Kun opiskelijat valittelevat että joutuu tekemään töitä tullakseen toimeen niin eikö se ole ollut aina itsestään selvää että tehdään osa vuotta töitä? Kuitenkin lomia on toukokuulta syyskuulle sekä joululomia yms

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meidän nuori (toisen vuoden yliopisto-opiskelija) teki kesällä töitä ihan koko kesän. Silti etsii nyt osa-aikatyötä yliopiston oheen, sillä pelkää oman toimeentulonsa puolesta.

Kesätyöt on minusta hyvä ja nuori saa hyvää kokemusta. Mutta se, että kaikki opiskelijat "pakotetaan" osa-aikatyöhön on väärin. Opiskelu on heidän työtään.

Ja mistäs niitä osa-aikatöitä kaikille edes riittää...

Mä valmistuin yliopistosta viitisen vuotta sitten. Kaikki kesälomat, joululomat tein hanttihommia milloin missäkin. Opiskelujen loppuvaiheessa tein jo alani sijaisuuksiakin. Oli ainoa tapa pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä sen palkan tarvitsekaan kattaa koko vuoden elämistä.

Lisäksi tulee

- opintotuki

- asumistuki

- laina

Ja elämiskustannuksia pienennetään sillä että on opiskelijalounas, matkaliput halvalla. Osa saa myös opiskelija-asunnon huokealla hinnalla.

Opiskelija ei saa asuntoa huokealla hinnalla, ei edes opiskelija-asuntoa. Ellei sitten halua siivota aina 8h opiskelu- ja 4h työpäivän jälkeen toisten kusia ja paskoja vessasta ja hometiskejä keittiöstä ennen kuin voi tehdä ruokaa, jota toivottavasti toiset eivät ole pöllineet. Kämpän lämpötilaa ei myöskään voi säätää ja siellä on luteita ja joku kolkuttelee oveesi klo 2 yöllä. Tervemenoa!

Miten tämä nykyään niin vaikeaa. Nytkin on vapaana joka kaupungissa solukämppiä huokeaan hintaan. Itse olin niin p.a. ja velkaantunut sivarista, että jouduin/pääsin hätämajoitukseen. Sieltä soluun. Laitoin yon seinälle ilmoituksen kimppakämpästä, joten sinne ja myöhemmin yksiöön, kun olin töissä. 

Asuintovereiden kautta tutustui tosi mielenkiintoisiin tyyppeihin ja ystävystyi ja oli romansseja. Ihme homma, että kaikilla on netissä olluthirviökämppiksiä. Vähän kuin bmi - kaikki on lihaksikkaita ja painavat luut.

Minun on myönnettävä, että oon solukammoinen kokemuksieni vuoksi. Ainoa solu, joka toimi ihan hyvin, oli kahden hengen soluasunto. Vähänkin isommat ovat olleet tosi hankalia asua. Pahin oli iso, varmaan vähintään 8 hengen solu, jossa asukkaat vielä vaihtuivat paljon eikä vaikka siivousasioita saanut sovittua mitenkään järkevästi. Ihan oikeasti vaikka keittiön käyttäminen oli jo hygieniariski, ja oli pakko puunata sitä kunnolla ennen kuin pystyi laittamaan ruokaa. Onneksi huoneissa oli omat pienet jääkaapit, en olisi kyllä jättänyt ruokani yhteiseen jääkaappiin.

Lisäksi paljon häiriöitä ja levottomuutta. Pahin asia oli huumeiden käyttäjät, joita oli yksittäisiä. Ihan ok pärjäsi mutta sai jotenkin olla kyllä tosi varuillaan ja konkreettisesti haistella ilmaa ja tsekkailla yhteisiä wc-tiloja, että miten paljon pitää nyt sitä tyyppiä yrittää vältellä jos oli selvästi vetänyt/poltellut vaikka edellisenä iltana jotain

Osakuntien asunnoista missä on yhteinen keittiö on hyviä kokemuksia. Ei tule vaihtareita tms vaan samalta alueelta kotoisin olevia tosin

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, juuri näin. Tosin nykyään kermapersejuniorit on opetettu isän ja äidin puolesta lypsämään KELAn rahat viimeiseen senttiin asti. Onneksi meillä lapset on hakeneet töitä ja saaneet, eikä isän käsi ole ojossa satasia antamassa, että pidä hauskaa.

Onneksi et ole itse lypsänyt lapsilisiä,perhevapaakorvauksia, maksattamut suurinta osaa lapsen hoitomaksuista valtiolla tai hakenut verovähennyksinä työpaikan ja asunnon välisiä matkakuluja. Eiku ai niin,nehän onkin ilmasta rahaa, jotka kuuluu keski-ikäisille minäminä -kermaperseille.

Ja sen opintolainan saa kokonaan korkoineen anteeksi jos elämässä käy huonosti.

Opiskelija itkua.

Kuulostaa siltä, että et ole koskaan tullut ajatelleeksi, että joku voi suhtautua opintoihinsa arvostuksella ja kunnioituksella, haluaa sisäistää ja oppia hyvin asioita ja tehdä tehtävät rehellisesti niin kuin ne on ohjeistettu tehtäviksi.

Nykyään tällainen ilmeisesti on huono juttu ja parempi olisi vain olla nopea ja tehokas ja vähätellä alaa, että kyllä helposti läpi pääsee, vähän apuna käyttää tekoälyä eihän siinä mitään jos vähäsen, tärkeintä että ei jää turhia miettimään ja analysoimaan.

Ja tämän seuraukset näkyvät. Muutos tapahtui joskus 2005 tuntumassa opintoaikojen kiristyksen kautta. Aiemmin yliopistosta maisteriksi valmistuneen saattoi olettaa omaavan vankan oman alan tuntemuksen (myös sen, millä perusteilla ja miten tutkimusta tehdään - siksi pro gradu -tutkielma) sekä yleissivistystä. Nyt sivistyksen merkitys on ajettu alas.

Yliopisto-opiskelu - opetuksen sisällöt, tavoitteet ja vaatimukset - saattaa näyttäytyä nykyiselle parikymppiselle raskaana, mutta syy siihen löytyy peruskoulusta ja lukiosta eikä yliopistolaitoksesta. Opetuksen tasoa on jouduttu laskemaan viimeisen 10-15 vuoden aikana peruskouluissa ja lukioissa, eli 3-6 ällän papereilla yliopistoon tuleva nuori aikuinen on "paperilla" yhtä hyvä kuin vuonna 2000 yliopistoon tullut, mutta faktisesti hänen osaamistasonsa on paljon heikompi. Aikoinaan puhuttiin peruskoulun yhteydessä "koulukypsyydestä". Nyt tuon termin voisi ottaa uudelleen käyttöön yliopiston suhteen, "korkeakoulukypsyys" tai vastaava. Rankka totuus on se, että kaikki oppiminen on kumulatiivista eli rakentuu aiemmin opitun päälle. Jos ihmisellä on - ihan omasta itsestään riippumatta - ollut ns. heikkotasoinen peruskoulu tai lukio, hän joutuu seuraavalla koulutusasteella tekemään enemmän töitä kuin sellainen opiskelutoveri, jolla on vaativampi peruskoulu ja lukio takana. Siinä kohtaa ei auta enää mikään muu kuin kääriä hihat ja tehdä huomattavasti enemmän töitä kuin aiemmin.

Tämä siitäkin huolimatta, että yliopisto-opettajat ovat nykyään huomattavasti sensitiivisempiä opiskelijoita kohtaan kuin aiemmin. Riman lasku -ilmaisu kuulostaa ikävältä, mutta on hyvä, että opettaja- ja professorikunta osoittaa armollisuutta opiskelijoiden kokonaisrasitusta kohtaan. Opettajakuntakin elää tässä ajassa ja on keskimääräistä fiksumpaa porukkaa. Monet ovatkin kritisoineet yliopiston sivistystehtävän romuttamista, tutkintovaatimusten tiukkenemista ja rajoittamista sekä tutkinnonsuoritusajan lyhentämistä. Samoin opiskelijoiden toimeentuloon kohdistuvia budjettileikkauksia. Opettajat kritisoivat myös opiskelijoiden töissäkäyntiä, eivät kiusallaan vaan omista lähtökohdistaan käsin: jokainen poikkeusjärjestelyjä vaativa opiskelija lisää opettajan työmäärää, joka sekin on lisääntynyt resurssien puutteessa merkittävästi.

Suurin syy opiskelijoiden uupumiseen tuleekin yhteiskunnan asettamista vaatimuksista sekä taloudellisen epävarmuuden tuomasta lisäahdistuksesta. Opiskelijat ovat valtaosaltaan parikymppisiä ja opettelevat suurinta osaa itsenäisen elämän osa-alueista samaan aikaan, kun pitää selvitä taloudellisesti, sosiaalisesti sekä intellektuaalisesti uusissa olosuhteissa.

Vain ne opiskelijat, jotka em. lainauksen mukaan voivat "suhtautua opintoihinsa arvostuksella ja kunnioituksella, haluaa sisäistää ja oppia hyvin asioita ja tehdä tehtävät rehellisesti niin kuin ne on ohjeistettu tehtäviksi", viime kädessä ylläpitävät yliopistolaitoksen vuosisataista tehtävää ja perinnettä.

Muut haluavat sieltä vain paperin, tittelin ja mahdollisesti ammattikoulutuksen.

Vierailija wrote:

Kyllä meidän nuori (toisen vuoden yliopisto-opiskelija) teki kesällä töitä ihan koko kesän. Silti etsii nyt osa-aikatyötä yliopiston oheen, sillä pelkää oman toimeentulonsa puolesta.

Kesätyöt on minusta hyvä ja nuori saa hyvää kokemusta. Mutta se, että kaikki opiskelijat "pakotetaan" osa-aikatyöhön on väärin. Opiskelu on heidän työtään.

Ja mistäs niitä osa-aikatöitä kaikille edes riittää...

Asia, josta on puhuttu harvinaisen vähän mutta joka on ollut jo parikymmentä vuotta silmin nähtävissä ja herättänyt mielessä kysymyksiä: Missä määrin korkeakouluopiskelijat, jotka tekevät hanttihommia, vievät työtä työttömiltä?

Järki sanoisi, että olisi parasta tarjota tuntitöitä osatyökykyisille työttömille - ja opiskelijoiden pysyä pääsääntöisesti siellä luentosalien penkeillä, harjoitustöiden pienryhmätiloissa, kirjastoissa sekä oman työpöydän ääressä.

Se "viesti", jota valtiovallan taholta on tuotettu 18 vuoden ajan, on äärimmäisen ristiriitaista. Nuorilla aikuisilla on niin paljon muutakin mietittävää elämänsä suhteen, että eikö mitenkään voisi tehdä opiskelusta, opintojen suorittamisesta sekä elämisen rahoittamisesta opintoajalta edes hieman helpompaa yhteiskunnallisin toimin?

Poikkeustapauksia on aina, ja osa pärjää vaikka olisi miten huonot olosuhteet. Osalla pappa betalar jne. Mutta jos mietittäisiinkin kerran ns. riviopiskelijaa.

Meillä on ollut 1990-luvulla ja vielä 2000-luvun alussa ihan hyvä systeemi, jossa opiskelija-asunto oli mahdollista saada soluhuoneena ja jossa niukasti eläen oli mahdollista selvitä ruokittuna ja vaatetettuna yliopisto-opinnoista ilman lainaa. Jos ja kun tuli sairastumisia, perheenlisäystä, mieluisaa hanttihommaa tai parhaimmillaan oman alan töitä jo ennen valmistumista, silloin opinto-aika jousti. Hyvin harva opiskelija lopulta oli "ikuisopiskelija" - ja jos olikin, hän todennäköisesti kävi palkkatöissä, oli aktiivinen opiskelijajärjestöissä tai ylioppilaskunnassa, teki vapaaehtoistöitä tai hoiti perhettään. Todennäköisesti "ikuisopiskelija" hankki opintopisteiden sijaan työelämän kannalta relevantteja taitoja ja parhaimmillaan maksoi veroja valtion kassaan.

Miksi tuo systeemi piti romuttaa?

Ainakin 90-luvulla melkein kaikki kävivät iltatöissä, yksi vaihtoehto oli jäädä kotiin asumaan ja sitten oli nämä erilaiset solukämpät.

Ihmiset pärjäävät aina sillä, millä on pakko pärjätä, eihän näitä sos.tukia makseta monissa maissa juuri ollenkaan, mutta ihmiset vain pärjäävät, siinä tulee vähän sitä omaa vastuuta mukaan, kun rahat ja vedet ja ruoat ja muut pitää laittaa riittämään ja mitä tyhmempi, niin sitä enemmän sitten kärsii.

On se malliinsa mennyt kun halvemmat opiskelija-asunnot ei kelpaa. Pitää olla yksiö ainakin mielellään saunalla. Asumistuet pienenee, sen mukaan kämppä. Nykyajan opiskelijat nirsoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selitä sama työttömälle.

Arvon työtön on hyvä vaan ja alkaa opiskelijaksi, jos kerran kateus iski. Ai niin, sittenhän sitä ihan joutuisi tekemään jotain elantonsa eteen, kohtuutonta!

Taas onnistuminen! Köyhät sättii toisiaan! Haukkukaa nyt molemmat vielä vaikka sairaat tai vammaiset.

Olisin voinut opintojen ohessa tehdä jotain töitä, mutta käytännössä aika meni terapiakäynteihin. Toisinaan etsin jotain töitä koulun oheen esimerkiksi joulusesongiksi, mutta mikään ei tärpännyt. Kesät menivät huonosti palkatuissa harjoitteluissa. Aika kivasti sitä sitten ehti opiskellessa velkaantua.

Valmistuin teknillisestä korkeakoulusta 2004.

Venytin niin kesä- kuin talvilomiakin niin, että työskentelin joka vuosi 4 kk. Opiskella piti sitten vastaavasti vähän kovemmin, kun sekä syys- että kevätukukaudella jäin automaattisesti hieman jälkeen. Talvella tein lumihommia lapio kädessä. Viimeiset kaksi opiskeluvuottani olin jo täyspäiväisesti oman alani töissä, joskin täytyy myöntää että ne olivat aika raskaat kaksi vuotta. Yhtä kaikki, tällä tavalla minun ei tarvinnut koko opiskeluaikana ottaa kuin yhtenä syksynä opintolainaa.

Minulla ei ihan hirveästi ole sääliä sellaisia vinkujia kohtaan, jotka luulevat että raha tulee seinästä eikä ole reilua että joutuu ottamaan paljon opintolainaa, jos työnteko hanttihommissa ei maistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse teen yli 40-vuotiaana kokopäivätöitä ja opiskelen yliopistossa samalla. Keskiarvo yli 4, opintopisteitä tällä hetkellä reilusti yli 300.

T: kohta maisteri

Mitä opiskelet? Suomen kieli ja kirjallisuus?

 

Psykologiaa. Tavoitteena jatkaa psykoterapeutin opintoihin.

No ei ihme että jaksaa käydä kokopäivätöissä opintojen ohella. Hyvä niin että saat ainakin vähän veroja maksettua ennenkuin valmistut työttömäksi

Olipahan halveksuntaa tihkuva vastaus? Jos et ole sattunut huomaamaan, niin psykologeista, psyk. sairaanhoitajista, terapeuttista, psykiatreista jne. on huutava pula. Työtä riittää ja lisää tulee. Kukaan ei tiedä, koska itse tai lähimmäinen on avun tarpeessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meidän nuori (toisen vuoden yliopisto-opiskelija) teki kesällä töitä ihan koko kesän. Silti etsii nyt osa-aikatyötä yliopiston oheen, sillä pelkää oman toimeentulonsa puolesta.

Kesätyöt on minusta hyvä ja nuori saa hyvää kokemusta. Mutta se, että kaikki opiskelijat "pakotetaan" osa-aikatyöhön on väärin. Opiskelu on heidän työtään.

Ja mistäs niitä osa-aikatöitä kaikille edes riittää...

 

Mä valmistuin yliopistosta viitisen vuotta sitten. Kaikki kesälomat, joululomat tein hanttihommia milloin missäkin. Opiskelujen loppuvaiheessa tein jo alani sijaisuuksiakin. Oli ainoa tapa pärjätä.

Hanttihommia ei riitä kaikille opiskelijoillekaan saati sitten pitkäaikaistyöttömille, työrajoitteisille, ikärasismin kohteeksi joutuville, kun nuoret opiskelijat vievät ne. Pakko elää tuilla ja kuunnella tuilua laiskuudesta, vaikkei kukaan ota töihin. Kuusikymppinen ehkä jo vähän hidas useallakin tavalla, monisairas, muttei eläkekelpoinen seniori,  on kilpailukykyvytön työmarkkinoilla. Kovasti odotetaan niitä 100k työpaikkaa nyt, kun yritystuista ja rikkailta ei leikattu, koska kuulemma investoivat nyt kovasti Suomeen.

Opiskelin 90-luvun laman aikaan ja yhtenä kesänä en saanut mitään kesätöitä. Menin sossuun, joka laski tuloiksi myös opintolainan, vaikka en ollut sitä nostanut. Ei auttanut itku - sossun täti vain totesi, että miksi et ole nostanut opintolainaa, kun sinulla on siihen oikeus? 

Niitä töitä on yllättävän vaikea saada. Varsinkin hanttihommia. Sitten helpotti, kun pääsi opiskeluissa pidemmälle ja sai jo oman alan töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija ei saa välttämättä kesätyöksi kuin hanttihommia. Esim osa-aikaisesti siivoustyötä. Eläisitkö itse vuoden 3kk siivoojan palkalla?

 

Omana opiskeluaikana tehtiin hanttihommia ja perus duunaritöitä.

Tulevat juristit, lääkärit, opettajat yms tekivät töitä vaikka kaupan kassalla, siivoamassa, vanhainkodeissa yms

Edelleenkään parin kk duunaripalkalla ei koko vuotta elellä.

Itse tein hanttihommia touko-syyskuun kun oli kesälomaa ja sillä elää helposti kokovuoden kun saa tuet vielä päälle. Näin mentiin 3vuotta.

Vaatii tosiaan sen että osaat laskea tulot/12 ja elää sen mukaan. Moni vaan tänäpäivänä on kykenemätön tähän ja tuhlaa rahat yhdessä kuussa ja itkee köyhyyttään loput.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki opiskelijat eivät ole parikymppisiä, suoraan toiselta asteelta korkeakouluun päässeitä. Itse olen 32-vuotias kahden alle kouluikäisen yh, kaikki kesät töissä. Valitettavasti se 3.5kk töitä vuodessa ei riitä paikkaamaan koko lukuvuoden vähävaraisuutta. Lomaillaan sitten vuodenvaihteessa.

 

Lomaillaan? Ei minulla opiskeluaikoinani 1990-luvulla ollut aikaa lomailuun. Kesät, talvet ja osin illatkin olin töissä. Valmistuin hitaammin kuin monet muut, mutta eipähän ollut opintovelkaa, kun valmistuin. Elämä on valintoja.

Voi hyvänen aika; kai kahden alle kouluikäisen lapsen opiskelija-yksinhuoltajan (kaikki kesät töissä) pitää edes kerran vuodessa jonkulainen loma pitää lastensa vuoksi. Onpa kamalaa, kun hän pitää lyhyen loman opintolukukusien välissä joulun aikaan. Elämä on tosiaan valintoja - myös lasten puolesta. 

Itse pystyin hyvin tekemään töitä ktm-tutkinnon ohessa ja elämä oli silti opiskeluaikana aika leppoisaa. Siis paljon rennompaa kuin kokopäivätöissä käydessä. Siinä mielessä omasta näkökulmasta opiskelijoiden valitus on ihan turhaa. Muutenkin ajattelen että saavat ILMAISEN koulutuksen ja vielä valtiolta rahaa sen suorittamiseen- ja silti valitetaan. 

 

Mutta ymmärrän ettei tuo sama osa-aikatyö opintojen ohella onnistu kaikilla aloilla vaan osa opinnoista edellyttää koulumaisesti läsnöoloa melkein sen 8h päivässä. Ja päälle tentit ym tehtävät. Mutta kesälomat ja muut lomat on nekin pitkät, niiden aikana työnteko varmasti onnistuu useimmilta.