Oletko ilman ajokorttia?

Vierailija kirjoitti:

Kortti hankittu 35 vuotta sitten, mutta ajokilometrejä alle 1000. Asun Helsingissä, enkä tarvitse autoa, joten kuljen julkisilla ja jalan.

Kuka maksoi korttisi??

Vierailija kirjoitti:

ei ole. Sairauteni estää ajoluvan saamisen

Mikä sairaus?

Harmittaa kun en hankkinut nuorena korttia, nyt 60-vuotiaana ois varaa ostaa jo autokin eikä tarvitsi pyytää kyytiä keneltäkään, mutta en näin vanhana enää uskolla aloittaa autoilua.

Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni maatilalla, joten ensin hankin traktorikortin, sitten ajokortin. Molempia tarvittiin maatilan töissä, joten vanhempani maksoivat kortit.

Kaupunkiin muuton jälkeen en ole autoa tarvinnut enkä myöskään ajanut. En omista autoa, eikä puolisollani ole edes korttia. Kävelen, pyöräilen, hyödynnän kotikaupungin hyvää julkista liikennettä. Muutama taksimatkakin kertyy vuodessa, lähinnä silloin kun joku sukulainen suvaitsee järjestää pippalot jossain jumalan seljän takana.

Olen aina asunut suurkaupungin  (Helsinki, Rooma, Pariisi, New York, Lontoo) keskustassa, eikä ole ollut tarvetta ajokortille.

Oli joskus 90-luvulla aika lähellä etten olisi ollut kun ryypättiin viikko Kouvolassa joka ilta jossain strippiluolassa (oliko se joku Madonna ja mikä se toinen olikaan), ostettiin Fiat 128 ja lähdettiin ajamaan Kotkaan. Onneksi aivan sattumalta käännyttiin sivutielle ennen ratsiaa.

Minä voisin vuokrata ajokorttiani🤗

Mä hankin ajokortin kun täytin 18, oli itsestäänselvyys kun kerran kaikki muutkin niin tekivät. Vanhemmat tietysti maksoivat. Mutta enpä kovin monta kertaa autoa ajanut enkä koskaan kunnolla oppinut ajamaan. Muutama vuosi sitten kävin pari sellaista kertaustuntia autokoululla ajatellen, että jospa nyt oppisin ja innostuisin, mutta ei kummenneet tuntemukset.

Olen aikuisikäni asunut lähellä työpaikkaa ja kaikkia palveluita, ja junalla, bussilla ja taksilla kulkenut silloin harvoin kun on kauemmas ollut meno. En siis kuulu autokyydin kyselijöihin ja pummaajiin, ei vain ole ollut tarvetta. Mutta nyt alkavat omat vanhemmat pian tarvita apua ja sitten on ehkä pakko koettaa ryhdistäytyä. 

En ole hankkinut korttia ihan vain siksi koska auto itsessään vaikuttaa pelottavalta. En ymmärrä miten joku uskaltaa ajaa moottoritiellä ja jos kuski pelkää niin en usko että olisi kovin turvallista. Myöskin se miten pitää huomioida yhtä aikaa monta asiaa. Haaveilen asuvani joskus syrjässä että silloin pelosta pitää päästä yli, mutta varmasti välttelen isoilla teillä ajamista.

Myös se jos kortin nyt hankkisin peloista huolimatta joutuisin hakemaan töitä joissa vaatimuksena ajokortti. Silloin joutuisin ajelemaan päivittäin tuolla liikenteessä, hyi kun ajatus ahdistaa valmiiksi. Toki voisin varmaan valehdella ettei ole ajokorttia...?

Onko se niin että Vihreillä ei ole ajokorttia?

Ei ole korttia eikä tule. Oon sen joskus ajanut, mutta menettänyt jo aikoja sitten terveydellisistä syistä, näköhermot liian rikki.

Ei ollut rahaa työttömänä nuorena 90-luvun laman aikaan, ja kotikaupungissa pärjäsi kävellenkin ja täältä menee rautatiet eri suuntiin. Joskus 37-vuotiaana kävin autokoulussa istumassa muutaman tunnin, mutta ei lopulta töiden takia kerennyt sitäkään. Nyt alkaa jo 50vee lähestyä, jokohan vaan antaisi olla.

En ole ilman ajokorttia.  Aikoinani vuosikymmeniä sitten hankkimani ajokortti on ollut todellakin tarpeellinen.  En ole ollut enää riippuvainen julkisista kulkuvälineistä tai muiden ajeluttamisistani sinne, tänne, tuonne.  Omalla autolla on sujuvaa huristella sinnekin, minne ei julkiset liikennevälineet kulje, eikä tarvitse lähteä aikataulujen mukaisin kellon aikoineen tai venttailla takseja/autollista ystävää tahi sukulaista tai omaa puolisoani tai muita läheisiäni kuskaajakseni.

Kallistahan se oman auton hankinta ja ylläpito on, mutta vapaudesta liikkua kannattaa maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa kun en hankkinut nuorena korttia, nyt 60-vuotiaana ois varaa ostaa jo autokin eikä tarvitsi pyytää kyytiä keneltäkään, mutta en näin vanhana enää uskolla aloittaa autoilua.

Kyllä ehdit vielä, äitinikin hankki ajokortin 50+. Etsi hyvä autokoulu jossa on sopiva ajo-opettaja, ota tarpeeksi lisätunteja niin ei tarvitse stressata ajokokeesta. Rauhallinen aikuinen kuski on liikenteessä aina turvallisempi kuin 18v. formulakuski. Tsemppiä!

Kannustan kaikkia kortittomia mutta siitä haaveilevia edes yrittämään. Minä pelkäsin ajamista koko ikäni, olin aivan varma etten tajuaisi liikenteestä mitään, juutun risteyksiin ja valoihin ja olisin ihan katastrofikuski. Lopulta 45-vuotiaana menin autokouluun, ja vaikka alku oli ihan hirveää ja opettajakin, joka oli toki mukava, sanoi ettei ole koskaan nähnyt kenenkään jännittävän yhtä paljon. Mutta! Lopulta sain kortin toisella koekerralla ja nyt oon ajanut vuosia pääkaupunkiseudun ruuhkissa ja olen todella hyvä ja rento kuski. Onneksi uskalsin yrittää! Tsemppiä kaikille arkajaloille, pelon voi voittaa!

Vierailija kirjoitti:

Mä hankin ajokortin kun täytin 18, oli itsestäänselvyys kun kerran kaikki muutkin niin tekivät. Vanhemmat tietysti maksoivat. Mutta enpä kovin monta kertaa autoa ajanut enkä koskaan kunnolla oppinut ajamaan. Muutama vuosi sitten kävin pari sellaista kertaustuntia autokoululla ajatellen, että jospa nyt oppisin ja innostuisin, mutta ei kummenneet tuntemukset.

Olen aikuisikäni asunut lähellä työpaikkaa ja kaikkia palveluita, ja junalla, bussilla ja taksilla kulkenut silloin harvoin kun on kauemmas ollut meno. En siis kuulu autokyydin kyselijöihin ja pummaajiin, ei vain ole ollut tarvetta. Mutta nyt alkavat omat vanhemmat pian tarvita apua ja sitten on ehkä pakko koettaa ryhdistäytyä. 

Musta on jotenkin tyhmää hankkia joku asia vain siksi, että muutkin tekevät niin