Tunnetteko oikeasti sellaista työtöntä, joka laiskuuttaan makaa kotona?

Vierailija wrote:

Kelan päivärahoista en osaa sanoa enkä laiskana makaamisesta, mutta tunnen ihmisiä, jotka ovat tai ovat olleet ansiosidonnaisella päivärahalla ilman aikomustakaan hakeutua töihin. Esimerkkejä: yksi rakensi talon, ja kun se oli tehty, työpaikka löytyi helposti. Yksi halusi olla kotona lapsen kanssa siihen saakka, kunnes lapsi aloitti koulun. Tosin tässä kävi sitten niin, että kotona oloa kertyi ilmeisesti liian paljon, eli uutta työpaikkaa ei ole saanut. Eräs ilmoitti, että "voisi sitä talvella töissä käydä, mutta kesällä on niin paljon muutakin tekemistä".

Sama kirjoittaja jatkaa:

Yksi ansiosidonnaisella aikaansa viettävät vieläpä loihe lausumaan: "omia rahojanihan käytän". Eikä siis tarkoittanut säästöjä tms vaan aidosti kuvitteli, että se mitä on maksanut työttömyyskassan jäsenyydestä kuittaa saamansa ansiosidonnaisen. :'D

Vierailija wrote:

Onko nyt tärkeätä työllistää näitä rajatapauksia ja viinaanmeneviä pummeja kun ehdottomasti suurin osa työttömistä on aktiivisesti työtä hakevia? 

 

 

Kyllä. Tai sitten heiltä pitää ottaa tuet pois. Ei voi olla sellainen yhteiskunta, jossa päätät nyt alkaa työkyvyttömäksi alkoholistiksi ja sitten toiset kustantavat tämän.

En tunne. Olin jonkin aikaa työttömänä ja helvetin vaikeaa oli se tukien hakeminen ja saaminen. Aina keksittiin lisäselvityksiä lisäselvityksien perään, mitä piti heille selvittää ja joka kuukausi piti hakea. Olen yh, kaksi lasta. Nyt onneksi taas töissä ja kyllä veemäisetkin päivät jaksaa, kun tietää milloin rahaa tulee ja miten paljon, eikä tarvi sitä kelan riepottelua sietää. En ole ikinä ymmärtänyt, miten se on muka helppoa joidenkin mielestä? Vai onko jollekin vaan lepsummat vaatimukset? Mulla on maisterintutkinto niin vaikuttiko se mahdollisesti?

Täällä ilmoittautuu yksi. En tosin makaa, vaan teen kaikkea mukavaa, mihin ei muuten olisi aikaa. En myöskään ole Kelan päivärahalla, se on liian pieni. Olen ansiosidonnaisella ja eläkeputkessa. Ei minulla mitään sairauksia ole, en vain halua enää mennä töihin kun eläkettä tässä odottelen.

Serkku saattaisi mennä tuohon kategoriaan. Päivääkään ei ole töissä ollut, mutta ei ole kyllä liiemmin tukiakaan nostellut. Ollut sukulaisten elätettävänä. Nyttemmin on kyllä varmaan jo päihdeongelmaa, masennusta ja syrjäytymistä, vaikea sanoa kumpi oli ensin. Mutta kai lähes kymmenen vuotta kotona sukulaisten nurkissa loisien masentaa kenet vaan. 

Mikäs tässä lomaillessa muiden urpojen piikkiin. 

AP kysyy, tunnetaanko me täysijärkisiä, terveitä ja toimintakykyisiä ihmisiä, jotka kyllä saisivat töitä halutessaan, mutta sen sijaan valitsevat sohvalla makaamisen ja ovat työttömiä laiskuuttaan. 

Hän saa useita vastauksia tyyliin "Kyllä, tunnen pari, heillä on kaikilla vakavia mielenterveysongelmia ja päihdeongelmia ja asuvat vielä nelikymppisinä kotona kun eivät ole ikinä valmistuneet mistään koulusta ja lisäksi vielä on selkä täysin sökönä ja asperger..."

Missä on ihmisten sisälukutaito?!

Mä olen työssä käyvä ihminen, vieläpä korkeakoulutettu ja varmaan jonkin mittapuun mukaan urallani menestynyt. Silti olen aika varma, että viihtyisin työttömänä hyvin.

Ilmaisia ja edullisia kursseja, harrastuksia ja koulutusta olisi tarjolla vaikka kuinka paljon tässä kaupungissa, urheilisin, maalaisin ja lukisin, osallistuisin kaikenlaiseen järjestötoimintaan... Saisin päiväni kulumaan mainiosti, eikä mua haittaisi, vaikka joku ulkomaanmatka nyt jäisikin tekemättä pienten tulojen takia. Tavaraa olen keski-ikäisessä keskiluokkaisessa elämässäni kerännyt jo niin paljon, että lisää en tarvitse. Lähinnä asumiseen ja ruokaan & lähes täysi-ikäiseen lapseen menisi rahaa. Työttömyys ei itselleni olisi katastrofi, vaan lähinnä tervetullut muutos. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Onko nyt tärkeätä työllistää näitä rajatapauksia ja viinaanmeneviä pummeja kun ehdottomasti suurin osa työttömistä on aktiivisesti työtä hakevia? 

 

 

Kyllä. Tai sitten heiltä pitää ottaa tuet pois. Ei voi olla sellainen yhteiskunta, jossa päätät nyt alkaa työkyvyttömäksi alkoholistiksi ja sitten toiset kustantavat tämän.

Koska työkyvytön alkoholisti on joka lapsen unelma-ammatti? Tuolla logiikalla meillä ei tällä hetkellä muuta olisikaan kuin työkyvyttömiä alkoholisteja maa täynnä. Kummasti silti suurin osa ihmisistä on hakeutunut ja hakeutuu opintoihin ja töihin. Nykynuoret eivät kuulemma enää edes polta ja juo samaan malliin kuin oma sukupolveni (jossa alkoholin riskikäyttäjiä riittää, mutta suurin osa heistäkin työelämässä silti). Olisikohan siksi, että se työttömyys ja alkoholin suurkulutus on harvan mielestä kovinkaan ihana elämäntavoite, vaikka miten saisi siihen yhteiskunnan tukia. 

Vierailija wrote:

Todennäköisesti suurin osa palstamammoista.

Olet hullu

Tunnen. Sukulaiseni. On myös piilottanut perintörahansa. Nostaa tukia vaikka rahaa riittäisi. 

Kyllä tekisi mieli ilmiantaa, sukuriita siitä tulisi.

En tunne yhtään pitkäaikaistyötöntä, joka ei haluaisi oman alansa tai muuten kiinnostavaa työtä. Ne jotka sanovat olevansa ideologisia työttömiä ovat jotain muuta jota eivät vain halua sulle paljastaan esim. nistejä tai tekevät jotain ilmaishommia.

Tunnen / tiedän muutaman. Kaikkia näitä yhdistää se, että kunnianhimoinen ja töissä etenevä vaimo elättää heidät. Ovat "lojuneet kotona" jo muutaman kymmenen vuotta, heillä on koulutusta (toki vanhaa) mutta ihan varmasti jotain työtä löytäisivät, jos haluaisivat. Kai heillä oma ylpeys tms. estää menemästä ns. p**kaduuniin ja kun kerran läheisriippuvainen vaimo elättää täysin niin mikäs siinä on eläessä...

Vierailija wrote:

Mä olen työssä käyvä ihminen, vieläpä korkeakoulutettu ja varmaan jonkin mittapuun mukaan urallani menestynyt. Silti olen aika varma, että viihtyisin työttömänä hyvin.

Ilmaisia ja edullisia kursseja, harrastuksia ja koulutusta olisi tarjolla vaikka kuinka paljon tässä kaupungissa, urheilisin, maalaisin ja lukisin, osallistuisin kaikenlaiseen järjestötoimintaan... Saisin päiväni kulumaan mainiosti, eikä mua haittaisi, vaikka joku ulkomaanmatka nyt jäisikin tekemättä pienten tulojen takia. Tavaraa olen keski-ikäisessä keskiluokkaisessa elämässäni kerännyt jo niin paljon, että lisää en tarvitse. Lähinnä asumiseen ja ruokaan & lähes täysi-ikäiseen lapseen menisi rahaa. Työttömyys ei itselleni olisi katastrofi, vaan lähinnä tervetullut muutos. 

Sulla on tyypillinen harhakuva, että työttömyys on lomaa. Työtön saa rahansa almuina muilta ja joutuu koko ajan tekemään tiliä tekemisistään. Ja kun sun silmälasit, pesukone tai läppäri hajoaa, et työmarkkinatuella noin vain osta uutta. Myös monet mainitsemasi asiat kuten järjestötoiminta on vaikeaa jos ei ole yhtään rahaa laittaa omistaan retkiin, harrastusvälineisiin, bussimatkoihin yms.

Tunnen yhden ideologisesti työttömän. 

Kyseinen henkilö totesi lukiossa, että ei kyllä aio koskaan tehdä mitään ja on pitänyt sanansa. Kaveri ei ole tyhmä, päinvastoin, todella älykäs. Näkee maailman menetettynä eikä käsittääkseni ennusta ihmiskunnalle kovin valoisaa tulevaisuutta ja kokee oman paikkansa yhteiskunnan syrjäisimmässä kolkassa ajattelijana omassa yksinäisyydessään.

Tavallaan jopa arvostan häntä, mutta oma arvomaailmani ei vain ole millään tavalla samanlainen.

Vierailija wrote:

Tunnen yhden. Hän on vaikeasti mt-ongelmainen ja päihteiden väärinkäyttäjä. Ongelmat ovat alkaneet jo teini-iässä.  Satunnaisia työpaikkoja on ollut, mutta ne ovat olleet lyhytkestoisia ja usein kaveri on myös itse irtisanoutunut, kun ei pysty eikä kykyne. Parhaiten on aikanaan pärjännyt raksalla apumiehenä.

Trololololooo! Tämäkö on mielestäsi laiskuutta?

Kyllä tunnen muutamia pari-kolmekymppisiä ihmisiä, jotka ovat työttömiä ja Kelan tuella siksi, että eivät jaksa tai halua mennä töihin.

Kaikki ovat ihan fiksuja ja terveitä tyyppejä. Heitä yhdistää se, että ovat

- kouluttautuneet alalle, jossa ei ole töitä (tutkinnot ja lyhyt työharjoitteluista koostuva työkokemus osastoa modernin tanssiteatterin harpunsoittajien kakkosäänisuunnittelija)

- he hakevat koulupaikkaa sinnikkäästi vuosi vuoden jälkeen ("pyrin lääkikseen / elokuvaohjaajan koulutukseen / oikikseen nyt viidettä vuotta").

- Asennevamma, ylpeys, kermaperseys tms ei anna periksi hakea mitä tahansa työtä, vaan he puhuvat avoimesti, että eivät nyt ainakaan Prisman kassalle / kahvia keittämään / siivoamaan mene, kun kumminkin on tämä modernin tanssiteatterin harpunsoittajan kakkosäänisuunnittelijan koulutus tai se joku "paskahomma" voisi häiritä pääsykokeeseen valmistautumista. 

- Vanhempansa tai isovanhempansa ovat niin varakkaita, että pystyvät elättämään pari-kolmekymppisiä lapsiaan. Kaikki nämä tuntemani ihmiset asuvat vanhempiensa tai isovanhempiensa omistamassa asunnossa ja saavat säännöllisesti elämiseen rahaa vanhemmiltaan. Vanhemmat eivät erityisesti patista lastaan töihin, vaan sanovat suoraan, että "onhan meillä nyt sen verran rahaa, ettei sun minnekään siivoamaan tarvitse ainakaan mennä..."

Itse arvostan ihan kaikenlaisia töitä ja olen elämäni aikana tehnyt myös niitä myyjän ja siivojan ja call centerin hommia. En myöskään itse pystyisi elämään niin, että kolmekymppisenä isäni laittaisi minulle jotakin kuukausirahaa tilille. 

Tällaisilta tyypeiltä saisi minun mielestäni tuet lakkauttaa. Ei ole veronmaksajien asia elättää heitä. Kun puhutaan ns. elämäntapatyöttömistä, niin hirveän harvoin puhutaan tästä yläluokasta tai ylemmästä keskiluokasta, jossa myös on näitä "vapaaehtoisesti työttömiä".   

Minä makoilen laiskuuttani työttömänä. Toki omilla rahoillani kustannan tämän. Jos Suomi muuttaa kurssiaan parempaan suuntaan, lähden takaisin töihin. Nyt on ollut hieman havaittavissa viitteitä tuosta.

"Sulla on tyypillinen harhakuva, että työttömyys on lomaa. Työtön saa rahansa almuina muilta ja joutuu koko ajan tekemään tiliä tekemisistään. Ja kun sun silmälasit, pesukone tai läppäri hajoaa, et työmarkkinatuella noin vain osta uutta. Myös monet mainitsemasi asiat kuten järjestötoiminta on vaikeaa jos ei ole yhtään rahaa laittaa omistaan retkiin, harrastusvälineisiin, bussimatkoihin yms."

Puuttumatta muuhun, mutta nyt on kyllä järjestötoiminnasta erikoinen käsitys. Itse olen useassa järjestössä/yhdistyksessä mukana sekä harrastusten puolesta että hyväntekeväisyyden takia, eikä niiden toimintaan kyllä rahaani kulu. Järjestämme erilaisia tapahtumia, esim. mukana kaupungin joulutorilla, kahvitus johonkin tilaisuuteen, pakkaamme vaateapukasseja tai ruokakasseja ja harrastuspuolella järjestämme yhteisiä lenkkejä, kerhoiltoja, lukupiirejä tms.  

Tiedän erään 30-vuotiaannaisen, joka yläasteen viimeisenä päivänä ilmoitti, ettei aijo hakeutua enää koskaan koulumpenkille. Naureskeltiin hänelle vähän, mutta hän on "pitäytynyt lupauksessaan" 

Päivääkään ei ole töitä tehnyt. On avoimesti mm. Somessa avannut näkemyksiään siitä, että miehen kuuluu elättää perhe, ja naisen paikka on kotona.

Lapsia tehtaillut niin, ettei työkkäri kaipaile.