Lue keskustelun säännöt.
Väestöliitto: suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsia 1-6 krt vuodessa
07.10.2023 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
"Suurin osa vuosina 19451950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta. Neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin. Isovanhempien avussa on tutkimuksen mukaan kyse useimmiten satunnaisesta lastenhoitoavusta. Yleisin vastaus tutkimuksessa oli nimittäin, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan 16 kertaa vuodessa. Isovanhemmat ovat kuitenkin monelle perheelle tärkein tukiverkosto."
Eli tässä se nähdään, ei isovanhemmat ole usein avuksi! 20 % isovanhemmista ei auta lastenlasten kanssa lainkaan. Lopuista isovanhemmista suurin osa auttaa 1-6 kertaa vuodessa. Onhan se ihan järkyttävän vähän, jos esimerkiksi pikkulapsiperhe saa apua isovanhemmilta kerran pari vuoden aikana! Ja kuten jutussa todetaan, isovanhemmat ovat ne lapsiperheet tärkeimmät tukiverkot. Eli jos apua ei isovanhemmilta (juuri) tule, niin lapsiperhe on aika pitkälti oman onnensa nojassa.
Sitten ihmetellään, miksi vanhemmat ovat väsyneitä, henkisesti vanhemmuuden kanssa yksin ja syntyvyys on pientä. Se olisi jo todella paljon, jos lapsiperhe saisi apua vaikka kerran kuussa niin, että isovanhemmat katsovat lapsen/lasten perään pari tuntia. Aika monilla n. seitsemänkymppisillä isovanhemmilla riittää virtaa harrastuksiin ja matkusteluun, joten virtaa voisi riittää lastenlasten kanssa olemiseen pieninä hetkinä. Ja kun joku tulee nurisemaan, niin jokainen vanhempi kaipaa joskus lepoa. Eikä esimerkiksi varhaiskasvatuksen varaan voi koko elämää laskea. Esimerkiksi vuorotyöläisellä ja juuri koulunsa aloittaneen vanhemmalla olisi varmasti tarvetta isovanhempien avulle.
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
Juu, puoliso on ainoa lapsi, en tule hoitamaan anoppia. Valtio hoitaa tai jättää hoitamatta.
Miljoona neljäsataa tuhatta vanhuuseläkeläistä. Kyllä tulee valtiolle hoitamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun vanhenevan isovanhemman pitäisi saada apua niin valitetaan kun ei lapselta löydy aikaa saatikka halua niiden hoitamiseen. Niin makaa kuin petaa jne.
Odotapa 10 v, niin lehdet ovat täynnä vanhusten valitusta siitä, miten lapset ja lapsenlapset eivät auta. Unohtavat toki mainita, että itse halusivat nauttia eläkepäivistään rauhassa, kun "me olemme omat lapsemme hoitaneet ja nyt on teidän vuoro".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun vanhenevan isovanhemman pitäisi saada apua niin valitetaan kun ei lapselta löydy aikaa saatikka halua niiden hoitamiseen. Niin makaa kuin petaa jne.
Odotapa 10 v, niin lehdet ovat täynnä vanhusten valitusta siitä, miten lapset ja lapsenlapset eivät auta. Unohtavat toki mainita, että itse halusivat nauttia eläkepäivistään rauhassa, kun "me olemme omat lapsemme hoitaneet ja nyt on teidän vuoro".
Kohta ei saa myöskään avustajaa kotiin, koska hallitus leikkaa asumistuen ja sovitellun päivärahan eikä vanhus varmaan pysty maksamaan 40 h joka viikko palkkaa.
Yhä harvempi isovanhempi tulee enää olemaan apuna lastenlasten kanssa, kun oma työura jatkuu melkein 70v asti. Ei siinä ole aikaa lapsia hoitaa, kun pitää töissä käydä ja viikonloppuisin levätä, että jaksaa taas maanantaina lähteä töihin.
Mielestäni isovanhempien ensisijainen tehtävä ei ole hoitaa lapsenlapsia niin paljon kuin mahdollista. Omat vanhempani ottivat lapsia yökylään sitten, kun lapset olivat kutakuinkin omatoimisia eli 5v ylöspäin, ja joitakin kertoja vuodessa. Suhde isovanhempiin lujittuu myös molemminpuolisilla vierailuilla. Itselle on ollut tärkeintä se, että isovanhemmat ovat kiinnostuneita lapsista, kun tavataan. Lasten ollessa pieniä vierailut vanhempieni luona olivat mulle tärkeä tuki-ei siksi että he olisivat tehneet puolestani vaan se että heitä kiinnosti lapsenlapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 4 lapsen isovanhemmat kaikki alle ~55v täysin terveitä ja töissä edelleen. Silti ovat korkeintaan synnytysten ajan suostuneet lapsia hoitamaan (eivät aina edes silloin). Ovat omansa hoitaneet. Enää ei apua kysellä. Mies ja minä muistetaan omasta lapsuudesta että mummoilla oltiin pitkiäkin aikoja hoidossa ja usein (vanhemmat 66-72 syntyneitä)
Vierailija kirjoitti:
Meidän 4 lapsen isovanhemmat kaikki alle ~55v täysin terveitä ja töissä edelleen. Silti ovat korkeintaan synnytysten ajan suostuneet lapsia hoitamaan (eivät aina edes silloin). Ovat omansa hoitaneet. Enää ei apua kysellä. Mies ja minä muistetaan omasta lapsuudesta että mummoilla oltiin pitkiäkin aikoja hoidossa ja usein (vanhemmat 66-72 syntyneitä)
Oliko ne mummot kotirouvia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten voisi vielä tehdä tutkimuksen tuon yhdessä vietetyn ajan laadusta. Meillä tuo 1-6 osuu hyvin keskiarvoon vuosina, jolloin lapset olleet alakouluikäisiä. Miehen vanhemmat ovat silloin olleet lähellä asuvia terveitä ja vireitä tuoreita eläkeläisiä. Heiltä saatiin apua, kun lapset sairasti ja töistä ei pystynyt olemaan enempää poissa. Aneltiin ja korvattiin apu pihatöillä, kylpylälahjakorteilla, ikkunanpesulla yms. Eikä tässä mitään, mutta se yhdessäolon laatu... Mummo/pappa katsoo telkkaria, lapsi katsoo omaa ruutua. Lämmittivät valmiiks tehdyn ruoan, paitsi tämänkin lapset teki itse heti kun pystyivät. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Meidän 4 lapsen isovanhemmat kaikki alle ~55v täysin terveitä ja töissä edelleen. Silti ovat korkeintaan synnytysten ajan suostuneet lapsia hoitamaan (eivät aina edes silloin). Ovat omansa hoitaneet. Enää ei apua kysellä. Mies ja minä muistetaan omasta lapsuudesta että mummoilla oltiin pitkiäkin aikoja hoidossa ja usein (vanhemmat 66-72 syntyneitä)
Oma munmoni hoiti minua paljon, mutta hän ei ollut työelämässä. Omat vanhemmat olivat aika puhki viimeisinä vuosina ennen eläkkeelle pääsyä. +60v ikäisen jaksaminen ei välttämättä ole yhtä hyvää kuin 20-30-vuotiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jutussa mainittiin, miten isovanhempia voi harmittaa, jos toiset isovanhemmat ostavat lapsenlapsille kalliimpia tavaroita ja vievät kalliimpiin paikkoihin.
Herätys! Ei noilla ole mitään väliä. Se lapsiperhe kaipaa isovanhemmilta läsnä olemista, ei tavaraa! Eikä sitä lasta tarvitse viedä johonkin oopperaan tai hop loppiin, vaan ihan ilmaiset leikkipuistot ja kotona leikkimiset on sitä parasta tekemistä.
Mutta kun lapsiperhe alleviivaa sitä, että Marin vanhemmat osti lapsille sähköpyörät ja te ette muuta tee kuin vie lähipuistoon, ei ole kivaa isovanhemmuutta tuo.
1945 syntynyt isovanhempi on nyt 78v ikäinen, hänen lapsensa todennäköisesti noin 50v ja lapsenlapset kutakuinkin täysi-ikäisiä. Millaista hoitoapua heille tulisi tarjota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän 4 lapsen isovanhemmat kaikki alle ~55v täysin terveitä ja töissä edelleen. Silti ovat korkeintaan synnytysten ajan suostuneet lapsia hoitamaan (eivät aina edes silloin). Ovat omansa hoitaneet. Enää ei apua kysellä. Mies ja minä muistetaan omasta lapsuudesta että mummoilla oltiin pitkiäkin aikoja hoidossa ja usein (vanhemmat 66-72 syntyneitä)
Jos saa aikaan neljä lasta, niin yhteistä parisuhdeaikaa on ihan tarpeeksi!
Meidän lasten isovanhemmat hoitavat vaan osaa lapsenlapsistaan. Meidän lapsiin eivät ole pitäneet mitään yhteyttä useampaan vuoteen. Koska sanoimme suoraan, että emme kuuntele tai katsele heidän huonoa käytöstä (rajattomuutta, ylikävelemistä). Nyt sitten marttyyrina ja katkerana eivät pidä meidän kouluikäisiin lapsiin edes mitään yhteyttä. Valehtelevat jopa että olemme kieltäneet sen ja haukkuvat meitä selän takana. Oikeasti haluavat vaan kostaa lapselleen ja lapsenlapsilleen. Muutenkin ovat todella itsekkäitä ja narsistisia. Omaisuutta on vaikka kuinka paljon, mutta mitään eivät ole koskaan lapsenlapsillekaan antaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väestöliitolla on vastaava tutkimus toisinpäin, sitä ei kaiketi ole vielä julkaistu. Siinä tuo sama ikäryhmä eli 1945 - 1950 syntyneet vastaa kysymyksiin siitä, miten paljon he saavat apua lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan. Se on aika julmaa luettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten isovanhemmat hoitavat vaan osaa lapsenlapsistaan. Meidän lapsiin eivät ole pitäneet mitään yhteyttä useampaan vuoteen. Koska sanoimme suoraan, että emme kuuntele tai katsele heidän huonoa käytöstä (rajattomuutta, ylikävelemistä). Nyt sitten marttyyrina ja katkerana eivät pidä meidän kouluikäisiin lapsiin edes mitään yhteyttä. Valehtelevat jopa että olemme kieltäneet sen ja haukkuvat meitä selän takana. Oikeasti haluavat vaan kostaa lapselleen ja lapsenlapsilleen. Muutenkin ovat todella itsekkäitä ja narsistisia. Omaisuutta on vaikka kuinka paljon, mutta mitään eivät ole koskaan lapsenlapsillekaan antaneet.
Siis te sanoitte, että tuollaista käytöstä emme katsele ja sitten kun isovanhemmat toimivat toivotusti, niin pidätte sitä narsismina? Tuskin nuo isovanhemmat ovat marttyyreja tai katkeria, kunhan elävät kuin ihmiset yleensä eli viettävät aikaa mukavien lasten ja lastenlasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Yhä harvempi isovanhempi tulee enää olemaan apuna lastenlasten kanssa, kun oma työura jatkuu melkein 70v asti. Ei siinä ole aikaa lapsia hoitaa, kun pitää töissä käydä ja viikonloppuisin levätä, että jaksaa taas maanantaina lähteä töihin.
Näin on. Kuusikymppiä lähestyy ja olen täysillä työelämässä mukana ja se vaatii veronsa.
En voisi kuvitellakaan että jaksaisin hoitaa lapsia vielä siihen päälle arkena.
Tuonikäisten isovanhempien lapsenlapset ovat jo isoja, aikuisia tai teinejä. Eivät sen ikäiset halua tavata isovanhempiaan tuon useammin. Lastenlasten ollessa pieniä ovat isovanhemmat hoitaneet heitä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Yhä harvempi isovanhempi tulee enää olemaan apuna lastenlasten kanssa, kun oma työura jatkuu melkein 70v asti. Ei siinä ole aikaa lapsia hoitaa, kun pitää töissä käydä ja viikonloppuisin levätä, että jaksaa taas maanantaina lähteä töihin.
Meillä anoppi palasi eläkkeeltä töihin, kun kertoi ajan käyneen eläkkeellä pitkäksi. Anopin jäädessä eläkkeelle meille syntyi sairas vauva, jonka kanssa olisi tarvittu apua. Pyydettiin anoppia avuksi, ei kiinnostanut. Sattuneesta syystä olen anopille katkera ja pidän yhteyttä mahdollisimman vähän. Avuksi en aio mennä, jos aikanaan tarvitsee apua. Mieheni hoitakoon äitinsä.
Meillä on 1950-luvun puolivälissä syntyneet isovanhemmat ja lapsemme on 2 v. Vanhempamme ovat saaneet meidät +kolmekymppisenä ja me saatiin oma lapsemme kolmekymppisenä. Eli kyllä tällä ikäpolvella voi pieniä lapsenlapsia olla.
Sano se anopille.