Lue keskustelun säännöt.
Menisitkö itse asumaan soluun tuntemattomien ihmisten kanssa?
07.10.2023 |
Kun sanotaan että opiskelijoiden pitää suostua asumaan yhdessä tuntemattomien kanssa soluasunnossa, jakaa vessa/kylppäri, keittiö jne.
Suostuisitko sinä? Jos olisi esim. tilanne että työnantaja laittaa sinut toiselle paikkakunnalle töihin ja ainoa tarjolla oleva asunto on tuollainen?
Kommentit (550)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijoillakin tulee olla oikeus yksityisyyteen.
Taas tämmöinen aivopieru. Huoh Opiskelijoilla ja kaikilla on oikeus yksityisyyteen, mutta myös velvollisuus maksaa se itse.
Olin aikoinaan soluasunnossa ja en tuntenut muita, mutta hauskaa aikaa oli opiskelijana!
Pois vaan tuet ja takaisin soluihin. Ei ole varaa asuttaa opiskelijoita kalliissa yksiöissä. Hulluksi mennyt ihmisten paapominen. Yksilöllä on oikeudet ja yhteiskunnalla velvollisuudet. Niinpä Ja sama jatkuu sitten työelämässä ja siellä se ei enää onnistukaan, koska myös työntekijällä on velvollisuudet ja sitten Ville-Väinöt ja Molla-Maijat uupuu.
Ensinnäkin, ainakin täällä Jyväskylässä ovat säätiön yksiöt halvempia monessa kohteessa kuin soluhuoneet. Katso vaikka Koasin sivuilta mikäli et usko. Lisäksi, nykyiset nuoret opiskelijat ovat joutuneet läpikäymään uusimuotoisen peruskoulun ja lukion inkluusioineen ja oheishärpäkkeineen. Uutisissa on jatkuvasti juttua siitä kuinka oppimisympäristö on jo vuosien ajan ollut todella rauhaton, väkivaltainenkin ja kaikkea muuta kuin miellyttävä. Sittenkö pitäisi muuttaa soluun saman katon alle näiden epäsosiaalisten riehujien kanssa?? Osalla nuorisosta tuntuu olevan niin vakavia ongelmia käytöksen ja tunteiden säätelyn kanssa, että on jo suoranainen turvallisuusriski muuttaa samaan solukämppään.
Hyvänen aika! Ei ole pakko muuttaa mihinkään, pitääkö se rautalangasta sinullekin vääntää. Muuttaa saa juuri sinne, mihin itsellä rahat riittävät. Ei ole kuitenkaan mikään kansalaisoikeus saada asua juuri siellä ja siinä asunnossa, minkä itse haluaa.
Opiskelu- ja kotirauhan pitäisi olla myös opiskelijan oikeus! Miksei voisi olla opiskelupainotteisia soluja joissa on tiukemmat säännöt? Pitääkö köyhän opiskelijan stressata vielä asuinoloistaankin? Nämä solujen puolustelijat ovat yleensä näitä pappa betalar -tyyppejä, joille isi on maksanut kaiken!
Tiukat säännöt eivät aina estä väärinkäytöksiä vaan niitä sääntöjä pitäisi pystyä myös valvomaan vähintään yhtä tiukasti. Harvemmin siihen on kenelläkään taloudellisia resursseja ja jos on asumisen kustannukset nousisi edelleen.
No sitten rakennetaan vaan niitä pieniä yksiöitä!
Kaikki ei edelleenkään halua asua niissä pienissä yksiöissä vaan valitsee asumismuodoksi jotain muuta. Se voi olla soluasunto tai se voi olla kommuuni, kimppakämppä opiskelukaverin kanssa tai kimppakämppä kumppanin kanssa tai jotain muuta.
Kylmä tosiasia on se, että se soluasuminen tuntemattomien kanssa on se kaikkein vähiten toivottu asumismuoto! Ennemmin asutaan vaikka pienessä yksiössä.
Tietenkin on. Mutta jos on varaa vain soluun, silloin se on se, missä asutaan.
Meillä esikoinen on 18 v, kohta 19. Haluaisi muuttaa pois kotoa, mutta ei ole varaa. Vaihtoehtona, ei halua lainaa nostaa, solu tai kotona asuminen.
Missä niitä soluja enää on, kun niitä on muutettu yksiöksi? Ja hyvä niin! Esim. Tampereella opiskelija-asuntokannasta vain noin 10 prosenttia on enää soluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijoillakin tulee olla oikeus yksityisyyteen.
Taas tämmöinen aivopieru. Huoh Opiskelijoilla ja kaikilla on oikeus yksityisyyteen, mutta myös velvollisuus maksaa se itse.
Olin aikoinaan soluasunnossa ja en tuntenut muita, mutta hauskaa aikaa oli opiskelijana!
Pois vaan tuet ja takaisin soluihin. Ei ole varaa asuttaa opiskelijoita kalliissa yksiöissä. Hulluksi mennyt ihmisten paapominen. Yksilöllä on oikeudet ja yhteiskunnalla velvollisuudet. Niinpä Ja sama jatkuu sitten työelämässä ja siellä se ei enää onnistukaan, koska myös työntekijällä on velvollisuudet ja sitten Ville-Väinöt ja Molla-Maijat uupuu.
Ensinnäkin, ainakin täällä Jyväskylässä ovat säätiön yksiöt halvempia monessa kohteessa kuin soluhuoneet. Katso vaikka Koasin sivuilta mikäli et usko. Lisäksi, nykyiset nuoret opiskelijat ovat joutuneet läpikäymään uusimuotoisen peruskoulun ja lukion inkluusioineen ja oheishärpäkkeineen. Uutisissa on jatkuvasti juttua siitä kuinka oppimisympäristö on jo vuosien ajan ollut todella rauhaton, väkivaltainenkin ja kaikkea muuta kuin miellyttävä. Sittenkö pitäisi muuttaa soluun saman katon alle näiden epäsosiaalisten riehujien kanssa?? Osalla nuorisosta tuntuu olevan niin vakavia ongelmia käytöksen ja tunteiden säätelyn kanssa, että on jo suoranainen turvallisuusriski muuttaa samaan solukämppään.
Hyvänen aika! Ei ole pakko muuttaa mihinkään, pitääkö se rautalangasta sinullekin vääntää. Muuttaa saa juuri sinne, mihin itsellä rahat riittävät. Ei ole kuitenkaan mikään kansalaisoikeus saada asua juuri siellä ja siinä asunnossa, minkä itse haluaa.
Opiskelu- ja kotirauhan pitäisi olla myös opiskelijan oikeus! Miksei voisi olla opiskelupainotteisia soluja joissa on tiukemmat säännöt? Pitääkö köyhän opiskelijan stressata vielä asuinoloistaankin? Nämä solujen puolustelijat ovat yleensä näitä pappa betalar -tyyppejä, joille isi on maksanut kaiken!
Tiukat säännöt eivät aina estä väärinkäytöksiä vaan niitä sääntöjä pitäisi pystyä myös valvomaan vähintään yhtä tiukasti. Harvemmin siihen on kenelläkään taloudellisia resursseja ja jos on asumisen kustannukset nousisi edelleen.
No sitten rakennetaan vaan niitä pieniä yksiöitä!
Kaikki ei edelleenkään halua asua niissä pienissä yksiöissä vaan valitsee asumismuodoksi jotain muuta. Se voi olla soluasunto tai se voi olla kommuuni, kimppakämppä opiskelukaverin kanssa tai kimppakämppä kumppanin kanssa tai jotain muuta.
Kylmä tosiasia on se, että se soluasuminen tuntemattomien kanssa on se kaikkein vähiten toivottu asumismuoto! Ennemmin asutaan vaikka pienessä yksiössä.
Tietenkin on. Mutta jos on varaa vain soluun, silloin se on se, missä asutaan.
Meillä esikoinen on 18 v, kohta 19. Haluaisi muuttaa pois kotoa, mutta ei ole varaa. Vaihtoehtona, ei halua lainaa nostaa, solu tai kotona asuminen.
Alle kaksikymppinen voi ihan hyvin vielä asua kotona! Varsinkin, jos siellä pystyy hyvin asumaan! Voi olla myös parempi vaihtoehto kuin joku älämölösolu!
Tottakai minä suostuisin, jos se kerran olisi se ainoa järkevä mahdollisuus siinä tilanteessa ja olisin yksineläjä.
Opiskelijat asui ennen noin eikä siinä ollut mitään ihmeellistä.
Miksi nykyopiskelijat eivät voisi ihan yhtä lailla asua niin?
Eikö nää nykyiset nuoret osaa enää sopeutua mihinkään?
Kyllä, jos oman huoneen ovessa olisi lukko ja tuo huone olisi edullinen.
Kuten ap huomaat, meitä on ihan järkyttävän suuri määrä jotka ovat solussa asuneet, ja iso osa miehistä samassa huoneessakin laumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut 11 tuntemattoman henkilön kanssa samassa huoneessa....
Armeija ei ole vapaaehtoista asumista. :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, jos oman huoneen ovessa olisi lukko ja tuo huone olisi edullinen.
Myös yhteistiloissa tulisi olla lukittavat kaapit astioille ja elintarvikkeille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai minä suostuisin, jos se kerran olisi se ainoa järkevä mahdollisuus siinä tilanteessa ja olisin yksineläjä.
Opiskelijat asui ennen noin eikä siinä ollut mitään ihmeellistä.
Miksi nykyopiskelijat eivät voisi ihan yhtä lailla asua niin?
Eikö nää nykyiset nuoret osaa enää sopeutua mihinkään?
Ei se soluasuminen 1980- ja 1990-luvuillakaan mitään unelma-asumista ollut! Häiriöitä oli silloinkin ja huonoja kämppiksiä! Kaikki odottivat vain sitä päivää että pääsee muuttamaan pois! Eikä aika ole todellakaan ihan kaikkia muistoja kullannut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai minä suostuisin, jos se kerran olisi se ainoa järkevä mahdollisuus siinä tilanteessa ja olisin yksineläjä.
Opiskelijat asui ennen noin eikä siinä ollut mitään ihmeellistä.
Miksi nykyopiskelijat eivät voisi ihan yhtä lailla asua niin?
Eikö nää nykyiset nuoret osaa enää sopeutua mihinkään?Ei se soluasuminen 1980- ja 1990-luvuillakaan mitään unelma-asumista ollut! Häiriöitä oli silloinkin ja huonoja kämppiksiä! Kaikki odottivat vain sitä päivää että pääsee muuttamaan pois! Eikä aika ole todellakaan ihan kaikkia muistoja kullannut!
Ja nämä yleensä 5-8 hengen soluissa, joissa keittiöissä hella oli saastan peitossa ja vessa likainen, kun kukaan ei siivonnut! Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, jos oman huoneen ovessa olisi lukko ja tuo huone olisi edullinen.
Ja seinän takana voisi asua vaikka minkälainen hunsvotti ja riehuja!
Minä asuin opiskelijana solussa 2000-luvulla ja viihdyin. Oli mukavia asuinkumppaneita ja en keksi soluasumisesta tuon perusteella mitään huonoa puolta. Aina voi osua huono kämppis jne. mutta niin voi häiritsevä naapurikin. Kyllä suosittelisin soluasumista omille lapsilleni. Pääseehän sieltä pois jos ei viihdy mutta parhaimmillaan voi olla mukavaa, edullista ja saada uusia ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai minä suostuisin, jos se kerran olisi se ainoa järkevä mahdollisuus siinä tilanteessa ja olisin yksineläjä.
Opiskelijat asui ennen noin eikä siinä ollut mitään ihmeellistä.
Miksi nykyopiskelijat eivät voisi ihan yhtä lailla asua niin?
Eikö nää nykyiset nuoret osaa enää sopeutua mihinkään?
Sopeutumaan ehkä vielä pystyy, mutta jos käytöstavat puuttuvat! Ei niitä ennenkään kaikilla ollut, ysärilläkään!
Samaan soluun pitäisi sijoittaa asumaan vain saman koulun, opintolinjan tai tiedekunnan opiskelijoita. He ovat tekemisissä keskenään koulussakin ja ovat melko samanlaisia ihmisiä. Ihminen ei pidä toisista ihmisistä jotka ovat erilaisia kuin hän itse on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voisin ja asuinkin aikoinaan 2,5 vuotta. Loppuajat ns erillishuoneessa, jossa oli oma wc, pesutilat jaoin koko ajan kolmen muun kanssa. Muut asukkaat olivat myös korkeakouluopiskelijoita, ei siis ollut ongelmaa siisteyden suhteen eikä kukaan syönyt toisen eväitä kaapista.
Vierailija kirjoitti:
Samaan soluun pitäisi sijoittaa asumaan vain saman koulun, opintolinjan tai tiedekunnan opiskelijoita. He ovat tekemisissä keskenään koulussakin ja ovat melko samanlaisia ihmisiä. Ihminen ei pidä toisista ihmisistä jotka ovat erilaisia kuin hän itse on.
Enemmän minusta pitäisi olla ylipäätään valittavissa kenenkä kanssa sinne soluun haluaa muuttaa. Entuudestaan tuttuja saattaa hyvin olla samassa kaupungissa vaikka eivät edes opiskelisi samassa paikassa. Ongelma tässä kohtaa varmasti on sekin että ne asunnot ei läheskään aina vapaudu yhtä aikaa. Joku muuttaa paikkakuntaa kesken opintojen tai muuttaa sieltä solusta muualle jne.
Olen asunut opiskeluaikana solussa, kuten hyvin moni muukin ikäluokkaani kuuluva korkeakoulutettu. Siskoni asui jopa kuuden hengen solussa. Omani oli vain kahden hengen. Muutaman kk työkomennuksen ajan jaoin ihan huoneenkin toisen henkilön kanssa asunnossa, jossa oli 4hlöä ja 2 makuuhuonetta.
Soluissa on omat huoneet, kyllä siinä yksityisyyttä saa kun haluaa. Hyvä hetki elämässä opetella kompromisseja ja huomioimaan toinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Samaan soluun pitäisi sijoittaa asumaan vain saman koulun, opintolinjan tai tiedekunnan opiskelijoita. He ovat tekemisissä keskenään koulussakin ja ovat melko samanlaisia ihmisiä. Ihminen ei pidä toisista ihmisistä jotka ovat erilaisia kuin hän itse on.
Erilaisuus ei sinänsä ole ongelma, vaan erilaiset opinnot ja niiden vaativuus! Joku ammattikoulua käyvä ei ymmärrä, että yliopisto-opiskelijalla voi olla tentti johon on tuhat sivua luettavaa! Monissa maissa on yliopisto-opiskelijoilla ihan omat asuntolat, joskus jopa eri tiedekunnilla omansa!
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut opiskeluaikana solussa, kuten hyvin moni muukin ikäluokkaani kuuluva korkeakoulutettu. Siskoni asui jopa kuuden hengen solussa. Omani oli vain kahden hengen. Muutaman kk työkomennuksen ajan jaoin ihan huoneenkin toisen henkilön kanssa asunnossa, jossa oli 4hlöä ja 2 makuuhuonetta.
Soluissa on omat huoneet, kyllä siinä yksityisyyttä saa kun haluaa. Hyvä hetki elämässä opetella kompromisseja ja huomioimaan toinen ihminen.
Jos ei ole kahdenkymmenen ensimmäisen elinvuotensa aikana oppinut huomioimaan muita ihmisiä, niin solussako sitä vasta pitäisi alkaa opettelemaan? Entä jos ei ole pienintäkään halua ottaa toista ihmistä huomioon? Eletään niin kuin elettäisiin yksin!
Opiskelu ei ole pakollista.
Lainaa ovi ottaa jos haluaa asua leveämmin. Aika monella olisi myös mahdollisuus jatkaa kotona asumista.
Itse vaatisin soluasumista näiltä ikityöttömiltä, silloin varmasti alkaisi työnteko montaa kiinnostamaan, koska on aivan mautonta kustantaa jatkuvaa elämää täysin omassa asunnossa, muiden rahoilla.
Tietenkin on. Mutta jos on varaa vain soluun, silloin se on se, missä asutaan.
Meillä esikoinen on 18 v, kohta 19. Haluaisi muuttaa pois kotoa, mutta ei ole varaa. Vaihtoehtona, ei halua lainaa nostaa, solu tai kotona asuminen.