Isä ei suostu muuttamaan pois talostaan
Isä on 74v. Hänellä on talo muuttotappiokunnassa, meidän lapsuudenkoti. Yksi sisaruksista olisi halukas nyt ostamaan sen itselleen ja muuttamaan perheensä kanssa siihen asumaan. Ja tämä on myös isän selkeä toive, MUTTA vasta sitten kun hän on liian huonokuntoinen asumaan siinä. Isälle on ehdotettu, että menisi muutaman kilometrin päähän kirkonkylälle asumaan helpommin. Ja hänellä olisi elinikäinen lupa käydä esim rantasaunassa, joka kuuluu tontille. Isä ei ymmärrä, että ehkä tuo yksi sisaruksistamme ei jää odottamaan vaikka jopa 10 vuodeksi, että milloinhan hänen perheelleen olisi talo vapautumassa. Hehän voivat ostaa jopa jonkun toisen talon. Mitähän isä siihen sanoo.
Kommentit (316)
Sisar voi ostaa talon muualta ja myydä sen sitten kun lapsuuden koti on vapaa. Tai hoitaa omat asiansa muuten ja palata asiaan kun se on ajankohtaista. Siihen voi mennä vaikka 25-vuotta vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin vanhukset on täysin päätäntävaltaisia omista asioistaan. Ovat yli 8-kymppisiä. Eivät varmasti ota suvun päänä ohjeita vastaan keneltäkään. Hyvä niin ja heidän päätöksiään kunnioitetaan. Ei tulisi mieleenkään mennä heidän kotiaan riistämään eikä ole mitään tarvetta siihen. Jokainen on ostanut tai rakentanut talonsa itse.
Luetunymmärtäminen... Eikö äidinkielenne ole suomi, kun ette ymmärtäneet aloitusta?
Se isä itse toivoo, että joku lapsista muuttaisi siihen taloon. Ainoa mahdollisuus siihen on nyt, kun ap:n sisar etsii taloa maaseudulla. Jos isä nyt ei myy, niin hänen haaveensa romuttuu, sillä se sisar ostaa jonkin muun talon ja muuttaa sinne.
Miksi se sisar ei voi muuttaa maalle vuokralle siksi aikaa kun isä vielä haluaa asua kotonaan?
Sillä vuokraan menevällä rahalla ostaa jonkun talon omaksi.
Niin, jos haluaa jonkun talon. Voihan siinä toki muutama tonni kulua vuokriin. Silti mielestäni aika kylmä ajatustapa jos vaihtoehtona olisi oma lapsuuskoti eikä vaan joku talo. Pistää taas miettimään että kyse taitaa olla pelkästään rahasta ajattelematta asiaan liittyvien tunteita pätkääkään.
Aika erikoista. Nyt sinun mielestäsi ap:n sisar sekä ei saa ostaa isänsä taloa, mutta hän ei myöskään saa ostaa mitään muutakaan taloa. Hänen pitää mielestäsi asua vuokralla siihen asti, kunnes isä kuolee, jolloin kuuluu muuttaa siihen isän taloon.
Mitä kaikkia muita sääntöjä sinulla on ihmisille? Olisi kiinnostavaa kuulla.
Jos sisaruksilla tosiaan on niin paljon tunnearvoa siihen lapsuuskotiin ja he oikeasti ajattelisivat isänsä parasta eikä omaansa, niin noinhan se menisi kaikkein kivuttomimmin. Mitä noin kamalaa on vuokralla asumisessa? Ei se ole suinkaan sääntö, vaan ratkaisu joka pyrkii kaikkien osapuolien yhteiseen hyvään. Vai oliko tarkoitus vain löytää tapa potkia ukko pihalle eikä suinkaan parasta vaihtoehtoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin vanhukset on täysin päätäntävaltaisia omista asioistaan. Ovat yli 8-kymppisiä. Eivät varmasti ota suvun päänä ohjeita vastaan keneltäkään. Hyvä niin ja heidän päätöksiään kunnioitetaan. Ei tulisi mieleenkään mennä heidän kotiaan riistämään eikä ole mitään tarvetta siihen. Jokainen on ostanut tai rakentanut talonsa itse.
Luetunymmärtäminen... Eikö äidinkielenne ole suomi, kun ette ymmärtäneet aloitusta?
Se isä itse toivoo, että joku lapsista muuttaisi siihen taloon. Ainoa mahdollisuus siihen on nyt, kun ap:n sisar etsii taloa maaseudulla. Jos isä nyt ei myy, niin hänen haaveensa romuttuu, sillä se sisar ostaa jonkin muun talon ja muuttaa sinne.
Miksi se sisar ei voi muuttaa maalle vuokralle siksi aikaa kun isä vielä haluaa asua kotonaan?
Sillä vuokraan menevällä rahalla ostaa jonkun talon omaksi.
Niin, jos haluaa jonkun talon. Voihan siinä toki muutama tonni kulua vuokriin. Silti mielestäni aika kylmä ajatustapa jos vaihtoehtona olisi oma lapsuuskoti eikä vaan joku talo. Pistää taas miettimään että kyse taitaa olla pelkästään rahasta ajattelematta asiaan liittyvien tunteita pätkääkään.
Muutama tonni? Laskepa uudestaan, kuinka paljon rahaa menee omakotitalon vuokriin 10-20 vuoden aikana. Johan tuossa ajassa oma tilanne muuttua niin, että haluaa asua muualla kuin omakotitalossa.
Ai nytkö se isä elääkin vielä 20 vuotta? Eikö se ollutkaan kuoleman kielissä kun ei enää pärjää omakotitalossa?
Vierailija kirjoitti:
Onko tilaa paljon, Voisiko isä jäädä heidän kanssaan asumaan siihen? Ei ole yksinäistä vanhuutta.
Isä juo paljon alkoholia. Ei kukaan halua asua juopon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
"Isä ei suostu muuttamaan pois talostaan"
Sano suoraan: miksi ihmeessä isä ei suostu kuolemaan.
Vanhan miehen on varmasti vaikeaa, koska ehkä hän aavistaa, että hänen halutaan kuolevan, vaikka hän on vielä elossa. Ja vielä hänen omat lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin vanhukset on täysin päätäntävaltaisia omista asioistaan. Ovat yli 8-kymppisiä. Eivät varmasti ota suvun päänä ohjeita vastaan keneltäkään. Hyvä niin ja heidän päätöksiään kunnioitetaan. Ei tulisi mieleenkään mennä heidän kotiaan riistämään eikä ole mitään tarvetta siihen. Jokainen on ostanut tai rakentanut talonsa itse.
Luetunymmärtäminen... Eikö äidinkielenne ole suomi, kun ette ymmärtäneet aloitusta?
Se isä itse toivoo, että joku lapsista muuttaisi siihen taloon. Ainoa mahdollisuus siihen on nyt, kun ap:n sisar etsii taloa maaseudulla. Jos isä nyt ei myy, niin hänen haaveensa romuttuu, sillä se sisar ostaa jonkin muun talon ja muuttaa sinne.
Miksi se sisar ei voi muuttaa maalle vuokralle siksi aikaa kun isä vielä haluaa asua kotonaan?
Sillä vuokraan menevällä rahalla ostaa jonkun talon omaksi.
Niin, jos haluaa jonkun talon. Voihan siinä toki muutama tonni kulua vuokriin. Silti mielestäni aika kylmä ajatustapa jos vaihtoehtona olisi oma lapsuuskoti eikä vaan joku talo. Pistää taas miettimään että kyse taitaa olla pelkästään rahasta ajattelematta asiaan liittyvien tunteita pätkääkään.
Muutama tonni? Laskepa uudestaan, kuinka paljon rahaa menee omakotitalon vuokriin 10-20 vuoden aikana. Johan tuossa ajassa oma tilanne muuttua niin, että haluaa asua muualla kuin omakotitalossa.
Ai nytkö se isä elääkin vielä 20 vuotta? Eikö se ollutkaan kuoleman kielissä kun ei enää pärjää omakotitalossa?
Ei semmoisesta ole kerrottu, vaan että talo ei tule pärjäämään ja sen vuoksi olisi aika lähteä.
Jassoo. Isäni on 89-vuotias ja asuu omakotitalossaan. Ei ole minun asiani häntä käskytellä minnekään muuttamaan. Jollei asuminen tulevaisuudessa suju, niin sitten mietitään asia yhdessä uusiksi.
On varman oarasta, että sisarus ostaa talon jostain ihan muualta päin maata. Isä voi sitten halutessaan yrittää parin vuoden ajan myydä taloaan jollekin vieraalle neljäsosahintaan ja muuttaa vuokrayksiöön sinne lastensa nurkille, jos haluaa myöhemmin apua arjessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin vanhukset on täysin päätäntävaltaisia omista asioistaan. Ovat yli 8-kymppisiä. Eivät varmasti ota suvun päänä ohjeita vastaan keneltäkään. Hyvä niin ja heidän päätöksiään kunnioitetaan. Ei tulisi mieleenkään mennä heidän kotiaan riistämään eikä ole mitään tarvetta siihen. Jokainen on ostanut tai rakentanut talonsa itse.
Luetunymmärtäminen... Eikö äidinkielenne ole suomi, kun ette ymmärtäneet aloitusta?
Se isä itse toivoo, että joku lapsista muuttaisi siihen taloon. Ainoa mahdollisuus siihen on nyt, kun ap:n sisar etsii taloa maaseudulla. Jos isä nyt ei myy, niin hänen haaveensa romuttuu, sillä se sisar ostaa jonkin muun talon ja muuttaa sinne.
Miksi se sisar ei voi muuttaa maalle vuokralle siksi aikaa kun isä vielä haluaa asua kotonaan?
Sillä vuokraan menevällä rahalla ostaa jonkun talon omaksi.
Niin, jos haluaa jonkun talon. Voihan siinä toki muutama tonni kulua vuokriin. Silti mielestäni aika kylmä ajatustapa jos vaihtoehtona olisi oma lapsuuskoti eikä vaan joku talo. Pistää taas miettimään että kyse taitaa olla pelkästään rahasta ajattelematta asiaan liittyvien tunteita pätkääkään.
Muutama tonni? Laskepa uudestaan, kuinka paljon rahaa menee omakotitalon vuokriin 10-20 vuoden aikana. Johan tuossa ajassa oma tilanne muuttua niin, että haluaa asua muualla kuin omakotitalossa.
Ai nytkö se isä elääkin vielä 20 vuotta? Eikö se ollutkaan kuoleman kielissä kun ei enää pärjää omakotitalossa?
Onpas paha isä, jos uskalla elää vielä 20 vuotta. On parempi olla hankkimatta lapsia lainkaan, jotta näitä kuoleman odottamis ongelmia ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin vanhukset on täysin päätäntävaltaisia omista asioistaan. Ovat yli 8-kymppisiä. Eivät varmasti ota suvun päänä ohjeita vastaan keneltäkään. Hyvä niin ja heidän päätöksiään kunnioitetaan. Ei tulisi mieleenkään mennä heidän kotiaan riistämään eikä ole mitään tarvetta siihen. Jokainen on ostanut tai rakentanut talonsa itse.
Luetunymmärtäminen... Eikö äidinkielenne ole suomi, kun ette ymmärtäneet aloitusta?
Se isä itse toivoo, että joku lapsista muuttaisi siihen taloon. Ainoa mahdollisuus siihen on nyt, kun ap:n sisar etsii taloa maaseudulla. Jos isä nyt ei myy, niin hänen haaveensa romuttuu, sillä se sisar ostaa jonkin muun talon ja muuttaa sinne.
Miksi se sisar ei voi muuttaa maalle vuokralle siksi aikaa kun isä vielä haluaa asua kotonaan?
Sillä vuokraan menevällä rahalla ostaa jonkun talon omaksi.
Niin, jos haluaa jonkun talon. Voihan siinä toki muutama tonni kulua vuokriin. Silti mielestäni aika kylmä ajatustapa jos vaihtoehtona olisi oma lapsuuskoti eikä vaan joku talo. Pistää taas miettimään että kyse taitaa olla pelkästään rahasta ajattelematta asiaan liittyvien tunteita pätkääkään.
Aika erikoista. Nyt sinun mielestäsi ap:n sisar sekä ei saa ostaa isänsä taloa, mutta hän ei myöskään saa ostaa mitään muutakaan taloa. Hänen pitää mielestäsi asua vuokralla siihen asti, kunnes isä kuolee, jolloin kuuluu muuttaa siihen isän taloon.
Mitä kaikkia muita sääntöjä sinulla on ihmisille? Olisi kiinnostavaa kuulla.
Jos sisaruksilla tosiaan on niin paljon tunnearvoa siihen lapsuuskotiin ja he oikeasti ajattelisivat isänsä parasta eikä omaansa, niin noinhan se menisi kaikkein kivuttomimmin. Mitä noin kamalaa on vuokralla asumisessa? Ei se ole suinkaan sääntö, vaan ratkaisu joka pyrkii kaikkien osapuolien yhteiseen hyvään. Vai oliko tarkoitus vain löytää tapa potkia ukko pihalle eikä suinkaan parasta vaihtoehtoa?
Vuokra-asunnot voi mennä myyntiin milloin tahansa, joten siinä voi tulla aina muutto vuoden tai parin välein. Eikä uusi välttämättä löydy läheltä. Paras on ostaa talo silloin, kun mieleinen tulee vastaan eikä jäädä odottamaan jotain epävarmaa tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrä ap:ta. Teen työtä vanhusten kanssa ja asiakkaana on myös ap:n isän ikäisiä.
Vanhemmilla ihmisillä on juuri tätä, ettei osata luopua. Nuoria kehotetaan muuttamaan milloin minkäkin syyn takia, esim. työn perässä toiseen kaupunkiin ja pidetään muuttoa jopa ihan pikkujuttuna. "Ai sulla on Helsingissä liian kallis vuokra, no muuta Keravalle." Vanhuksille hyysätään palveluita ihan järjettömien matkojen päähän, koska "heillä on oikeus asua siellä missä haluavat". Velvollisuuksia mihinkään suuntaan heillä ei tietenkään ole. Näin nykypäivänä ihan oikeasti ajatellaan ja sitä samaa nämä vastaukset täällä todistavat.
Iän mukana pitäisi tulla viisautta lisää, mutta sen sijaan useimmat taantuvat tasolle, jossa järkevä ajattelu on mahdotonta.
74-vuotias on kyllä melko nuori vielä, mutta kuitenkin jo siinä iässä, että kunto joko pysyy vakaana tai laskee. Ei se siitä enää yhtään nouse. Joskus, ehkä jo piankin tulee se päivä, jolloin ap:n isä alkaa tarvita enemmän ja enemmän apua. Ei se hetki muuta mitään yhtään millään tavalla. Ei ap:n isä tule silloinkaan sanomaan, että nyt olen valmis muuttamaan lähemmäs palveluita. Ei, kun hän odottaa, että palvelut tulevat hänen luokseen.
Koska hän ei halua luopua.
Säälin kyllä niitä vanhuksia, joiden parissa työskentelet, kun on noin jyrkät asenteet. Luultavasti ne asenteet näkyvät käyttäytymisessäsi niitä vanhuksia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Jassoo. Isäni on 89-vuotias ja asuu omakotitalossaan. Ei ole minun asiani häntä käskytellä minnekään muuttamaan. Jollei asuminen tulevaisuudessa suju, niin sitten mietitään asia yhdessä uusiksi.
Reilu ja kunnioitettava asenne.
Vierailija kirjoitti:
Minusta vaan on tosi lyhytnäköistä toimia noin. Isä ei mitenkään erityisesti nauti siinä asumisesta, on usein valitellut yksinäisyyttään johon vetää lääkkeeksi viinaa ja pihanhoito yms kyllästyttää. Mutta kun ei osaa luopua. Talo voi alkaa rapistumaan kun ei jaksa enää hoitaa ja mistä tietää löytyykö kuolevalla paikkakunnalla enää myöhemmin ostajaa. Ap
Minusta vaan on lyhyt näköistä puuttua vain 74 vuotiaan elämään. 74 vuotias ei ole vanhus. Minun vanhuuseläke alkaa 70 vuotiaana, isäsi ole vain 4 vuotta vanhempi. Tiedän ihmisiä jotka ovat vielä 90 vuotiaana eläneet omassa talossaan, naisiakin, joissa ei ollut kuin puulämmitys.
Vierailija kirjoitti:
On varman oarasta, että sisarus ostaa talon jostain ihan muualta päin maata. Isä voi sitten halutessaan yrittää parin vuoden ajan myydä taloaan jollekin vieraalle neljäsosahintaan ja muuttaa vuokrayksiöön sinne lastensa nurkille, jos haluaa myöhemmin apua arjessaan.
Ja nurkilla asuvien velvollisuus olisi auttaa? Entä jos he on muuttamassa vaikka eläkepäiviksi muualle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin vanhukset on täysin päätäntävaltaisia omista asioistaan. Ovat yli 8-kymppisiä. Eivät varmasti ota suvun päänä ohjeita vastaan keneltäkään. Hyvä niin ja heidän päätöksiään kunnioitetaan. Ei tulisi mieleenkään mennä heidän kotiaan riistämään eikä ole mitään tarvetta siihen. Jokainen on ostanut tai rakentanut talonsa itse.
Luetunymmärtäminen... Eikö äidinkielenne ole suomi, kun ette ymmärtäneet aloitusta?
Se isä itse toivoo, että joku lapsista muuttaisi siihen taloon. Ainoa mahdollisuus siihen on nyt, kun ap:n sisar etsii taloa maaseudulla. Jos isä nyt ei myy, niin hänen haaveensa romuttuu, sillä se sisar ostaa jonkin muun talon ja muuttaa sinne.
Miksi se sisar ei voi muuttaa maalle vuokralle siksi aikaa kun isä vielä haluaa asua kotonaan?
Sillä vuokraan menevällä rahalla ostaa jonkun talon omaksi.
Niin, jos haluaa jonkun talon. Voihan siinä toki muutama tonni kulua vuokriin. Silti mielestäni aika kylmä ajatustapa jos vaihtoehtona olisi oma lapsuuskoti eikä vaan joku talo. Pistää taas miettimään että kyse taitaa olla pelkästään rahasta ajattelematta asiaan liittyvien tunteita pätkääkään.
Muutama tonni? Laskepa uudestaan, kuinka paljon rahaa menee omakotitalon vuokriin 10-20 vuoden aikana. Johan tuossa ajassa oma tilanne muuttua niin, että haluaa asua muualla kuin omakotitalossa.
Ai nytkö se isä elääkin vielä 20 vuotta? Eikö se ollutkaan kuoleman kielissä kun ei enää pärjää omakotitalossa?
Onpas paha isä, jos uskalla elää vielä 20 vuotta. On parempi olla hankkimatta lapsia lainkaan, jotta näitä kuoleman odottamis ongelmia ei olisi.
Tai sitten olla köyhä tai esittää köyhää, niin ei ole mitää perittävää.
Vierailija kirjoitti:
Ei tahdo luopua elämästään vielä. Oma päätös ja siihen teillä lapsilla ei ole mitään sanomista.
Isän ympärillä korppikotkat liekailevat. Haistoivat kuoleman. Niin oli omien vanhempienkin kohdalla. Isän kanssa keskusteltava joukolla ja jos ei suostu, se on hänen päätöksensä. Vaikea hänen on tunnustaa, että siinä se elämä oli ja kaikki vaivannäkö. Olkaa armolliset ja antakaa vanhalle aikaa.
Meillä kävi noin. Isä halusi kovasti että suvussa 200 vuotta ollut maatila ja sen päärakennus olisi jäänyt sukuun eli minulle tai siskolleni. Minä ilmoitin jo ajoissa että en halua asua omakotitalossa ja sisko ilmoitti varhain että hän haluaisi asua maalla ja sukutilalla. Kaikki pellot oli jo aikaisemmin vuokrattu muualle ja siskokin valitsi ei-maatalouden ammatikseen. Sisko oli 25 kun valmistui metsäinsinööriksi ja sai työpaikan syntymäkunnasta. Oltiin puhuttu isälle jo useampi vuosi että jos haluat tilan jäävän sukuun niin nyt on se paikka.
Isä ei halunnut myydä rakennusta siskolle, vaikka äiti ilmoitti olevansa enemmän kuin valmis muuttamaan keskustaan, talossa oli paljon remonttia tehtävänä ja isällä ikää 72 vuotta kun sisko valmistui.
Sisko osti sitten miehensä kanssa miehen kotitilasta rantapaikan, rakensi sinne perinteisen hirsitalon ja perusti perheen.
Äiti osti keskustasta kaksion ja asuu siellä talvet, Isä edelleen 83 vuotiaana maatilalla koko ajan ja nyt talo on huonossa kunnossa koska remontteja ei tehty. Nyt isää surettaa ja hän itse myöntää että talo menee purkuun kun hänestä aika jättää. Isä ymmärtää että siskon lapset eivät halua muuttaa toiseen kouluun tai sisko miehensä takia luopua rakkaudella rakennetusta talosta vain siksi että isälle nyt kelpaisi myynti.
Kaikki ollaan sinut asian kanssa, ei mitään kaunoja.
Kaikelle on aikansa ja joskus aikaikkuna on kapea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin vanhukset on täysin päätäntävaltaisia omista asioistaan. Ovat yli 8-kymppisiä. Eivät varmasti ota suvun päänä ohjeita vastaan keneltäkään. Hyvä niin ja heidän päätöksiään kunnioitetaan. Ei tulisi mieleenkään mennä heidän kotiaan riistämään eikä ole mitään tarvetta siihen. Jokainen on ostanut tai rakentanut talonsa itse.
Luetunymmärtäminen... Eikö äidinkielenne ole suomi, kun ette ymmärtäneet aloitusta?
Se isä itse toivoo, että joku lapsista muuttaisi siihen taloon. Ainoa mahdollisuus siihen on nyt, kun ap:n sisar etsii taloa maaseudulla. Jos isä nyt ei myy, niin hänen haaveensa romuttuu, sillä se sisar ostaa jonkin muun talon ja muuttaa sinne.
Miksi se sisar ei voi muuttaa maalle vuokralle siksi aikaa kun isä vielä haluaa asua kotonaan?
Sillä vuokraan menevällä rahalla ostaa jonkun talon omaksi.
Niin, jos haluaa jonkun talon. Voihan siinä toki muutama tonni kulua vuokriin. Silti mielestäni aika kylmä ajatustapa jos vaihtoehtona olisi oma lapsuuskoti eikä vaan joku talo. Pistää taas miettimään että kyse taitaa olla pelkästään rahasta ajattelematta asiaan liittyvien tunteita pätkääkään.
Muutama tonni? Laskepa uudestaan, kuinka paljon rahaa menee omakotitalon vuokriin 10-20 vuoden aikana. Johan tuossa ajassa oma tilanne muuttua niin, että haluaa asua muualla kuin omakotitalossa.
Jos se sisar ostaa nyt oman, niin sittenhän tuossa kohtaa sisaruksilla on käsissään samasta muuttotappiokunnasta kaksi taloa, joita ei saa myytyä kenellekään. Onkohan sekään nyt ihan järkevää? Vähemmän tappiota tulee siitä jos on hetken maksanut vuokraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tahdo luopua elämästään vielä. Oma päätös ja siihen teillä lapsilla ei ole mitään sanomista.
Isän ympärillä korppikotkat liekailevat. Haistoivat kuoleman. Niin oli omien vanhempienkin kohdalla. Isän kanssa keskusteltava joukolla ja jos ei suostu, se on hänen päätöksensä. Vaikea hänen on tunnustaa, että siinä se elämä oli ja kaikki vaivannäkö. Olkaa armolliset ja antakaa vanhalle aikaa.
Hah, armollisia, sopisi isän antaa porttikielto kotiinsa, siinä olisi armoa ja oppia riittävästi.
"Isä ei suostu muuttamaan pois talostaan"
Onpa outo aloitus.