Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Isä ei suostu muuttamaan pois talostaan
08.10.2023 |
Isä on 74v. Hänellä on talo muuttotappiokunnassa, meidän lapsuudenkoti. Yksi sisaruksista olisi halukas nyt ostamaan sen itselleen ja muuttamaan perheensä kanssa siihen asumaan. Ja tämä on myös isän selkeä toive, MUTTA vasta sitten kun hän on liian huonokuntoinen asumaan siinä. Isälle on ehdotettu, että menisi muutaman kilometrin päähän kirkonkylälle asumaan helpommin. Ja hänellä olisi elinikäinen lupa käydä esim rantasaunassa, joka kuuluu tontille. Isä ei ymmärrä, että ehkä tuo yksi sisaruksistamme ei jää odottamaan vaikka jopa 10 vuodeksi, että milloinhan hänen perheelleen olisi talo vapautumassa. Hehän voivat ostaa jopa jonkun toisen talon. Mitähän isä siihen sanoo.
Kommentit (316)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten ap. sisar ei voisi muuttaa odottamaan sinne vuokrayksiöön, mihin nyt isää ollaan työntämässä ja odottaa sen aikaa, kun talo vapautuu isältä? Miksi kiire? Ja miksi isän pitäisi lähteä omasta kodistaan, kun sen voi yhtähyvin tehdä tuleva omistaja.
Koska ap:n sisar ostaa talon maalta. Jos isänsä ei myy, ostaa jonkun toisen talon
Eikähän hänellä ole sitä paitsi jo nytkin omistusasunto. Ollut luultavasti perheasunto kaupungissa koulujen lähellä, mutta kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, myyvät sen pois ja muuttavat maaseudulle.
Jos sisar ostaa toisen talon, niin yhtähyvin hän voi myydä sen ja muuttaa vasta taloon isän kuoleman jälkeen tai kun isä ei halua enää asua kotona.
Meillä on sukutila 1700-luvulta, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle, ilman mitään rapistumista, kun se tuntuu niin huolestuttavan.
Mummini asui talossa yksin leskenä yli 30v ja joutui hoivakotiin 91v, jolloin vanhempani muuttivat taloon ja olivat lähes 70v ja ehtivät asua vajaan vuoden kun mummi kuoli. Ja vanhempani asuvat edelleen.
Minä ja veljeni ollaan 40v molemmin puolin ja koko aikuisiän ollaan pidetty apuna huolta talosta ja ympäristöstä. Jäähän se sitten aikanaan meille, kun vanhemmat aika jättää.
Eikä kummallekaan ole tullut mieleen, ap. järjestelyt tai, että jumpikumpi meistä muuttaisi, kun kunnioitetaan perinteitä ja arvoja. Ja vanhempani saavat asua niin kauan kuin haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin vanhukset on täysin päätäntävaltaisia omista asioistaan. Ovat yli 8-kymppisiä. Eivät varmasti ota suvun päänä ohjeita vastaan keneltäkään. Hyvä niin ja heidän päätöksiään kunnioitetaan. Ei tulisi mieleenkään mennä heidän kotiaan riistämään eikä ole mitään tarvetta siihen. Jokainen on ostanut tai rakentanut talonsa itse.
Luetunymmärtäminen... Eikö äidinkielenne ole suomi, kun ette ymmärtäneet aloitusta?
Se isä itse toivoo, että joku lapsista muuttaisi siihen taloon. Ainoa mahdollisuus siihen on nyt, kun ap:n sisar etsii taloa maaseudulla. Jos isä nyt ei myy, niin hänen haaveensa romuttuu, sillä se sisar ostaa jonkin muun talon ja muuttaa sinne.
Miksi se sisar ei voi muuttaa maalle vuokralle siksi aikaa kun isä vielä haluaa asua kotonaan?
Sillä vuokraan menevällä rahalla ostaa jonkun talon omaksi.
Niin, jos haluaa jonkun talon. Voihan siinä toki muutama tonni kulua vuokriin. Silti mielestäni aika kylmä ajatustapa jos vaihtoehtona olisi oma lapsuuskoti eikä vaan joku talo. Pistää taas miettimään että kyse taitaa olla pelkästään rahasta ajattelematta asiaan liittyvien tunteita pätkääkään.
Muutama tonni? Laskepa uudestaan, kuinka paljon rahaa menee omakotitalon vuokriin 10-20 vuoden aikana. Johan tuossa ajassa oma tilanne muuttua niin, että haluaa asua muualla kuin omakotitalossa.
Jos se sisar ostaa nyt oman, niin sittenhän tuossa kohtaa sisaruksilla on käsissään samasta muuttotappiokunnasta kaksi taloa, joita ei saa myytyä kenellekään. Onkohan sekään nyt ihan järkevää? Vähemmän tappiota tulee siitä jos on hetken maksanut vuokraa.
Miksi se sisarus olisi myymässä sen paremmin taloa jossa asuu kuin sitä isän taloa jolle ei kuitenkaan löytyisi ostajaa?
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se joskus on. Mutta 10 vuottakin on pitkä aika joutua pois sieltä missä haluaa olla.
74-vuotiashan ei nyt oikeastaan ole edes kovin vanha...
Sale on 75, eikä hänkään kovin vanha asumaan siellä missä haluaa.
Eli siis ap:n isän talo sijaitse rantatontilla (kun mainitsi jotain rantasaunasta esim.)? Jos noin, niin kyllähän sen talon saa myytyä myöhemminkin, varsinkin jos on oma rantatontti. Kyllä se jollekin kelpaa vaikka kesämökiksi sitten. Ihan eri juttu myydä muuttotappiopaikkakunnalta rantatontillinen talo, kuin joku talo ilman sitä rantatonttia. Eipä ole sitten sitäkään tekosyytä ap:lla jahdata isäänsä pois kodistaan. Ja jos on vielä suht hyväkuntoinen 74-vuotias, niin eihän sen ikäinen nykypäivänä edes ole mikään vanhus, vaan yleensä elelee ihan täyttä elämää vielä. Antaisivat isän vaan päättää ihan itse, että koska hän haluaa kodistaan lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin vanhukset on täysin päätäntävaltaisia omista asioistaan. Ovat yli 8-kymppisiä. Eivät varmasti ota suvun päänä ohjeita vastaan keneltäkään. Hyvä niin ja heidän päätöksiään kunnioitetaan. Ei tulisi mieleenkään mennä heidän kotiaan riistämään eikä ole mitään tarvetta siihen. Jokainen on ostanut tai rakentanut talonsa itse.
Luetunymmärtäminen... Eikö äidinkielenne ole suomi, kun ette ymmärtäneet aloitusta?
Se isä itse toivoo, että joku lapsista muuttaisi siihen taloon. Ainoa mahdollisuus siihen on nyt, kun ap:n sisar etsii taloa maaseudulla. Jos isä nyt ei myy, niin hänen haaveensa romuttuu, sillä se sisar ostaa jonkin muun talon ja muuttaa sinne.
Miksi se sisar ei voi muuttaa maalle vuokralle siksi aikaa kun isä vielä haluaa asua kotonaan?
Sillä vuokraan menevällä rahalla ostaa jonkun talon omaksi.
Niin, jos haluaa jonkun talon. Voihan siinä toki muutama tonni kulua vuokriin. Silti mielestäni aika kylmä ajatustapa jos vaihtoehtona olisi oma lapsuuskoti eikä vaan joku talo. Pistää taas miettimään että kyse taitaa olla pelkästään rahasta ajattelematta asiaan liittyvien tunteita pätkääkään.
Aika erikoista. Nyt sinun mielestäsi ap:n sisar sekä ei saa ostaa isänsä taloa, mutta hän ei myöskään saa ostaa mitään muutakaan taloa. Hänen pitää mielestäsi asua vuokralla siihen asti, kunnes isä kuolee, jolloin kuuluu muuttaa siihen isän taloon.
Mitä kaikkia muita sääntöjä sinulla on ihmisille? Olisi kiinnostavaa kuulla.
Jos sisaruksilla tosiaan on niin paljon tunnearvoa siihen lapsuuskotiin ja he oikeasti ajattelisivat isänsä parasta eikä omaansa, niin noinhan se menisi kaikkein kivuttomimmin. Mitä noin kamalaa on vuokralla asumisessa? Ei se ole suinkaan sääntö, vaan ratkaisu joka pyrkii kaikkien osapuolien yhteiseen hyvään. Vai oliko tarkoitus vain löytää tapa potkia ukko pihalle eikä suinkaan parasta vaihtoehtoa?
Vuokra-asunnot voi mennä myyntiin milloin tahansa, joten siinä voi tulla aina muutto vuoden tai parin välein. Eikä uusi välttämättä löydy läheltä. Paras on ostaa talo silloin, kun mieleinen tulee vastaan eikä jäädä odottamaan jotain epävarmaa tulevaisuutta.
Mutta se ei ole mikään ongelma altistaa yli 70-vuotiasta samalle kohtalolle siellä keskustayksiössä vaikka hänellä jo olisi se mieleinen talo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se joskus on. Mutta 10 vuottakin on pitkä aika joutua pois sieltä missä haluaa olla.
74-vuotiashan ei nyt oikeastaan ole edes kovin vanha...Sale on 75, eikä hänkään kovin vanha asumaan siellä missä haluaa.
Ei siihen kovin pitkään mene kun hän joutuu muuttamaan joka tapauksessa. Asunto tuskin on edes myynnissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin vanhukset on täysin päätäntävaltaisia omista asioistaan. Ovat yli 8-kymppisiä. Eivät varmasti ota suvun päänä ohjeita vastaan keneltäkään. Hyvä niin ja heidän päätöksiään kunnioitetaan. Ei tulisi mieleenkään mennä heidän kotiaan riistämään eikä ole mitään tarvetta siihen. Jokainen on ostanut tai rakentanut talonsa itse.
Luetunymmärtäminen... Eikö äidinkielenne ole suomi, kun ette ymmärtäneet aloitusta?
Se isä itse toivoo, että joku lapsista muuttaisi siihen taloon. Ainoa mahdollisuus siihen on nyt, kun ap:n sisar etsii taloa maaseudulla. Jos isä nyt ei myy, niin hänen haaveensa romuttuu, sillä se sisar ostaa jonkin muun talon ja muuttaa sinne.
Miksi se sisar ei voi muuttaa maalle vuokralle siksi aikaa kun isä vielä haluaa asua kotonaan?
Sillä vuokraan menevällä rahalla ostaa jonkun talon omaksi.
Niin, jos haluaa jonkun talon. Voihan siinä toki muutama tonni kulua vuokriin. Silti mielestäni aika kylmä ajatustapa jos vaihtoehtona olisi oma lapsuuskoti eikä vaan joku talo. Pistää taas miettimään että kyse taitaa olla pelkästään rahasta ajattelematta asiaan liittyvien tunteita pätkääkään.
Muutama tonni? Laskepa uudestaan, kuinka paljon rahaa menee omakotitalon vuokriin 10-20 vuoden aikana. Johan tuossa ajassa oma tilanne muuttua niin, että haluaa asua muualla kuin omakotitalossa.
No sitten se lapsi ostaa nyt jostain toisen talon ja aikanaan myy sen, kun lapsuudenkotiin pääsee muuttamaan. Hänellehän talot ovat vain asuntoja. Muutenkin hänelle on se ja sama, että asuntoja vaihdetaan noin vain, koska niihin ei ole mitään tunnesidettä. Vain hänellä on tunneside vain yhteen ainoaan taloon, hänen lapsuudenkotiinsa, ja siksi hänellä on suurempi oikeus siihen kuin sen talon rakentajalla tai alkuperäisellä omistajalla, hänen isällään, jolle se ilmeisesti ei ole erittäin tärkeä koti vaan ihan vain asunto, jossa isä piruuttaan asuu lapsensa kiusaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin vanhukset on täysin päätäntävaltaisia omista asioistaan. Ovat yli 8-kymppisiä. Eivät varmasti ota suvun päänä ohjeita vastaan keneltäkään. Hyvä niin ja heidän päätöksiään kunnioitetaan. Ei tulisi mieleenkään mennä heidän kotiaan riistämään eikä ole mitään tarvetta siihen. Jokainen on ostanut tai rakentanut talonsa itse.
Luetunymmärtäminen... Eikö äidinkielenne ole suomi, kun ette ymmärtäneet aloitusta?
Se isä itse toivoo, että joku lapsista muuttaisi siihen taloon. Ainoa mahdollisuus siihen on nyt, kun ap:n sisar etsii taloa maaseudulla. Jos isä nyt ei myy, niin hänen haaveensa romuttuu, sillä se sisar ostaa jonkin muun talon ja muuttaa sinne.
Miksi se sisar ei voi muuttaa maalle vuokralle siksi aikaa kun isä vielä haluaa asua kotonaan?
Sillä vuokraan menevällä rahalla ostaa jonkun talon omaksi.
Niin, jos haluaa jonkun talon. Voihan siinä toki muutama tonni kulua vuokriin. Silti mielestäni aika kylmä ajatustapa jos vaihtoehtona olisi oma lapsuuskoti eikä vaan joku talo. Pistää taas miettimään että kyse taitaa olla pelkästään rahasta ajattelematta asiaan liittyvien tunteita pätkääkään.
Muutama tonni? Laskepa uudestaan, kuinka paljon rahaa menee omakotitalon vuokriin 10-20 vuoden aikana. Johan tuossa ajassa oma tilanne muuttua niin, että haluaa asua muualla kuin omakotitalossa.
Jos se sisar ostaa nyt oman, niin sittenhän tuossa kohtaa sisaruksilla on käsissään samasta muuttotappiokunnasta kaksi taloa, joita ei saa myytyä kenellekään. Onkohan sekään nyt ihan järkevää? Vähemmän tappiota tulee siitä jos on hetken maksanut vuokraa.
Miksi se sisarus olisi myymässä sen paremmin taloa jossa asuu kuin sitä isän taloa jolle ei kuitenkaan löytyisi ostajaa?
Niinhän tuo kirjoittaja totesi, jolle vastasin, että johan tuossa ajassa oma tilanne muuttua niin, että haluaa asua muualla kuin omakotitalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tahdo luopua elämästään vielä. Oma päätös ja siihen teillä lapsilla ei ole mitään sanomista.
Isän ympärillä korppikotkat liekailevat. Haistoivat kuoleman. Niin oli omien vanhempienkin kohdalla. Isän kanssa keskusteltava joukolla ja jos ei suostu, se on hänen päätöksensä. Vaikea hänen on tunnustaa, että siinä se elämä oli ja kaikki vaivannäkö. Olkaa armolliset ja antakaa vanhalle aikaa.
Hah, armollisia, sopisi isän antaa porttikielto kotiinsa, siinä olisi armoa ja oppia riittävästi.
Tai tehdä testamentti, jonka mukaan kaikki lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen, niin lapset lakkaisivat odottamasta isänsä kuolemaa, eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siis ap:n isän talo sijaitse rantatontilla (kun mainitsi jotain rantasaunasta esim.)? Jos noin, niin kyllähän sen talon saa myytyä myöhemminkin, varsinkin jos on oma rantatontti. Kyllä se jollekin kelpaa vaikka kesämökiksi sitten. Ihan eri juttu myydä muuttotappiopaikkakunnalta rantatontillinen talo, kuin joku talo ilman sitä rantatonttia. Eipä ole sitten sitäkään tekosyytä ap:lla jahdata isäänsä pois kodistaan. Ja jos on vielä suht hyväkuntoinen 74-vuotias, niin eihän sen ikäinen nykypäivänä edes ole mikään vanhus, vaan yleensä elelee ihan täyttä elämää vielä. Antaisivat isän vaan päättää ihan itse, että koska hän haluaa kodistaan lähteä.
Tontilla on muuttotappio kunnissakin oma arvonsa. Jos siellä tontilla on purkukuntoisia rakennuksia arvo on yleensä alempi kuin rakentamattoman tontin. Rakennusten purkaminen ei ole ilmaista siellä petäkorvessakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän talo. Ei lasten.
Isähän voi jopa testamentata sen jollekin toiselle. Mitähän lapset siihen sanovat.Edelleenkin isän oma toive on, että yksi sisaruksistamme ostaa talon. Hän vain määrittelee ajankohdan yksin. Ap
Mikä siinä on ongelma? Toivoa saa, myyntiajankohdan saa itse päättää.
Toiveet ei aina toteudu, eikä murjut mene aina kaupaksi.
Isänne ongelma, ei teidän.
Teidän ongelma on synnynnäinen tyhmyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin vanhukset on täysin päätäntävaltaisia omista asioistaan. Ovat yli 8-kymppisiä. Eivät varmasti ota suvun päänä ohjeita vastaan keneltäkään. Hyvä niin ja heidän päätöksiään kunnioitetaan. Ei tulisi mieleenkään mennä heidän kotiaan riistämään eikä ole mitään tarvetta siihen. Jokainen on ostanut tai rakentanut talonsa itse.
Luetunymmärtäminen... Eikö äidinkielenne ole suomi, kun ette ymmärtäneet aloitusta?
Se isä itse toivoo, että joku lapsista muuttaisi siihen taloon. Ainoa mahdollisuus siihen on nyt, kun ap:n sisar etsii taloa maaseudulla. Jos isä nyt ei myy, niin hänen haaveensa romuttuu, sillä se sisar ostaa jonkin muun talon ja muuttaa sinne.
Miksi se sisar ei voi muuttaa maalle vuokralle siksi aikaa kun isä vielä haluaa asua kotonaan?
Sillä vuokraan menevällä rahalla ostaa jonkun talon omaksi.
Niin, jos haluaa jonkun talon. Voihan siinä toki muutama tonni kulua vuokriin. Silti mielestäni aika kylmä ajatustapa jos vaihtoehtona olisi oma lapsuuskoti eikä vaan joku talo. Pistää taas miettimään että kyse taitaa olla pelkästään rahasta ajattelematta asiaan liittyvien tunteita pätkääkään.
Muutama tonni? Laskepa uudestaan, kuinka paljon rahaa menee omakotitalon vuokriin 10-20 vuoden aikana. Johan tuossa ajassa oma tilanne muuttua niin, että haluaa asua muualla kuin omakotitalossa.
Ai nytkö se isä elääkin vielä 20 vuotta? Eikö se ollutkaan kuoleman kielissä kun ei enää pärjää omakotitalossa?
Ei semmoisesta ole kerrottu, vaan että talo ei tule pärjäämään ja sen vuoksi olisi aika lähteä.
Eli ollaan huolissaan perinnön arvon laskusta, ei suinkaan isästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumman moni kuvittelee ketjussa, että ap:n sisko olisi hakemassa jotain taloudellista hyötyä tarjoutuessaan ostamaan isän talon. Luultavasti taloudellinen hyötyjä siinä kaupassa olisi se isä.
Suomessa on valtava ylitarjonta puoli-ilmsisista taloista maaseudulla, eikä kukaan halua niitä ostaa enää nykyään ja ne mätänevät sinne. Se on se iso yhteiskunnallinen ongelma, että momien vanhusten omaisuus katoaa taivaan tuuliin, jos se on kiinni talossa syrjäseudulla.
Ap:n sisar on valmis tekemään isälleen palveluksen ostamalla talon, mutta jos isä ei sitä ymmärrä, niin eihän sille mitään voi. Häviäjä tässä on se isä, eikä ap:n sisar.Joillakin on elämässä muitakin arvoja, kuin raha ja jonkun talon arvo. On todella julmaa ja sydämensivistymätöntä laittaa vanhus omasta kodistaan kävelemään johonkin yksiöön.
Ja todennäköisesti, tässäkin tapauksessa rahat talosta jaettaisiin sisarusten kesken ja vanhus joutuisi johonkin nuhruiseen ja halpaan yksiöön vuokralle. Pois silmistä, pois mielestä.
Kuka ne talon myyntirahat isän tililtä ottaisi? Eihän se ole mahdollista.
Jos isän rakasta kotia, jossa hän edelleen haluaa pitää kotinaan ja haluaa asua, ollaan myymässä ja kun isä yrittää laittaa lapsilleen kapuloita rattaisiin, ap. on hakemassa tukea ja neuvoa, miten isä saisi myymään talonsa, vasten hänen tahtoaan.
Mitä se kertoo ap. arvomaailmasta ja moraalista?
Jos ei ole arvoja, ei moraalia, ei ne isän rahat tilillä kauan säily.Aloitus on puistattava ja moraaliton.
Ei ne lapset isän pankkitilille pääse mitenkään.
Jos lapset saavat hyvävointisen täysissä järjissä olevan isän häädettyä omasta kodistaan, äkkiäkös ne saavat isään edunvalvontavaltakirjan ja kuppaavat isän tilit tyhjäksi. Ei se vanhus mitään rahaa tarvi, nuorempi polvi tarvitsee enemmän! Ja vaikkei edunvalvonta järjestyisikään, alkavat he kuitenkin vaatia omaa osuuttaan ennakkoperintönä. Kun tuo yksi sai talon, muut haluavat isän tililtä 100 000 euroa nyt heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin vanhukset on täysin päätäntävaltaisia omista asioistaan. Ovat yli 8-kymppisiä. Eivät varmasti ota suvun päänä ohjeita vastaan keneltäkään. Hyvä niin ja heidän päätöksiään kunnioitetaan. Ei tulisi mieleenkään mennä heidän kotiaan riistämään eikä ole mitään tarvetta siihen. Jokainen on ostanut tai rakentanut talonsa itse.
Luetunymmärtäminen... Eikö äidinkielenne ole suomi, kun ette ymmärtäneet aloitusta?
Se isä itse toivoo, että joku lapsista muuttaisi siihen taloon. Ainoa mahdollisuus siihen on nyt, kun ap:n sisar etsii taloa maaseudulla. Jos isä nyt ei myy, niin hänen haaveensa romuttuu, sillä se sisar ostaa jonkin muun talon ja muuttaa sinne.
Miksi se sisar ei voi muuttaa maalle vuokralle siksi aikaa kun isä vielä haluaa asua kotonaan?
Sillä vuokraan menevällä rahalla ostaa jonkun talon omaksi.
Niin, jos haluaa jonkun talon. Voihan siinä toki muutama tonni kulua vuokriin. Silti mielestäni aika kylmä ajatustapa jos vaihtoehtona olisi oma lapsuuskoti eikä vaan joku talo. Pistää taas miettimään että kyse taitaa olla pelkästään rahasta ajattelematta asiaan liittyvien tunteita pätkääkään.
Muutama tonni? Laskepa uudestaan, kuinka paljon rahaa menee omakotitalon vuokriin 10-20 vuoden aikana. Johan tuossa ajassa oma tilanne muuttua niin, että haluaa asua muualla kuin omakotitalossa.
Jos se sisar ostaa nyt oman, niin sittenhän tuossa kohtaa sisaruksilla on käsissään samasta muuttotappiokunnasta kaksi taloa, joita ei saa myytyä kenellekään. Onkohan sekään nyt ihan järkevää? Vähemmän tappiota tulee siitä jos on hetken maksanut vuokraa.
Luitko jostain, että sisko ostaisi talon samasta kunnasta missä isänsä nyt asuu? Se uusi asunto voi olla niin mieleinen, että siitä ei halua luopua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin vanhukset on täysin päätäntävaltaisia omista asioistaan. Ovat yli 8-kymppisiä. Eivät varmasti ota suvun päänä ohjeita vastaan keneltäkään. Hyvä niin ja heidän päätöksiään kunnioitetaan. Ei tulisi mieleenkään mennä heidän kotiaan riistämään eikä ole mitään tarvetta siihen. Jokainen on ostanut tai rakentanut talonsa itse.
Luetunymmärtäminen... Eikö äidinkielenne ole suomi, kun ette ymmärtäneet aloitusta?
Se isä itse toivoo, että joku lapsista muuttaisi siihen taloon. Ainoa mahdollisuus siihen on nyt, kun ap:n sisar etsii taloa maaseudulla. Jos isä nyt ei myy, niin hänen haaveensa romuttuu, sillä se sisar ostaa jonkin muun talon ja muuttaa sinne.
Miksi se sisar ei voi muuttaa maalle vuokralle siksi aikaa kun isä vielä haluaa asua kotonaan?
Koska me keski-ikäiset haluamme myös asua omassa kodissa. Kukaan aikuinen ei suostu asumaan vuokralla vain saadakseen joskus hamassa tulevaisuudessa muuttaa isänsä huonoksi menneeseen röttelöön. Se muuttoaika on sisarella nyt ja jos isänsä ei myy, ostaa jonkun toisen talon muualta. Ajatteles. Muillakin kuin vanhuksilla on omat kodit ja omat elämät.
Ajattelepa ite. Miksi vanhuksen pitäisi lähteä omasta kodistaan sinne homeiseen vuokrayksiöön, missä naapurien tappelut ja piereskelyt ja yölorinat kuuluvat paperiseinien läpi? Eihän se kotitalo mikään huonoksi mennyt röttelö ole vaan talo järven/meren/joen rannalla, arvokiinteistö, jota perillinen himoitsee itselleen. Jos se on niin tärkeä, miksei muuta sinne isän kanssa ja pidä isästään huolta tämän viimeisinä vuosina? Pakkoko se isä on sieltä pois ajaa?
Meillä ovat lähteneet ihan omasta halustaan, kun eivät ole enää pärjänneet ison talon kanssa. Ikää on tuossa vaiheessa ollut noin 75 v.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi noin. Isä halusi kovasti että suvussa 200 vuotta ollut maatila ja sen päärakennus olisi jäänyt sukuun eli minulle tai siskolleni. Minä ilmoitin jo ajoissa että en halua asua omakotitalossa ja sisko ilmoitti varhain että hän haluaisi asua maalla ja sukutilalla. Kaikki pellot oli jo aikaisemmin vuokrattu muualle ja siskokin valitsi ei-maatalouden ammatikseen. Sisko oli 25 kun valmistui metsäinsinööriksi ja sai työpaikan syntymäkunnasta. Oltiin puhuttu isälle jo useampi vuosi että jos haluat tilan jäävän sukuun niin nyt on se paikka.
Isä ei halunnut myydä rakennusta siskolle, vaikka äiti ilmoitti olevansa enemmän kuin valmis muuttamaan keskustaan, talossa oli paljon remonttia tehtävänä ja isällä ikää 72 vuotta kun sisko valmistui.
Sisko osti sitten miehensä kanssa miehen kotitilasta rantapaikan, rakensi sinne perinteisen hirsitalon ja perusti perheen.
Äiti osti keskustasta kaksion ja asuu siellä talvet, Isä edelleen 83 vuotiaana maatilalla koko ajan ja nyt talo on huonossa kunnossa koska remontteja ei tehty. Nyt isää surettaa ja hän itse myöntää että talo menee purkuun kun hänestä aika jättää. Isä ymmärtää että siskon lapset eivät halua muuttaa toiseen kouluun tai sisko miehensä takia luopua rakkaudella rakennetusta talosta vain siksi että isälle nyt kelpaisi myynti.
Kaikki ollaan sinut asian kanssa, ei mitään kaunoja.
Kaikelle on aikansa ja joskus aikaikkuna on kapea.
Todella outoa, että asuttu talo menee 11 vuodessa sellaiseen kuntoon, että se pitää purkaa. Oletettavasti se on ollut vuotavakattoinen ja ikkunat hajalla jo vuosia, jos purkukunto on noin lähellä. Asun 185 vuotta sitten rakennetussa talossa, jota on remontoitu noin 50 vuoden välein ja edelleen tämä on asuttavassa kunnossa, vaikka viimeksi remontti tehtiin 30 vuotta sitten (jotain tapetointia ja pintamateriaalien vaihtoa en remonttina pidä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin vanhukset on täysin päätäntävaltaisia omista asioistaan. Ovat yli 8-kymppisiä. Eivät varmasti ota suvun päänä ohjeita vastaan keneltäkään. Hyvä niin ja heidän päätöksiään kunnioitetaan. Ei tulisi mieleenkään mennä heidän kotiaan riistämään eikä ole mitään tarvetta siihen. Jokainen on ostanut tai rakentanut talonsa itse.
Luetunymmärtäminen... Eikö äidinkielenne ole suomi, kun ette ymmärtäneet aloitusta?
Se isä itse toivoo, että joku lapsista muuttaisi siihen taloon. Ainoa mahdollisuus siihen on nyt, kun ap:n sisar etsii taloa maaseudulla. Jos isä nyt ei myy, niin hänen haaveensa romuttuu, sillä se sisar ostaa jonkin muun talon ja muuttaa sinne.
Miksi se sisar ei voi muuttaa maalle vuokralle siksi aikaa kun isä vielä haluaa asua kotonaan?
Sillä vuokraan menevällä rahalla ostaa jonkun talon omaksi.
Niin, jos haluaa jonkun talon. Voihan siinä toki muutama tonni kulua vuokriin. Silti mielestäni aika kylmä ajatustapa jos vaihtoehtona olisi oma lapsuuskoti eikä vaan joku talo. Pistää taas miettimään että kyse taitaa olla pelkästään rahasta ajattelematta asiaan liittyvien tunteita pätkääkään.
Muutama tonni? Laskepa uudestaan, kuinka paljon rahaa menee omakotitalon vuokriin 10-20 vuoden aikana. Johan tuossa ajassa oma tilanne muuttua niin, että haluaa asua muualla kuin omakotitalossa.
Jos se sisar ostaa nyt oman, niin sittenhän tuossa kohtaa sisaruksilla on käsissään samasta muuttotappiokunnasta kaksi taloa, joita ei saa myytyä kenellekään. Onkohan sekään nyt ihan järkevää? Vähemmän tappiota tulee siitä jos on hetken maksanut vuokraa.
Luitko jostain, että sisko ostaisi talon samasta kunnasta missä isänsä nyt asuu? Se uusi asunto voi olla niin mieleinen, että siitä ei halua luopua.
No sittenhän tämä on oikein win-win-tilanne. Kaikilla on sellainen koti, jonka haluavat, ja perinnöksi jää arvokas kiinteistö, asumiskuntoinen talo rantatontilla. Jää joko suvun mökiksi se rakas lapsuudenkoti, tai sitten se myydään ja jaetaan rahat.
Vierailija kirjoitti:
Itämaisen filosofian mukaan jokaiselle ihmiselle on varattu tätä elämää varten tietty määrä varantoja, jotka ovat monien aiempien elämien tulos. Itämaisen filosofian mukaan henkilö, joka saa enemmän kuin hänelle on varattu, joko sairastuu vakavasti tai jopa kuolee. Koska raha ja rikkaus ovat energiaa.
Toivottavasti on näin, lyhyt mutta antoisa elämä kelpaisi minulle paremmin kuin hyvin. Mutta miten tämä liittyi keskusteluun?
Alue: Aihe vapaa
Ajattelepa ite. Miksi vanhuksen pitäisi lähteä omasta kodistaan sinne homeiseen vuokrayksiöön, missä naapurien tappelut ja piereskelyt ja yölorinat kuuluvat paperiseinien läpi? Eihän se kotitalo mikään huonoksi mennyt röttelö ole vaan talo järven/meren/joen rannalla, arvokiinteistö, jota perillinen himoitsee itselleen. Jos se on niin tärkeä, miksei muuta sinne isän kanssa ja pidä isästään huolta tämän viimeisinä vuosina? Pakkoko se isä on sieltä pois ajaa?