Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ystävät ei ymmärrä elämäntilannetta

Vierailija
09.10.2023 |

Minulla on ollut elämässä melko paljon vastoinkäymisiä ikääni nähden. Menetin perheeni ollessani lapsi, koin vaikean eron kakskymppisenä ja olen luonut itse ihan hyvän uran tyhjästä alle kolmekymppisenä. Samalla tuntuu että tämä kaikki on noussut ystävien ja minun välille. Ystävistäni lähes kaikilla on ollut helppo lapsuus ja nuoruus eikä he ole joutuneet näkemään elämän nurjaa puolta nyt vielä kolmekymppisenäkään. Osalla on pieniä lapsia ja isovanhemmat tukena mutta silti he toistaa miten heillä on rankkaa. Osa tuntuu olevan töistä ja perhe-elämästä niin väsynyt ettei he jaksa esim lähteä viettämään iltaa edes vapaapäivisin. Jotkut ei edes halua vaikka ne isovanhemmat voisi varmasti pyytää olemaan lasten kanssa. Tuntuu että ystävät ei ole heille enää tärkeitä koska kaikki tuntuu menevän edelle. Onko muilla samoja kokemuksia siitä että jää yksin?

Kommentit (83)

Vierailija
81/83 |
10.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä on joku trolli. Niin sekopäiset jutut.

Vierailija
82/83 |
11.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Normaalia, aivan normaalia elämää tässä nykyajan vaatimusten viidakossa. Ihmiset ovat niin väsyneitä elämään. Jokainen priorisoi ja oma perhe/vapaa-aika on tärkeämpää kuin muut ihmiset. Kun aika on kortilla, kun jaksaminen on kortilla niin mitäpä ap itse tekisit? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/83 |
12.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä kyllä ymmärrän ap:tä.

Itsellänikin on ollut rankka elämä, niin ei ihmekään, että muiden pikkuongelmat tuntuvat vähäpätöisiltä.

Esim. yksi kaveri on ns hyvän perheen lapsi, varakkaat vanhemmat, on aina saanut harrastaa kaikkea kallista, mitä haluaa. Hyvien tukiverkkojen ansiosta pystyi lähtemään ulkomaille opiskelemaan ja töihin, huoletontahan se on, kun pystyy tarvittaessa aina palaamaan vanhempien kotiin asumaan. Oman asunnonkin taisivat tälle ostaa tai ainakin auttoivat hankkimaan.

Tämän tyypin suurin murhe, josta oli hirvittävä katkera oli, ettei valmistuttuaan onnistunut heti saamaan oman alan töitä! Kyllä todellakin pidin vähäpätöisenä "ongelmana" ja "kohtalon iskuna," kun muita töitä sitten sai ja teki koko ajan kumminkin. Toiset ei saa edes niitä töitä.