Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun opiskelijat valittelevat että joutuu tekemään töitä tullakseen toimeen niin eikö se ole ollut aina itsestään selvää että tehdään osa vuotta töitä? Kuitenkin lomia on toukokuulta syyskuulle sekä joululomia yms
04.10.2023 |
Jos vuodesta useampi kuukausi on lomaa oppilaitoksesta niin suuri osa ehtii tekemään töitä pari kuukautta vaikka vuoden aikana olisikin kunnolla 4 viikkoa lomaa?
Kommentit (335)
Itse teen yli 40-vuotiaana kokopäivätöitä ja opiskelen yliopistossa samalla. Keskiarvo yli 4, opintopisteitä tällä hetkellä reilusti yli 300.
T: kohta maisteri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelija ei saa välttämättä kesätyöksi kuin hanttihommia. Esim osa-aikaisesti siivoustyötä. Eläisitkö itse vuoden 3kk siivoojan palkalla?
Kumma että me ollaan nimenomaan näin eletty. Teillä nykynuorilla on ihan käsittämättömät vaatimukset, pitäisikö sulla olla pro työ jonain fuksina, älykääpiö?
Sitä asutaan tulojen mukaan eli soluasunnoissa, kimppakömpissä, huonompikuntoisissa yksiöissä yms. Mutta ei, teilähän pitäö olla uudet, kaikim tavoin varustekkut kaksiot ekan vuoden opiskelijoina ja meidön pitäisi maksaa nekin.
Opiskelijuuteen kuuluu köyhäily ellei nyt satu olemaan erityisen vauraasta perheestä. Mitä te valitatte? Aiemmin oointotuki ei riittänyt mihinkään, se oli ihan nimellinen korvaus ja KAIKKI opiskelijat olivat töissä myyjinä, opettajan sijaisina, siivoojina, tarjoilijoina, asfalttihommissa ja postinkantajina siinä sivussa.
Itse olen sitä ikäluokkaa, joka ekan kerran sai sen nykyisen kaltaisen opintotuen, jolla pystyi juuri ja juuri nipinnapin elämään, kun hankki edullisen kämpän ja eli säästäväisesti. Töitä tein noissa yllämainituissa hommissa koko opiskeluaikani on-off, graduvaiheessa en, siihen olin SÄÄSTÄNYT rahaa.
No voin kertoa sinulle että nykyisellä opintotuella ei mitenkään päin elä vaikka eläisi miten säästäväisesti tahansa. Se kun on 250e/kk ja siitä pitää vielä kattaa se 20% asumisen hinnasta jota ei asumistuki kata. Parhaassakin tapauksessa pitää elää alle 200e/kk summalla eli reilusti alle kympillä päivässä.
Opintotuki on 18 vuotta täyttäneelle noin 800 euroa kuukaudessa, josta 250 euroa suorana opintorahana ja loput lainana. Päälle tulee vielä asumistuki. Jos ei halua tai voi tehdä töitä opintojen aikana eikä pappa betaala, pitää ottaa lainaa. Näin se on kuule mennyt ainakin 1980-luvulta asti.
Lainaa ei tarvinnut ottaa 2000-luvun alussa.
Silloin systeemi oli, että ilman lainaa pärjäsi. Oli opintotuki + opintotuen asumislisä, jota sai myös kesäkuukausilta ilman, että se kulutti opintotukikuukausia, jos suoritti/oli suorittanut talven aikana opintopisteitä myös kesäkuukausien osalta. Ne riittivät kattamaan opiskelija-asuntosäätiön soluhuoneen (myöhemmin pienen yksiön), opiskelijahintaisen bussilipun sekä ruoan opiskelijaruokalassa, aamu- ja iltapalat kaupasta sekä ajoittaisen pikaruoan (joka oli tuolloin halvempaa).
Lapsuudenkodista ja vanhainkotiin muuttaneelta isovanhemmalta sain maton, kattiloita, lautasia, ruokailuvälineet ym. kaiken tarpeellisen. Vähävaraiset vanhemmat antoivat joskus vähästään, eli pientä tukea sain tarvittaessa. Muutin toiselle puolelle Suomea, eli vanhempien lihapatojen ääressä kävin vain muutaman kerran vuodessa; lisäksi junalippujen opiskelija-alennus oli huomattavasti nykyistä suurempi.
Töihin pääsin vasta 3. opintovuoden jälkeen tienaamaan, hetken täyspäiväisesti, myöhemmin osa-aikaisesti. Niillä sitten saattoi tehdä pieniä matkoja jonnekin. Vaatteisiin ja opiskeluvälineisiin (kynät+paperit+kansiot + valokopiokortit) riitti rahaa jonkun verran, vaatteet oli sitä "huonompaa Seppälää" mutta menettelivät.
Ilman velkaa selvisin maisteriksi asti.
Nykyopiskelijoilla tilanne on ratkaisevasti huonompi. Siirtyminen yleisen asumistuen piiriin sai opiskelijat tekemään siinä tilanteessa järkeviä ratkaisuja, mutta asuminen faktisesti kallistui. Kuten toisessa viestissäni kirjoitin, epäilen juuri opiskelijoiden siirtymisen pois edullisista soluasunnoista kallistaneen pk-seudun yleistä vuokra-asuntojen hintatasoa entisestään.
Kuka ikinä keksikin tuon muutoksen, ei varmasti osannut tehdä seurausvaikutusanalyysiä loppuun asti.
Lisäksi opiskelijoiden tilannetta ahdistavat muut tekijät, ennen muuta opintoaikojen rajaaminen - kyse on byrokraattisesta kyttäyksestä; aiemmin kyttääjänä oli vain opintotuen myöntänyt Kela, nyt kyttää lisäksi oppilaitos. Lisäksi monet muutokset peruskoulussa ja lukiossa ovat tehneet opiskelijoista ehkä jossain määrin heikommin valmistautuneita esimerkiksi yliopisto-opintoihin. Opiskelijoiden "taso" yliopistolle tullessa ei ole enää monissakaan aineissa se, mitä se on ollut aiempina vuosikymmeninä. Se varmasti myös vaikuttaa siihen, miten hyvin opinnot sujuvat.
Tuo opintoajan rajaaminen on minunkin mielestäni kohtuutonta. Monesti ei se ideaali elämässä toimi, vaan tulee muuttujia. Eikä se ole itsestä kiinni. Opintotukeen oikeuttavien kuukausien määrään voisi tehdä 20-25% korotuksen, mikä helpottaisi monen opiskelijan elämää. Lisäksi se mahdollistaisi sen töissä käymisen opintojen ohessa, kun ei ole niin kiire ja paniikki saada kursseja kasaan. Toisaalta työputki opintojen lomassa tuulettaisi myös pääkoppaa. Samalla oppii siitä, miten yhteiskunta toimii ja tulee näkökulmaa elämään. Se tukee opiskelua vähintäänkin siinä määrin, kuin jonkin esseen raapustaminen kirjallisuuden perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Itse teen yli 40-vuotiaana kokopäivätöitä ja opiskelen yliopistossa samalla. Keskiarvo yli 4, opintopisteitä tällä hetkellä reilusti yli 300.
T: kohta maisteri
Sinä oletkin sitä sukupolvea, johon iskostettiin sitkeys. Jos valitti, sai vain kannustusta jatkamaan - tarvittaessa potkun p€rseelle, että älä valita.
Nykyään vain ymmärretään ja kehotetaan levähtämään sekä tutkiskelemaan sisintään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelija ei saa välttämättä kesätyöksi kuin hanttihommia. Esim osa-aikaisesti siivoustyötä. Eläisitkö itse vuoden 3kk siivoojan palkalla?
Kumma että me ollaan nimenomaan näin eletty. Teillä nykynuorilla on ihan käsittämättömät vaatimukset, pitäisikö sulla olla pro työ jonain fuksina, älykääpiö?
Sitä asutaan tulojen mukaan eli soluasunnoissa, kimppakömpissä, huonompikuntoisissa yksiöissä yms. Mutta ei, teilähän pitäö olla uudet, kaikim tavoin varustekkut kaksiot ekan vuoden opiskelijoina ja meidön pitäisi maksaa nekin.
Opiskelijuuteen kuuluu köyhäily ellei nyt satu olemaan erityisen vauraasta perheestä. Mitä te valitatte? Aiemmin oointotuki ei riittänyt mihinkään, se oli ihan nimellinen korvaus ja KAIKKI opiskelijat olivat töissä myyjinä, opettajan sijaisina, siivoojina, tarjoilijoina, asfalttihommissa ja postinkantajina siinä sivussa.
Itse olen sitä ikäluokkaa, joka ekan kerran sai sen nykyisen kaltaisen opintotuen, jolla pystyi juuri ja juuri nipinnapin elämään, kun hankki edullisen kämpän ja eli säästäväisesti. Töitä tein noissa yllämainituissa hommissa koko opiskeluaikani on-off, graduvaiheessa en, siihen olin SÄÄSTÄNYT rahaa.
No voin kertoa sinulle että nykyisellä opintotuella ei mitenkään päin elä vaikka eläisi miten säästäväisesti tahansa. Se kun on 250e/kk ja siitä pitää vielä kattaa se 20% asumisen hinnasta jota ei asumistuki kata. Parhaassakin tapauksessa pitää elää alle 200e/kk summalla eli reilusti alle kympillä päivässä.
Opintotuki on 18 vuotta täyttäneelle noin 800 euroa kuukaudessa, josta 250 euroa suorana opintorahana ja loput lainana. Päälle tulee vielä asumistuki. Jos ei halua tai voi tehdä töitä opintojen aikana eikä pappa betaala, pitää ottaa lainaa. Näin se on kuule mennyt ainakin 1980-luvulta asti.
Lainaa ei tarvinnut ottaa 2000-luvun alussa.
Silloin systeemi oli, että ilman lainaa pärjäsi. Oli opintotuki + opintotuen asumislisä, jota sai myös kesäkuukausilta ilman, että se kulutti opintotukikuukausia, jos suoritti/oli suorittanut talven aikana opintopisteitä myös kesäkuukausien osalta. Ne riittivät kattamaan opiskelija-asuntosäätiön soluhuoneen (myöhemmin pienen yksiön), opiskelijahintaisen bussilipun sekä ruoan opiskelijaruokalassa, aamu- ja iltapalat kaupasta sekä ajoittaisen pikaruoan (joka oli tuolloin halvempaa).
Lapsuudenkodista ja vanhainkotiin muuttaneelta isovanhemmalta sain maton, kattiloita, lautasia, ruokailuvälineet ym. kaiken tarpeellisen. Vähävaraiset vanhemmat antoivat joskus vähästään, eli pientä tukea sain tarvittaessa. Muutin toiselle puolelle Suomea, eli vanhempien lihapatojen ääressä kävin vain muutaman kerran vuodessa; lisäksi junalippujen opiskelija-alennus oli huomattavasti nykyistä suurempi.
Töihin pääsin vasta 3. opintovuoden jälkeen tienaamaan, hetken täyspäiväisesti, myöhemmin osa-aikaisesti. Niillä sitten saattoi tehdä pieniä matkoja jonnekin. Vaatteisiin ja opiskeluvälineisiin (kynät+paperit+kansiot + valokopiokortit) riitti rahaa jonkun verran, vaatteet oli sitä "huonompaa Seppälää" mutta menettelivät.
Ilman velkaa selvisin maisteriksi asti.
Nykyopiskelijoilla tilanne on ratkaisevasti huonompi. Siirtyminen yleisen asumistuen piiriin sai opiskelijat tekemään siinä tilanteessa järkeviä ratkaisuja, mutta asuminen faktisesti kallistui. Kuten toisessa viestissäni kirjoitin, epäilen juuri opiskelijoiden siirtymisen pois edullisista soluasunnoista kallistaneen pk-seudun yleistä vuokra-asuntojen hintatasoa entisestään.
Kuka ikinä keksikin tuon muutoksen, ei varmasti osannut tehdä seurausvaikutusanalyysiä loppuun asti.
Lisäksi opiskelijoiden tilannetta ahdistavat muut tekijät, ennen muuta opintoaikojen rajaaminen - kyse on byrokraattisesta kyttäyksestä; aiemmin kyttääjänä oli vain opintotuen myöntänyt Kela, nyt kyttää lisäksi oppilaitos. Lisäksi monet muutokset peruskoulussa ja lukiossa ovat tehneet opiskelijoista ehkä jossain määrin heikommin valmistautuneita esimerkiksi yliopisto-opintoihin. Opiskelijoiden "taso" yliopistolle tullessa ei ole enää monissakaan aineissa se, mitä se on ollut aiempina vuosikymmeninä. Se varmasti myös vaikuttaa siihen, miten hyvin opinnot sujuvat.
Tuo opintoajan rajaaminen on minunkin mielestäni kohtuutonta. Monesti ei se ideaali elämässä toimi, vaan tulee muuttujia. Eikä se ole itsestä kiinni. Opintotukeen oikeuttavien kuukausien määrään voisi tehdä 20-25% korotuksen, mikä helpottaisi monen opiskelijan elämää. Lisäksi se mahdollistaisi sen töissä käymisen opintojen ohessa, kun ei ole niin kiire ja paniikki saada kursseja kasaan. Toisaalta työputki opintojen lomassa tuulettaisi myös pääkoppaa. Samalla oppii siitä, miten yhteiskunta toimii ja tulee näkökulmaa elämään. Se tukee opiskelua vähintäänkin siinä määrin, kuin jonkin esseen raapustaminen kirjallisuuden perusteella.
En voi käsittää mikä siinä on niin vaikeaa, että ei voi tehdä töitä samalla ja opiskella? En oikeasti käsitä, koska olen ollut kokopäivätöissä 5 vuotta ja opiskellut yliopistossa samalla. Pelkkään opiskeluun keskittyminen olisi naurettavan helppoa ja vapaa-aikaa jäisi ihan jumalattomasti verrattuna nykyiseen omaan tilanteeseeni.
Sitä paitsi jatko-aikaa voi aina anoa, jos opinto-oikeusaika ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Itse teen yli 40-vuotiaana kokopäivätöitä ja opiskelen yliopistossa samalla. Keskiarvo yli 4, opintopisteitä tällä hetkellä reilusti yli 300.
T: kohta maisteri
Todella valaiseva kommentti, kun jätät kertomatta, kauanko sitten aloitit nykyiset opintosi ja paljonko opintopisteitä olet saanut muista opinnoista hyväksiluettuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelija ei saa välttämättä kesätyöksi kuin hanttihommia. Esim osa-aikaisesti siivoustyötä. Eläisitkö itse vuoden 3kk siivoojan palkalla?
Kumma että me ollaan nimenomaan näin eletty. Teillä nykynuorilla on ihan käsittämättömät vaatimukset, pitäisikö sulla olla pro työ jonain fuksina, älykääpiö?
Sitä asutaan tulojen mukaan eli soluasunnoissa, kimppakömpissä, huonompikuntoisissa yksiöissä yms. Mutta ei, teilähän pitäö olla uudet, kaikim tavoin varustekkut kaksiot ekan vuoden opiskelijoina ja meidön pitäisi maksaa nekin.
Opiskelijuuteen kuuluu köyhäily ellei nyt satu olemaan erityisen vauraasta perheestä. Mitä te valitatte? Aiemmin oointotuki ei riittänyt mihinkään, se oli ihan nimellinen korvaus ja KAIKKI opiskelijat olivat töissä myyjinä, opettajan sijaisina, siivoojina, tarjoilijoina, asfalttihommissa ja postinkantajina siinä sivussa.
Itse olen sitä ikäluokkaa, joka ekan kerran sai sen nykyisen kaltaisen opintotuen, jolla pystyi juuri ja juuri nipinnapin elämään, kun hankki edullisen kämpän ja eli säästäväisesti. Töitä tein noissa yllämainituissa hommissa koko opiskeluaikani on-off, graduvaiheessa en, siihen olin SÄÄSTÄNYT rahaa.
No voin kertoa sinulle että nykyisellä opintotuella ei mitenkään päin elä vaikka eläisi miten säästäväisesti tahansa. Se kun on 250e/kk ja siitä pitää vielä kattaa se 20% asumisen hinnasta jota ei asumistuki kata. Parhaassakin tapauksessa pitää elää alle 200e/kk summalla eli reilusti alle kympillä päivässä.
Opintotuki on 18 vuotta täyttäneelle noin 800 euroa kuukaudessa, josta 250 euroa suorana opintorahana ja loput lainana. Päälle tulee vielä asumistuki. Jos ei halua tai voi tehdä töitä opintojen aikana eikä pappa betaala, pitää ottaa lainaa. Näin se on kuule mennyt ainakin 1980-luvulta asti.
Lainaa ei tarvinnut ottaa 2000-luvun alussa.
Silloin systeemi oli, että ilman lainaa pärjäsi. Oli opintotuki + opintotuen asumislisä, jota sai myös kesäkuukausilta ilman, että se kulutti opintotukikuukausia, jos suoritti/oli suorittanut talven aikana opintopisteitä myös kesäkuukausien osalta. Ne riittivät kattamaan opiskelija-asuntosäätiön soluhuoneen (myöhemmin pienen yksiön), opiskelijahintaisen bussilipun sekä ruoan opiskelijaruokalassa, aamu- ja iltapalat kaupasta sekä ajoittaisen pikaruoan (joka oli tuolloin halvempaa).
Lapsuudenkodista ja vanhainkotiin muuttaneelta isovanhemmalta sain maton, kattiloita, lautasia, ruokailuvälineet ym. kaiken tarpeellisen. Vähävaraiset vanhemmat antoivat joskus vähästään, eli pientä tukea sain tarvittaessa. Muutin toiselle puolelle Suomea, eli vanhempien lihapatojen ääressä kävin vain muutaman kerran vuodessa; lisäksi junalippujen opiskelija-alennus oli huomattavasti nykyistä suurempi.
Töihin pääsin vasta 3. opintovuoden jälkeen tienaamaan, hetken täyspäiväisesti, myöhemmin osa-aikaisesti. Niillä sitten saattoi tehdä pieniä matkoja jonnekin. Vaatteisiin ja opiskeluvälineisiin (kynät+paperit+kansiot + valokopiokortit) riitti rahaa jonkun verran, vaatteet oli sitä "huonompaa Seppälää" mutta menettelivät.
Ilman velkaa selvisin maisteriksi asti.
Nykyopiskelijoilla tilanne on ratkaisevasti huonompi. Siirtyminen yleisen asumistuen piiriin sai opiskelijat tekemään siinä tilanteessa järkeviä ratkaisuja, mutta asuminen faktisesti kallistui. Kuten toisessa viestissäni kirjoitin, epäilen juuri opiskelijoiden siirtymisen pois edullisista soluasunnoista kallistaneen pk-seudun yleistä vuokra-asuntojen hintatasoa entisestään.
Kuka ikinä keksikin tuon muutoksen, ei varmasti osannut tehdä seurausvaikutusanalyysiä loppuun asti.
Lisäksi opiskelijoiden tilannetta ahdistavat muut tekijät, ennen muuta opintoaikojen rajaaminen - kyse on byrokraattisesta kyttäyksestä; aiemmin kyttääjänä oli vain opintotuen myöntänyt Kela, nyt kyttää lisäksi oppilaitos. Lisäksi monet muutokset peruskoulussa ja lukiossa ovat tehneet opiskelijoista ehkä jossain määrin heikommin valmistautuneita esimerkiksi yliopisto-opintoihin. Opiskelijoiden "taso" yliopistolle tullessa ei ole enää monissakaan aineissa se, mitä se on ollut aiempina vuosikymmeninä. Se varmasti myös vaikuttaa siihen, miten hyvin opinnot sujuvat.
Tuo opintoajan rajaaminen on minunkin mielestäni kohtuutonta. Monesti ei se ideaali elämässä toimi, vaan tulee muuttujia. Eikä se ole itsestä kiinni. Opintotukeen oikeuttavien kuukausien määrään voisi tehdä 20-25% korotuksen, mikä helpottaisi monen opiskelijan elämää. Lisäksi se mahdollistaisi sen töissä käymisen opintojen ohessa, kun ei ole niin kiire ja paniikki saada kursseja kasaan. Toisaalta työputki opintojen lomassa tuulettaisi myös pääkoppaa. Samalla oppii siitä, miten yhteiskunta toimii ja tulee näkökulmaa elämään. Se tukee opiskelua vähintäänkin siinä määrin, kuin jonkin esseen raapustaminen kirjallisuuden perusteella.
En voi käsittää mikä siinä on niin vaikeaa, että ei voi tehdä töitä samalla ja opiskella? En oikeasti käsitä, koska olen ollut kokopäivätöissä 5 vuotta ja opiskellut yliopistossa samalla. Pelkkään opiskeluun keskittyminen olisi naurettavan helppoa ja vapaa-aikaa jäisi ihan jumalattomasti verrattuna nykyiseen omaan tilanteeseeni.
Sitä paitsi jatko-aikaa voi aina anoa, jos opinto-oikeusaika ei riitä.
Riippuu ratkaisevasti opiskelualasta. Paljonko läsnäolopakollisia kursseja? Millainen on tenttien läpäisyyn vaadittava todellinen osaamistaso? Onko graduun tarkoitus ajatella itse edes hiukan vaikkei tekisikään tiedettä, vai riittääkö kun kopioi asianmukaisin lähdeviittauksin, millä sanoilla kukin auktoriteetti on lausunut tietyt itsestäänselvyydet? Onko yliopistolla tarkoitus oppiakin jotain, vai onko kyseisellä alalla käytäntönä vain hankkia uralla etenemiseen oikeuttava oppiarvo? Olennainen tieto olisi myös se, tarkoittaako "samalla" sitä, että olet sekä opiskellut että tehnyt kokopäivätyötä kumpaakin viiden vuoden ajan. Ja jos olet, kuinka nopeasti olet edistynyt opinnoissasi verrattuna päätoimisten opiskelijoiden oletettuun tai käytännössä toteutuvaan tahtiin.
Eri
Tulot oli pienet. Menotkin vastaavasti. Bussiliput oli puoleen hintaan, asuminen erittäin halpaa, kattava ravintolaruokailu parilla eurolla, liikuntaa oli halvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tutkimukset kuitenkin osoitttavat, että juuri läsnäolo ja kanssakäyminen omanikäisten kanssa on erittäin tärkeää niin lapsille kuin nuorillekin. Miten yliopisto-opiskelijat esimerkiksi verkostoituvat tulevaa työelämää silmälläpitäen, jos eivät käy luennoilla koskaan samaan aikaan?
Pakollisia luentoja on ollut vain vähän. Vapaaehtoisuuteen paljolti painottuu ja toisaalta hyvä niin. Ei ole luennolla sellaisia jotka olisi sinne pakotettu vaan ne jotka haluavat olla.
Joillakin rajoite tai kipuja. Entä jos sopivaa paikkaa ei saa. Onhan aikuisilla samat ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelija ei saa välttämättä kesätyöksi kuin hanttihommia. Esim osa-aikaisesti siivoustyötä. Eläisitkö itse vuoden 3kk siivoojan palkalla?
Omana opiskeluaikana tehtiin hanttihommia ja perus duunaritöitä.
Tulevat juristit, lääkärit, opettajat yms tekivät töitä vaikka kaupan kassalla, siivoamassa, vanhainkodeissa yms
Edelleenkään parin kk duunaripalkalla ei koko vuotta elellä.
Talveksi on opintoraha ja -laina!!! Tuetut lounaat aja muita halvemmat asunnot!!!
Näillä nuorilla tulee vielä kovat paikat eteen jos ja kun joutuvat itse elantonsa työllä hankkimaan kun valmistuvat. Kun joutuvat sinne kokoaikatyöhön. Kun asenne on noin ylimielinen ja itsekeskeinen. Työelämässä tarvitaan nöyryyttä ja ahkeruutta. Epäilen suuresti kyllä tuleeko näistä koskaan kunniallisia veronmaksajia. Toki he ovat vielä nuoria. Minullakin oli nuorena kapina-aikani kyllä se elämänkoulu opettaa lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on ollut niitä opiskelijoita, jotka valittaa opiskeljoiden oloista, tuloista, menoista ja mistä vain, sit on niitä joista tulee jotain.
Opiskelijat käy kesällä töissä jotta voivat elättää itsensä kesällä. Tukia ei ole laskettu kesäajalle eikä palkasta riitä koko vuodelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaan aikaan kun pitäisi painaa enemmän töitä elääkseen, niin opintotuen saadakseen pitää tehdä enemmän opintopisteitä vuodessa, tai tuki peritään takaisin. Kynttilä palaa molemmista päistä.
Vaihda amikseen sielä pärjää pelkällä kuuntelulla ja käytännön työllä. Illat kerkee käydä töissä ja amiksen tehtävät tehtynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelija ei saa välttämättä kesätyöksi kuin hanttihommia. Esim osa-aikaisesti siivoustyötä. Eläisitkö itse vuoden 3kk siivoojan palkalla?
Kumma että me ollaan nimenomaan näin eletty. Teillä nykynuorilla on ihan käsittämättömät vaatimukset, pitäisikö sulla olla pro työ jonain fuksina, älykääpiö?
Sitä asutaan tulojen mukaan eli soluasunnoissa, kimppakömpissä, huonompikuntoisissa yksiöissä yms. Mutta ei, teilähän pitäö olla uudet, kaikim tavoin varustekkut kaksiot ekan vuoden opiskelijoina ja meidön pitäisi maksaa nekin.
Opiskelijuuteen kuuluu köyhäily ellei nyt satu olemaan erityisen vauraasta perheestä. Mitä te valitatte? Aiemmin oointotuki ei riittänyt mihinkään, se oli ihan nimellinen korvaus ja KAIKKI opiskelijat olivat töissä myyjinä, opettajan sijaisina, siivoojina, tarjoilijoina, asfalttihommissa ja postinkantajina siinä sivussa.
Itse olen sitä ikäluokkaa, joka ekan kerran sai sen nykyisen kaltaisen opintotuen, jolla pystyi juuri ja juuri nipinnapin elämään, kun hankki edullisen kämpän ja eli säästäväisesti. Töitä tein noissa yllämainituissa hommissa koko opiskeluaikani on-off, graduvaiheessa en, siihen olin SÄÄSTÄNYT rahaa.
No voin kertoa sinulle että nykyisellä opintotuella ei mitenkään päin elä vaikka eläisi miten säästäväisesti tahansa. Se kun on 250e/kk ja siitä pitää vielä kattaa se 20% asumisen hinnasta jota ei asumistuki kata. Parhaassakin tapauksessa pitää elää alle 200e/kk summalla eli reilusti alle kympillä päivässä.
Opintotuki on 18 vuotta täyttäneelle noin 800 euroa kuukaudessa, josta 250 euroa suorana opintorahana ja loput lainana. Päälle tulee vielä asumistuki. Jos ei halua tai voi tehdä töitä opintojen aikana eikä pappa betaala, pitää ottaa lainaa. Näin se on kuule mennyt ainakin 1980-luvulta asti.
Lainaa ei tarvinnut ottaa 2000-luvun alussa.
Silloin systeemi oli, että ilman lainaa pärjäsi. Oli opintotuki + opintotuen asumislisä, jota sai myös kesäkuukausilta ilman, että se kulutti opintotukikuukausia, jos suoritti/oli suorittanut talven aikana opintopisteitä myös kesäkuukausien osalta. Ne riittivät kattamaan opiskelija-asuntosäätiön soluhuoneen (myöhemmin pienen yksiön), opiskelijahintaisen bussilipun sekä ruoan opiskelijaruokalassa, aamu- ja iltapalat kaupasta sekä ajoittaisen pikaruoan (joka oli tuolloin halvempaa).
Lapsuudenkodista ja vanhainkotiin muuttaneelta isovanhemmalta sain maton, kattiloita, lautasia, ruokailuvälineet ym. kaiken tarpeellisen. Vähävaraiset vanhemmat antoivat joskus vähästään, eli pientä tukea sain tarvittaessa. Muutin toiselle puolelle Suomea, eli vanhempien lihapatojen ääressä kävin vain muutaman kerran vuodessa; lisäksi junalippujen opiskelija-alennus oli huomattavasti nykyistä suurempi.
Töihin pääsin vasta 3. opintovuoden jälkeen tienaamaan, hetken täyspäiväisesti, myöhemmin osa-aikaisesti. Niillä sitten saattoi tehdä pieniä matkoja jonnekin. Vaatteisiin ja opiskeluvälineisiin (kynät+paperit+kansiot + valokopiokortit) riitti rahaa jonkun verran, vaatteet oli sitä "huonompaa Seppälää" mutta menettelivät.
Ilman velkaa selvisin maisteriksi asti.
Nykyopiskelijoilla tilanne on ratkaisevasti huonompi. Siirtyminen yleisen asumistuen piiriin sai opiskelijat tekemään siinä tilanteessa järkeviä ratkaisuja, mutta asuminen faktisesti kallistui. Kuten toisessa viestissäni kirjoitin, epäilen juuri opiskelijoiden siirtymisen pois edullisista soluasunnoista kallistaneen pk-seudun yleistä vuokra-asuntojen hintatasoa entisestään.
Kuka ikinä keksikin tuon muutoksen, ei varmasti osannut tehdä seurausvaikutusanalyysiä loppuun asti.
Lisäksi opiskelijoiden tilannetta ahdistavat muut tekijät, ennen muuta opintoaikojen rajaaminen - kyse on byrokraattisesta kyttäyksestä; aiemmin kyttääjänä oli vain opintotuen myöntänyt Kela, nyt kyttää lisäksi oppilaitos. Lisäksi monet muutokset peruskoulussa ja lukiossa ovat tehneet opiskelijoista ehkä jossain määrin heikommin valmistautuneita esimerkiksi yliopisto-opintoihin. Opiskelijoiden "taso" yliopistolle tullessa ei ole enää monissakaan aineissa se, mitä se on ollut aiempina vuosikymmeninä. Se varmasti myös vaikuttaa siihen, miten hyvin opinnot sujuvat.
Tuo opintoajan rajaaminen on minunkin mielestäni kohtuutonta. Monesti ei se ideaali elämässä toimi, vaan tulee muuttujia. Eikä se ole itsestä kiinni. Opintotukeen oikeuttavien kuukausien määrään voisi tehdä 20-25% korotuksen, mikä helpottaisi monen opiskelijan elämää. Lisäksi se mahdollistaisi sen töissä käymisen opintojen ohessa, kun ei ole niin kiire ja paniikki saada kursseja kasaan. Toisaalta työputki opintojen lomassa tuulettaisi myös pääkoppaa. Samalla oppii siitä, miten yhteiskunta toimii ja tulee näkökulmaa elämään. Se tukee opiskelua vähintäänkin siinä määrin, kuin jonkin esseen raapustaminen kirjallisuuden perusteella.
En voi käsittää mikä siinä on niin vaikeaa, että ei voi tehdä töitä samalla ja opiskella? En oikeasti käsitä, koska olen ollut kokopäivätöissä 5 vuotta ja opiskellut yliopistossa samalla. Pelkkään opiskeluun keskittyminen olisi naurettavan helppoa ja vapaa-aikaa jäisi ihan jumalattomasti verrattuna nykyiseen omaan tilanteeseeni.
Sitä paitsi jatko-aikaa voi aina anoa, jos opinto-oikeusaika ei riitä.
Kaikki eivät opiskele helppoilla pilipali aloilla jotka saa läpi ilman että tarvitsee käyttää aikaa opiskeluun.
En oikein ymmärrä, mikä siinä työnteossa opiskeluaikana on niin ihmeellistä? Itse hankin ammatin ennen opiskeluja ja työskentelin koko opiskeluajan konepajalla hitsarina. Otin kyllä opintolainaakin, jotta ei aivan pelkälle makaroonilinjalle olisi tarvinnut mennä, eikä siihen lainaan tullut mitään helpotuksia, vaikka ajallaan valmistuin.
Vierailija kirjoitti:
Itse teen yli 40-vuotiaana kokopäivätöitä ja opiskelen yliopistossa samalla. Keskiarvo yli 4, opintopisteitä tällä hetkellä reilusti yli 300.
T: kohta maisteri
Mitä opiskelet? Suomen kieli ja kirjallisuus?
Vierailija kirjoitti:
Monet opiskelijat ovat niin laiskoja tai ehdostuneita, etteivät edes hae mitään osa-aikaisia töitä kesätöistä pumuattakaan.
Minä sain maisterin paperit viime talvena. Tutkinnopn vääntämiseen meni kuusi vuotta. Kaikki nuo vuodet paitsi opiskelin tein hommia toimistosiivoojana ja useammassakin kaupassa myyjänä, tuntitöinä tietenklin aina sen verran kuin opiskelu antoi myöten. Pari viime kesää tein aika lailla oman alani töitä kolmen kuukauden pätkät.
Töitä kyllä löytyi, kun vaan meni ja kysyi. ja kun teki työnsä hyvin, tuli jopa puhelinsoittoja, joissa mua kysttiin töihin.
Tämä! Parikymppiset opiskelijat ihmettelevät miten jaksan 50- vuotiaana tehdä täyttä työviikkoa ja opiskella yliopistossa tutkinto-oppilaana. He kertovat itse olevansa ihan poikki, vaikka tekevät opintojen ohella vain osa-aikatyötä.
Tulee vielä monelle opiskelijalle iso shokki, kun työelämään kokonaan astuvat. Pelkästään vain opiskeluun keskittyminen on nimittäin todella helppoa elämää. Oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ollut. Eikä vain kesällä, vaan opiskelujen ohessakin. Omaan aikaan (yliopistossa) oli vain se, että 1) opiskeluoikeuden kesto oli rajaton ja 2) kesätauko paljon nykyistä pidempi. Eli kyllä nykyopiskelijat on paljon ahtaammassa raossa.
3)saa tienata vain rajoitetun määrän.
Alue: Aihe vapaa
Tuolla asenteella olevan ihmisen opintotukia ottaa vähän päähän maksella verojen muodossa. Mene töihin tai kasva ainakin aikuiseksi.