Tunnetteko oikeasti sellaista työtöntä, joka laiskuuttaan makaa kotona?

Vierailija wrote:

Ihan vinkkinä et moni ottaa kuppia reippaammin kun ei oo töitä ja sit ku niitä saa niin sit vähemmän. Moni tuttu sanoo samaa, ihan siis omakohtaista kokemusta. Kun ei oo tekemistä niin on mukava kupitella.

Eipä se reipas kupittelu yleensä ihan kohtuulliselle tasolle tipu siinäkään vaiheessa, kun johonkin työllistyy. Moni meistä ei kupittele lainkaan, vaan joutohetkiin löytyy muuta puuhaa.

Kun ei saa työttömänä ottaa kuppia niin pitää sitten työllisenä ottaa sitäkin reilummin eli myös työaikana kuppia sitten myös. Saikuttaakin joutuu kun vapaa-ajalla menee niin villiksi. 

Tunnen, veljeni. Hän olisi täysin kykenevä työntekoon, mutta hän ei yksinkertaisesti halua tehdä töitä. Niinpä hän on ollut työttömänä nelikymppiseksi asti ja varmasti työttömänä myös pysyy.

Tunnen montakin. Nämä ovat hoitovapaiden jälkeen kotiin jääneitä naisia, joille työhön palaaminen vain tuntuu kotona vietettyjen vuosien jälkeen vaativalta. On pikkuista masista muka, mutta johtuneeko enemmän kuitenkin siitä, että ei tee mitään. Aika valikoivaa on heillä masennus ja mitä voi tehdä, ihan hyvin voi viettää kaupungilla päivän, jos haluaa. Kaikea kivaa voi tehdä, sellaista mitä haluaa, mutta töitä ei tietenkään. Matkustella voi ihan hyvin, ulkomaillakin, treenata, shoppailla, juhlia, käydä tapahtumissa. Mutta työ ja sellaiset arkiset asiat, kuten vaikka lasten synttäreiden järjestäminen tai harrastuksiin kuljettaminen, on ihan mahdotonta. Jotenkin narsistisella tavalla heille on mahdollista kaikki se, mikä vain heitä itseään kiinnostaa. Työt ei heitä kiinnosta ja vetoavat aina masennukseen ja siihen, miten työt ovat epäsopivia, epäkiinnostavia, liian kaukana, liian raskaita, ei vastaa koulutusta, eivät halua, menee tuet. Näitä on kuulkaa paljon. Liian paljon. Takia pitäisi leikata ja tarkastella todella kriittisesti monen monen kohdalla. Nämä naiset vain ovat ja tekevät näitä kivoja juttuja ja somettavat päivät. Tunnen ainakin kolme tällaista naista. 

Kannattaa kouluttautua sihteeriksi. On niin huutava työvoimapula sihteereistä ja assistenteista. Kortistossa ei ainuttakaan työtöntä sihteeriä. 

Kun ei työttömänä saa käydä kuntosalilla niin pitää sitten työllisenä käydä työajallakin. Nimenomaan ammattimaisella kuntosalilla eikä mitään siivoamassa rappuja.

 

Sitäpäitsi kun työttömänä ei saa käydä kuntosalilla niin herkästi tulee masennusta. Eipä sitä sitten työllisenäkään jaksa tehdä oikein niitä töitäkään kun on pitkäaikainen masennus päällä. Ei muuta kuin saikulle vaan.

Voi kuule, työttömänä voi sitten suudella vaikka samaa sukupuolta suoraan turvakameran edessä, työllisenä siitähän tulisi heti potkut kun vapaa-ajalla turvakameran edessä kaupungilla suutelisi samaa sukupuolta.

Tuollainen puhe on asenteiden muokkausta ja sumutusta. Kun huomio pitäisi kiinnittää valtaapitäviin (näihin lukeutuvat rikkaat) niin valtaapitävät haukkuvat työttömiä, jotta huomio kohdistuisi pois siitä minkälaista politiikkaa tekevät. Ja meneehän se läpi. Köyhät katkeruuksissaan kuvittelevat, että työttömät ja ma mut ovat ongelmien juuri vaikka ovat samassa veneessä.

Tuossa naapurustossa on elellyt useamman kymmenen vuotta pari yksinhuoltajaa, jotka eivät ole tietääkseni koskaan palkkatyötä tehneet. Sitä en tietysti tiedä ihan varmuudella onko heillä työkyvyttömyyttä jostain muusta kuin fyysisestä syystä, fyysisesti näyttävät olevan kuitenkin hyvässä kunnossa. Nyt on toinen jäänyt eläkkeelle ja jonkin asteinen työkyky on ainakin nyt palautunut koska näyttää siinä nyt hoitelevan melko ahkerasti kenties jälkikasvunsa pientä lasta. 

Vierailija wrote:

Ongelmana nykyään on myös se, että sellaiset kaikille sopivat "sahalle apumiehen apumieheksi lautoja kantamaan" tai "kotiapulaiseksi lattioita lakaisemaan" -tyyppiset työt ovat yhteiskunnasta kadonneet. Elämä on aika monimutkaista ja työelämä kiireistä & vaativaa niissä helpoissakin hommissa nykypäivänä, lisäksi esim. päihdeongelmia ei enää nykyään katsota missään työpaikassa kuten voitiin tehdä vielä 50 vuotta sitten. Ehkä pitäisi vain hyväksyä, että on aika suuri joukko ihmisiä, jotka eivät pärjää nykyajan työelämässä, eivät millään alalla.

Nykyään siivouskin on melko ammattimaista touhua eikä vaan niin, että kuka tahansa, joka kotona itsekseen omaa kämppää siivoaa niin kelpaa ammattimaiseen siivoustyöhön.

Vierailija wrote:

Tuossa naapurustossa on elellyt useamman kymmenen vuotta pari yksinhuoltajaa, jotka eivät ole tietääkseni koskaan palkkatyötä tehneet. Sitä en tietysti tiedä ihan varmuudella onko heillä työkyvyttömyyttä jostain muusta kuin fyysisestä syystä, fyysisesti näyttävät olevan kuitenkin hyvässä kunnossa. Nyt on toinen jäänyt eläkkeelle ja jonkin asteinen työkyky on ainakin nyt palautunut koska näyttää siinä nyt hoitelevan melko ahkerasti kenties jälkikasvunsa pientä lasta. 

Kuka sitten heidän lapsiaan hoitaa jos ei itse koskaan ehdi edes näkemään omia lapsia kun on kaiket päivät töissä eikä kotona koskaan?

Joku on rohmunnut vähän liikaa omaisuutta itselleen eikä palkanmaksuun löydy haluja. Se ei oikein sovi sivistyneeseen yhteiskuntaan. Viidakossa sitten eri juttu.

Eikös meistä Vauvapalstalaisista lähes kaikki kuulu tähän joukkoon? Joutilaisuudestaan huolimatta monetkaan eivät ainakaan kirjoitustensa perusteella kykene edes roskiaan lajittelemaan. Minä sentään teen sen ihan itse.

Vierailija wrote:

Mä en tykkää tosta termistä "heikkolahjainen" koska mun mielestä kaikki ihmiset kyllä ovat kykeneväisi oppimaan asioita oli ne sit mitä tahansa ja mä en nää tätä maailmaa niin että jotkut ihmiset on syntyessään "lahjakkaampia" kuin toiset esim liikunnallisesti, se on harjoittelun tulosta ei kukaan siihen synny automaattisesti. 

Mutta muuten olen samaa mieltä sun kanssa, ei kukaan halua olla työtön ja yksin, toki niitäki varmaan muutama on mutta pääosin ei ihmiset sitä halua. 

Työttömyys on sairastuttavaa henkisesti, sä olet kokoajan yhteiskunnan kiikarin alla ja suhun kohdistuu kaikki arvostelu ja sut määritellään kirjaimellisesti sen takia, se taas johtaa yksinäisyyteen koska ei enää huvita olla ihmisten kanssa, ei edes oman perheen. 

Kyllä siellä taustalla on yleensä isommat ongelmat ihmisellä miksi se on työtön. Tätä ei tietenkään sellainen ihminen tajua ollenkaan kuka ei ole koskaan kohdannut

Kyllä se nyt vaan on ihan realiteetti, että on olemassa ns. heikkolahjaisia. Älykkyysosamäärät vaihtelevat suuresti.

Mä olin opiskelujen aikaan myös töissä siivousfirmassa, jossa kymmeniä työntekijöitä. Laidasta laitaan. Iäkkäämmät olivat useimmiten  nokkelia ja teräviä, rutiinit hanskassa.

Mutta voi millaista porukkaa sai paimentaa. Pomo nääs laittoi minut kaitsemaan näitä lusmuja. Mikään ei mennyt perille, vaikka kädestä pitäen näytti. Kyselivät ihan outoja ja ruoka- ja kahvitaukojen lähestyminen sai hymyt huulille. Kaikesta yritettiin keplotella irti. Yksinkertaisia ja vielä hemmetin laiskojakin. 

Sittemmin olen tällaisia tavannut elämäni varrella, edes kertolasku ei onnistu ja yleissivistys on nolla. Kirjoitus vilisee virheitä, yhdyssanoista ei tietoakaan. Jokainen nyt kuitenkin on sen peruskoulun käynyt. (Ja kyllä, oma tekstinikään ei täytä oikeaoppisuuden standardeja, tiedän). En myöskään väitä, että olisin mitenkään älykäs, vaan normaalilla tasolla.

Tunnen myös useita omasta halustaan työttömiä. Asuin aikoinaan wt-alueella, missä jo kolmannessa polvessa ilmiö näkyi, ihan kantaväestössä. Mulle huudeltiin, kun töihin lähdin, että älä ny jaksa hei, rahaa saa muutenkin.

Samoin on olemassa erityislahjakkaita liikunnallisuuden suhteen. Jos iso porukka laitetaan samoihin valmennuksiin, osa sieltä saa huipputulokset, osa ei edisty pahemmin lainkaan. Isäni kautta jo tiedän tämän, yleisurheilussa sm-tason mitaleita hänellä.

Tiedän ainakin 2 isopalkkaista insinööriä jotka eivät halua töihin kun palkka olisi pienempi kuin työttömyyskorvaus.

Jaa, niinku millä rahalla? Mulla meni peruspäiväraha + lapsikorotukset kokonaisuudessaan ihan pelkästään meidän perheen perus kauppakuluihin. 300 € lapsilisä kaikkeen muuhun tarvittavaan, lähinnä lasten kuluihin ja jonkun laskun sillä sai maksettua. Jokunen kymppi jäi yleensä kuukaudessa yli. Mies joutui maksamaan asumisen, autot, lasten harrastukset, vakuutukset... Juu, en todellakaan käynyt ulkomailla, tapahtumissa, viihteellä, shoppaillut tai treenannut kuntosalilla. Että miehetkö noille pitää rahahanoja auki? Työttömyystuella tuota ei ainakaan toteuteta. 

Vierailija wrote:

Aikoinaan kun olin itse työttömänä pari vuotta, niin kyllä siihen vain oli helppo tottua. En yhtään ihmettele, että siitä on vaikea enää nousta pois. Itsellä oli sellaisia vastuita, että kun ansiosidonnainen loppui niin oli pakko repiä itsensä töihin taas. Monella ei ole sen kummempia vastuita kuin vuokranmaksu.

Itse oon kokenut että pari ekaa kk työttymyyskk menee niin sanotusti helposti mutta kyllä aika äkkiä niiden jälkeen alkaa kaivata jotain työtä tai muuta puuhastelua. Toki niin monta on näkökulmaa kun on ihmistäkin

Lainaus jäi johonkin. Tässä uudestaan... 

Jaa, niinku millä rahalla? Mulla meni peruspäiväraha + lapsikorotukset kokonaisuudessaan ihan pelkästään meidän perheen perus kauppakuluihin. 300 € lapsilisä kaikkeen muuhun tarvittavaan, lähinnä lasten kuluihin ja jonkun laskun sillä sai maksettua. Jokunen kymppi jäi yleensä kuukaudessa yli. Mies joutui maksamaan asumisen, autot, lasten harrastukset, vakuutukset... Juu, en todellakaan käynyt ulkomailla, tapahtumissa, viihteellä, shoppaillut tai treenannut kuntosalilla. Että miehetkö noille pitää rahahanoja auki? Työttömyystuella tuota ei ainakaan toteuteta

Vierailija wrote:

Lainaus jäi johonkin. Tässä uudestaan... 

Jaa, niinku millä rahalla? Mulla meni peruspäiväraha + lapsikorotukset kokonaisuudessaan ihan pelkästään meidän perheen perus kauppakuluihin. 300 € lapsilisä kaikkeen muuhun tarvittavaan, lähinnä lasten kuluihin ja jonkun laskun sillä sai maksettua. Jokunen kymppi jäi yleensä kuukaudessa yli. Mies joutui maksamaan asumisen, autot, lasten harrastukset, vakuutukset... Juu, en todellakaan käynyt ulkomailla, tapahtumissa, viihteellä, shoppaillut tai treenannut kuntosalilla. Että miehetkö noille pitää rahahanoja auki? Työttömyystuella tuota ei ainakaan toteuteta

Antaapi olla. Tämä kommentti oli siis tarkoitettu tuohon viestiin, missä vanhempainvapaiden jälkeen on jääty matkustelemaan ja shoppailemaan työttömyyskorvauksella. 

Oman kokemuksen mukaan lähes kaikilla tuntemillani työttömillä on jonkinlaista masennusta tai mielenterveyden haasteita jotka osin johtuvat työttömyydestä ja samalla tekevät työnhausta vaikeaa tai mahdotonta. 

Kettumainen kierre jos siihen joutuu ja se on vaikea katkaista. Olin itsekkin siinä mutta onnistuin pääsemään työelämään.