Koirat ja lapset - miten pärjäätte kaikki yhdessä?

Ei ole aikaa, eikä lapset osaa käsitellä, jos eivät ole ennestään koiraan tottuneet. Koira ei saisi kunnon oloja.

aluksi yksi lapsista kiusasi mutta siihen puututtiin heti! ja se loppuikin pian. Meillä koira on kyllä niin kiltti etten osaa sitten ajatella millaista olis jos se olisi oikeen villi.

Mielettömän hyvin on mennyt. Koira on leimautunut ja kiintynyt voimakkaasti lapsiin ja sietää tosi kovaa kohtelua lapsilta. Jos koiralla on tylsää se hakee lapsia leikkiseuraksi tarjoamalla palloja jne nakeltavaksi. lämpimästi suosittelen yhteiseloa.

Kiitos kolmoselle kokemuksista!



Tarkoitus onkin katsoa lasten perään, ja opettaa oikeanlaista kohtelua. Kumpaisellakin meidän lapsista on kokemusta koirista entuudestaan tuttavien ja sukulaisten luota, omaa ei vain (vielä) ole.



Ap

Ap

Vierailija:

sietää tosi kovaa kohtelua lapsilta.

On kuulemma tottunut.



Entä jos ei olisi tottunut? (Siis aikuinen koira lapsiin entuudestaan). Millaisia ongelmia sitten saattaisi tulla? Toki ymmärrän, että esimerkiksi pelokas koira ei sovellu lapsiperheeseen, mutta eikö keskimäärin muuten pitäisi mennä ihan hyvin, yhdessä totuteltaisiin toinen toisiimme?



Ap

ja lapset tietävät miten eläimiä kohdellaan. Mutta jokainen jolla on lapsia ja eläimiä tietää että välillä lasten otteet ovat kovia, vaikkeivät tahallaan olisikaan ilkeitä. Se on sellaista " nujuamista" . Tämän lauseen uskon jokaisen eläin/lapsi perheen ymmärtävän oikein.

Terv. 4

heiltä ei hirveästi voi vaatia ja jos et tiedä koiran taustaa, et voi tietää, mitä sille on ehkä sattunut tai mihin se on tottunut.



Minulla on 6-vuotias koira ja 4-vuotias ja 2-vuotias lapset ja tästä paketista tiedän, miten kukin mihinkin suhtautuu. Koira on erittäin rauhallinen ja ikinä ei ole mitään ikäviä tilanteita sattunut lasten kanssa (siis kukaan ei ole lyönyt, kiskonut, huutanut tai muuten kiusannut) ennen meidän lapsia ja lapset ovat pinnasängystä asti tottuneet koiran läsnäoloon.



Itse en ottaisi aikuista vierasta koiraa tähän, en tietäisi koiran vaiheita tarkoin, enkä voisi vielä luvata, että lapset osaisivat olla järkevästi vieraan koiran kanssa.

Onneksi ap ei sitä hekenutkaan, mutta pisti vaan vastauksissa pahasti silmään. Lasten tulisi kohdella koiraa kaikkea muuta kuin tosi kovasti ja se on vanhemman tehtävä valvoa, että näin myös tapahtuu. Se että koira sietää, ei aina tarkoita, että se tykkää.



Meillä on molemmat lapset osanneet perusjutut 2-vuotiaasta: koiran annetaan nukkua ja syödä rauhassa, kiusata ei saa, kovakohtaista kohtelua ei ollenkaan. Välillä on tietysti pitänyt mennä väliin jos meno on ollut liian villiä, mutta muuten on kyllämennyt hyvin jakeluun alta parivuotiaina.



Oma paikka koiralle, jossa saa olla rauhassa halutessaan ja selkeät säännöt heti alusta sekä koiralle että lapsille niin hyvin se menee.

kun koira ei ole itse kasvatettu ei voi luottaa siihen samalla tavalla.

Siis ennen tätä meidän lasta ei ollut juurikan ollut lasten kanssa tekemisissä. Hyvin tulee meidän tytön kanssa toimeen, mutta vieraista lapsista ei tykkää. Eli varmasti pienet lapset ja pentukoira on helpompi yhdistelmä. Vanhan koiran on vaikeampi sopeutua.

Ja lapsille on tietenkin opetettava oikeaa kohtelua. Meillä koira väistää, mutta myös sillä koiralla on oikeus puolustaa itseään, jos lapsi satuttaa! Terve koira ei kylläkään heti ensimmäisenä lasta pure.

esiin pitäisi olla JOKAISEN eläimenomistajan perusasioita. Edelleenkin uskon että AP ja me kaikki muutkin ymmärrämme ihan oikeasti mitä kuuluu lapsen ja koiran yhteiselämän sääntöihin. Vai mitä?

Tuota vain mietin, että kenenkään sukulaistenkaan tai kavereiden aikuiset koirat eivät ole olleet lapsiin tottuneita kotonaan ennenkuin on joko meidän tai muiden lasten kanssa " siedätettyjä" lapsiin, ja hyvin on mennyt (koirien rodut ovat kääpiösnautseri, labbis ja collie), oma (tällä hetkellä kiikarissa oleva) koira olisi noutajacoctail (Viron koiria, jonka kaikkia rotuja ei siis voi tietää).



Tuttavien ja sukulaisten koirat sietävät hyvin lapsiamme sen ajan kun olemme kylässä, ja silloin toki jaksaa vieressä vahtiakin, sitä mietin millaista olisi, kun koira on kotona näin pienien kanssa samassa taloudessa... menisikö liian hankalaksi?



Ongelmana on siis tuokin, ettei koiran taustoista voi tarkkaan sanoa. Oman kokemukseni mukaan kuitenkin jopa " ongelmakoirat" ovat tulleet todella hienosti toimeen lastenkin kanssa! Ainoa ei hyvä piirre lasten kannalta koirassa voisi olla tuo arkuus, ja sitä kautta pelkopurijan ominaisuus. Ja toki dominoivat yksilöt ovat (aikuisillekin) hankalia. Mutta entä muuten? Eikö keskimäärin kuitenkin mene ihan hyvin totuttaessa lapsia koiraan ja päinvastoin?



Ap

Ne koirat vaativat jo aikuisilta omistajiltaankin paljon enemmän kärsivällisyyttä ja osaamista etten kyllä uskaltaisi ottaa. En vaikka meillä itsellämme on jo koira ja lapsi on siihen tottunut.

on kaikki varmoja lapsiperherotuja. Collie korkeintaan voi paimentaa liikaa, mutta muut ovat minusta kyllä idioottivarmoja. Mitään Viron rotucocktailia en ottaisi, sori vaan. Itselläni on ollut yksi Virosta tuotu ja yksi Venäjältä salakuljetettu pentu - siis sain itse sen suomalaisesta löytöeläinkodista, kun se oli hylätty hissiin - ja kummankin kanssa oli kaikenlaisia terveys- ja käytösyllätyksiä. Sekarotuinen koira on oikeasti riskibisnes, jos ei siitä tiedä, mitä rotuja siinä on yms. Saati taustaa. Lasten kanssa en sellaista ottaisi, missään tapauksessa en. Voisi olla kymppikoira tai sitten ei ollenkaan. En lähtisi testailemaan.

Vanhemmillani on 5v. kultainen noutaja, joka ei vaan kertakaikkiaan osaa suhtautua pieniin lapsiin. Kai ne ovat jotenkin liian pieniä ihmisiksi sen mielestä. Koira saattaa ymmärtää esimerkiksi lapsen halailuyritykset väärin, onhan se koirilla alistava ele laittaa päänsä toisen olalle. Ehdottomasti suosittelen pentua. Oikeastaan suosittelisin odottamaan kunnes lapset eivät ole enää niin kovin pieniä. Eikä missään tapauksessa, ikinä, lasta ja koiraa saa jättää vartioimatta keskenään! t:8

Miehelläni ollut mm. kultainen noutaja, mäyräkoira ja saksanpaimenkoira, itselläni aiemmin collieita (sekä pk että lk) ja myös yksi sekarotuinen (pystykorva) lapsuudessa. Eli koirakokemusta, ja halua (motivaatiota!) kouluttaa, meiltä löytyisi.



Ainoa seikka vain tuo, että lasten kanssa samaan aikaan (siis lapsiperheenä) meillä ei ole ollut koiraa.



Ap *pohtii dilemmaansa*

Et tiedä mitään, mitä koira on saanut elämässään kokea. Meillä on näitä rescuetapauksia 2. Molemmat ovat perheissä kasvaneet, eivät siis kadulta. Koirien luonne muuttui hirveästi suomeentulon jälkeen. Vanhempi koiristamme mm. puri minua käteen (6 tikkiä) heti ensimmäisenä iltana. Tämä toinen taas kärsi voimakkaasta eroahdistuksesta lähes vuoden, taloudellinen vahinko hajotetusta tavarasta lasketaan muutamissa tuhansissa euroissa. Nämä ovat yleensä ongelmatapauksia jotka tarvitsevat paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.

Ja tietysti kaikille muillekin tähän ketjuun vastanneille = ) - ihan kaikki kokemukset ja ajatukset ovat arvokkaita!



Niin se vaan taitaa olla, että hyvin tapauskohtaisia nämä asiat ovat, eikä sitä voi tietää ennenkuin kokeilee (varmaksi). Jään siis vielä pohtimaan asiaa; halu auttaa ja tarjota koti kodittomalle koiralle olisi suuri - mutta toisaalta arveluttaa kyllä juuri lasten puolesta.



Ap