Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Isä ei suostu muuttamaan pois talostaan
08.10.2023 |
Isä on 74v. Hänellä on talo muuttotappiokunnassa, meidän lapsuudenkoti. Yksi sisaruksista olisi halukas nyt ostamaan sen itselleen ja muuttamaan perheensä kanssa siihen asumaan. Ja tämä on myös isän selkeä toive, MUTTA vasta sitten kun hän on liian huonokuntoinen asumaan siinä. Isälle on ehdotettu, että menisi muutaman kilometrin päähän kirkonkylälle asumaan helpommin. Ja hänellä olisi elinikäinen lupa käydä esim rantasaunassa, joka kuuluu tontille. Isä ei ymmärrä, että ehkä tuo yksi sisaruksistamme ei jää odottamaan vaikka jopa 10 vuodeksi, että milloinhan hänen perheelleen olisi talo vapautumassa. Hehän voivat ostaa jopa jonkun toisen talon. Mitähän isä siihen sanoo.
Kommentit (316)
Sorry ap. Itseasiassa olen jo ostanut isän talon ja isä on asunut siellä ilmaiseksi jo muutaman vuoden.
En ole itse muuttamassa sinne enkä edes halua muuttaa. Kaikki remontti siellä on tehty minun maksamanani ilmalämpöpumpun asennuksesta lähtien, ja vain ja ainoastaan siksi ettei isän tarvitse kantaa raskaita puukuormia.
sinä ap haluat vaan isän myyvän talon nyt ettei sen muuttotappiokunnassa olevan talon myyminen ylläpitokuluineen jää perikunnan riesaksi kun isästä aika jättää. Onhan se kivempi saada tilille muutama kymmenen tonnia perintörahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isälle voi yksinkertaisesti sanoa, että tämä lapsi perheineen tarvitsee talon pian ja ostavat tarvittaessa muualta, ei sen ole pakko olla juuri isän talo. Isä sitten ihan itse valitsee myykö lapselleen vai myöhemmin ulkopuoliselle (jos menee kaupaksi).
Ja loppupelissä tuo ei edes ole isän ongelma, hän asuu ja elää just niin kuin haluaa ja talo rantasaunoineen jää perikunnan ongelmaksi. Isän ei tarvitse muuttaa mihinkään eikä myydä taloa milloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän talo. Ei lasten.
Isähän voi jopa testamentata sen jollekin toiselle. Mitähän lapset siihen sanovat.Edelleenkin isän oma toive on, että yksi sisaruksistamme ostaa talon. Hän vain määrittelee ajankohdan yksin. Ap
No sitten varmaan se yksi sisarus sanoo, että ostamme tämän tai jonkun toisen talon nyt. Jos isä sanoo, että tätä ette osta nyt niin asia ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tahdo luopua elämästään vielä. Oma päätös ja siihen teillä lapsilla ei ole mitään sanomista.
Sen sijaan lasten pitäisi luopua ja odotella. Omituista sekin.
-ohis
Mitä lapset odottaa? Perintöä? Mikä estää heitä etsimästä itselleen sopivaa kotia muualta?
Miksi sisarus ei voisi asua 10+ vuotta jossain muualla? Aika moni ihminen muuttaa useammin kuin kerran 10 vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä ei sitten mahdu (tai halua?) siskon perheen kanssa asumaan kotitalossanne?
Isä saa asua talossa niin kauan kuin tahtoo. Ainut oikea ratkaisu. Toivottavasti hänellä varaa hankkia apua kun tarvitsee, jotenkin kuulostaa että lapsilta ei apua ole odotettavissa-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tahdo luopua elämästään vielä. Oma päätös ja siihen teillä lapsilla ei ole mitään sanomista.
Sen sijaan lasten pitäisi luopua ja odotella. Omituista sekin.
-ohis
Eihän se niiden lasten omaisuutta sentään vielä ole. Kai sitä nyt edes sen verran voi odottaa, että vanhempi on kuollut ennen kuin lemppaa sen pois kotoaan
Osapuolet tekevät miten parhaaksi näkevät. Isähän voi elää noin vaikka kymmenen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ostavat jonkun toisen talon sitten. Mikä olikaan ongelmasi?
Perintö jolla ei ehkä muutaman vuoden päästä ole arvoa.
Perintö, jota jaetaan henkilön eläessä. Toivottavasti ei olekaan mitään arvoa sit enää.
Ymmärrä kyllä Aloittajan ongelman vaikka sitä perintöä ei edes jaettaisi ennen kun isä on sen kuntoinen että on muutamassa pois. Koska tuskin isä ajattelee asuvansa enää asunnossa kymmeniä vuosia. Voimia ja haluja ei varmasti ole tehdä remontteja yms. jolloin sen talon arvo todella laskee merkittävästi niinä viimeisinä vuosina kun isä siinä asuu. Sen jälkeen sitä tuskin haluaa ostaa sen paremmin lapset kuin kukaan muukaan... Mutta elämä on... emme voi elää sitä kenenkään toisen puolesta vaikka joskus ehkä niin tahtoisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tahdo luopua elämästään vielä. Oma päätös ja siihen teillä lapsilla ei ole mitään sanomista.
Sen sijaan lasten pitäisi luopua ja odotella. Omituista sekin.
-ohisOmituista että lapset rakentaisivat elämänsä sen varaan, että saavat jotain vanhemmiltaan, eivätkä itse ota vastuuta elämisestään ja asumisestaan.
Tuollaiset pikkuhiljaa alkoholisoituvan vanhuksen "hoitamat" rakennukset ovat lopulta kaatopaikka ja ongelma. Jos sen joku ottaisi asuntokäyttöö olisi se lähinnä lottovoitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tehtiin näin miehen isän kanssa hänen ollessaan 75v ja tyytyväinen on. Käy täällä välillä pyörähtämässä, on tiloja joissa harrastaa yms. Aina tervetullut tontille.
Vanhat ukot vaikeampia sietää kuin mummot konsanaan. Eihän siellä kirkonkylällä olisi sen helpompaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo 74 vuotias vanha..saakeli. Nykyään ja ennenkin juu ennenkin 88 vuotiaalla vaarillani oli auto ja ihan loppuun asti.
74v on nuori nykymittapuulla. Teillä ei ole isän omaisuuteen nyt asiaa tai taloon. Tuleeko hän surulliseksi ehdotuksista, ettei kelpaa kuin omaisuutensa vuoksi? Paitsi jos itse haluaa myöhemmin luovuttaa omaisuuttaan, kun tulee aika muuttoon ja sisko ostaa. Hän kokee sen talon ja alueen kodiksi, ja haluaa kai tutun paikan tuntua. Tuttuutta ei ole automaattisesti muualla lähiseudulla, sopeutuminen vie joillakin vuosia tai ei tunnu tutulta. Ellei sitten tee niin että siskolle rakennutetaan pari minitaloa maalle? Sähän voit avustaa siinä tai suku. -Vaikka asia ei muille kuulu mitä teette tai onko tekemättä. Vanhemman toiveita voi tukea mitä HÄN haluaa elämässään, ei niitä voi sivuuttaa vain siksi että on ikää. Aina ei ole kyse lapsista ja lapsenlapsista, valitettavasti. Itse kieltäydyin kun vanhempi joskus sekoili ja ehdotti että muutan sinne isompaan asuntoon joka on kallis (koska mulla ollut hankalaa täällä levottomalla alueella) ja hän tänne kerrostaloon. Ehkä löytyy aina kolmas vaihtoehto.
Ymmärrä ap:ta. Teen työtä vanhusten kanssa ja asiakkaana on myös ap:n isän ikäisiä.
Vanhemmilla ihmisillä on juuri tätä, ettei osata luopua. Nuoria kehotetaan muuttamaan milloin minkäkin syyn takia, esim. työn perässä toiseen kaupunkiin ja pidetään muuttoa jopa ihan pikkujuttuna. "Ai sulla on Helsingissä liian kallis vuokra, no muuta Keravalle." Vanhuksille hyysätään palveluita ihan järjettömien matkojen päähän, koska "heillä on oikeus asua siellä missä haluavat". Velvollisuuksia mihinkään suuntaan heillä ei tietenkään ole. Näin nykypäivänä ihan oikeasti ajatellaan ja sitä samaa nämä vastaukset täällä todistavat.
Iän mukana pitäisi tulla viisautta lisää, mutta sen sijaan useimmat taantuvat tasolle, jossa järkevä ajattelu on mahdotonta.
74-vuotias on kyllä melko nuori vielä, mutta kuitenkin jo siinä iässä, että kunto joko pysyy vakaana tai laskee. Ei se siitä enää yhtään nouse. Joskus, ehkä jo piankin tulee se päivä, jolloin ap:n isä alkaa tarvita enemmän ja enemmän apua. Ei se hetki muuta mitään yhtään millään tavalla. Ei ap:n isä tule silloinkaan sanomaan, että nyt olen valmis muuttamaan lähemmäs palveluita. Ei, kun hän odottaa, että palvelut tulevat hänen luokseen.
Koska hän ei halua luopua.
Jännä kun moni välittävä lapsi päinvastoin toivoisi että oma vanhempi pystyy elämään mahdollisimman pitkään rakastamassaan omassa kodissa. Mutta joillain näköjään on toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tahdo luopua elämästään vielä. Oma päätös ja siihen teillä lapsilla ei ole mitään sanomista.
Sen sijaan lasten pitäisi luopua ja odotella. Omituista sekin.
-ohisOmituista että lapset rakentaisivat elämänsä sen varaan, että saavat jotain vanhemmiltaan, eivätkä itse ota vastuuta elämisestään ja asumisestaan.
Tuollaiset pikkuhiljaa alkoholisoituvan vanhuksen "hoitamat" rakennukset ovat lopulta kaatopaikka ja ongelma. Jos sen joku ottaisi asuntokäyttöö olisi se lähinnä lottovoitto.
Alkoholisoituvat vahnhukset? Mistä sä sen nappasit? Älä yleistä, jos teillä päin niin sattuisi olemaankin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrä ap:ta. Teen työtä vanhusten kanssa ja asiakkaana on myös ap:n isän ikäisiä.
Vanhemmilla ihmisillä on juuri tätä, ettei osata luopua. Nuoria kehotetaan muuttamaan milloin minkäkin syyn takia, esim. työn perässä toiseen kaupunkiin ja pidetään muuttoa jopa ihan pikkujuttuna. "Ai sulla on Helsingissä liian kallis vuokra, no muuta Keravalle." Vanhuksille hyysätään palveluita ihan järjettömien matkojen päähän, koska "heillä on oikeus asua siellä missä haluavat". Velvollisuuksia mihinkään suuntaan heillä ei tietenkään ole. Näin nykypäivänä ihan oikeasti ajatellaan ja sitä samaa nämä vastaukset täällä todistavat.
Iän mukana pitäisi tulla viisautta lisää, mutta sen sijaan useimmat taantuvat tasolle, jossa järkevä ajattelu on mahdotonta.
74-vuotias on kyllä melko nuori vielä, mutta kuitenkin jo siinä iässä, että kunto joko pysyy vakaana tai laskee. Ei se siitä enää yhtään nouse. Joskus, ehkä jo piankin tulee se päivä, jolloin ap:n isä alkaa tarvita enemmän ja enemmän apua. Ei se hetki muuta mitään yhtään millään tavalla. Ei ap:n isä tule silloinkaan sanomaan, että nyt olen valmis muuttamaan lähemmäs palveluita. Ei, kun hän odottaa, että palvelut tulevat hänen luokseen.
Koska hän ei halua luopua.
Myös lapsiperheille hyysätään palveluja järjettömien katkojen päähän enkä ole kuullut koskaan tilanteesta, jossa vanhemmat vaativat lasta muuttamaan Keravalle, koska haluavat tämän asunnon itselleen.
Luopuminen on vaikeaa kaikille, mutta erityisen vaikeaa on luopua itselleen tärkeistä asioista vain siksi, että läheiset saisivat enemmän rahaa kuin ovat itse tienanneet.
Alue: Aihe vapaa
Perintö, jota jaetaan henkilön eläessä. Toivottavasti ei olekaan mitään arvoa sit enää.