Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko oikeasti sellaista työtöntä, joka laiskuuttaan makaa kotona?
11.10.2023 |
Tunnetteko oikeasti sellaisia työttömiä, jotka kyllä saisivat töitä, jos vain hakisivat, mutta makaavat mieluummin kotona ns. laiskuuttaan ja haluavat vain elää kelan päivärahalla, koska se on mukavaa ja helppoa?
Työttömistä maalataan aina stereotypista kuvaa, mutta en itse ole ikinä tavannut oikeasti tällaista ihmistä. Kaikki, siis kaikki, tuntemani ja tietämäni päivärahaa nostavat pitkäaikaistyöttömät ovat jollakin tavalla sairaita (esim. päihteiden käyttö, masennus, persoonallisuushäiriöt, usein nämä liittyvät yhteen), heikkolahjaisia (kaikkia ei ole diagnosoitu aikoinaan esim. koulussa, mutta on tutuille ilmiselvää) tai heillä on muita sellaisia ongelmia elämässään, että eivät millään lailla kykenisi käymään töissä, eikä heitä kyllä yksikään työnantaja palkkaisi, sillä nämä ongelmat tulevat esiin jo työpaikkahaastattelussa tai viimeistään koeajalla parissa viikossa.
Onko olemassa täysjärkisiä ja täysin työkykyisiä ihmisiä, jotka haluavat olla vuosia työttömänä?
Kommentit (219)
Vierailija wrote:
Olen työtön , en juo viinaa, en polttanut tupakkia koskaan. Olen terve ja työkykyinen mutta en ole saanut töitä 10 vuoteen. Nuorena sain vielä töitä mutta kun täytin 40 v niin työn saaminen loppui vaikka on kokemusta eri hommista. En tosiaan ymmärrä miksei töihin pääse koska tykkään tehdä töitä ja olen ahkera. Olin töissä 16 vuotta putkeen, kertaakaan en ollut edes sairaslomalla. Ehkä naamani ei enää miellytä. Minulla olisi hyvät suosittelijatkin ihmisiä joiden työura on 40 vuotta. Ei vaan kelpaa enää mihinkään joten olen vähentänyt työn hakemiustakin.
Hae siivoamaan tai vartioimaan metroja. Saat luultavasti koulutuksen työnantajan piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Tiedän, että monilla ei ole kiire työllistyä kun ansiosidonnaista on vielä reilusti jäljellä. Toisaalta ymmärrän halun huoahtaa, kun työelämä on nykyään niin kuormittavaa, mutta on systeemissäkin vikaa.
Höpsistä, älä yleistä. Tiedän, että on monia, jotka ottavat kaikki pätkätyöt ja sijaisuudet, jotka saavat. Eräs tuttu on ollut muutaman vuodena työttömänä ja tehnyt sinä aikana pidempiä sijaisuuksia, niin, että on ollut työttömänä vain n.vuoden ja lisäksi on tehnyt lyhyitä keikkatöitä aina, kun niitä on tarjottu. Ikääntyneenä työntekijänä ei tule saamaan vakipaikkaa enää, mutta aina menee, kun töitä saa. Hän on myös ottanut vastaan töitä paljon huonommalla palkalla kuin mitä omasta työstä saisi, ja kun matkakulut vähensi, netto oli samoissa kuin ansiosidonnaisen korvaus. Ja tuttavapiirissä on muitakin vastaavia tapauksia. Eli jos sinä tunnet lorvailijoita, niin kaikki eivät niitä ole.
Tässä ketjussa kerrotaan mielenterveysongelmista, päihdeongelmista jne. kärsivistä ihmisistä, ja kyse oli että tunnetko jonkun joka huvikseen on työttömänä. Ei sairaat ihmiset ole huvikseen työttömänä. Vaikka johonkin työhön kykenisivätkin sairaudestaan huolimatta, ei kukaan työnantaja heitä palkkaa kun ihan terveitäkin on tarjolla. Hulluahan se olisikin.
Minäkin tunnen esim. päihdeongelmaisia yli viisikymppisiä miehiä jotka näyttää eläkeikäisiltä, ja ovat olleet viimeksi töissä ehkä 10 vuotta sitten. Miten sellaiset pääsisivät mihinkään muualle töihin kuin työpajalle? Ei kukaan maksa tuollaisille ihmisille palkkaa. Se on totuus. Ja tähän ongelmaan ei mitkään etuuksien leikkaukset auta.
Tunnen 4 työtöntä. Yksi on hakenut aktiivisesti töitä jo yli vuoden, eikä ole saanut kuin muutaman haastattelun. Kahdella on päihde ja mielenterveys ongelmia eli ei työkykyisiä, vaikka kelan mielestä riittävän terveitä. Neljännellä vahvoja nepsy piirteitä, eikä aisti ja kuormitus herkkyyksien takia kykene tekemään mitä tahansa työtä, varsinkaan vakituisesti. Yksikään heistä ei ole vapaaehtoisesti työtön ja mielellään tekisivät jotain, kun sopivan mahdollisuuden ja tuen siihen saisivat.
Vierailija wrote:
Ihan omasta suvusta löytyy useampia. Serkut kahdesta eri perheestä kaikki omasta tahdostaan työttämiä. Ihmetyttää kun tädit ja sedät eli näiden vanhemmat aina käyneet töissä eli heidän kohdalla ei päde se, että työttömyys ja köyhyys periytyisi. Muistelen kyllä että nämä serkut olivat aivan patalaiskoja jo lapsuudessa. Mitään kotitöitä yms. eivät tehneet. En tiedä oliko kyse siitä että eivät vaan suostuneet niitä tekemään vai eikö edes koskaan vaadittu tekemään. Näistä varsinkin kaksi on oikein ylpeitä siitä miten osaavat "käyttää systeemiä hyväkseen."
Todella outoa. Onko niillä serkuilla perheitä itsellään? Eivät kaipaa mitään kivaa mitä rahalla saa? Vuodesta toiseen tyytyvät siihen että elämiseen on se n. 500€/kk? Eivät halua matkustella, ostaa autoa, ostaa asuntoa, käydä ravintoloissa jne huvituksissa koskaan? Mahtaa olla tylsää elämää. Ja vielä pahempi köyhä vanhuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Ongelmana nykyään on myös se, että sellaiset kaikille sopivat "sahalle apumiehen apumieheksi lautoja kantamaan" tai "kotiapulaiseksi lattioita lakaisemaan" -tyyppiset työt ovat yhteiskunnasta kadonneet. Elämä on aika monimutkaista ja työelämä kiireistä & vaativaa niissä helpoissakin hommissa nykypäivänä, lisäksi esim. päihdeongelmia ei enää nykyään katsota missään työpaikassa kuten voitiin tehdä vielä 50 vuotta sitten. Ehkä pitäisi vain hyväksyä, että on aika suuri joukko ihmisiä, jotka eivät pärjää nykyajan työelämässä, eivät millään alalla.
Juuri tämä. Tällaisilla ihmisillä on aikanaan ollut oma paikkansa tuottavina yksilöinä yhteiskunnassa, mutta enää ei teknologisen ja rakenteellisen murroksen myötä ole. Tulevaisuudessa kehittyvä tekoäly tulee tekemään myös monista "keskiluokkaisista" töistä samalla lailla turhia, kovin monen ei kannattaisi paukutella henkseleitään omalla korvaamattomuudellaan. Kyse on inhimillisyydestä. Tuottavuus ei ole mihinkään hävinnyt, päinvastoin, mutta sen hedelmät jakautuvat epätasaisemmin koko ajan. Voisi yksinkertaistaa sen niin, että se raha mikä ennen meni laudankantajan palkkaan, menee nyt omistajien taskuun. Ennen se takasi taloudellisesti siedettävän elämän yhdelle ihmiselle, mutta nyt se lihottaa sellaisten ihmisten pankkitilejä, jotka eivät lisää rahaa tarvitsisi yhtään mihinkään. Siinä on vähän mietittävää.
Olen kaupunkilainen ja koulutettu. Ei kuulu tuttavapiiriini mitään maalaislaiskureita ja peräkammarinpoikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden, mutta hänellä on muutenkin elämänhallinnan haasteita. Luulen, että saattaisi olla kirjolla ja kaipaisi enemmänkin apua. En tiedä pärjäisikö edes missään säännöllisessä työssä. Opiskeluista ei ainakaan ole mitään tullut. Äitinsä hyysää yli kolmekymppistä ihmistä, juuri muuta ihmiskontaktia ei sitten olekaan.
Vierailija wrote:
No tunnen. Kaikki paremmin tuntemani työttömät, ja he kaikki olisivat työkykyisiä tekemään sellaisia helppoja töitä, joihin voisivat päästäkin. Eivät hae töitä. Näihin kuuluu lähisukulaiseni, koulukaverini ja miehen läheinen kaveri.
Millä rahalla he elävät koska työttömyyskorvausta ei saa jos ei hae töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Tunnen , tai tiedän vaikka kuinka monta! Näitä wt- ihmisiä. Varsinkin pikkuisten paikkakuntien ongelma nämä kansankynttilät.
Tiedätkö mitä tarkoittaa kansankynttilä? Mihin luulet että pienellä paikkakunnalla ne sun wt ihmiset menisivät töihin? Kuka siellä heitä palkkaa?
Tunnen yhden ikuisen opiskelijan, 42v, ei montaa vuotta työhistoriaa ja kaikki sekin jotan ihan ei-kokopäivähiippailua kuten www-sivut järjestölle. Äitinsä on lytännyt pienestä pitäen kaikkien kuullen.
Toinen fiksu tohtorismies mutta masentunut ja katkeroitunut, alko maistui aiemmin hyvin ja nyt pää sekaisin mielialalääkkeistä, aiheuttanut aikamoisen adhd:n.
Kolmas oma sisko, joka raiskattiin 25-v monta kertaa niin että oli 2 pv panttivankina omassa kodissaan puukolla uhanneen tuntemattoman toimesta. Nyt nelikymppinen perheenäiti joka ei pysty saamaan päätään kuntoon, jotenkin self helpin myötä suistui myös kaninkoloon, mutta kaikki lähtee siitä ettei kestä yhtään stressiä ja traumat nousevat pintaan helposti. Ainoa heistä joka ei nosta tukia, lapsiperheköyhyyttähän se tarkoittaa yhden keskipalkkaisen tuloilla ja satunnaisilla pikkutuloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne sellaista, joka todella nimenomaan haluaisi olla työtön. Sen sijaan tiedän useitakin sellaisia, jotka hakevat (tai työttömänä ollessaan ovat hakeneet) kyllä töitä, mutta äärimmäisen nirsosti. Eli kelpuuttavat vain omaa koulutusta täsmällisesti vastaavat paikat, joita aukeaa ehkä kerran vuodessa, tai jos on hyvin työllistävä koulutus, niin on sen alan sisällä tuhottoman tarkat kriteerit. Tällaisenkin ihmisen työttömyys on tavallaan omaa aikaansaannosta, vaikka samaan aikaan olisi myös kova halu päästä töihin - niihin oman kriteerilistan mukaisiin.
Tunnen useamman ansiosidonnaisella kikkailevan. Olen itsekin tehnyt sitä nuorena. Tosin käyttänyt ajan aina johonkin hyödylliseen kuten opiskeluun ja tehnyt töitä sen verran, ettei se leikkaa etuuksia. Väittäisin, että meillä on antelias sosiaaliturva ainakin heille, joille on töitä aina tarjolla. Senkin tunnistin itsestäni, että nopeasti tottuu vapauteen, ilmaiseen rahaan ja työelämä alkaa jopa ahdistamaan. Näin työssäkäyvänä puolestaan ahdistaa ajatus työttömyydestä.
Elämäntapatyöttömiä tunnen muutaman. Noin kolmekymppisiä, ammattikin pitkän kaavan mukaan opiskeltu. Työtä ei ole ikinä haettu, koska aina on jotain tärkeämpää menossa ja tulossa. Tienaaminen ei erityisemmin kiinnosta, ei ole sellaisia tarpeita. Vanhemmat antavat rahaa mm. ruohonleikkaamisesta, niin pystyy kännykät yms. ostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne. Tunnen lukuisia sairaita, jotka ovat vuosia pyrkineet työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta jääneet työtön-statukselle. Kärvistelevät epätietoisuudessa kela-ja vakuutuslääkärien pihdeissä vuodesta toiseen.
Minä olen. Pärjään ilman töitäkin. Saan lisätuloja treidaamalla ja kulut pysyvät kurissa ilman autoilua. Saan työmarkkinatuen, asumistuen ja jos ne eivät riitä, maksan säästöistäni. Jos tulee pakko mennä johonkin kokeiluun, niin menen mielelläni, mutten ahkeroi. Enempi olen puhelimella. Ikää on jo niin paljon, ettei työllisty millään. Edes hyllyttäjäksi ei huolita.
Tunnen yhden pitkäaikaistyöttömän. Ei saa juuri mitään rahaa, kun on ollut työttömänä vuosia. Asuu eläkkeellä olevan äitinsä kanssa. Rahaa ei ole. Hän on tyttö ja pystyisi tekemän monenlaista työtä.
Tunnen useitakin, jotka ovat selän, masennuksen tms vuoksi jääneet sprahalle ja siitä työttömyysetuuksille. Ovat kokeneet, että kun on sopeutunut tuohon arkeen niin sitä tekee mieli jatkaa. Ja kun on jatkanut pari vuotta, ei kukaan enää palkkaa ja kotona oleminen on tehnyt tehtävänsä ja ihminen ei enää ole samassa työkunnossa kuin jäädessään saikulle, vaikka alkuperäinen vaiva olisikin helpottanut.
En tunne. Nuorena ja nohevana tulkitsin heidät niin, mutta sittemmin olen ymmärtänyt paremmin. Kyllä heillä poikkeuksetta on nepsyoireilua, mielenterveys- tai päihdeongelmia. Eikä kenenkään tilanne tietenkään pidemmän päälle ainakaan parane. Puhun siis heistä, jotka ovat työttömänä vuosia tilanteeseensa edes kummemmin turhautumatta.
Ihan vinkkinä et moni ottaa kuppia reippaammin kun ei oo töitä ja sit ku niitä saa niin sit vähemmän. Moni tuttu sanoo samaa, ihan siis omakohtaista kokemusta. Kun ei oo tekemistä niin on mukava kupitella.
Tuskin tiedät heidän todellisesta työkyvystään mitään. Minut testattiin 10 vuotta sitten psykiatrilla, todettiin työkyvyttömäksi. Itsehän en tuota suostunut uskomaan vaan jatkoin yrityksiä työllistyä. Nyt olen tosiaan työkyvytön. Voi vaan kuvitella mitä minustakin puhutaan selän takana.