Lue keskustelun säännöt.
Väestöliitto: suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsia 1-6 krt vuodessa
07.10.2023 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
"Suurin osa vuosina 19451950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta. Neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin. Isovanhempien avussa on tutkimuksen mukaan kyse useimmiten satunnaisesta lastenhoitoavusta. Yleisin vastaus tutkimuksessa oli nimittäin, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan 16 kertaa vuodessa. Isovanhemmat ovat kuitenkin monelle perheelle tärkein tukiverkosto."
Eli tässä se nähdään, ei isovanhemmat ole usein avuksi! 20 % isovanhemmista ei auta lastenlasten kanssa lainkaan. Lopuista isovanhemmista suurin osa auttaa 1-6 kertaa vuodessa. Onhan se ihan järkyttävän vähän, jos esimerkiksi pikkulapsiperhe saa apua isovanhemmilta kerran pari vuoden aikana! Ja kuten jutussa todetaan, isovanhemmat ovat ne lapsiperheet tärkeimmät tukiverkot. Eli jos apua ei isovanhemmilta (juuri) tule, niin lapsiperhe on aika pitkälti oman onnensa nojassa.
Sitten ihmetellään, miksi vanhemmat ovat väsyneitä, henkisesti vanhemmuuden kanssa yksin ja syntyvyys on pientä. Se olisi jo todella paljon, jos lapsiperhe saisi apua vaikka kerran kuussa niin, että isovanhemmat katsovat lapsen/lasten perään pari tuntia. Aika monilla n. seitsemänkymppisillä isovanhemmilla riittää virtaa harrastuksiin ja matkusteluun, joten virtaa voisi riittää lastenlasten kanssa olemiseen pieninä hetkinä. Ja kun joku tulee nurisemaan, niin jokainen vanhempi kaipaa joskus lepoa. Eikä esimerkiksi varhaiskasvatuksen varaan voi koko elämää laskea. Esimerkiksi vuorotyöläisellä ja juuri koulunsa aloittaneen vanhemmalla olisi varmasti tarvetta isovanhempien avulle.
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
1945 syntynyt isovanhempi on nyt 78v ikäinen, hänen lapsensa todennäköisesti noin 50v ja lapsenlapset kutakuinkin täysi-ikäisiä. Millaista hoitoapua heille tulisi tarjota?
Isäni on syntynyt v. 1945, minä täytin juuri 40v. Lapseni ovat 8v ja 10v. Aktiivista "hoitoa" emme enää kaipaa (isäni on siinäkin kunnostautunut esim leikkipuistoilemalla, keinuttamalla ja hiekkalaatikkoilemalla mittavasti), mutta juuri tälläkin viikolla ovat käyneet uimassa ja isäni vei kuopuksen treeneihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään yhä harvempi lapsiperhe asuu lähellä isovanhempia eli välimatkat ovat pitkät, jopa tuhansia kilometriä, kun on muutettu opiskelun ja työn perässä kauemmaksi lapsuuden kotia.
Ja ainakaan omassa tuttava- ja ystäväpiirissä ei ole ketään, joka asuisi samassa taloudessa isovanhempien kanssa, joka oli vielä yleistä 70-luvulla. Meilläkin mummo asui vuosia, kun olin pieni 70-luvulla ja näin oli kavereillakin.
Omat vanhemmat asuvat 400 km ja toiset 1300 km ja eikä heistä juuri hoitoapua ole, kuin korkeintaan lomalla.
Jos isovanhempien hoitoapua haluaa, pitäisi asua samalla paikkakunnalla ja lähellä toisiaan, mutta kuka nuori jää lapsuuden kodin nurkkiin odottamaan perheen perustamista. Itse halusin itsenäistyä ja nähdä "maailmaa" ja muutin 1300 km lapsuuden kodista opiskelemaan ja sille tielle jäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa mainittiin, miten isovanhempia voi harmittaa, jos toiset isovanhemmat ostavat lapsenlapsille kalliimpia tavaroita ja vievät kalliimpiin paikkoihin.
Herätys! Ei noilla ole mitään väliä. Se lapsiperhe kaipaa isovanhemmilta läsnä olemista, ei tavaraa! Eikä sitä lasta tarvitse viedä johonkin oopperaan tai hop loppiin, vaan ihan ilmaiset leikkipuistot ja kotona leikkimiset on sitä parasta tekemistä.
Mutta kun lapsiperhe alleviivaa sitä, että Marin vanhemmat osti lapsille sähköpyörät ja te ette muuta tee kuin vie lähipuistoon, ei ole kivaa isovanhemmuutta tuo.
Höpö höpö.
Vierailija kirjoitti:
Väestöliitolla on vastaava tutkimus toisinpäin, sitä ei kaiketi ole vielä julkaistu. Siinä tuo sama ikäryhmä eli 1945 - 1950 syntyneet vastaa kysymyksiin siitä, miten paljon he saavat apua lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan. Se on aika julmaa luettavaa.
Minun vanhempani ovat syntyneet 1955 ja 1956, eläkkeellä siis. Aika vähän ovat apua tarvinneet, lähinnä joissakin tietotekniikkaan liittyvissä asioissa ja toki olen auttanut. Tulevaisuudessa autan kyllä kauppakassipalveluiden ja muiden kanssa, mitä vain etäältä pystyn tekemään. En kuitenkaan pääse satojen kilometrien päästä noin vain avuksi. Saavat toki muuttaa lähemmäs, jos haluavat, niin silloin voin auttaa enemmän. Tuskin muuttavat, kun viihtyvät asuinpaikkakunnallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä harvempi isovanhempi tulee enää olemaan apuna lastenlasten kanssa, kun oma työura jatkuu melkein 70v asti. Ei siinä ole aikaa lapsia hoitaa, kun pitää töissä käydä ja viikonloppuisin levätä, että jaksaa taas maanantaina lähteä töihin.
Näin on. Kuusikymppiä lähestyy ja olen täysillä työelämässä mukana ja se vaatii veronsa.
En voisi kuvitellakaan että jaksaisin hoitaa lapsia vielä siihen päälle arkena.
Miten niin arkena?
Tässä keskustellaan siitä voisitko auttaa esimerkiksi kerran kuussa jotenkin? Tai parina kesänä kun pienille koululaisille tarvitaan hoitoapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi koko ajan vain puhutaan että isovanhemmat eivät hoida että vanhemmat saavat omaa aikaa?
Miksi ei puhuta siitä että koko porukka viettäisi yhdessä aikaa? Siinä voittaisi kaikki.Ei, koska sitten alkaa narina että eihän me nyt ehditä töiden ja lasten harrastusten takia näkemään. Miksi isovanhemmille pitäisi sopia vanhempien sanelema aikataulu? Ja sitten valitetaan kuinka isovanhemmat eivät halua hoitaa lapsenlapsia eikä tutustua lapsenlapseen.
Meillä vietetään yhdessä porukalla aikaa, kun vanhempani tulevat meille. Isäni katsoo lasta, jotta voin keskittyä kotitöihin tai käydä hetken kävelyllä. Äitini auttaa, kun laitamme koko porukalle ruoan. Eli yhdessä pyöritetään arkea. Tiskiä tulee esim. melkoinen määrä neljän aikuisen + lapsen ollessa saman katon alla. Miehen vanhemmat eivät taas kylään tullessaan laita rikkaa ristiin. Kyllä se väsyttää, kun joudun työviikon päätteeksi laittamaan aikuisille ihmisille ruoat ja siivoamaan, eikä mitään apua anneta. Helpottaisi jo paljon, jos appivanhemmat sanoisivat tuovansa valmiin ruoan tullessaan, ettei minun tarvitsisi kokata.
Vierailija kirjoitti:
Väestöliitolla on vastaava tutkimus toisinpäin, sitä ei kaiketi ole vielä julkaistu. Siinä tuo sama ikäryhmä eli 1945 - 1950 syntyneet vastaa kysymyksiin siitä, miten paljon he saavat apua lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan. Se on aika julmaa luettavaa.
Ja nyt paljastuu sitten se marttyyrimummojen tarinan takana oleva totuus.
Minun appivanhempani varmasti marisevat miten ei auteta jne. Jättävät kertovat että itse eivät ole auttaneet koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väestöliitolla on vastaava tutkimus toisinpäin, sitä ei kaiketi ole vielä julkaistu. Siinä tuo sama ikäryhmä eli 1945 - 1950 syntyneet vastaa kysymyksiin siitä, miten paljon he saavat apua lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan. Se on aika julmaa luettavaa.
Minun vanhempani ovat syntyneet 1955 ja 1956, eläkkeellä siis. Aika vähän ovat apua tarvinneet, lähinnä joissakin tietotekniikkaan liittyvissä asioissa ja toki olen auttanut. Tulevaisuudessa autan kyllä kauppakassipalveluiden ja muiden kanssa, mitä vain etäältä pystyn tekemään. En kuitenkaan pääse satojen kilometrien päästä noin vain avuksi. Saavat toki muuttaa lähemmäs, jos haluavat, niin silloin voin auttaa enemmän. Tuskin muuttavat, kun viihtyvät asuinpaikkakunnallaan.
En aio mennä tekemään vanhempieni pihatöitä. Itse ovat valinneet omakotitaloasumisen. Oma valinta.
Mitä sitten? Eipä niistä vanhenevista vanhemmistakaan juuri piitata vaikka veloilta aina kysellään, kuka heidät hoitaa sitten kun he vanhenevat. No varmaan ne samat hoitajat jotka hoitavat vanhempannekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väestöliitolla on vastaava tutkimus toisinpäin, sitä ei kaiketi ole vielä julkaistu. Siinä tuo sama ikäryhmä eli 1945 - 1950 syntyneet vastaa kysymyksiin siitä, miten paljon he saavat apua lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan. Se on aika julmaa luettavaa.
Minun vanhempani ovat syntyneet 1955 ja 1956, eläkkeellä siis. Aika vähän ovat apua tarvinneet, lähinnä joissakin tietotekniikkaan liittyvissä asioissa ja toki olen auttanut. Tulevaisuudessa autan kyllä kauppakassipalveluiden ja muiden kanssa, mitä vain etäältä pystyn tekemään. En kuitenkaan pääse satojen kilometrien päästä noin vain avuksi. Saavat toki muuttaa lähemmäs, jos haluavat, niin silloin voin auttaa enemmän. Tuskin muuttavat, kun viihtyvät asuinpaikkakunnallaan.
En aio mennä tekemään vanhempieni pihatöitä. Itse ovat valinneet omakotitaloasumisen. Oma valinta.
Minun appivanhempani ostivat vanhan omakotitalon hornan tuutista ja nyt on jatkuva marina päällä kun sinne pitäisi mennä auttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väestöliitolla on vastaava tutkimus toisinpäin, sitä ei kaiketi ole vielä julkaistu. Siinä tuo sama ikäryhmä eli 1945 - 1950 syntyneet vastaa kysymyksiin siitä, miten paljon he saavat apua lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan. Se on aika julmaa luettavaa.
Minun vanhempani ovat syntyneet 1955 ja 1956, eläkkeellä siis. Aika vähän ovat apua tarvinneet, lähinnä joissakin tietotekniikkaan liittyvissä asioissa ja toki olen auttanut. Tulevaisuudessa autan kyllä kauppakassipalveluiden ja muiden kanssa, mitä vain etäältä pystyn tekemään. En kuitenkaan pääse satojen kilometrien päästä noin vain avuksi. Saavat toki muuttaa lähemmäs, jos haluavat, niin silloin voin auttaa enemmän. Tuskin muuttavat, kun viihtyvät asuinpaikkakunnallaan.
En aio mennä tekemään vanhempieni pihatöitä. Itse ovat valinneet omakotitaloasumisen. Oma valinta.
Kuinkahan yleistä on että vanhemmat pakottavat oman jälkikasvunsa lisääntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka edes asuu samalla paikkakunnalla ja kotinurkille isovanhempiensa kanssa, jolloin hoitoapua olisi välimatkan vuoksi mahdollista saada kuukausittain/viikottain?
Minusta se oletuksena on jo outo, että suku asuisi lähekkäin tai edes samassa kaupungissa ja kuuluu historiaan.
Monet nuoret muuttavat jopa ulkomaille opiskelemaan, ei siinä isovanhempien hoitoapua saa, jos välimatka tuhansia kilometrejä, niin kuin ap. olettaa.
Ja trendi on ollut jo vuosikymmeniä sama ja eikä se ole kenenkään syy ja vika.
Kyse ei ole arjessa jatkuvan avun tarpeesta, vaan esim. seuraavista tilanteista:
-Koulun joululoma on pitkä ja vanhemmat eivät voi olla pois töistä 22.12-6.1. välistä aikaa. Isovanhempaa kaivattaisiin olemaan pienen koululaisen kanssa osa joululomasta.
-Vanhempien pitäisi hoitaa ulkona kotityö, johon tarvitsee kaksi aikuista yhtä aikaa. Samaan aikaan pitäisi vahtia perheen 1 v lasta. Lasta ei voi jättää yksin kotiin, mutta lapsi ei voi myöskään olla pihalla, koska vanhemmat eivät pysty koko ajan valvomaan lasta kotityötä tehdessään. Kotityö on tehtävä vapaa-ajalla, joten lasta ei voi laittaa hoitoon päiväkotiin.
-Vanhempien pitäisi päästä yhdessä ylimääräiseen ultraäänitutkimukseen raskausaikana. Ultra tehdään yksityisellä terveyspalvelun tarjoajalla ilta-aikaan. Isompaa sisarusta ei saa ottaa mukaan tutkimukseen. Lapselle tarvitaan hoitaja tuoksi ajaksi, kun ei sitä voi odotustilaankaan yksin jättää.
-Vauvan vanhemmat eivät ole koko vuonna päässeet kahdestaan mihinkään kodin ulkopuolella. Vanhemmat haluaisivat käydä kotikaupungin ruokaravintolassa syömässä rauhassa aikuisten kesken. Lapselle tarvittaisiin hoitajaa 2 tunnin ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun vanhenevan isovanhemman pitäisi saada apua niin valitetaan kun ei lapselta löydy aikaa saatikka halua niiden hoitamiseen. Niin makaa kuin petaa jne.
Odotapa 10 v, niin lehdet ovat täynnä vanhusten valitusta siitä, miten lapset ja lapsenlapset eivät auta. Unohtavat toki mainita, että itse halusivat nauttia eläkepäivistään rauhassa, kun "me olemme omat lapsemme hoitaneet ja nyt on teidän vuoro".
Tottakai se menee näin. Etkö itse halua viettää eläkepäiviäsi rauhassa? Mulle tulisi mieleenkään kärttää eläkeläisiltä apua, tottakai silti aitetaan kun ovat avun tarpeessa. 50-60-luvulla syntyneet eivät edes kaikki ole eläkkeellä, töissä ollessa vielä vähemmän häiritään.
Meidän isoäidit on lasten elämässä ja näkevät sen 3-4 kertaa vuodessa. Se on tosi ok, heillä on oma elämänsä elettävänään. Kun lapset oli pieniä, palkkasin heitä vuoroviikoin pariksi päiväksi hoitamaan lapsia että itse sain tehdä väikkäriä rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka edes asuu samalla paikkakunnalla ja kotinurkille isovanhempiensa kanssa, jolloin hoitoapua olisi välimatkan vuoksi mahdollista saada kuukausittain/viikottain?
Minusta se oletuksena on jo outo, että suku asuisi lähekkäin tai edes samassa kaupungissa ja kuuluu historiaan.
Monet nuoret muuttavat jopa ulkomaille opiskelemaan, ei siinä isovanhempien hoitoapua saa, jos välimatka tuhansia kilometrejä, niin kuin ap. olettaa.
Ja trendi on ollut jo vuosikymmeniä sama ja eikä se ole kenenkään syy ja vika.
En tunne ketään muuta kuin mieheni jolla vanhemmat asuu satojen kilsojen päässä.
Ja esimerkiksi alaluokkalaisten kanssa sielläkin voi auttaa kun perheet kamppailee niiden kahden ekan kesän järjestelyjen kanssa.
Lisään listaan vielä sen, että nykyisovanhemmilla on paljon vähemmän lapsenlapsia kuin aiemmilla sukupolvilla. Eli nykyään ei tarvitsisi edes hoitaa niin monia lapsenlapsia. Verrokkina, että isäni vanhemmilla oli 6 lastenlasta ja äitini vanhemmilla 5 lastenlasta. Omilla vanhemmillani ja mieheni vanhemmilla on 1 lapsenlapsi, eikä enempää tule. Silti auttaminen on ollut paikoitellen ylivoimaista, vaikka terveillä tuoreilla eläkeläisillä energiaa riittää muuhun.
Ennen lapsia tulevat isovanhemmat fantasioivat kuinka sitten käyvät lastenlastensa kanssa uimassa, retkillä, leipovat jne. Kuulosti ihanan idylliseltä.
Lastensaannin jälkeen toiset isovanhemmat ovat hoitaneet lapsia kolme kertaa, joista keskimmäsiellä kerralla olin synnyttämässä. Toiset isovahemmat eivät ole hoitaneet kertaakaan, joten se siitä.
Lapset nyt parikymppisiä ja sukulaiset ihmettelee miten jäivät niin vieraiksi.
Suuret ikäluokat on melkein 80-vuotiaita. Miten usein näiden vanhusten sitten pitäisi auttaa? Kuinka paljon he itse saavat apua? Todennäköisesti asuvat eri paikkakunnillakin kuin lapsensa.
Ovat jo 73 - 78 vuotiaita. Eikö pitäisi olla jo toisinpäin, että lapsenlapset auttavat heitä ja pitävät yhteyttä. Uskaltaako joku antaa vielä noin vanhalle vaikka vauvaa hoitoon, voi saada vaikka sairauskohtauksen.
Miksi koko ajan vain puhutaan että isovanhemmat eivät hoida että vanhemmat saavat omaa aikaa?
Miksi ei puhuta siitä että koko porukka viettäisi yhdessä aikaa? Siinä voittaisi kaikki.
Ei, koska sitten alkaa narina että eihän me nyt ehditä töiden ja lasten harrastusten takia näkemään. Miksi isovanhemmille pitäisi sopia vanhempien sanelema aikataulu? Ja sitten valitetaan kuinka isovanhemmat eivät halua hoitaa lapsenlapsia eikä tutustua lapsenlapseen.