Miksi moni 25-30-vuotias " ei ikinä lapsia" -tyyppi haluaakin 40-vuotiaana lapsia?

Omani sain 21v ja 23v ikäisenä. Eipä sitte tartte vanhana katua. Toiset aloittaa vaipparumbaa, meikä kiipeilee Andeilla.

Perheessäni asuu kuitenkin kaksi toisen synnyttämää lasta, joten tiedän kyllä, mitä lapsiperheen elämä on. Sekään ei kannustanut omien hankintaan ;)

perhe-elämään vähän vanhempana ja paljon nähneenä. Ei ole kiire sitten koko aika johonkin bilettämään vaan voi keskittyä lapsen parhaaseen.

Siinä vastaus ap:n kysymykseen

Enkä juo alkoholia. :) Kato, nuoren ihmisen elämään voi sisältyä muutakin kuin bileet. Olen käynyt ulkomailla lastenikin kanssa. Ja he ovat tervetulleet mukaan Andeille.



2

eli esikoinen syntyi kun olin 36 v. ja toinen lapsi ollessani 38 v. (onni oli matkassa, tulin helposti raskaaksi molemmilla kerroilla)



:-)

Omaa tuttavapiiriäni seuratessa olen huomannut, että eniten bilettävät nämä +30 lapsensa saaneet ja jo pienet vauvat ovat usein yön ylikin hoidossa.

Tämä siis vain omasta tuttavapiiristäni, ei sen suurempaa otosta :)

Vierailija:

perhe-elämään vähän vanhempana ja paljon nähneenä. Ei ole kiire sitten koko aika johonkin bilettämään vaan voi keskittyä lapsen parhaaseen.

En koskaan ajatellut hankkivani lapsia. Nelikymppisenä sitten halusinkin perheen. Nyt on kaksi lasta. Ei tarvitse haikailla matkoille, eikä muutakaan, kun se kaikki on jo koettu. Nyt osaan nauttia arjesta, mihin en nuorempana pystynyt. En olisi ollut yhtä hyvä äiti aiemmin.

Ehkä just siksi, että tietää, että kun se " oma aika" jälleen tulee, ei ole vanhainkotikunnossa, vaan vielä kohtuullisen nuori.

Mulle lapsen paras on myös se, että saa pitää meidät vanhemmat mahdollisimman pitkään luonaan, ja että meistä on mahdollisten lastenlasten kanssa aikanaan myös apua, eikä olla mitään hautakamaa vielä silloin.

Vierailija:

perhe-elämään vähän vanhempana ja paljon nähneenä. Ei ole kiire sitten koko aika johonkin bilettämään vaan voi keskittyä lapsen parhaaseen.

Olen kiitollinen että sain lapseni vasta, kun olin selvittänyt nämä perusongelmani (siihen meni monta vuotta).

tekisinkin :D. Sori nyt vaan, mutta ihan teiniltä kuulostat. Olen nainen parhaassa iässä, kun lapseni ei niin tarvitse minua enää kuin pienempänä! Kun se elämä jatkuu vanhempanakin, ei kaikki pääty kun ihminen täyttää sen maagiset neljäkymmentä vuotta. Tulet vielä huomaamaan.

Se elämä näytti niin hienolta, etten halunnut luopua siitä. Sitten täytin 38 ja olin jo saavuttanut paljon. Mietin, tämänkö pitäisi riittää hautaan asti ja totesin, että ehkä perhe olisi kuitenkin kiva.



Olin onnekas, minulla on hyvä mies ja ihana lapsi.



Aika aikaansa kutakin. Olisi tietysti hienoa, jos elämä olisi hieman pidempi ja hedelmällisyysikä kestäisi kauemmin. Siten voisi helpommin hankkia sen ns. kaiken.



Suurin osa miehistä tekee juuri näin. Eikä se ole suuren ihmetyksen aihe. Mutta toiset naiset eivät soisi sitä toisilleen. Hämmentävää?

tik tak niin tikittääkin hyvää vauhtia, toinen jo tulossa ja vielä kolmannesta haaveillaan. Kun on näes nyt aikaa ja halua keskittyä vain perhe-elämään ja lasten tekoon.

ei lasta kannata hankkia vain sen takia, että pelottaa, ettei myöhemmin saa.

Työelämä on pullollaan nuoria, eikä sinua eläkeikäistä sinne enää haluta.

Vierailija:

tik tak niin tikittääkin hyvää vauhtia, toinen jo tulossa ja vielä kolmannesta haaveillaan. Kun on näes nyt aikaa ja halua keskittyä vain perhe-elämään ja lasten tekoon.

Ja sain kaiken, tässä järjestyksessä.

Itselläni on iäkkäät vanhemmat ja omat mummot ja ukit oli jo kuolleet kun synnyin. Ja voin kyllä sanoa että elämästä jäi iso asia puuttumaan kun ei ollenkaan ehtinyt tutustua isovanhempiin.

Ei mahda olla helppoa lapsellakaan, jos äitikin on epäkypsä.

Olen sellaisessa ammatissa, että töitä saa tehdä niin paljon kuin haluaa, tulevaisuudessa vielä enemmän! Eipä juuri asia stressaa. Ja tälle toisella haluan sanoa, että et voi tietää edes oletko hengissä enää kun saat lapsen lapsia, kaikkea kun ei voi ennustaa. En totisesti jätä lapsia sen takia tekemättä, että olisin liian vanha isovanhempi! Jos en jaksa heitä hoitaa, ainahan on puolison isovanhemmat olemassa.

ettei se nelikymppisen lapsi voi hankkia omia lapsia jo parikymppisenä? Silloin on nelikymppinen äiti vasta kuusikymppinen mummo...



Ja mitä siihen työelämässä pärjäämiseen tulee niin minä en ainakaan edes sen kummemmin hinkua takaisin töihin. On tullut tienattua ja hankittua omaisuutta ja sijoituksia sen verran. Ja kovapalkkainen mies.