Tunnetteko oikeasti sellaista työtöntä, joka laiskuuttaan makaa kotona?

Vierailija wrote:

Yksi on heikkolahjainen, eikä kykene edes yksinkertaiseen hyllytystyöhön. Koulut kyllä kävi, ehkä rimaa hipoen. Autokoulua koitti läpi 4-5 kertaa. Sai kortin mutta ei ole ajanut sen jälkeen. 

Yhdellä taas heikko terveys, pitkäaikaissairauksia joiden taso vaihtelee. 

Kuuluvatko he kategoriaan " saisivat töitä, jos vain hakisivat"? Sellaisiahan aloittaja peräänkuulutti. Jos on heikko terveys tai älynlahjat, niin kiinnostavatko työnantajia silti?

Vierailija wrote:

Ongelmana nykyään on myös se, että sellaiset kaikille sopivat "sahalle apumiehen apumieheksi lautoja kantamaan" tai "kotiapulaiseksi lattioita lakaisemaan" -tyyppiset työt ovat yhteiskunnasta kadonneet. Elämä on aika monimutkaista ja työelämä kiireistä & vaativaa niissä helpoissakin hommissa nykypäivänä, lisäksi esim. päihdeongelmia ei enää nykyään katsota missään työpaikassa kuten voitiin tehdä vielä 50 vuotta sitten. Ehkä pitäisi vain hyväksyä, että on aika suuri joukko ihmisiä, jotka eivät pärjää nykyajan työelämässä, eivät millään alalla.

TÄMÄ! Oma isäni on alkoholisti ja oli taksiyrityksen toimitusjohtaja. Äitini myös ja suuryrityksen kirjanpitäjä.

Itselläni ei ole edes päihdeongelmaa, vain mt-ongelmia lapsuuden takia (ylläri?), eikä kukaan halua ottaa töihin. Aika helposti nykyään leimataan epäkelvoksi, mutta myös syyllistetään siitä ettei saa töitä.

Kyllä, ainakin kaksi.

Molemmilla ylempi korkeakoulututkinto. Töitä saisivat, jos olisivat aktiivisempia. Nyt työllistyvät vain, jos työkkäri pakottaa heidät hakemaan jotakin paikkaa, esim. palkkatuettua työtä.

Kumpikaan heistä ei kaipaa mitään erityistä. Tulevat ilmeisen vähällä toimeen. Opiskeluaikana toinen heistä oli ainoa, jonka tiesin säästäneen kuukausittain opintotuesta (ilman, että oli mitään muita tulonlähteitä, säästöjä tai muilta saatua rahallista tukea). Ruokabudjetti hänellä oli kuukaudessa tuolloin noin 100€ luokkaa, hyödynsi kattavasti luonnon antimia ja hävikkiruokaa.

Yhteiskunnan turvaverkkojen käyttö on todella lähtenyt käsistä. Eipä tässä muuta kuin työtakkia päälle taas ja yrittämään. Olkaa hyvä.

Tunnen tai tiedän monia, muutama ihan vanha kaveri joita ei kehtaa sanoa tuntevansa koska ovat loisia.

Tunnen.

Hän on kokoomuksen propagandassa, eli iltapäivälehtien sivuilla aina, kun ollaan ottamassa köyhiltä ja antamassa rikkaille.

Tuntemani työttömät ovat joko ahkeria aikaisin herääjiä, jotka yrittävät keinolla millä hyvänsä päästä töihin siinä onnistumatta ja auttavat lähipiiriään minkä kerkeävät tai heitä, jotka ovat niin sairaita, että heidän pitäisi olla jo eläkkeellä, mutta ovat kela-lääkärin mukaan täysin terveitä.

Vierailija wrote:

Tunnen yhden. On tosin niin moniongelmainen ja elämäntavat päin honkia, että tuskin mihinkään työhön edes pystyisi tai häntä kukaan suostuisi palkkaamaan. 

Eli et tunne. Aloittaja kysyi niitä, jotka pääsisivät töihin jos vain haluaisivat. Jos kukaan ei suostu palkkaamaan, ei kuulu joukkoon.

Tiedän yhden. Tekee duunarihommaa minimin, että voi kikkailla ansiosidonnaisella loppuajan. Nuuka kuin mikä, keräilee pulloja ja on ylpeä saaliistaan. Ei perussairauksia.

En tunne. Sen sijaan tunnen fiksuja, koulutettuja täysin terveitä ihmisiä, jotka ovat aktiivisuudestaan huolimatta työttömänä. Ihmeellistä miten ihmisillä on tarve leimata työttömät sairaiksi luusereiksi. Ikään kuin työllisissä ei olisi mt-ongelmaisia ja juoppoja :D

Tiedän, en ehkä ihan noilla sanoilla. Mutta useammankin, jotka sanoo että vain vakituinen työ, jossa viikonloput vapaat kelpaa. Tai esim. Ammattikoulun kesken jättänyt nuori, joka sanoi että lähtee töihin, jos saa yli 2000€ palkan, vapaat viikonloput ja työaika saa alkaa aikaisintaan klo 10 aamulla...

Tunnen muutaman. En tunne kovin monta työtöntä, mutta kaikki ovat juuri tuollaisia työhaluttomia.

Vierailija wrote:

Tunnen.

Hän on kokoomuksen propagandassa, eli iltapäivälehtien sivuilla aina, kun ollaan ottamassa köyhiltä ja antamassa rikkaille.

Tuntemani työttömät ovat joko ahkeria aikaisin herääjiä, jotka yrittävät keinolla millä hyvänsä päästä töihin siinä onnistumatta ja auttavat lähipiiriään minkä kerkeävät tai heitä, jotka ovat niin sairaita, että heidän pitäisi olla jo eläkkeellä, mutta ovat kela-lääkärin mukaan täysin terveitä.

Kelan vakuutuslääkärin pohjalta annetusta päätöksestä voi valittaa. Jopa valituksen johdosta annetusta päätöksestä voi valittaa. Virheet ovat äärimmäisen epätodennäköisiä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tunnen yhden. On tosin niin moniongelmainen ja elämäntavat päin honkia, että tuskin mihinkään työhön edes pystyisi tai häntä kukaan suostuisi palkkaamaan. 

Eli et tunne. Aloittaja kysyi niitä, jotka pääsisivät töihin jos vain haluaisivat. Jos kukaan ei suostu palkkaamaan, ei kuulu joukkoon.

Jos elämäntapojensa takia ei ole työelämään kelpoinen, on se kyllä ihan omaa vikaa. Arkielämä kuntoon niin katsotaan sitten uudestaan, kumpaan joukkoon kuuluu.

Vierailija wrote:

"En tunne. Sen sijaan tunnen fiksuja, koulutettuja täysin terveitä ihmisiä, jotka ovat aktiivisuudestaan huolimatta työttömänä. Ihmeellistä miten ihmisillä on tarve leimata työttömät sairaiksi luusereiksi. Ikään kuin työllisissä ei olisi mt-ongelmaisia ja juoppoja :D"

Tekeekö mt-ongelma ihmisestä luuserin ja huonon ihmisen? "Sairas luuseri"?? Meinaatko että on luuseriutta olla sairas?

Olenko nyt kasa pskaa kun minulla on masennusta ja unettomuutta. Olen yrittänyt parantua näistä, ja miettinyt miten voin tehdä itsemurhan, että tämä loppuisi.

Ei kukaan halua tahallaan olla mt-ongelmainen, eikä mt-ongelmat tee ihmisestä tyhmää.

Itse olen pitkälti omasta tahdosta työtön koska rahaa on sillä tavalla riittävästi että töitä ei ole pakko tehdä yli kymmeneen vuoteen. Itselleen on turha valehdella, kukapa ei tässä tilanteessa jäisi kotiin.

En tunne. Jos joku tällaista väittää itsestään, niin todellisuudessa taustalla on koulukiusattuna oloa tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai päihdeongelmaa tai mielenterveysongelma, jota ei ole diagnosoitu eikä hoidettu. Sanomalla, että haluaa vaan hengata ja hyötyä yhteiskunnasta syyksi  on vain selitystä ennen kaikkea itselleen. On helpompi ajatella näin kuin kokea olevansa avun tarpeessa tai kokea olevansa erilainen, huonompi kuin muut, koska ei kykene siihen samaan kuin muut ihmiset. 

En enää tiedä haluaisinko edes osallistua tähän yhteiskuntaan verojen maksajana, vaikka parantuisin työkykyiseksi.

Niin rumaa ja vastenmielistä puhetta on saanut kuulla ihmisiltä ja niin iljettävästi näyttää suurinosa ihmisistä suhtautuvat työttömiin ja sairaisiin ihmisiin.

Tulee sellainen vastareaktio tuosta halveksunnasta ja vihasta. Tulee sellainen olo, että tuollaisten ihmisten kanssa en halua työskennellä, enkä tuollaisten kanssa olla missään tekemisissä.

Eri asia jos on sellainen työpaikka missä on vain kivoja ihmisiä. Sellaisia ketkä eivät halveksi ja vihaa. Ei taida olla sellaisia työpaikkoja. Jokaisessa on joku psykopaatti tai empatiakyvytön narsisti.

Tunnen kaksi yli viiskymppistä miestä jotka ei ole päivääkään ansiotyötä tehneet ja hyvin tuntuvat pärjäävän..

Joo ja ei. Tässä kietoutuvat yhteen muutamat perustotuudet, sekä työntekijän, että työnantajan puolelta. Tunnen henkilön, joka on vakihommissa kesäkuukaudet, mutta talvisydämen kortistossa. Eli se homma kestää vain kesäkauden.

Muuhun työhön hakeutumisen tekee hankalaksi ikä >50 v. sekä mielekkään työn puute. Tarjolla olevat hommat ovat tempputyöllistämistä, eli jotain parin-kolmen tunnin keikkoja jossain kryptisissä paikoissa, jolloin työssäkäynnin kustannukset syövät hommasta kaiken hyödyn. Tai sitten näitä puhelinmyyjä, pölyimurikauppias-osastoa.

Eipä noihin työttömiin oikein enää näin aikuisiällä työssäkäyvänä tutustu.

Yhden työttömän keksin omasta tuttavapiiristä, mutta häneenkin on yhteydenpito jäänyt vuosien varrella. Syynä kai eri elämänpiirit, intressit jne. Tämä tyyppi oli hyvä kaveri joskus nuorempana ja meitä yhdisti samat kiinnostuksen kohteet ja harrastukset. Sitten jossain vaiheessa, kun itse olin jo valmistunut ja mennyt töihin, alkoi kaveria kiinnostamaan enemmän päihteet ja hän vetäytyi omiin oloihinsa. Sanomattakin varmaan selvää, että myös yliopisto-opinnot jäivät häneltä kesken. Jossain vaiheessa sitten yhteydenpito jäi kokonaan ja pari kertaa olen häneen nyt viimeisen 20 v aikana törmännyt. Joka kerta on näyttänyt entistä huonommalta. Jotenkin häneltä aina puuttui suunta elämältä ja sitä sitten korvattiin päihteillä.