terapia ei auta persoonallisuushäiriöön muuten kuin siltä osin jos tarvitsee tukea elämäänsä ja haluaa puhua. Tietävät kyllä itse ongelmansa, harvoin vain tekevät niille mitään. Suurimmat ongelmat ovat heistä itsestä johtuvia, ei elämästä tai ihmisistä. Fakta.
Vierailija wrote:
Psykoanalyyttiset terapiat nimenomaan sopivat äärimmäisen hyvin persoonan rakenteiden muutoksiin.
Siis se että asiakas puhuu monologia ja muistelee lapsuutta 45 min ja terapeutti ei sano juuri mitään? Siinä kaikki. Ei ole mitään metapuhetta että mihin tällä nyt pyritään ja mitä tässä tehdään ja huomasitko mitä tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian hyvällä diagnoosilla saa enempi rahaa Kelasta. Mahdollisesti jopa loppuelämäksi ja työssäkäyvät kuolevat todennäköisesti nuorempina, kun ovat huonokuntoisempia nykymenoa seuranneena 🥱
Vierailija wrote:
Muistuttaisin myös että persoonallisuushäiriöiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Yleensä heidän oireensa ovat kaikkea muuta kuin fyysisiä. Heitä pitää oppia tuntemaan sillä eivät ole aitoja saati rehellisiä ihmisiä. Ennen heitä ei diagnosoitu. Terapia ei auta persoonallisuushäiriöön muuten kuin siltä osin jos tarvitsee tukea elämäänsä ja haluaa puhua. Tietävät kyllä itse ongelmansa, harvoin vain tekevät niille mitään. Suurimmat ongelmat ovat heistä itsestä johtuvia, ei elämästä tai ihmisistä. Fakta.
Persoonallisuushäiriöisiä on hyvin monenlaisia, myös täysin vastakkaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Psykoanalyyttiset terapiat nimenomaan sopivat äärimmäisen hyvin persoonan rakenteiden muutoksiin.
Jos haluaa tehdä muutoksia. Ei se silti psyykkistä sairautta poista. Mitä vanhemmaksi jatkaa muutoksia tekemättä, sitä varmempaa on että sairaus muokkaa ihmistä eikä niin hyvään suuntaan. Siksi lapset ja nuoret tulee ottaa vakavasti kotona ja puuttua perseilyyn. Persoonallisuushäiriöiset ovat narsistisia, usein hyvin ilkeitä ja ehdottomia sekä syyttävät muita, lähinnä turvallisia ihmisiä. Sillä tavalla kohdistavat tunnetilansa turvallisesti. Persoonallisuusasioita, tärkeintä olisi lopettaa valehtelu, manipulointi, narsismi, ilkeys ja kaikki muu ikävä. Siksi eivät rehellisesti kerro vaan selittelevät ongelmiansa jolloin saamme aikaan illuusion siitä että ihminen ei muka pysty asioillensa mitään ja kaikki on ns. tiedostamatonta törkeää käytöstä sekä ilkeilyä jne.
Olen töissä mielenterveysalalla ja mielestäni diagnooseihen keskitytään liikaa. Olennaisempaa on ymmärtää mistä oireilu johtuu. Toki suorastaan väärä diagnoosi esim neuropsykiatrisesta häiriöstä haittaa paljon oikeiden keinojen löytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Psykoanalyyttiset terapiat nimenomaan sopivat äärimmäisen hyvin persoonan rakenteiden muutoksiin.
Jos haluaa tehdä muutoksia. Ei se silti psyykkistä sairautta poista. Mitä vanhemmaksi jatkaa muutoksia tekemättä, sitä varmempaa on että sairaus muokkaa ihmistä eikä niin hyvään suuntaan. Siksi lapset ja nuoret tulee ottaa vakavasti kotona ja puuttua perseilyyn. Persoonallisuushäiriöiset ovat narsistisia, usein hyvin ilkeitä ja ehdottomia sekä syyttävät muita, lähinnä turvallisia ihmisiä. Sillä tavalla kohdistavat tunnetilansa turvallisesti. Persoonallisuusasioita, tärkeintä olisi lopettaa valehtelu, manipulointi, narsismi, ilkeys ja kaikki muu ikävä. Siksi eivät rehellisesti kerro vaan selittelevät ongelmiansa jolloin saamme aikaan illuusion siitä että ihminen ei muka pysty asioillensa mitään ja kaikki on ns. tiedostamatonta törkeää käytöstä sekä ilkeilyä jne.
Nimenomaan poistaa. Eihän psyyken ongelmat edes ole sairauksia perinteisellä tavalla. Kun persoona on eheytynyt, oireenmuodostukselle ei ole tarvetta.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Muistuttaisin myös että persoonallisuushäiriöiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Yleensä heidän oireensa ovat kaikkea muuta kuin fyysisiä. Heitä pitää oppia tuntemaan sillä eivät ole aitoja saati rehellisiä ihmisiä. Ennen heitä ei diagnosoitu. Terapia ei auta persoonallisuushäiriöön muuten kuin siltä osin jos tarvitsee tukea elämäänsä ja haluaa puhua. Tietävät kyllä itse ongelmansa, harvoin vain tekevät niille mitään. Suurimmat ongelmat ovat heistä itsestä johtuvia, ei elämästä tai ihmisistä. Fakta.
Persoonallisuushäiriöisiä on hyvin monenlaisia, myös täysin vastakkaisia.
Ei vain pidä paikaansa. Tiedätkö mikä on persoonallisuushäiriö? Häiriintynyt persoona joka johtuu kaikesta epäaitoudesta sekä valheellisuudesta elämässä. Toki jokainen on oma persoonansa mutta persoona voi muuttua eri tavoin. Täysin vastakkainen on psyykkisesti terve älykäs ihminen. Tiedän, trust me.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Psykoanalyyttiset terapiat nimenomaan sopivat äärimmäisen hyvin persoonan rakenteiden muutoksiin.
Siis se että asiakas puhuu monologia ja muistelee lapsuutta 45 min ja terapeutti ei sano juuri mitään? Siinä kaikki. Ei ole mitään metapuhetta että mihin tällä nyt pyritään ja mitä tässä tehdään ja huomasitko mitä tapahtui.
Ei analyyttiset terapiat kyllä tuollaisia ole.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Psykoanalyyttiset terapiat nimenomaan sopivat äärimmäisen hyvin persoonan rakenteiden muutoksiin.
Jos haluaa tehdä muutoksia. Ei se silti psyykkistä sairautta poista. Mitä vanhemmaksi jatkaa muutoksia tekemättä, sitä varmempaa on että sairaus muokkaa ihmistä eikä niin hyvään suuntaan. Siksi lapset ja nuoret tulee ottaa vakavasti kotona ja puuttua perseilyyn. Persoonallisuushäiriöiset ovat narsistisia, usein hyvin ilkeitä ja ehdottomia sekä syyttävät muita, lähinnä turvallisia ihmisiä. Sillä tavalla kohdistavat tunnetilansa turvallisesti. Persoonallisuusasioita, tärkeintä olisi lopettaa valehtelu, manipulointi, narsismi, ilkeys ja kaikki muu ikävä. Siksi eivät rehellisesti kerro vaan selittelevät ongelmiansa jolloin saamme aikaan illuusion siitä että ihminen ei muka pysty asioillensa mitään ja kaikki on ns. tiedostamatonta törkeää käytöstä sekä ilkeilyä jne.
Tämä on niin yksisilmäinen ja populistinen näkemys asiasta 🤦♀️.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Muistuttaisin myös että persoonallisuushäiriöiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Yleensä heidän oireensa ovat kaikkea muuta kuin fyysisiä. Heitä pitää oppia tuntemaan sillä eivät ole aitoja saati rehellisiä ihmisiä. Ennen heitä ei diagnosoitu. Terapia ei auta persoonallisuushäiriöön muuten kuin siltä osin jos tarvitsee tukea elämäänsä ja haluaa puhua. Tietävät kyllä itse ongelmansa, harvoin vain tekevät niille mitään. Suurimmat ongelmat ovat heistä itsestä johtuvia, ei elämästä tai ihmisistä. Fakta.
Persoonallisuushäiriöisiä on hyvin monenlaisia, myös täysin vastakkaisia.
Ei vain pidä paikaansa. Tiedätkö mikä on persoonallisuushäiriö? Häiriintynyt persoona joka johtuu kaikesta epäaitoudesta sekä valheellisuudesta elämässä. Toki jokainen on oma persoonansa mutta persoona voi mu
No otetaan vaikka narsisti jonka mielestä kaikki on muiden syytä vaikka ei ole ja estynyt jonka mielestä kaikki on hänen itsensä syytä vaikka ei ole...
Vierailija wrote:
Olen töissä mielenterveysalalla ja mielestäni diagnooseihen keskitytään liikaa. Olennaisempaa on ymmärtää mistä oireilu johtuu. Toki suorastaan väärä diagnoosi esim neuropsykiatrisesta häiriöstä haittaa paljon oikeiden keinojen löytymistä.
Totta. Asiakkaan olisi oltava täysin rehellinen. Aikuisiän autismi on jo taas eri asia ja on lääkärin tehtävä katsoa mikä on asiakkaan tilanne sillä joskus ihminen voi sairastua pahemmin eikä ole esimerkiksi enää lainkaan työkykyinen tai työkuntoinen. Ne ovat eri asioita taas eivätkä tietenkään yksin mielenterveyskuntoutujia vaan saattavat tarvita sairaala-apua myös erilaisten tutkimisten muodossa.
Kyllä ne lain mukaan pitää poistaa ja asiakas itse päättää, mitä tietoa hänestä potilaskirjauksissa näkyy. Lakia ei aina noudateta terveydenhuollossa, valitettavasti. Asiakkaan toivetta pitää aina kunnioittaa.
Toisaalta asiassa on myös riskejä, jos esim. Skitsofreenikko pyyhkii tietonsa pois ja sairaus ei tällöin tule esim. työterveyslääkärin tietoon. Joillain ihmisillä on aika rankkoja perussairauksia joita työterveydessä sitten salaillaan.
🇺🇦🇮🇱