Ystävät ei ymmärrä elämäntilannetta

Minusta kuulostaa, että ap se ei ymmärrä niiden ystäviensä elämäntilannetta.

Miksi sinä ap vähättelet ystäviesi kokemuksia kun samaan aikaan haluat, että sun kokemuksia ei vähätellä? Kärsimys on subjetiivista ei objektivista, ja jokainen meistä saa pitkän listan kärsimyksiä aikaiseksi omasta elämästään niin halutessaan. Enemmänkin epäilen, että jäät yksin, koska, sinua kohdanneista vaikeuksista huolimatta, sulla ei ole minkään tason empatiakykyä. Ja aika harva jaksaa viettää aikaansa sellaisten ihmisten kanssa.  

Ei ulkopuoliset tiedä toisten elämän vaiheista ja vaikeuksista.

Työssäkäyvät perheelliset todellakin pyhittää vapaa-aikansa lapsilleen ja ovat todellakin väsyneitä.

Vierailija wrote:

Miksi sinä ap vähättelet ystäviesi kokemuksia kun samaan aikaan haluat, että sun kokemuksia ei vähätellä? Kärsimys on subjetiivista ei objektivista, ja jokainen meistä saa pitkän listan kärsimyksiä aikaiseksi omasta elämästään niin halutessaan. Enemmänkin epäilen, että jäät yksin, koska, sinua kohdanneista vaikeuksista huolimatta, sulla ei ole minkään tason empatiakykyä. Ja aika harva jaksaa viettää aikaansa sellaisten ihmisten kanssa.  

He ei ole kokeneet rankkoja asioita kuten minä eikä he ymmärrä elämää.

Vierailija wrote:

Miksi sinä ap vähättelet ystäviesi kokemuksia kun samaan aikaan haluat, että sun kokemuksia ei vähätellä? Kärsimys on subjetiivista ei objektivista, ja jokainen meistä saa pitkän listan kärsimyksiä aikaiseksi omasta elämästään niin halutessaan. Enemmänkin epäilen, että jäät yksin, koska, sinua kohdanneista vaikeuksista huolimatta, sulla ei ole minkään tason empatiakykyä. Ja aika harva jaksaa viettää aikaansa sellaisten ihmisten kanssa.  

He ei ole kokeneet rankkoja asioita kuten minä eikä he ymmärrä elämää.

En ymmärrä yhtään, miten vaikea lapsuus tai myöhemmin saatu ura liittyvät ystävien tapaamiseen? Miksi vaikeuksia pitää edes verrata keskenään, kenellä on ollut vaikeinta? Niistäkö sinä haluat heidän kanssaan keskustella kerta toisensa jälkeen? Jos näin, en ihmettele yhtään, etteivät ystävät jaksa tavata. 

Ihan jokaisella on elämässään vaikeuksia. Osa kohtaa rankkojakin asioita jo hyvinkin nuorena. Joku toinen saattaa elää pitkäänkin, ennen kuin joutuu esim. hautaamaan läheisensä tai kohtaamaan jonkin muun raskaan asian. Näin se elämä vain menee. Se, että jumittuu jankkaamaan niitä omia vaikeuksiaan ja vertailee niitä muiden elämään, tekee ihmisestä kauhean raskaan eikä sitä jankkausta kukaan jaksa pidemmän päälle kuunnella. Itse olen jättänyt tämäntyyppisen ihmisen taakseni, koska tapaamiset olivat aina juuri tuota hänen vaikeuksiensa ja yli 10 vuotta sitten tapahtuneiden asioiden jankkaamista. Vaikka miten yritti tuoda uutta näkökulmaa asioihin, todeta että muutkin ovat eronneet ja menettäneet veljensä, sinulla on kuitenkin edelleen vanhempasi ja lapsesi, ei mikään auttanut. Kaikki on pilalla, eikä kellään ole niin vaikeaa kuin hänellä. 

Ehkä sinun ap pitäisi mennä johonkin terapiaan käsittelemään noita menneisyyden asioitasi, ja mikäli ystäväsi vielä kuitenkin haluavat sinua tavata, yritä toimia kuten täällä on jo ehdotettu: mene ystävillesi kylään, auta lasten kanssa, ole kiinnostunut ystäviesi elämästä, heidän lapsistaan jne. Mikäli vain vaadit heitä lähtemään pikkulapsiarjesta baariin kuuntelemaan sinun lapsuuden traumojasi, jäät taatusti yksin. 

Vaikea lapsuus liittyy siten ttä olen kokenut niin paljon vastoinkäymisiä ja ystävät taas on päässeet elämällä helpolla. Eivät varmaan selviäisi ilman vanhempiaan tai sisaruksiaan. En koe että meillä olisi samaa näkökulmaa maailmaan.

Vierailija wrote:

Vaikea lapsuus liittyy siten ttä olen kokenut niin paljon vastoinkäymisiä ja ystävät taas on päässeet elämällä helpolla. Eivät varmaan selviäisi ilman vanhempiaan tai sisaruksiaan. En koe että meillä olisi samaa näkökulmaa maailmaan.

Heillä ei olekaan samaa näkökulmaa asiaan. Sun pitää hankkia uusia ystäviä, jotka ovat kokeneet saman kuin sinämkin. Jos siis sinulle on ongelmana ystäviesi suhteen, että heidän elämänsä ovat olleet erilaisia kuin sinun elämäsi. 

Vierailija wrote:

Se perhe-elämä nyt vaan menee varmaan kaikilla hauskanpidon edelle ikiteiniseurassa. Sinulle ehkä elämän huippua voi olla hassunhauskat illanvietot, mutta monet muut samanikäiset haluaa jo muutakin elämältä.

Tämä. Kannattaa etsiä nuorempaa seuraa niin voit kuvitella itsekin olevasi edelleen yhtä nuori. Vähän säälittäviä kyllä nämä jotka pitkälti yli kolmekymppisenä elävät edelleen sitä teini-ikäänsä ja hengaavat huomattavasti nuorempien seurassa, mutta tuskin se sinua kovia kokeneena ihmisenä liikuttaa mitä muut ajattelevat.

Vierailija wrote:

Vaikea lapsuus liittyy siten ttä olen kokenut niin paljon vastoinkäymisiä ja ystävät taas on päässeet elämällä helpolla. Eivät varmaan selviäisi ilman vanhempiaan tai sisaruksiaan. En koe että meillä olisi samaa näkökulmaa maailmaan.

Hyvän lapsuuden kokeneet selviää kyllä yleensä vaikeuksitta omilla jaloillaan, kun taas vaikeuksia kokeneet kaatuu. Mitään et voita vähättelemällä pikkulapsivaiheen rankkuutta ajatellen vain omia vuosikymmenien takaisia kärsimyksiäsi.

Vierailija wrote:

Vaikea lapsuus liittyy siten ttä olen kokenut niin paljon vastoinkäymisiä ja ystävät taas on päässeet elämällä helpolla. Eivät varmaan selviäisi ilman vanhempiaan tai sisaruksiaan. En koe että meillä olisi samaa näkökulmaa maailmaan.

Mistä sinä tiedät, kuka olisi selvinnyt ja kuka ei? Ei se kärsimys tee kenestäkään pyhimystä tai erityisen sitkeää. Toiset kestää elämän kolhuja paremmin kuin toiset, oman selviytymismoodin näkee sitten kun vaikeudet iskevät päälle.

Mutta sinä haluat selvästi ajatella, että sinulla on rankkoja kokemuksia joita ystäväsi ei voi ymmärtää. Ja tottahan tuo on, miten he voisivat ymmärtää elämäntilannetta, jota eivät ole itse käyneet läpi? Ethän sinäkään ymmärrä ystäviesi elämäntilannetta, vaan ihmettelet, miksi perheelliset ihmiset eivät halua lähteä istumaan iltaa kanssasi. Kannattaa etsiä saman henkisiä ystäviä jos tuntuu, että olette liian kaukana toisistanne.

Vaikutat ihan jumiutuneen ajatukseen että ystäväsi olisivat päässeet elämässään helpolla. Miksi? Ei elämässä koetut vaikeudet mitenkään pyhitä ihmistä tai tee tästä parempaa. Kuten tässäkin keskustelussa huomaa, esimerkiksi empatia ja ymmärrys muita kohtaan ei riipu pelkästään ihmisten kokemuksista.

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua täysin. Kaipaan elämääni ihmisiä, joilla on jotain perspektiiviä elämän vaikeuksista ja niistä selviämisestä. Eihän se ystävien vika ole, etteivät he ole kokeneet mitään isoja vaikeuksia ja on luonnollista, että lapset ja perhe-elämää menee edelle. En itse ainakaa ole heille vihainen tai katkera, vaan kaipaan erilaista seuraa. Sellaisen seuran löytäminen aikuisena vaan tuntuu vaikealta.

Minulla ei ainakaan ole kyse siitä, että eläisin jotain ikiteinielämää kolmekymppisenä. Kyllä minäkin mielelläni valitsisin perheen ja lapset, jos saisin valita.

Ja kyllä minusta voi ihan hyvin todeta, ettei ystävät ole koken

Mitä heidän pitäisi nyt ymmärtää? Eikö kyse ollut tapaamisista eikä kilpailusta kellään ollut vaikeaa. Kuulostaa nyt aika raskaalta. Ei pahalla. Ymmärrän että kurjaa yhtäkkiä jäädä ulkopuolelle. Ehkäpä väliaikaista.

T.eri

 

Ihan mielenkiinnosta, miten ne kunkin koetut vaikeudet liittyy siihen yhteiseen illanviettoon?

Kuka tommosen ystävä haluaa olla? Olettaa automaattisesti olevansa joku poikkeustapaus ja muita parempi kun elämässä ollut vaikeita hetkiä ja ihan urakin on saatu aikaiseksi. 

Vierailija wrote:

Kuka tommosen ystävä haluaa olla? Olettaa automaattisesti olevansa joku poikkeustapaus ja muita parempi kun elämässä ollut vaikeita hetkiä ja ihan urakin on saatu aikaiseksi. 

Minä kuule tiedän elämästä paljon enemmän kuin muut. Olen joutunut kokemaan mitä jotkut ei osaa kuvitellakaan. En ole saanut mitään helppoa elämää missä suurin ongelma on joku ihan mitätön.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Miksi sinä ap vähättelet ystäviesi kokemuksia kun samaan aikaan haluat, että sun kokemuksia ei vähätellä? Kärsimys on subjetiivista ei objektivista, ja jokainen meistä saa pitkän listan kärsimyksiä aikaiseksi omasta elämästään niin halutessaan. Enemmänkin epäilen, että jäät yksin, koska, sinua kohdanneista vaikeuksista huolimatta, sulla ei ole minkään tason empatiakykyä. Ja aika harva jaksaa viettää aikaansa sellaisten ihmisten kanssa.  

He ei ole kokeneet rankkoja asioita kuten minä eikä he ymmärrä elämää.

Tämän jankkaaminen osoittaa joko sitä, että ap on jo poistunut linjoilta ja/tai että koko aloitus oli trollaamísta.

Älkää ruokkiko jne...

Kysymys on perustarpeista. Jos pissattaa, on suurin ongelma se että pitää päästä vessaan. Jos on univaje, on suurin ongelma päästä nukkumaan. Tämä ei muutu, oli elämä ollut helppo vai ei.

Pienten lasten vanhemmat laittavat syrjään paljon perustarpeitaan. Se tekee tuosta elämänvaiheesta uuvuttavan. Mikään tragedia ei karaise siihen. 

Tunnut tietävän paljon ystäviesi mahdollisuuksista saada lastenhoitoapua. Kerrot, että sitä on paljon. Minusta on erikoista, että ystävilläsi (monikossa!) on näin paljon apua, kun tilastollisesti se on Suomessa hyvin vähäistä. 

Viestisi perustuu asenteesi on hyvin alentuva. Se on melkoista myrkkyä ystävyydelle. 

Häh? Syytät, että ihmiset ei ymmärrä sinun tilannetta, mutta itse et ymmärrä heidän tilannetta? Sua vaan pitäisi ymmärtää ja kaikkien joustaa sinun tilanteesi mukaan? Itse et kuitenkaan suostu ymmärtämään, miten rankkaa perhearki voi olla?

Eipä ihme, että näillä tyypeillä "ei ole aikaa" sulle. En haluaisi itsekään viettää aikaani tuollaisessa seurassa.