Miten rankaisette lapsianne?OV

Uhkailu ja kiristys ovat myös arkipäivää, mutta uhan pitää tietysti olla sellainen että sen voi toteuttaa.



Paljon on vanhempien johdonmukaiuudesta kiinni se, miten kurinpito onnistuu. Pitää myös tajuta, mitä lapsi ymmärtää ja mitä ei. Pienet lapset eivät aina tajua asiayhteyttä.



Meillä on kolmevuotias, joka on ollut aika pitkään täysin mahdoton kyläpaikoissa, ei onneksi enää. Veti kirjoja kirjahyllystä alas, yritti repiä kukkia jne. Tiukkana on saanut olla ja yrittää ennalta ehkäistä vaikka miten, mutta kun ei auttanut.



Tämä reilu vuosikas pikkusisko on aivan eri maata, on kiinnostunut leluista (toisin kuin veljensä, jota kiinnostaa vain aikuisten tavarat) ja on muutenkin säyseämpi. Lasten tempperamenteissa on siis eroja. Jos joku väittää että pystyy ennalta ehkäisemään kurinpitotarpeen, ei ole vilkasta lasta siinä perheessä.

Siis ihan oikeasti naurattaa tuollaiset kirjoitukset kun joku aiemmin kirjoitti, että " meillä ei ole koskaan edes nostettu särkyviä esineitä pois lasten ulottuvilta, vaan lapset on opetettu olemaan koskematta" .



Lapset ovat erilaisia. 1-vuotiaan kohdalla ei voi puhua, että kasvatus on onnistunutta jos lapsi ei koske kukkiin tai syö koiran ruokia lattialta.

Kysessä on enemmänkin luonnekysymykset, toisen räpeltävät kaikki mahdolliset esineet ja paikat ja toisia lapsia ei edes kiinnosta.



Mutta, kiitos kuitenkin hyvistä nauruista :) Innolla odotan lisää kasvatusneuvoja.

Miten te sitten toimitte uhmaikäisen kanssa?

Ihmaikähän tulee kaikille lapsille jossain vaiheessa, on epänormaalia, jos se jää tulematta. Lapsi uhmaa eikä tottele. Ettekö laita lapselle rajoja? Tai jos rajat on, niin ettekö rankaise niiden rikkomisesta?

Rankaisuihin tottuneet lapset ovat sitten niitä kurittomia kusipäitä, jotka kiusaavat muita lapsia paikoissa joissa vanhemmat eivät näe. Teineissä väkivaltaisimpia ovat pojat jotka saavat turpaansa kotona (tätä turpaan antoa vanhemmat pitävät kasvatuksena ja kurina.) Jos niitä rajoja ei saa kokeilla kotona pehmeästi, miten lapsi voi oppia luottamaan itseensä, omiin valintoihinsa ja omaan arvostelukykyynsä?



Lapsesta pitäisi kasvaa itsenäinen aikuinen, ei kuriin ja sääntöihin alistunut itsenäiseen puntarointiin kykenemätön ja huonoja perusteluja kuullut sälli. Näitä huonoja perusteluja on: Mutta kun mä sanon niin! Minä määrään tässä talossa! Jne.



Vanhemman tehtävä on ohjata, pehmentää törmäyksiä ja luovata tekemään järkeviä päätöksiä. Jokainen lapsi tietää, että lyöminen on väärin. Miksi sitä tekee, on se ratkaistava arvoitus. Ensisijaisesti sen lapsen täytyy itse se ratkaista. Vanhempi auttaa. Jos hakee huomioo, täytyy huomio oppia hakemaan muilla keinoin, jos purkaa suuttumustaan täytyy oppia purkamaan se suuttumus muilla keinoin. Ei siihen auta rankaiseminen. Rankaisulla oppii vain, että ei saa tehdä näin, koska muuten joku minua isompi tulee ja pistää minut kuriin. Entä sinä päivänä kun sitä isompaa ja vahvempaa ei löydykkään? Näin kasvatetaan vaimonhakkaajia, lastensa alistajia ja nakkikiskatappelijoita. Naiset taas oppivat vastaavasti käyttämään todella törkeää henkistäväkivaltaa.

Siihen auttaa ensin tilanteen rauhoitus ja sitten toisen kuuleminen. Yhdessä voi miettiä ratkaisuja. Esimerkiksi lelujen paiskomiseen auttaa yleensä lelujen pois ottaminen. Sillä saadaan tilanne rauhalliseksi ja sitten mietitään miten niillä leluilla leikitään nätisti. Minä en näe tuossa tilanteessa lelujen keräämistä rangaistukseksi vaan yksinkertaisesti tilanteen rauhoittamisena.

Matti 3-v lyö Maijaa ja sinä aikuisena et rankaise Mattia lainkaan, koska Matin on itse kyettävä selvittämään, miks hän lyö. Näinkö?

Ei 3-vuotias pysty tuollaista analysoimaan.

Vierailija:

Rankaisuihin tottuneet lapset ovat sitten niitä kurittomia kusipäitä, jotka kiusaavat muita lapsia paikoissa joissa vanhemmat eivät näe. Teineissä väkivaltaisimpia ovat pojat jotka saavat turpaansa kotona (tätä turpaan antoa vanhemmat pitävät kasvatuksena ja kurina.) Jos niitä rajoja ei saa kokeilla kotona pehmeästi, miten lapsi voi oppia luottamaan itseensä, omiin valintoihinsa ja omaan arvostelukykyynsä?

Lapsesta pitäisi kasvaa itsenäinen aikuinen, ei kuriin ja sääntöihin alistunut itsenäiseen puntarointiin kykenemätön ja huonoja perusteluja kuullut sälli. Näitä huonoja perusteluja on: Mutta kun mä sanon niin! Minä määrään tässä talossa! Jne.

Vanhemman tehtävä on ohjata, pehmentää törmäyksiä ja luovata tekemään järkeviä päätöksiä. Jokainen lapsi tietää, että lyöminen on väärin. Miksi sitä tekee, on se ratkaistava arvoitus. Ensisijaisesti sen lapsen täytyy itse se ratkaista. Vanhempi auttaa. Jos hakee huomioo, täytyy huomio oppia hakemaan muilla keinoin, jos purkaa suuttumustaan täytyy oppia purkamaan se suuttumus muilla keinoin. Ei siihen auta rankaiseminen. Rankaisulla oppii vain, että ei saa tehdä näin, koska muuten joku minua isompi tulee ja pistää minut kuriin. Entä sinä päivänä kun sitä isompaa ja vahvempaa ei löydykkään? Näin kasvatetaan vaimonhakkaajia, lastensa alistajia ja nakkikiskatappelijoita. Naiset taas oppivat vastaavasti käyttämään todella törkeää henkistäväkivaltaa.

Vierailija:

Rankaisuihin tottuneet lapset ovat sitten niitä kurittomia kusipäitä, jotka kiusaavat muita lapsia paikoissa joissa vanhemmat eivät näe. Teineissä väkivaltaisimpia ovat pojat jotka saavat turpaansa kotona (tätä turpaan antoa vanhemmat pitävät kasvatuksena ja kurina.) Jos niitä rajoja ei saa kokeilla kotona pehmeästi, miten lapsi voi oppia luottamaan itseensä, omiin valintoihinsa ja omaan arvostelukykyynsä?

Lapsesta pitäisi kasvaa itsenäinen aikuinen, ei kuriin ja sääntöihin alistunut itsenäiseen puntarointiin kykenemätön ja huonoja perusteluja kuullut sälli. Näitä huonoja perusteluja on: Mutta kun mä sanon niin! Minä määrään tässä talossa! Jne.

Vanhemman tehtävä on ohjata, pehmentää törmäyksiä ja luovata tekemään järkeviä päätöksiä. Jokainen lapsi tietää, että lyöminen on väärin. Miksi sitä tekee, on se ratkaistava arvoitus. Ensisijaisesti sen lapsen täytyy itse se ratkaista. Vanhempi auttaa. Jos hakee huomioo, täytyy huomio oppia hakemaan muilla keinoin, jos purkaa suuttumustaan täytyy oppia purkamaan se suuttumus muilla keinoin. Ei siihen auta rankaiseminen. Rankaisulla oppii vain, että ei saa tehdä näin, koska muuten joku minua isompi tulee ja pistää minut kuriin. Entä sinä päivänä kun sitä isompaa ja vahvempaa ei löydykkään? Näin kasvatetaan vaimonhakkaajia, lastensa alistajia ja nakkikiskatappelijoita. Naiset taas oppivat vastaavasti käyttämään todella törkeää henkistäväkivaltaa.

käsitätkö sinä sanalla " rankaisu" pelkän fyysisen kurituksen? Oletko sitä mieltä että jos jostakin rangaistaan (vaikka jäähyllä, lelutakavarikolla, etuisuuksien menetyksellä) se poissulkee kaiken asian käsittelyn? Eli että ihmiset jotka käyttävät esim. jäähyä rankaisuna vaan laittavat lapsen jäähylle ja that' s it?

Vierailija:

Siihen auttaa ensin tilanteen rauhoitus ja sitten toisen kuuleminen. Yhdessä voi miettiä ratkaisuja. Esimerkiksi lelujen paiskomiseen auttaa yleensä lelujen pois ottaminen. Sillä saadaan tilanne rauhalliseksi ja sitten mietitään miten niillä leluilla leikitään nätisti. Minä en näe tuossa tilanteessa lelujen keräämistä rangaistukseksi vaan yksinkertaisesti tilanteen rauhoittamisena.

Kiellot suojelevat useimmiten lasta. Älä juokse autotielle. Älä ota sitä kuumaa kattilaa liedeltä... Pelkkä kieltäminen ei aina/yleensä auta, jos uhka/vaara on todellinen. Pitää mennä väliin. Pysäyttää juoksu autotielle, estää koskemasta kattilaan... Ei siinä ole kyse rankaisusta vaan lapsen turvallisuudesta. Sitten voidaan taas yhdessä katsoa miksi joku asia on vaarallinen.

Vierailija:

Matti 3-v lyö Maijaa ja sinä aikuisena et rankaise Mattia lainkaan, koska Matin on itse kyettävä selvittämään, miks hän lyö. Näinkö?

Ei 3-vuotias pysty tuollaista analysoimaan.

Kyllä kolme vuotias kykenee ymmärtämään, että Maijaan sattuu, jos hän lyö. Kolme vuotiaalta voi sitten kysyä miksi hän lyö. Yleensä vastaukseksi tulee, että Maija teki jotain tai jokin harmitti. Silloin voi ehdottaa vaihtoehtoisia toimintatapoja. Pyydä Maijalta nätisti, sano Maijalle, ettei niin saa tehdä... Tietenkin asiat on selvitettävä lapsen kykyjen mukaan. Mutta mitä tuossa kohtaa enää auttaa jäähypenkit tms? Mitä lapsi siitä oppii?

Ei siis mitään ruumillista kuritusta.

Lapsi 3-vuotias.

Rankaisu on keino, jota käytetään, kun halutaan " näyttää" lapselle konkreettisesti, että joku asia on kielletty. Sillain, että se tuntuu persiissä (vaikka vaan istuttaisiin jäähyllä). Jäähy on ihan hyvä tilanteen rauhoittamistapa. Sen ei tosin kuulu jatkua yhtään pidempään kuin, että tilanne rauhoittuu. Muutoin se on jo rankaisu.



Minä näen rankaisun alistamisena toisen ihmisen mielivallalle. Hän päättää milloin pienemmän ihmisen käytös on soveliasta ja milloin sopimatonta. Hän on auktoriteetti, joka määrittelee rajat.



Meillä ainakin ajatus kasvatuksesta on tukea lapsi oppimaan itsenäisesti ja muodostamaan itse itselleen turvalliset rajat. Pieni lapsi tarvitsee tässä huomattavasti enemmän apua ja tukea kuin isommat. Ns. luonnevikaisiin tämä ei varmaan pure (en tiedä, koska lapset ovat yleensä ihan normaaleja).

Miten joku voi edes väittää että jokaiselle lapselle toimii tuollainen kasvatus ilman rankaisuja!?!?



Lapsia on niin erilaisia joista osa säyseästi ottaa opikseen ja kuuntelee helpolla. Sitten on niitä riehakkaita ja kovapäisempiä tapauksia jotka on ehkä välillä tarpeen pistää rauhoittumaan ja nollata tilanne kun homma menee liian hurjaksi.



Täällä sitä hienostellaan erilaisilla tavoilla mutta kyllä tyhmänkin pitäisi tajuta että erilaisten lasten kanssa tulee toimia eritavalla. Lapsen parhaaksi, turvaksi ja hyväksi...



Erityisesti lasten pitäisi oppia kokemaan pettymyksiä ja myös ikäviä tuntemuksia sekä ehdottomia sääntöjä. Ne kun on sellaisia asioita joihin valmentaudutaan aikuisuutta varten.

Aikuisena kun lapsi ei voi saada kaikkea, ei voi missään tapauksessa tehdä mitä huvittaa ja pahoista teoista rankaisee myös poliisi ja oikeus.



Minä luulen että jos lapsi on tottunut siihen ettei ikävistä asioista koskaan tule seurauksia jatkuvista rikkomuksista huolimatta... ei aikuisena ylinopeusrajoitukset, pomon sanomiset, punaiset valot jne. paljoakaan menemistä estä tai kiinnosta.



JA KOROSTAN NYT! on lapsia jotka oppivat mallikansalaisiksi myös ilman rankaisuja... mutta yhtä varmasti on niitä lapsia jotka tarvitsevat hiukan tiukempaa otetta oppiakseen.

Hyvän vanhemman tehtävä on nähdä millaisen kasvatuspohjan kukakin lapsi yksilönä tarvitsee...

Vanhemman kuuluu olla auktoriteetti, johon voi luottaa. Tämä luo turvallisuutta lapselle. Rajojen itsenäinen etsiskely tuntuu lapsesta turvattomalle ja lisää ahdistusta ja voi tuntua lapsesta hylkäämiselle. Tämä on yleinen kasvatuslinja Suomessa. Oma vihreä linjasi on ihan kiva, mutta älä tule tänne kertomaan omia (pelottavia) mielipiteitäsi jonain totuuksina!

-lastentarhanopettaja-

Vierailija:

Minä näen rankaisun alistamisena toisen ihmisen mielivallalle. Hän päättää milloin pienemmän ihmisen käytös on soveliasta ja milloin sopimatonta. Hän on auktoriteetti, joka määrittelee rajat.

Meillä ainakin ajatus kasvatuksesta on tukea lapsi oppimaan itsenäisesti ja muodostamaan itse itselleen turvalliset rajat. Pieni lapsi tarvitsee tässä huomattavasti enemmän apua ja tukea kuin isommat. Ns. luonnevikaisiin tämä ei varmaan pure (en tiedä, koska lapset ovat yleensä ihan normaaleja).

uhmaikää pukkaa, meillä toimii kiellot ja estäminen.

Vähän vanhemmalle kuvittelen, että tulee ns. pahanteosta seuraamuksia, joita kai jotkut haluaa nimittää rangaistuksiksi.

lapsi ei todellakaan saa tahtoaan läpi joka asiassa.

Lapsen fyysinen ' kuritus' on väkivaltaa, joka todistaa kasvattajan kyvyttömyyttä

luunappeihin ja tukkapöllyyn turvautuvia...vaikka laillakin on lasten ruumiillinen kurittaminen kielletty. Surullista!

t: kolmen kuritetun äiti

mutta jos se ei tehoa, niin sitten joutuu komeroon, aika riippuu sen mukaan miten tuhma teko oli, tai miten siellä komerossa suostuu seisomaan. komerossa seisotaan kädet selän takana, eikä puhuta mitään.

jos tämäkään ei vielä tehoa, niin pyydän yleensä lapsien isän paikalle antamaan remmistä, mutta joskus joudun itsekkin tämän tekemään, jos lapsieni isä ei ole paikalla.

Lapseni ovat yleensä tottelevia, eivätkä paljonkaan kiukuttele. olen todennut meidän rangaistusmenetelmän hyväksi!

Meidän 2,5v:llä on tiukka kuri ja rankaisuna käytetään etuuksian karsimista ja jäähyilyä. Myös ruualla ei saa leikkiä, tai lapsi poistetaan pöydästä. Aina ennen rankaisu varoitetaan kerran ja kerrotaan mitä seuraa jos käytös jatkuu.



Naapurin teini on taas koko ikänsä saannut kasvaa vapaasti, syödä mitä haluaa ja tehdä mitä haluaa. Nyt tietysti ovat vanhemmat kusessa teinityrannin kanssa.



Pointti on, että mielestäni on paljon helpompaa olla puuttumatta lapsen ei-toivottuun käytökseen, mutta harvoin siitä mitään hyvää seuraa. Olisi mukavaa vain katsoa vierestä kun oma nico-petteri lyö lapiolla naapurin annia pihalla tekemättä asialle mitään, kun pojat nyt vaan ovat poikia.