Lue keskustelun säännöt.
Pomon kiusaama: Eeva Roots,38,kertoo tulleensa työpaikkakiusatuksi viidessä eri työpaikassa
04.10.2023 |
Pahinta oli,että kiusaajana toimi aina lähiesihenkilö.
Kiusaaminen toteutettiin työn hankaloittamisella,selän takana haukkumisella ja ylenpalttisella vahtimisella ym ym....
Kommentit (187)
Kultalusikalle ei sanota ei, eikä saa antaa käskyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen instavideostaan....:
Työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneilla on paljonkin yhdistäviä tekijöitä. Sä et siis todellakaan ole yksin etkä ainoa.
Näitä yhdistäviä tekijöitä ovat mm.
- Vahva oikeudentaju, periaatteet ja arvomaailma.
- Puuttuu tilanteisiin joissa näkee epäoikeudenmukaisuutta, eikä salli kaltoinkohtelua. Tämä ei ole edes halu vaan pakko, se on sisäänrakennettua arvomaailmaa.
- Nöyrä mutta innokas asenne oppimiseen.
- Omatoiminen itsensä kehittäjä.
- Muut huomioonottava ja muille apua vilpittömästi tarjoava.
- Janoaa tietoa ja kysyy kysymyksiä.
- Kysyy myös kysymyksiä joita muut eivät kehtaa tai uskalla kysyä, mutta joiden tietämisestä olisi hyötyä työntekijöille ja koko yritykselle.
- Ei pelkää kyseenalaistaa vanhentuneita toimintatapoja tai ajatusmalleja.
- Hyvä havainnoimaan ja hahmottamaan tilanteita, kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Myös tunnetiloja.riippuu mikä hänen työtehtävänsä on ollut, mutta jos on perustason ns. suorittajatyötä/asiakaspalvelua tms ja toinen jatkuvasti kyseenalaistaa/vastustaa ja haastaa haastamisen ilosta, niin johan siinä menee hermo pomolla ja koko työyhteisöllä. Näitä besserwissereitä ei jaksa kukaan kovin kauan, joiden työajasta valtaosa menee "epäkohtien" etsimiseen eikä itse työntekoon. Mikäli hänet on palkattu kehittämistehtäviin niin yllämainitut ominaisuudet ovat oikein tervetulleet eli jotta voisi olla aito vaikuttaja työssä, pitää olla näyttöäkin koulutuksen ja työkokemuksen kautta. Tämä siis esimerkki, jutun henkilöstä minulla ei ole tarkempaa tietoa.
Meidän työpaikalle tuli myös tällainen kyseenalaistaja. Toisin sanoen meidän vanhat (toimivat!) tavat olivat hänestä huonoja ja hänen edellisen työpaikkansa toimintatavat olivat parempia. Ja ne tietysti olisi pitänyt ottaa meilläkin käyttöön, koska hän itse niin halusi ja vaikka kerrottiin, että kokeiltu on, mutta tämän ja tuon vuoksi se ei meillä toimi. Ei kelvannut hänelle.
Ja lonnollisestihan me muut oltiin tietysti kiusaajia....Uusille ehdotuksille kannattaa varata tilaa esim. kokouksissa, ja aloitelaatikossa. Helpompaa ehkä käsitellä niin kuin "pitkin matkaa".
Tuo tuli ehkä mieleen omasta kommentistani, mutta meillä ei ollut/ole ongelmia pitkin matkaa tulevista ehdotuksista (parempi niinpäin) ja palsuissa on tilaa ehdotuksille, eikä ns aloitelaatikko sovi työyhteisöömme/työn luonteeseen. Ongelma oli se negatiivinen ilmaisutapa ja asenne, jossa meidän tapamme ylipäätään nähtiin yleensäkin vääränä tai huonona ja hänen tapansa olisi ollut aina se parempi, jota olisi tullut käyttää.
T. Tuo, jota lainasit
Aika ärsyttävän näköinen tyyppi kuvista päätellen. Miksi pitää poseerata haarat levällään jalkaterät sisäänpäin ja perse pystyssä. Tyrkkyä ja mautonta poseeraamista.
Mulla on ns kiltin tytön syndrooma.
Ikävuodet 20-40 menivät hyvin työyhteisöissä, kouluttauduin työn ohella.
Uudessa ammatissa olen ollut ikävuodet 40-50 organisaation sisällä kahdessa eri toimipisteessä.
Molemmissa ylitseni on kävelty huolella. Ensin esihlö yritti selvittää, sen jälkeen työsuojelu.
Kiusaaminen ja mustamaalaaminen ei kuitenkaan loppunut.
Lopulta pyysin siirtoa kolmanteen toimipisteeseen ja siellä on tiimissä mennyt kaikki hyvin.
Minun tapauksessa ei auttanut siis peiliin katsominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yhdeksän vuotta sitten Eeva päätti ryhtyä yrittäjäksi. Ensin hän perusti oman vaatemerkin, teki stylistikeikkoja ja pyöritti samaan aikaan blogia. Tätä nykyä Eeva Roots -työnimeä käyttävä nainen toimii vaikuttajana ja valokuvaajana.
– Toteutin unelmani, ja muutin juuri Málagaan, Espanjaan. Valokuvaaminen tuntuu vahvasti omalta: hei vitsit, tää on mun juttu, nyt vaan all in!"
Tulee todella tempoileva kuva, kuin olisi eksyksissä elämänsä kanssa ja hyppää alalta ja hommasta toiseen. Odottaa ilmeisesti, että pääsee harjoittelijasta toimariksi tuosta vaan ja ei ymmärrä, että työelämässä asiat ei mene ihan niin. Siperia opettaa
Niin, ja hän on nyt siis 38-vuotias. Ja hän on avautunut 15 vuotta sitten ja kauemmin tapahtuneista asioista. Hän on päässyt iltapäivälehden juttuun tuolla teemalla, että on joutunut työpaikkakiusatuksi viidessä eri työpaikassa ollessaan 17-23-vuotias.
Ja väliä näihin tapahtumiin on siis tuo 15 vuotta.
Vähän kyllä ihmetyttää tuon iltalehden toimittajankin vastuu. Ja sen toimituspäällikön, joka on tuon juttuidean ja valmiin tekstin hyväksynyt.
No, toisaalta. Tästä on tullut ihan hyvää keskustelua, vaikka suurin osa keskustelijoista ei ole itse tuota juttua lukenutkaan. Ehkä se paransi keskustelun laatua, itse asiassa, ja mahdollisti ylipäätään keskustelun. Koska jos oltaisiin kaikki luettu tuo juttu, niin mitäpä keskustelua siitä enää sitten saisikaan.
Ikävä kyllä - suorastaan ironian huipentuma - tuon jutun jälkeen vain pudistelee päätään ja pyörittelee silmiään. Eli meikäläinen random-tyyppi netinlukija reagoi tuohon ihmiseen samalla tavalla kuin ne "kiusaajat" hänen yli 15 vuoden takaisissa työpaikoissaan. Nyt tuohon silmienpyörittelyyn on etupäässä syynä tuo iltapäivälehden toimittaja ja hänen "ammatillinen" arvionsa jutun "arvosta", mutta siltikin, tuo jutun nainen on lähtenyt omilla kasvoillaan ja omilla jutuillaan tuomaan itseään julkisuuteen.
En haluaisi olla "silmien pyörittelijä", mutta en oikein voi muutakaan tässä tapauksessa.
Tietääkö muuten kukaan, miten noita tuontyyppisiä juttuja tehdään? Onko niin, että joku influensseri ottaa yhteyttä ip-lehden toimittajaan (tuttuun, tutuntuttuun, tai vaan etsii lehden sivuilta sopivanoloisen toimittajan) ja tarjoaa itseään juttuun haastateltavaksi, ja sitten henkilö yhdessä toimittajan kanssa yrittää löytää henkilön taustasta jotain "jutun juureksi" sopivaa? Ja nyt tässsä tapauksessa kaiveltiin ihmisen menneisyyttä ja sieltä löytyi tämmöinen "työpaikkakiusaus"-juttu. Ja sen ympärille rakenneltiin juttua, johon saatiin jenkkityyliin happy ending, NYT on löytänyt oman juttunsa, jota biznestä myös jutulla promotoidaan.
Meneekö se nykyään noin? Eli että joku influensseri haluaa naamansa lehteen, tarjoaa sitä, ja keksitään sopiva aihe? Vai onko tämä tapaus jo jollain tavalla julkisuuden ihminen, jonka asioista lukijan voi olettaa olevan kiinnostunut?
Tämä keissi nyt ainakin todisti jälleen kerran sen, että parhaimmat keskustelut saatetaan hyvinkin saada elokuvasta/kirjasta/lehtijutusta, jota kukaan keskustelija ei ole lukenut.
Raskainta tuossa kiusaamiskokemuksessa nuorena on se että se heijastuu koko työuraan pelkona ettei riitä, ettei ole tarpeeksi hyvä.
Kirosin 1,5v sitten oman opiskelijatyttäreni kohtaloa kun hänelle tuli tällainen katkera, elämään tympääntynyt haahka pomoksi. Tyttö teki työnsä tunnollisesti, oli ajoissa ja teki jopa oma-aloitteisesti enemmän kuin pyydettiin. Mutta onnettomuudekseen sairasti pitkittyneen flunssan syksyllä ja oli muutaman päivän keuhkokuumeessa poissa töistä ja 2 kuukautta myöhemmin joutui kroonisen sairautensa takia sairaalaan 2 päiväksi. Esimiehen kommentti: olet AINA sairaana ja poissa! Äänensävyn perusteella olisi voinut kuvitella että tyttäreni piti kerran viikossa pari lomapäivää.
Tuo lause riitti musertamaan tytön itsetuntoa sen verran että hän vielä nytkin voi pahoin jos on samassa työvuorossa tämän eukon kanssa. Sitkeästi silti on päättänyt kestää tätä vielä huhtikuun loppuun saakka. Toinen saman ketjun toimipiste on yrittänyt saada tytärtäni sinne takaisin töihin koska pitävät hänestä yli kaiken mutta siirto ei ole onnistunut position puutteessa.
Tyttärellesi sanottiin "oletAINAsairaana ja poissa", ja nyt hänellä on psyyke riekaleina? Oletko sinä ihan tosissasi? Vielä jaksat nimitellä tuntematonta "haahkaksi", niin ei ihmekään, ettei ole mitään resilienssiä tyttärelläkään. Tosiasia myös on, että sinä et tiedä tyttäresi todellisesta työssösuoriutumisesta mitään, ellei äiti ole töissäkin tasoittamassa näitä elämän ryppyjä, joten oikeasti vain toistat tyttäresi käsityksiä kritiikittömästi.
Noh noh, ei nyt noin pidä lähteä ilkeilemään ja toista haukkumaan. Tottakai nuoren ihmisen vanhempi seuraa tarkalla silmällä jälkikasvunsa tilannetta ja yrittää hahmottaa sitä omasta näkökulmastaan. Tälläkin palstalla meuhkataan koko ajan siitä, miten vanhemmat eivät huolehdi huonostikäyttäytyvistä lapsistaan, niin sitten kun tulee vastakkainen esimerkki, ei häntä pidä lähteä lyömään edes sanan säilällä. Kommentin kirjoittanut äiti on vastuullinen ja hyvä vanhempi. Jos hänellä on noussut kiukku tyttärensä saamasta palautteesta ("haahka" on kuitenkin aika lievä ilmaisu verrattuna moniin kiukunilmauksiin tällä palstalla), niin tottakai hän saa sen tuoda täällä ilmi. Ainakin omassa luennassani tapaus oli sikäli selkeä, että nuori aikuinen on ollut kahteen otteeseen vakavasti sairas, ja tästä johtuvista poissaoloista on saanut p**kaa niskaansa. Olen kirjoittaneen äidin kanssa täysin samaa mieltä, että se ei ole hyvä kokemus työuraansa aloittelevalle nuorelle. Toivottavasti nuori pääsee pian vaihtamaan työpaikkaa ja näkemään myös toisenlaisia työtovereita ja työkulttuureita.
Tsemppiä nuorelle ja tänne kirjoittaneelle nuoren äidille! Älä välitä tuollaisista typeristä kirjoittajista, heillä on jotain omaa ärtymystä asioista, joista me emme voi tietää mitään.
Tuntuu oudolta, miten tässä hehkutetaan tämän äidin vastuullisuutta ja hyvää vanhemmuutta. Mistä me siitä mitään tiedetään? Meillä on vain tämän vanhemman sana nuorestaan ja tilanteista.
Nykyisenä someaikana näkee sankoin joukoin näitä leijonaemoäitejä, jotka puolustavat omaa jälkikasvuaan ja joiden kullannupuissa ei ole koskaan mitään vikaa tai toimi koskaan väärin. Samat tyypit tietysti laistavat tällä kasvatusvelvollisuutensa ja ummistavat silmänsä todellisuudelta. Mistäs kukaan täällä tietää, jos vaikka tällaisesta äidistä olisi tässäkin kyse. Ylisanoja hän ei ainakaan säästellyt tyttärestään puhuessaan...
T. Eri
P.s. Ei tarvitse vetää herneitä nenään tästä kirjoituksesta. Kunhan vaan esitin huomioni ja pienen muistuksen lähdekritiikistä ja nettilukutaidosta
Vierailija kirjoitti:
Kiva kun täällä aikuiset heti syyllistää kiusattua. Ettekö tiedä, että usein koulussakin sitä samaa lasta on kiusattu jo tarhassa ja eskarissa ja kiusaaminen jatkuu usein vielä jatko-opinnoissakin, vaikka koulukaverit vaihtuu moneen kertaan? Onko silloinkin vika kiusatussa, vai voisiko olla, että se kiusaaminen tekee monista kiusatuista sellaisia (=traumatisoituneita) jotka triggeröivät kiusaamiseen taipuvaisia kiusaamaan? Se on kaksiosainen juttu; toisaalta kiusattu on niin herkistynyt kokemustensa vuoksi että reagoi voimakkammin (joskus jopa aiheetta) ja tämä sitten ärsyttää muita ja johtaa ihan oikeaan kiusaamiseen.
Tämä johtuu siitä, että nämä, jotka kokee kaikkialla kiusaamista näkevät täysin normaalinkin toiminnan kiusaamisena. Tämä on aivan tutkittu fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/somevaikuttaja-eeva-roots-jakaa-mie…
Aika karua, miten kirkon portailla ollaan tuollaisessa asussa ja asennossa. Vieläpä Suomen tärkeimmän kirkon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on se kateus, mikä tässäkin on ollut taustalla.
Nätti nainen on myrkkyä läskeille, rumille tantoille.
Minunkin kaikki pomoni ovat olleet hirveitä kiusaajia. Ovat sanoneet että laita se puhelin pois ja tee töitä. Kamalaa painostamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/somevaikuttaja-eeva-roots-jakaa-mie…
Aika karua, miten kirkon portailla ollaan tuollaisessa asussa ja asennossa. Vieläpä Suomen tärkeimmän kirkon.
Mitenniin tärkeimmän?
Haahkat,vanhat rumat eukot ja lihavat tantat eivät kestä, kun töpaikalle tulee nuori, nätti nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsoa peiliin, mikäli tuntee aina ja kaikkialla tulevansa kiusatuksi. Viidessä eri työpaikassa näissä tilanteissa ainoa yhdistävä tekijä on tämä "kiusattu".
Mulla on joka työssä ollut kollegoita, jotka ovat huomanneet tämän, että joku kiusaa minua. Mulle se on ollut niin normaalia tuo joidenkin ihmiaten veemäisyys, että olen opetellut kestämään sen. Sitten kun olen ladannut lopulta samanlaista törkyä takaisin, on kiusaaja tajunnut ääliömäisyytensä tai uhriutunut.
Kyllä niitäkin on, jotka syyttä joutuvat kiusatuksi. Mulla on varmaan se, että osa luulee mua elekieleni perusteella tolloksi, vaikka olen keskivertoa älykkäämpi. Ongelmia tulee niiden tyhmempuen kanssa, jotka eivät
minua tunne...
Jos tuo vartaloaan seksuaalisesti esille, ei ehkä saavuta muuta ammatillista uskottavuutta ja luotettavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva kun täällä aikuiset heti syyllistää kiusattua. Ettekö tiedä, että usein koulussakin sitä samaa lasta on kiusattu jo tarhassa ja eskarissa ja kiusaaminen jatkuu usein vielä jatko-opinnoissakin, vaikka koulukaverit vaihtuu moneen kertaan? Onko silloinkin vika kiusatussa, vai voisiko olla, että se kiusaaminen tekee monista kiusatuista sellaisia (=traumatisoituneita) jotka triggeröivät kiusaamiseen taipuvaisia kiusaamaan? Se on kaksiosainen juttu; toisaalta kiusattu on niin herkistynyt kokemustensa vuoksi että reagoi voimakkammin (joskus jopa aiheetta) ja tämä sitten ärsyttää muita ja johtaa ihan oikeaan kiusaamiseen.
Tämä on tärkeä keskustelu ja osoittaa sen, miten pitkät jäljet koulukiusaamisella voi olla. Jos siis tässä lööppitapauksessa on kyse koulukiusaustaustasta.
Toinen kysymys on se, missä määrin kunkin ihmisen pitää sopeutua kulloiseenkin ympäristöön. Meillä on jo 1950-luvun James Deanista ollut taipumusta ihailla "sopeutumattomia", mutta fakta on se, että koululuokassa, opiskelujen ryhmätöissä ja työpaikalla on kaikille helpompaa, jos jokainen ihminen aktiivisesti yrittää sopeutua ryhmään ja tietoisesti karsii oman persoonansa särmiä. Ei niin, että koko persoona pitäisi muuttaa toiseksi tai luoda kokonaan vapaa-ajan minästä irrallinen työminä. Mutta varmaan suurin osa ihmisistä joko luonnostaan tai oppimisen kautta sopeuttaa omaa toimintaansa, ilmaisuaan ja olemisen tapaansa aina kulloiseenkin ryhmään. Ottaa ikään kuin roolin. Esimerkiksi töissä "työroolin".
Kyse voi olla myös nykyajan tietystä erityispiirteestä, jota joskus pilkallisesti "minä-minä-kulttuuriksi" sanotaan. Että ihminen ajattelee lähtökohtaisesti: "minä olen tällainen, ottakaa tai jättäkää" ja kokee kaiken korostetusti sen oman itsen ja oman olemuksen kautta. Esimerkiksi ymmärtämättä, että tietyt työtehtävät saattavat vaatia tietynlaista lähestymistapaa, olemisen tapaa ja habitusta. Työn laatu & työpaikan konventiot määrittelevät sitä, millaisena työpaikalla on sopivaa "olla". Joillain työpaikoilla voi olla esim. tiukat pukeutumiskoodit. Yleisesti Suomessa on arvostettu sitä, että "tajuaa" tilanteen ja sen, miten on sopivaa tehdä töitä; ja tätä "hiljaista tietoa" ihminen sitten saa ensimmäisistä kesätyökokemuksistaan asti: havainnoimalla, miten muut toimivat ja miten erilainen toiminta vaikuttaa työpaikan ryhmädynamiikkaan (toki ei välttämättä tietoisesti, mutta ns. normaali ihminen oppii mallista), ja usein etenkin nuorille ja nuorille aikuisille myös annetaan neuvoja siitä, miten kannattaa toimia. Itse asiassa, eiköhän ihan kaikissa työpaikoissa ja kaikenikäisille anneta juurikin sitä perehdytystä tuota varten.
En tiedä, mistä on kyse tuossa lööppitapauksessa, mutta kokoelma puolenkymmenestä "kiusaavasta" lähiesimiehestä alkaa jo heilutella punaista lippua. Voisiko kyse olla siitä, että on yritetty antaa palautetta mutta työntekijä ei ole ottanut sitä vastaan?
Voisiko kyse olla niinkin ikävästä asiasta kuin persoonallisuushäiriöstä? Tunsin aikoinaan erään ihmisen aika hyvin, ja ihmettelin joitakin piirteitä hänessä. Yksi erikoinen asia oli, että hänen oli kohtalaisen helppo löytää töitä eri aloilta mutta hänen työsuhteensa olivat toinen toistaan lyhyempiä. Aina tuli ongelmia pomon kanssa, siis lähiesimiehen. Työkaverit useimmiten tykkäsivät hänestä, ja saattoi olla joku yksi yksittäinen esimies, joka arvosti tämän ihmisen tapaa olla ja tehdä töitä. Eli vahvasti mielipiteitä jakava ihminen. Omassa toiminnassaan ja käytöksessään tämä ihminen ei koskaan nähnyt mitään vikaa. Työpaikalla aina oli ongelmia, aina oli joku, joka "ei tykännyt" hänen "tyylistään", ja sitten me kaverit saatiin kuunnella valitusta tuosta pomosta. Eikä määräaikaista sopimusta sitten yllättäin jatkettu, tai tuli yt:t ja sitä kautta lähtö. Yleensä työsuhde katkesi jo koeajalla. Ihminen oli älykäs, innovatiivinen ja aikaansaava, mutta jotain "outoa" hänessä oli. Ja se huomattiin myös työpaikoilla.
Siksikin olen miettinyt paljon "sopeutumista" ja sitä, miten joidenkin ihmisten voi olla hyvin vaikeaa sopeutua muiden ihmisten ja/tai työpaikan antamiin sääntöihin ja ohjeisiin. Ja jos (=kun) niitä lähdetään sille työntekijälle opettamaan tai antamaan palautetta, sitä ei sitten oikein oteta vastaan.
Niin, olisiko voinut olla vaikka neurokirjon ihminen? Asperger tai ADHD?
Suvaitsevaisuus ja integraatio kuuluu vain peruskouluun. Aikuisten ei tarvitse ymmärtää tai suvaita erilaisuutta mitenkään.
Usein ne lahjakkaimmat ja parhaimmat tekijät tutkimuksessa, tuotekehityksessä sekä luovilla aloilla ovat neurokirjon ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Onko se niin vaikea ymmärtää, että kiusatut ovat monesti tosi rasittavia ihmisiä. Jos vielä monessa paikassa kiusattu.
Ei pidä paikkaansa, yleensä juuri rasittavia ja vittumaisia ihmisiä ei kukaan (uskalla) kiusaa ja he ovat juurikin niitä kiusaajia.
Vierailija kirjoitti:
Kysyin äsken, mitkä ovat ns. negatiivisia yhdistäviä tekijöitä työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneilla.
En halua vähätellä koulu- enkä työpaikkakiusausta, mutta jokin tuossa listassa särähtää korvaan. Ne kaikki ovat hyveitä, eikä mitään negatiivisia tekijöitä listassa nähdä.
Mietittyäni tuota "yhdistävien tekijöiden" hyveellistä listaa, päätin tehdä nyt argumentin vuoksi eräänlaisen harjoituksen. Toimin "paholaisen asianajajana" ja käännän kaikki esitetyt kohdat sellaisiin muotoihin, jollaisina esiintyessään ne voivat aiheuttaa ongelmia työpaikalla. (Tuli liian pitkä viesti, laitan kahdessa erässä)
Vierailija kirjoitti:
Hänen instavideostaan....: Työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneilla on paljonkin yhdistäviä tekijöitä. Sä et siis todellakaan ole yksin etkä ainoa.
Näitä yhdistäviä tekijöitä ovat mm.
- Vahva oikeudentaju, periaatteet ja arvomaailma.Onko työyhteisö todella se paikka, jossa noita pitää aktiivisesti tuoda esille? Monet tekevät sitä menemällä esim. luonnonsuojelujärjestöihin töihin, tai välttelemällä tupakkafirman markkinointityötä. Mutta mitä tehdään perustyössä "vahvalla oikeudentajulla, periaatteilla ja arvomaailmalla"? Miksi omia arvoja pitäisi tuoda työpaikalle, jos työ itsessään ei niitä kaipaa? Lisäksi tämä sisältää sen vaaran, että on ymmärtänyt jonkun tilanteen väärin, ei esim. tiedä kaikkia taustoja työpaikan tulehtuneesta tilanteesta, ja lähtee ns. puutteellisin eväin käymään taisteluaan.
- Puuttuu tilanteisiin joissa näkee epäoikeudenmukaisuutta, eikä salli kaltoinkohtelua. Tämä ei ole edes halu vaan pakko, se on sisäänrakennettua arvomaailmaa.
Jälleen kerran: entä jos ei ole ollut työpaikassa riittävän kauaa aikaa, että ymmärtää, missä epäoikeudenmukaisuus on? Entä jos on ymmärtänyt jonkun asian aivan väärin, mutta ei itse tiedä sitä? Harvassa työpaikassa kidutetaan eläimiä, joten on vaikea tietää, millaisesta "kaltoinkohtelusta" ja sen sallimattomuudesta on kyse. Ja jos jokin asia on "pakko", eikö silloin pitäisi käydä keskusteluja sen asian suhteen oman itsensä kanssa, eikä tuoda tuota omaa "pakkoaan" työpaikalle? Miten usein työpaikalla tulee esiin tilanteita, joissa "näkee epäoikeudenmukaisuutta"? Onko työ sen luonteinen, että sitä näkee paljon? Pitäisikö sitten vaihtaa työtä, jos ei pysty tekemään sitä omien arvojensa mukaisesti?
- Nöyrä mutta innokas asenne oppimiseen.Kaikessa oppimisessa edellytyksenä on tietty nöyryys (oman tietämättömyyden myöntäminen lähtökohtana) ja motivaationa. Ei tuon pitäisi liittyä kiusaamisen kohteeksi joutumiseen mitenkään.
- Omatoiminen itsensä kehittäjä.Edelleen, välttämätön edellytys 2020-luvun työelämässä.
...
Oikeudenmukaisuus voi liittyä esim. näihin asioihin: sukupuoli, perhevapaiden käyttö, ihonväri, sukulaisuus, lihavuus.
Miten pitkään pitää olla talossa sisällä, että oppii ymmärtämään sen, miten arvomaailma näkyy näissä asioissa työpaikalla? Onko esim. naisten syrjiminen joissain työpaikoissa ok? Tai perhevapaista rankaisu? Tai esim. lihavien syrjintä?
Ja kyllä, oikeudentaju on osalla ihmisistä hyvin musta-valkoista, esim. autisminkirjon ihmisillä. Se, että lakeja ja oikeudenmukaisuutta viitataan kintaalla, voi aiheuttaa näille ihmisille todellakin tarpeen puuttua. Puuttumattomuus voi aiheuttaa todella pahan ahdistuksen. Koska pahoja asioita tapahtuu esim. työorganisaatioissa, koska hyvät antavat niiden tapahtua. Eli ei välttämättä ole mahdollista ko. henkilölle olla vain hiljaa. Joillekin neurokirjon ihmisille esim. valehtelu ei ole mahdollista. Kun esihenkilö kysyy tällaiselta henkilöltä, että onko jotain palautetta, epäkohtaa tai muuta, mikä vaivaa, niin tällainen henkilö antaa palautteen. Sitten taas neurotyyppilliset kuittaa tämän vaan "kaikki on tosi jees", vaikka ei oikeasti olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen instavideostaan....:
Työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneilla on paljonkin yhdistäviä tekijöitä. Sä et siis todellakaan ole yksin etkä ainoa.
Näitä yhdistäviä tekijöitä ovat mm.
- Vahva oikeudentaju, periaatteet ja arvomaailma.
- Puuttuu tilanteisiin joissa näkee epäoikeudenmukaisuutta, eikä salli kaltoinkohtelua. Tämä ei ole edes halu vaan pakko, se on sisäänrakennettua arvomaailmaa.
- Nöyrä mutta innokas asenne oppimiseen.
- Omatoiminen itsensä kehittäjä.
- Muut huomioonottava ja muille apua vilpittömästi tarjoava.
- Janoaa tietoa ja kysyy kysymyksiä.
- Kysyy myös kysymyksiä joita muut eivät kehtaa tai uskalla kysyä, mutta joiden tietämisestä olisi hyötyä työntekijöille ja koko yritykselle.
- Ei pelkää kyseenalaistaa vanhentuneita toimintatapoja tai ajatusmalleja.
- Hyvä havainnoimaan ja hahmottamaan tilanteita, kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Myös tunnetiloja.Nuo on ne myönteiset puolet. Mutta kukaan meistä ei ole enkeli eikä aina hyvä ja paras versio itsestään, ei edes työpaikalla.
Mitkä ovat ne kielteiset puolet, jotka yhdistävät työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneita?
Sorry skeptisyys, mutta tuossa tökkii pahasti se, että ihminen ei näe mitään "syytä" itsessään. Yleensä aivan kaikissa konfliktitilanteissa - paitsi jos kyse on lapsista - on aina kaksi tekijää. Aikuisten välisissä konflikteissa on aina vähintään kaksi osapuolta, joskus voi olla useampiakin.
Joku tulkoon siis kertomaan, mitkä ovat ne huonot puolet, jotka oikeuttavat kiusaamisen. Minusta sellaisia ei ole. Jos olet todella kamala tyyppi etkä hoida hommiasi, saat potkut. Ei sinua aleta erikseen kiusaamaan.
Mikään, ei mikään ei oikeuta kiusaamista. Ei mikään. Mutta tuo lista hyvistä puolista sisälsi sellaisia elementtejä, joita niiden kirjoittaja pitää absoluuttisesti hyveinä mutta jotka voivat toisesta vinkkelistä katsottuina ollakin hankalia asioita ja toimintatapoja nimenomaan työympäristössä. Tein noista "käänteisen listan".
Haluan korostaa, että kiusaaminen on aina väärin. Kuitenkin täällä on hyvin moni muukin jo miettinyt sitä, missä määrin lööpin henkilön omakohtainen kokemus kiusatuksi tulemisesta vastaa niitä realiteetteja, joita työpaikalla on esiintynyt.
Kysymys "ihmisen omasta kokemuksesta" on hyvin vaikea. Kun senhän pitäisi olla lähtökohta kaiken arvioinnissa, mutta entä jos ihmisen oma kokemus tilanteista ei eri syistä vastaakaan "todellista tilannetta", esimerkiksi muiden ihmisten kokemusta samasta tilanteesta? Kenen mukaan silloin mennään?
Me eletään nyt aikaa, jolloin mediassa ja puheessa "kokemusasiantuntijuus" ja yksittäisten ihmisten "omat kokemukset" nostetaan todella usein jopa tutkitun tiedon vastapooleiksi, ja human interest -jutut kiinnostavat sekä niitä tekeviä toimittajia että meitä lukijoita. Se sitten saa ajattelemaan, että "juuri minun kokemukseni tästä maailmasta on ainoa oikea kokemus, se vain on todellisuutta". Ja sitten kun se oma kokemus törmää toisen ihmisen kokemuksen kanssa, pahimmillaan seurauksena on yhteentörmäys. Me ollaan tilanteessa, jossa kenenkään "omaa kokemusta" ei saisi kyseenalaistaa.
Olen itse tullut jossain määrin koulukiusatuksi, ja hyvää ystävääni kiusattiin vielä pahemmin, hänen luokkatoveriaan (lievästi kehitysvammainen) pieksettiin viikoittain. Olen sensitiivinen tälle aiheelle, ja on aivan hirveää lukea koulukiusaamiskokemuksia ja tajuta, ettei sille asialle saada vieläkään tehtyä mitään. Olen myös nähnyt läheltä, miten koulukiusatuksi joutuminen on aiheuttanut hyvin pahoja traumoja ihmiselle ja hänen myöhemmälle käytökselleen (esim. läheisissä ystävyyssuhteissa), ja harmitellut, ettei ihminen käytettävissä olevista resursseistaan huolimatta ainakaan vielä tuntiessamme hankkinut terapia-apua noihin traumoihin ja siihen, miten ne heijastuivat hänen käytökseensä.
Kuitenkin kun kysymys on aikuisista ihmisistä, pitää lukijan harjoittaa vahvaa mediakritiikkiä, tai lähdekritiikkiä. Lisäkseni moni muukin on havainnut tuossa lehtijutun ihmisessä joitakin merkkejä siitä, että hän ei välttämättä ole ymmärtänyt oman toimintansa ja käytöksensä vaikutusta toisiin - mikä ei tietenkään oikeuta kiusaamiseen - ja että hän on saattanut osin siitä syystä pitää kiusaamisena sellaistakin, mikä ei kiusaamista ole. Voi olla, että jos ihmisellä on taustaa koulukiusatuksi tulemisesta, tietyt tilanteet aktivoivat tuon trauman, tekevät siitä jälleen "elävän", ja ihminen tulkitsee nyt työpaikkakiusaamiseksi sellaista toimintaa, jota ei kiusaamiseksi ole missään nimessä tarkoitettu.
Tämä oli kommenttini pääviesti, avasin vähän taustojani, jottei tule käsitystä, että puolustelisin kiusaajia.
Missä vaiheessa kiusaamisesta tulee hyväksyttyä? Kun täyttää 18v? Jos siis aikuisten ihmisten kiusaaminen on mielestäsi ok.
Varmaan myös lähisuhdeväkivalta on ok, koska kyse aikuisista ihmisistä.
Ja kyllä, puolustelet kiusaajia. Katso itse peiliiin, miksi sinua kiusatttiin. Nyt ole päättänyt valita sitten toisen puolen?
Noh noh, ei nyt noin pidä lähteä ilkeilemään ja toista haukkumaan. Tottakai nuoren ihmisen vanhempi seuraa tarkalla silmällä jälkikasvunsa tilannetta ja yrittää hahmottaa sitä omasta näkökulmastaan. Tälläkin palstalla meuhkataan koko ajan siitä, miten vanhemmat eivät huolehdi huonostikäyttäytyvistä lapsistaan, niin sitten kun tulee vastakkainen esimerkki, ei häntä pidä lähteä lyömään edes sanan säilällä. Kommentin kirjoittanut äiti on vastuullinen ja hyvä vanhempi. Jos hänellä on noussut kiukku tyttärensä saamasta palautteesta ("haahka" on kuitenkin aika lievä ilmaisu verrattuna moniin kiukunilmauksiin tällä palstalla), niin tottakai hän saa sen tuoda täällä ilmi. Ainakin omassa luennassani tapaus oli sikäli selkeä, että nuori aikuinen on ollut kahteen otteeseen vakavasti sairas, ja tästä johtuvista poissaoloista on saanut p**kaa niskaansa. Olen kirjoittaneen äidin kanssa täysin samaa mieltä, että se ei ole hyvä kokemus työuraansa aloittelevalle nuorelle. Toivottavasti nuori pääsee pian vaihtamaan työpaikkaa ja näkemään myös toisenlaisia työtovereita ja työkulttuureita.
Tsemppiä nuorelle ja tänne kirjoittaneelle nuoren äidille! Älä välitä tuollaisista typeristä kirjoittajista, heillä on jotain omaa ärtymystä asioista, joista me emme voi tietää mitään.